Onko tieto enää Lahden demokratian takeena?

Erityisesti tänä keväänä olen miettinyt tiedon yhteiskunnallista merkitystä laajemmin. Esimerkiksi
Putin aivoituksista olisi ollut luettavissa hänen tuleva johdonmukainen laajentumisaikeensa. Asiasta oli kirjoitettu kymmeniä kirjoja ja laadittu satoja analyysejä, mutta Suomessa ei uskottu edes valtioneuvoston itse tilaamaa 80-sivuista raporttia ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla”.Sdp:n Antti Rinne ja Eero Heinäluoma kommentoivat, että raportti lietsoo pelkoa Venäjää vastaan.

Keskustan sikafarmari Sirkka-Liisa Anttila sanoi karrikoiden, että Ulkopoliittinen instituutti on Naton haarakonttori Suomessa: ”Haluan nähdä tieteelliset perusteet, millä kahdenvälisiä suhteita
arvioidaan.” Missä arvossa nämä mietteet ovat tänään? Eikö tieto kulje vai eikö sitä ymmärretä?
Juuri avoin tiedonkulku rakentaa meille viitekehyksen, joka parhaimmillaan kuljettaa meitä kriisien yli ja kannattelee uskoamme tulevaan. Vaikka esimerkiksi sodan keskellä saatava tieto aiheuttaa ahdistusta, tiedon saatavuus on myös tae kansalaiskeskustelun avoimuudesta ja demokratian toiminnasta.

Lähdekriittisyys on tärkeämpää kuin koskaan: on kysyttävä, mihin asiantuntijoiden väittämä tieto perustuu. Mitä dataa tutkimuksessa on käytetty? Tieto ei koskaan ole neutraalia, vaan tiedolla on aina jokin tavoite. Mikä suomeksi tarkoittaa, että tiedolla on aina subjekti. Se siis kerrotaan aina jonkun näkökulmasta.

Lahdessa olen selvästi havainnut, että mediassa erimielisten ajatukset ja ääni hyvin helposti sivuutetaan tai jopa vaiennetaan. Tärkeitä asioita ei saada ajettua valtuustossa, koska asioita pyritään salailemaan lahtelaisilta veronmaksajilta jopa vastoin julkisoikeudellisia perusteita.
Lahdessa vaikuttaa yksiulotteinen narratiivi, joka viittaa sellaiseen vallankäyttöön, jonka taipumuksena on pyrkiä peittämään tärkeää tietoa sellaiselta, jolla ei ole puolellaan valtaa saada
tietoaan julki. Tämä tiedon yksiäänisyys näkyy lahtelaisessa valtamediassa nimenomaan
johdon virheiden peittelynä. Aitoa keskustelua tehdyistä virheistä ei ole käyty KymiRingin tai
hulluista Lahden kasvutavoitteista. Vastuunpakoilijat onnistuvat liian usein pakenemaan teoistaan ja samat vekkulit äänestetään aina uudestaan ja uudestaan vallanmäelle. Miksi? Mahdollistaako Lahden valtuusto tämän valkopesun?

Aito tieto ei koskaan ole luonteeltaan autoritääristä ja yksiäänistä. Silti Lahdessa on nähtävissä, että moni tärkeä keskustelu voidaan täällä kokea työlääksi ja vaivalloiseksi. Tällaisia ovat mm. keskustelu Lahden tytäryhtiöiden taloudesta ja monet oudot rakennushankkeet, kuten Liisu.
Lahdessa on eräs valitettava piirre, joka muistuttaa Venäjää. Tämä on tiedon ja keskustelun kontrollointi. Lahden kaupunginhallitus ei tunnu noudattavan avoimeen keskusteluun kuuluvaa tiedon julkistamisperiaatetta. Eriävät mielipiteet löytyvät liian usein pöytäkirjojen liitteinä tai ne vain unohdetaan. Jokainen Lahdessa kuitenkin on huomannut konkreettisella tavalla, että tieto tai tiedon puute löytyy usein lahtelaismedian marginaalista ilmaisjakelulehdistä.

Kyky lukea mediaa ja arvioida misinformaatioita olisi asetettava kouluissa ja oppilaitoksissa juuri nyt etusijalle. Tunnemme Ukrainaa kohtaan syvää myötätuntoa, koska tietomme pohjaavat samankaltaiseen tieto- ja tunnepohjaiseen kertomuksen oikeutukseen. Talvisodalla ja Ukrainan sodalla on yhtäläisyyksiä. Venäjän mielestä ne ovat pieniä rajakahakoita tai Pietarin turvallisuuskysymyksiä, meille ne ovat totuuspohjaista dataa. Totuus on aina suhteellista ja jos huomaamme Lahessa, että jokin tärkeä näkökulma on jostain syystä jäänyt alisteiseen asemaan, omanarvonsa tuntevan lahtelaismedian on nostettava se framille.

Tärkeitä yhteisiä asioita ovat terveys, koulutus, verotus, lapset ja vanhukset. Heidän äänensä on kuuluttava. Vähemmistöjen äänet tuntuvat joskus kuuluvan paremmin kuin suuren hiljaisen enemmistön. Erityisesti eläkeläisten ääni jää Lahdessa hyvin helposti päättäjiltä kuulumatta.
Sananvapauteen ja oikeuteen liittyy myös paradokseja. Uskomme sen turvaavan elämän ja tasa-arvon, mutta olemme voimattomia silloin, kun suurvaltaa päättää hyökätä brutaalisti toiseen demokraattiseen maahan. Tämän oikeuden luonne ratkaistaan myöhemmin onneksi kansainvälisissä oikeusistuimissa, mikäli sinne saadaan haastetuksi hyökkäykseen syyllistyneet sotarikolliset.

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Emmi Lintonen: Uskon, että EU-politiikalla pystyy vaikuttamaan ihmisten parempaan ja kestävämpään arkeen
Palveluesihenkilö Mika Kantele: Roinaralli kerää pois kotitalouksien metalliromut, sähkölaitteet ja vaaralliset jätteet
Kirjailija Kalle Veirto: Urheiluesseekokoelma on katsaus lahtelaiseen urheiluun ja sen menneisyyteen
Asemakaava-arkkitehti Markus Lehmuskoski Logistisen sijainnin vuoksi kaupunki on keskittänyt voimavaroja Pippo-Kujalan alueelle
In Memoriam: Juhani Melanen 1948 – 2024
Tappara-baarin omistaja Petteri Lintunen: Suomen ainoassa Tappara-baarissa liputetaan vain Pelicansin puolesta
Vaikuttava dokumentti Ukrainan puolustajista valloittaa maailmaa
Puksu-junalla Laune tutuksi
Petri Saraste kirjoitti kirjan isänsä sotavankeudesta – Sotilaan kuuluu kuolla, eikä antautua
Lahden kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen ei esitä Lahti Energian myymistä
Liikenneinsinööri Matti Heikkinen: Katujärjestelyjen osalta liikenteen turvallisuus paranee Renkomäen monitoimitalon läheisyydessä
Elokuvaohjaaja Tia Kouvo: Mummola ei ole perinteinen jouluelokuva
Onko kapitalismi syrjäyttänyt markkinatalouden suurten pääomasijoittajien takia?
Ohjaaja Petri Liski: Kärsimystie-näytelmä on vaikuttava historian oppitunti
Nuoret lähtevät helposti uusiin ilmiöihin mukaan – Sähkötupakka koukuttaa lapsia ja nuoria
Hanna Nikolska: On todella tärkeää, että suomalaiset lähettävät apua Ukrainaan
Palvelupäällikkö Toni Kranttila: Biojätteen lajittelulla on mahdollista säästää keräyskuluissa
Kansanedustaja Ville Skinnari 50 vuotta
Muusikko Marko Haavisto: Baddingin biisit ovat yhä edelleen selkärankani ytimessä
Kunnossapitopäällikkö Pasi Leppäaho: Aikainen talvi on ollut haasteellinen katujen kunnossapidolle
ARKISTO