Tämän vuoden loputtua Suomessa päättyvä perustulokokeilu on herättänyt huomioita ympäri maailmaa. Varmasti tiedetään, että Sipilän aktiivimalli on lisännyt työttömien ahdistusta ja huolta. Perustulon arvostelijat esittävät ensimmäisenä, että perustulon saajista tulee laiskoja elättejä yhteiskuntaamme ja se passivoi sen saajaa. Monet näytöt maailmalta kuitenkin osoittavat, että perustulorahat menevät pikemminkin elämänlaadun parantamiseen kuin laiskottteluun.

Tutkimuksista tiedetään varmasti, että suomalaisten työttömien työmotivaatio ei ole seurausta työhaluttomuudesta, vaikka moni media onkin kirjoitellut vedoten joihinkin yksityistapauksiin, ”työtä vieroksuvista laiskureista”. Tämä on ilmennyt joskus some-raivona ja yksityisinä älyttömyyksinä. Onneksi nämä mielipiteet eivät edusta valtavirtaa.

Perustulolla olisi ostovoimaan myönteinen vaikutus. Erityisesti perustulo on hyödyttänyt itseosaajia, taiteen kentällä työskenteleviä ja opiskelijoita. On nähtävissä myös, että luovilla aloilla toimivat freelancerit ja asiantuntijatehtävissä toimivat, mutta silti ”epätyypillisissä töissä” ja työtehtävissä toimivat hyötyisivät perustulosta. Työtön saa ansaita maksimissaan 300 euroa, muutoin joutuu maksamaan ylijäävästä osasta veroa 50 prosenttia, mutta perustulon saaja voi ottaa työtehtäviä vastaan paremmin. Tosiasiassa perustulo ei poista kannustinloukkuja. Suurin kannustinloukku on suomalaisten asumistukeen saama avustus, joka viime kädessä menee kiinteistösijoittajille ja ammattiyhdistysliikeen omistamille vuokra- asuntosäätiöille. Valtio käyttää pelkästään asumistukeen yli 2000 miljoona eli 2,1 miljardia euroa, jotka ovat poissa kulutuksesta ja valuvat toisiin taskuihin. Summa on hirvittävä, koska Suomen valtion budjeti on 55, 4 miljardia euroa!

Tärkeintä minusta olisi perutulossa se, että se lopettaisi esimerkiksi kotiäitien, opiskelijoiden, työttömien ja köyhien eläkeläisten nöyryyttämisen. Suomalainen työelämä muuttuu yhä enemmän pätkätyöluonteiseksi puuhasteluksi, jossa eurot on kerättävä pienistä tulopuroista ja monista erilaisista töistä. Mutta voimmeko olla varmoja, että perustulo vapauttaa luovuutta, kasvattaa tasa-arvoa ja lisää vapaa -aikaa? Ja sitten se kaikkein tärkein asia? Elääkö sillä normaali perhe? Mikä olisi sopiva kuukausierä? Miten joustava malli olisi käytännössä ja kuinka paljon se lopullisesti tulisi maksamaan ns. normaaleille veronmaksajille? Tietoa saamme nykyisestä kokeilusta, mutta epäilen, ettemme silti uskalla siirtyä tähän järjestelyyn.

Jussi Melanen

Otsikon mukaisia sanoja on veisattu viime sunnuntaina kirkon penkeissä kovaan ääneen. Virressä 7 kuitenkin esitetään, että Jumala rakastaa hiljaisuutta. Eikö tämä siis ole ristiriidassa sen metelin kanssa, joka ihmisistä on viikonloppuna kirkossa lähtenyt?

Viime sunnuntaina laulaessani virttä mietin, onko meidän pohjoisen luterilaiseen sydämeen periytynyt ajatus siitä, että meidän pitäisi olla hiljaa kuin lapset kotona aamuisin: ”isä vielä nukkuu, älkää nyt vaan herättäkö häntä.” Tai kuuluuko meidän jumalakuvaamme ajatus siitä, että kirkossa ei saa taputtaa tai osoittaa tunteita?

Jouluna odotamme saapuvaksi Jumalaa, joka ei tullut maailmaan hiljaa. Tähti, paimenet, eläimet, ja ihmiset iloitsivat Jumalan syntymästä. Ja vaikka, kaikki edellä mainitut olisivat olleet hiljaa, mitä todennäköisesti Jumala itse ei ollut hiljaa tullessaan maailmaan. Syntyihän tavallisen ihmisen tapaan lapsena, joka kyllä yleensä tuppaa ilmoittamaan oman maailmaan tulonsa.

Kysynkin sinulta, hyvä lukija, mikä on tuo Hiljaisuus, jota Jumala rakastaa?

Teemu Reinikainen

Torstaina vietetään itsenäisyyspäivää. Oma itsenäisyyspäiväni koostuu aamu- ja iltapäivän tilaisuuksista Lahdessa sekä päättyy tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoon Helsingissä. Viime vuonna juhlittiin 100-vuotiasta Suomea.

Itsenäisyyspäivänä on hyvä lukea pari riviä Suomen perustuslakia. Minä tosin saan perustuslakivaliokunnan jäsenenä katsoa sitä yleensä neljänä päivänä viikossa, kun perustuslakivaliokunta kokoontuu eduskunnassa. Suomen perustuslain mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus”.

Tässä ei ole mitään uutta, mutta kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu ja miten demokratiaa toteutetaan – tai ei toteuta – voi sanoa, että meillä Suomessa asiat ovat hyvin. Ongelmia toki on, mutta silti kansainvälisesti vertailtuna meillä demokratia ja yhteiskunta toimivat. Siitä voi ja pitääkin olla eri mieltä, miten demokraattisesti valittu kukin hallitus vuorollaan Suomea johtaa, mutta silti heidät on valittu demokratian pelisääntöjen mukaisesti.

Vuonna 2015 valmistauduin ensimmäiselle tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle. Tätä ennen olin kuullut tilaisuuden luonteesta isältäni ja äidiltäni. Isäni kertoi usein, miten tilaisuuden luonne on elänyt ja muuttunut eri presidenttien mukaan. Hän vieraili linnassa viiden eri presidentin eli Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren, Halosen ja Niinistönkin aikakausina eli näkökulmia oli erilaisia. Isä muistutti minua myös arvokkaan käytöksen merkityksestä ja korosti, että lahtelaisena kansanedustajana sinä (ja vaimosi) et edusta siellä vain itseäsi, vaan samalla äänestäjiäsi. He ovat sinun esimiehiäsi ja näinhän se on. Sitä Suomen perustuslakikin tarkoittaa ja sanoo.

Isäni, valtiopäiväneuvos Jouko Skinnarin muistoreliefi sijoitetaan lauantaina Lahden rautatieasemalle. Reliefin paljastustilaisuus järjestetään lauantaina 8.12. klo 14.00-14.30. Muistoreliefi kiinnitetään asemarakennuksen Mannerheimintien puoleisen pääsisäänkäynnin viereen. Pronssisen reliefin paljastajana toimii pitkäaikainen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Samalla julkistetaan isäni nimeä kantava muistorahasto, jonka tarkoituksena on edistää ja tukee niitä yhteisöjä sekä yksityisiä henkilöitä, jotka haluavat kehittää Lahdessa, Päijät-Hämeessä, Suomessa ja samalla laajemmin kansainvälisesti kulttuuria, koulutusta, tieteitä, sosiaalisia ja taloudellisia olosuhteita, ihmisten ja ympäristön hyvinvointia sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tämä oli isäni viimeinen toive, jota nyt vihdoin pääsemme toteuttamaan.

Paikkana rautatieasema sopii myös erinomaisesti kuvaamaan Isäni uraa, koska asema ja junat olivat suuri osa hänen elämää. Etelä-Lahdesta Ali-Juhakkalasta kiirehdittiin junalle lähes joka aamu jo 1970-luvulta lähtien. Tarina kertoo, että VR:n henkilökuntakin osasi aamuisin odottaa juoksevaa eduskunnan valiokuntaneuvosta ja vuodesta 1980 alkaen kansanedustajaa. Tätä kun pohdin niin mikään ei tässä suhteessa ole muuttunut. Otan juoksuaskelia aika usein, viimeksi tänä aamuna. Silloin kansanedustajaa ehkä juna vielä odotti. Nyt ei enää näin ole.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Ville Skinnari
kansanedustaja

Kun joku menestynyt urheilija tai kuuluisa julkisuuden henkilö saapuu Suomeen, kokoontuu lentokentälle vastaan suuri joukko ihmisiä toivottamaan tulija tervetulleeksi. Vaikutelmaa halutaan vielä korostaa plakaatein tai lipuin: olemme odottaneet sinua.

Adventtina muistamme sitä, kuinka Jeesus tulee ihmisten luokse ja keskelle. Kun hän ratsasti Jerusalemiin, suuri joukko riemuitsevia ihmisiä oli häntä vastassa. Kansa levitti tielle vaatteita ja palmunoksia. Ei ollut punaista mattoa, niin kuin valtionjohtajilla, mutta viesti oli sama. Sitä samaa viestiä ihmiset kuuluttivat myös huudoin ja lauluin: ”Hoosianna! Siunattu sinä, joka tulet Herran nimessä!” Oli jännitystä ja suuren juhlan tuntu.

Adventista alkaa joulun odotus. Muistamme yhä sitä, että Jeesus tulee ihmisten luo. Kerran hän syntyi eläinten seimeen. Hän otti ihmisen osan sen iloineen ja suruineen. Siksi hän tuntee meidät ja voi auttaa meitä. Onhan hän maailman Vapahtaja ja syntiemme sovittaja. Hän tuli niidenkin luo, joiden luokse kaikki eivät tahtoneet mennä. Hän kohtasi spitaalisia, sokeita, rampoja. Hän vieraili Sakkeuksen kodissa, kohtasi samarialaisen naisen kaivolla, otti syliin lapsia ja siunasi heitä.

Jeesus tahtoo tulla jokaisen luo ja jokaiseen kotiin. Siksi kun odotamme joulua, saamme muistaa juuri tätä. Jeesus on tullut maailmaan jokaista varten, sinua ja minua varten. Saamme toivottaa hänet tervetulleeksi: ”Hoosianna! Siunattu sinä, joka tulet Herran nimessä!”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Elämme outoa aikaa, sillä tänään emme voi uskoa enää tieteellisiin tutkimustuloksiin ja niiden johtopäätöksiin. Vapaa yliopistollinen tutkimus on uhattuna ja suuryritykset ja pienemmätkin firmat pyrkivät manipuloimaan tutkimustuloksia mieleisekseen. Tieteen nimissä levitetään fuulaa alan tutkimuksiin niin paljon kuin sielu sietää ja kantti kestää. Kunniallisiinkin tiedelehtiin hyväksytään täysin uskomattomia tuloksia. Pari esimerkkiä lienee paikallaan.

Pilana lähetetty ns. ”The Sokal Affair” todisteli, että painovoima olisi sosiaalinen konstruktio! Siis painovoima eli gravitaatio sosiaalinen rakenne? Voi herranen aika! Toisessa kehopositiivisuutta käsittelevässä artikkelissa yritettiin todistaa, että sairaalloinen lihominen olisi oivallinen kehonrakennuksen tapainen urheilulaji.

Tieteellisiä petoksia yritetään tehdä koko ajan ja niitä myös paljastetaan yhä enemmän. Erityisesti petoksia tehdään antropologiassa ja yhteiskuntatieteissä. Yliopistot tarvitsevat rahaa ja ne rahoittava firmojen täsmätutkimuksia, jos saavat haluamiaan tuloksia väitteilleen. Tieteellinen näyttö tuo mukanaan ”uskottavuutta”, Venäläistä uskottavuutta!

Mielettömässä feministisessä tutkimuksessa esitettiin, että feministinen tulkitseva tanssi olisi perinteistä tiedettä parempi tapa tutkia tähtiä. Eihän nämä uskomattomat huijaukset todista muuta kuin, että monet näistä tieteellisistä lehdistä ovat todella itse kriisissä.

Yliopistoista on tutkimusrahaa vähenetty jatkuvasti ja se on aiheuttanut, että yksityinen raha alkaa määräillä tutkimustuloksia. Erityisesti on huomioitava, että monet epätieteelliset artikkelit liittyvät uuteen täysin utopistiseen tutkimusalueseen, josta käytetään nimitystä ”cultural studies”. Tämä alue käsittää erityisesti feminismitutkimukseen, johon liitetään queer-tutkimusta, postkolonialismia ja vastaavaa postmodernista ”paskaa”.

Nämä uudet tiedekäsitykset eivät arvosta vanhoja tietellisyyden kriteereitä samalla tavalla kuin ennen. Tästä aiheutuu erittäin suuri uskottavuusongelma koko tiedeyhteisölle. Valtiot eivät enää rahoita tärkeitä yhteiskunnallisia tutkimuksia ja ovat jättäneet oven auki mutu-tukimuksille, joiden arvo on vain viitteelinen. Kilpailu julkaistuista tiedeartikkeleissa on kiihtynyt sfääreihin ja tulokset näkyvät välittömästi uskottavuudessa.

Koko Suomen ja muun maailman tutkimuksen kenttä on muuttunut ideologisesti sellaiseksi, että jopa alan johtaviin tiede-lehtiin pujahtaa aika ajoin uskomattomia jorinoita. Erityisesti tämä näkyy naistutkimuksen kentällä. Tieteen tulokset täytyy pystyä varmistamaan. Tässä on koko akateemisen tukimuksen haaste tänään kaikkialla tiedeelämässä!

Juhani Melanen

Euroopan Unionin merkityksestä ja hyödyistä esimerkiksi Suomelle on hyvä keskustella ja näin on tehtykin. Olin alkuviikon Brysselissä suomalaisten mielipidevaikuttajien ryhmässä keskustelemassa EU:n eri komissaareiden kanssa EU:n tilasta ja tulevaisuudesta sekä Suomen 1.7. 2019 alkavasta kuuden kuukauden puheenjohtajuudesta. Juhlallisesti nimettyyn ”Finnish Opinion Leaders” ryhmään oli valittu kansanedustajien lisäksi pääministerin ja eri avainministeriöiden esikuntaa, ammattiliittojen puheenjohtajia (mm. SAK, STTK, Akava) sekä Suomen Yrittäjien ja MTK:n edustus.

Globaali talous on monessa mielessä uuden edessä. Ilmastonmuutos haastaa periteisen tavan tuottaa tavaroita ja palveluita. Liiketoimintamallit muuttuvat samalla globaalisti. Kiertotalouden ajattelun pitää muuttaa maailmaa. Perinteinen maailmankaupan järjestys ja luottamus heiluu ja horjuu pitkälle USA:n presidentin vetämänä. Kiina on ottanut ja haluaa ottaa enemmän roolia globaalisti ja myös Euroopassa. Britannian ero EU:sta uhkaa toteutua keväällä. Vai toteutuuko? USA:n teknologiajätit imevät digitaalisen bisneksen tuotot uudelle mantereelle. Alustatalouden omistajuus ja osaaminen ei ole Suomessa tai edes aina Euroopassa. Suuressa kuvassa Eurooppa uhkaa vajota alihankintataloudeksi. Siihen meillä ei ole varaa. Eikö Eurooppa enää pysty luomaan uutta ja globaalisti menestyvää korkean jalostusarvon liiketoimintaa?

Euroopalla on silti nyt tilaisuus näyttää tietä koko maailmalle. Suomi voi nyt ensi vuonna ottaa jälleen kerran kokoaan suuremman roolin tiennäyttäjänä. Se vaatii meiltä ja seuraavalta hallitukselta rohkeaa agendaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja maailmankaupan järjestyksen uudelleen kirjoittamiseksi. Tällä tarkoitan esimerkiksi tariffeja sellaisille tuotteille, jotka aiheuttavat ilmastonkuormitusta ja taas ei tariffeja sellaisille, jotka eivät sitä tee. Mitä järkeä on esimerkiksi tilata muovinen Pets–lelu Kiinasta Suomeen parilla eurolla? Ei mitään. Kestävät materiaalit kuten puu nousevat arvoonsa. Puurakentaminen on edelleen ilmastoteko. Siinä me suomalaiset olemme hyviä. Samoin kiertotalouden ratkaisuissa. Esimerkkejä löytyy Lahdestakin. Mutta kuunteleeko muu maailma meitä, kun Suomi ja EU ottavat kunnianhimoisia tavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnassa? Ainakin Japani kuuntelee, koska puhuimme tästä lokakuussa kansainvälisessä kiertotalouden seminaarissa Japanissa. Japani aloittaa ensi vuonna myös G 20–maiden puheenjohtajana eli heillä on suora yhteys vaikuttaa maailman suurimpiin talouksiin. Toiveissa on, että myös Kiina ja Intia lähtevät mukaan. Silloin Yhdysvallat jää aika yksin ja etenkin nykyinen presidentti. Jos me Euroopassa onnistumme, se tarkoittaa meille myös uutta liiketoimintaa, tuloja ja työpaikkoja.

Nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen Euroopan ehkä suurin ongelma

Euroopan Unionissa puhutaan usein sellaista kapulakieltä, että sitä on kansalaisen vaikea seurata. Siksi meidän kansanedustajienkin tehtävä on toimia tulkkina ja pyytää Brysselistä myös selkokieltä. Yksi esimerkki on EU:n sosiaalinen ulottuvuus, joka tarkoittaa mm. oikeudenmukaisia ja toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä. Nuorison pahoinvointi, työttömyys ja syrjäytyminen ovat koko Euroopan ongelma. Ammatillisen koulutuksen ja lukionkin ongelmista on puhuttu paljon ja hyvä niin. Maanantaina vierailen Salpauksessa päivittämässä Lahden tilanteen. Yritysten selkeä viesti on, että tarvitsemme koulutettua työvoimaa. Siitä on pulaa ja siksi asia pitää korjata.

Digitalisaatio on hyvä renki mutta huono isäntä

Suomen koulutusjärjestelmää pidetään eurooppalaisittain edelleen yhtenä parhaista. Siksi meidän on syytä olla todella huolissaan Suomen ja Lahdenkin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ongelmista, jotka ovat todellisia ja jokapäiväisiä. Päiväkotien ryhmäkoot, koululuokkien levottomuus sekä oppilaiden kasvavat mielenterveysongelmat haastavat opettajakuntaa ja koko järjestelmään. Samaan aikaan henkilökunnan aikaa vievät erilaisten toiminnanohjausjärjestelmien päivittäminen (lue SAP) eli digitalisaatio onkin tuonut lisää työtä eikä päinvastoin. Varsinainen opetustyö kärsii. Sisäiset palaverit vievät aikaa todellisesta opetustyöstä. Hyvä esimerkki jälleen kerran huonosta johtamisesta ja julkisen sektorin tietohallinnon hankinnoista, joka ei onnistunut nostamaan työn tuottavuutta. Päinvastoin.

Ville Skinnari
kansanedustaja

Kirkkovuosi päättyy tänä viikonloppuna tuomiosunnuntaihin. Joku kavahtaa pyhäpäivän ankaraa nimeä. Se puhuu aikojen lopussa tulevasta viimeisestä tuomiosta: siitä, että Jumala tutkii kaikki ihmiset, jokaisen ihmisen iankaikkinen kohtalo käy ilmi. Päivän nimi on jylhä, mutta asialle en mitään voi. Maailmanlopussa joudun tuomiolle.

Tuomitseminen ei kuitenkaan ole Jumalan mieluisinta ja ominta työtä. Hän on ennen kaikkea rakastava Isä. Hän on täynnä laupeutta ja armoa, eikä halua mitään muuta enempää kuin juuri pelastaa ihmisiä. Siksi tuomiota ei tarvitse pelätä. Jumala on valmistanut jokaiselle ihmiselle pääsyn tuomion alta pelastukseen.

Jeesus on tämä tie synnistä armoon. Hän otti päälleen kaikkien ihmisten pahat teot, ihan niin kuin hän olisi ne kaikki tehnyt. Hän suostui ristille. Tämän sovituksen takia meitä ei enää laiteta tilille synneistämme. Me saamme kaiken anteeksi, jos vain tällainen käsittämätön lahja meille kelpaa.

Tuomiopäivä on siksi myös armon päivä. Silloin tutkitaan, mutta myös armahdetaan ja kutsutaan ikuiseen iloon. Näin isojen asioiden edessä rukoilemme: Herra, armahda meitä. Anna meidän suostua tunnustamaan syntimme ja ottamaan vastaan sinun armosi. Kiitos, että rakastat meitä. Aamen.

Riitta Särkiö

Lahden rautatieaseman alueen pysäköintipaikkojen tulevaisuus huolettaa ja syystä. Tällä hetkellä on 474 autopaikkaa. Meille luvattiin aikanaan varmuus 600 autopaikalle mutta toisin kävi (VR 300 ja Lahden kaupunki 300 eli yhteensä 600). Näistä poistuu nyt 180 paikkaa lähitulevaisuudessa. Mitä tämä tarkoittaa niille ihmisille jotka joka aamu alkaen 05.30 lähtevät Helsinkiin pääkaupunkiseudulle tai muualle tekemään päivätyötä? Uudet ratkaisut vievät aikaa ja siksi toivon että kaupunki löytää yhdessä VR:n kanssa myös väliaikaisia ratkaisuja asiaan. Työmatka on tärkeä osa työllisyyspolitiikkaa ja raideyhteys ratkaisee monelle, että Lahti on paras paikka asua.

Tämä on hyvä osoitus siitä, että Lahdessa olisi pitänyt jo Matkakeskusta suunniteltaessa nähdä tulevaisuuteen eikä tehdä vain yhtä hanketta. Kaiken kaikkiaan rautatieaseman alueen suunnittelu pitää ottaa osaksi 2030 visiotyöhön koska se on portti ja näyteikkuna tänne tuleville ja täältä lähteville – ei vain meille lahtelaisille. Mytäjäisten suuntaan on tilaa kasvaa, sen oikein rakentamalla olemmekin jo stadionilla.

Liikuntapoliittinen selonteko ei näe metsää puilta

Alkuviikosta keskustelimme eduskunnassa Liikuntapoliittisesta selonteosta. Se oli hyvä keskustelunavaus suomalaisen liikuntapolitiikan kehittämiseksi, mutta siitä puuttui kokonaisvaltainen näkemys ja tahtotila hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Selonteko olisi voinut olla yhteiskunnallisesti monipuolisempi. Siinä ei vastata selkeästi siihen, millaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen ja tulevaisuusnäkemykseen urheilu ja liikunta kytketään yli perinteisten rajojen, eli miten liikunnan, hyvinvoinnin ja terveyssektorin välistä yhteistyötä todella luodaan.

Liikuntaa pidetään yleislääkkeenä, mutta sitä se ei ole. Se ei paranna tai ehkäise kaikkia sairauksia varsinkaan ohjeella LIIKU. Kokonaisvaltainen elämäntaparemontti vaatii muutakin: riittävää palautumista fyysisestä ja henkisestä kuormituksesta ja oikean ravinnon, jonka merkitys nousee todella korkealle. Pitää myös muistaa, että kaikki eivät voi tai halua liikkua.

Yhteistyöstä puhutaan, mutta se ei valitettavasti toimi. Liikuntaväen ja terveysväen pitää yhdistää voimansa, jotta saamme toivottuja tuloksia. Päijät-Hämeessä tavoitteena on ensimmäisenä Suomessa tuoda SOTE – palveluiden etulinjaan liikuntaneuvonnan lisäksi yhden luukun periaatteella myös muut ammattilaiset osaksi perinteistä avoterveydenhuoltoa. Eli oikeat täsmälääkkeet oikeaan tarpeeseen. Se on oikea tulevaisuusinvestointi ja parasta SOTE:n täsmäuudistamista ilman, että koko järjestelmää tarvitsee uudelleen kirjoittaa tai perustuslainmukaisuutta punnita.

Näyttö liikkumattomuuden terveydelle aiheuttamista miljardikustannuksista on ollut tiedossa pitkään, mutta jos ei ole esityksiä siitä, miten yhteistyötä terveys- ja liikunta-alalla saadaan aikaiseksi, silloin lopputulos jää varsin vähäiseksi. Tuli meille millainen sote-uudistus vain, on selvää, että seuraavalla hallituskaudella on vastattava seuraaviin kysymyksiin: Mikä on tai pitäisi olla valtion rooli liikunta- ja urheilukulttuurin kehityksessä? Ja ehkä vielä laajemmin, mikä on urheilun ja liikunnan toimintaympäristö ja liikuntapaikkarakentamisen visio tulevaisuuden Suomessa? Kustannukset nousevat ja hyvinvointi vähenee, jos tätä ei tehdä.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Olen kuullut luotettavasta lähteestä, että Lahden tarkastuslautakunnan toimintaan aiotaan puuttua vaikeuttamalla sen toimintaa. Kuntalain 121 &:n mukaan kunnallisen tarkastuslautakunnan tehtävänä on arvioida, ovatko valtuuston asettamat tavoitteet toteutuneet ja onko tämä toiminta järjestetty tuloksellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi lautakunnan tulee arvioida talouden tasapainotuksen toteuttamista ja voimassa olevan taloussuunnitelman riittävyyttä. Lautakunnalla on myös oikeus saada tietoja salassa pidettävistä asioista, mikäli se katsoo ne tarpeelliseksi tehtävässään. Voiko tämän selvemmin sanoa?

Nyt tähän tarkastuslautakunnan tärkeään työhön on puututtu, jopa ”hyökätty” lautakuntaa vastaan, kun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Milla Bruneau käytti siihen tähtäävän puheenvuoron tilintarkastuskertomusta käsitelleen valtuuston kokouksen yhteydessä. Valtuusto ei kuitenkaan tehnyt tästä mitään päätöstä, vaan Bruneau ilmoitti valtuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajatoimikunnan paneutuvan asiaan.

Menettelytapa on erittäin kyseenalainen ja rikkoo selvästi kuntalakia siksi, että valtuusto ei tehnyt asiasta mitään päätöstä, vaan puheenjohtaja kylmästi ilmoitti asiasta henkilökohtaisesti. Puheenjohtajisto on täysin epävirallinen elin. Se ei voi tehdä valtuustoa ja tarkastuslautakuntaa sitovia päätöksiä. Puheenjohtajisto on siis lähtenyt ja asettunut kuntalakia selvästi loukkaavalle linjalle, kun se yrittää lähteä ohjeistamaan itsenäisessä asemassa toimivaa tarkastuslautakuntaa.

Jos tämä on puheenjohtaja Milla Bruneaun yksityistä vaalitaktiikkaa, se ammutaan demokraatian ja vapaan lehdistön nimessä alas, kuin räkättirastas. Tämä on ulkoparlamentaarista toimintaa ja vehkeilyä koko valtuustoa kohtaan. Lahden valtuustossa on toki niin yksinkertaisia edustajia, että tämänlaatuinen sekoilu saattaisi onnistuakin, mutta onneksi valtuuston toimintaa seurataan toki lehdistössä tarkasti.

Tämä puheenjohtajiston toiminta herättää kuitenkin kysymyksiä! Miksi tälle tielle on lähdetty? Jorma Ratia on yksi niistä, jotka haluaisivat lopettaa koko tarkastuslautakunnan toiminnan ja tehdä koko Lahden valtuustosta osakeyhtiön. Nyt hänen kelkkaansa ovat hypänneet muutkin julkisen tiedon salailijat ja kähmijät. Taustalla on selvästi pelkoa, että rakenteellinen korruptio Lahdessa paljastuu ja kaupungin noin 30 konsernin asioista kerrotaan niiden oikeilla nimillä. Pelätään, että paljastetaan suojatyöpaikat, sisäinen kähmintä, laittomat kilpailuhankeet ja virkamiesten suoranainen osaamattomuus.

Lahden tarkastuslautakunta on tehnyt ansiokasta työtä vuosien varella ja palkittu kahdesti vuoden parhaana ketomuksena. Nyt valtuuston olisi oltava tarkkana, ettei sen yli kävellä. Lahdessa vallan aikoo anastaa pieni sisäpiiri, joka luulee olevansa demokratian yläpuolella ja lain ulottumattomissa.
Luulo on kuitenkin väärä! Voin vakuuttaa sen!

Juhani Melanen

Kulutin kaksi vuotta sitten syyskuussa Hyvinkään kirkonpenkkiä useiden tuntien ajan. Minut, joka olin aivan uunituore pappi, oli kutsuttu Espoon hiippakunnan kaksipäiväiseen synodaalikokoukseen. Lisäkseni kutsun olivat saaneet kaikki hiippakuntaan kuuluvat papit.

Kuuntelin suurella jännityksellä kirkonpenkissä teologien puheita siitä, miten minua viisaammat ja kokeneemmat papit näkevät meidän kirkomme tilanteen. Toiset puhuivat digiajasta ja toiset kirkosta eroamiskysymyksistä. Jotkut pitivät puheenvuoroja raamatuntutkimuksen merkityksestä ja toiset puhuivat urbaanissa ympäristössä elävästä kirkosta. Myös maahanmuuttoon ja vähemmistöihin liittyvät kysymykset olivat tapetilla.

Kauniita ja viisaita puheita aiheesta kuin aiheesta.
Kuitenkin minulle, yksinkertaiselle keltanokalle, jäi mieleen erityisesti yhden papin sanat.
Puheenvuoron nousi pitämään ortodoksikirkon pappismunkki ja Joensuun yliopiston professori Serafim Seppälä. Hän aloitti puheenvuoronsa: ” Teitä luterilaisia pappeja on niin paljon täällä ja minä edustan kirkkokuntaani yksin. Olo on kuin pienellä Daavidilla jättiläismäisen Goljatin edessä…Ja mehän muistamme, että Daavid voitti.”

Yleisö hymähteli hyväntuulisena Serafimin letkautukselle.
Tämän jälkeen hän ilmaisi missionsa: ”Te vietätte ensi vuonna teesien naulaamiseen liittyvää muistovuotta eli reformaation merkkivuotta. Reformaatiovuoden kunniaksi ajattelin naulata teille kymmenen teesiä.”

Yksi noista teeseistä on jäänyt erityisesti mieleeni tuosta synodaalikokouksesta. Daavid siis voitti, kuten Serafim lupasi. Se liittyi Jaakobin ja Jumalan väliseen kohtaamiseen. Tuo teesi ei päästänyt minua helpolla. Sitä ei voinut ratkaista yhdeltä istumalta, joten en selitä sitä sen enempää. En siis halua tehdä työtä sinun puolesta tai päästää sinua helpolla. Eihän Serafim päästänyt minuakaan.
Serafimin teesi kuului:
”Jumala ei kaipaa ihailua. Hän haluaa painia.”

Teemu Reinikainen