Erityisesti tänä keväänä olen miettinyt tiedon yhteiskunnallista merkitystä laajemmin. Esimerkiksi Putin aivoituksista olisi ollut luettavissa hänen tuleva johdonmukainen laajentumisaikeensa. Asiasta oli kirjoitettu kymmeniä kirjoja ja laadittu satoja analyysejä, mutta Suomessa ei uskottu edes valtioneuvoston itse tilaamaa 80-sivuista raporttia ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla”.Sdp:n Antti Rinne ja Eero Heinäluoma kommentoivat, että raportti lietsoo pelkoa Venäjää vastaan.
Keskustan sikafarmari Sirkka-Liisa Anttila sanoi karrikoiden, että Ulkopoliittinen instituutti on Naton haarakonttori Suomessa: ”Haluan nähdä tieteelliset perusteet, millä kahdenvälisiä suhteita
arvioidaan.” Missä arvossa nämä mietteet ovat tänään? Eikö tieto kulje vai eikö sitä ymmärretä?
Juuri avoin tiedonkulku rakentaa meille viitekehyksen, joka parhaimmillaan kuljettaa meitä kriisien yli ja kannattelee uskoamme tulevaan. Vaikka esimerkiksi sodan keskellä saatava tieto aiheuttaa ahdistusta, tiedon saatavuus on myös tae kansalaiskeskustelun avoimuudesta ja demokratian toiminnasta.
Lähdekriittisyys on tärkeämpää kuin koskaan: on kysyttävä, mihin asiantuntijoiden väittämä tieto perustuu. Mitä dataa tutkimuksessa on käytetty? Tieto ei koskaan ole neutraalia, vaan tiedolla on aina jokin tavoite. Mikä suomeksi tarkoittaa, että tiedolla on aina subjekti. Se siis kerrotaan aina jonkun näkökulmasta.
Lahdessa olen selvästi havainnut, että mediassa erimielisten ajatukset ja ääni hyvin helposti sivuutetaan tai jopa vaiennetaan. Tärkeitä asioita ei saada ajettua valtuustossa, koska asioita pyritään salailemaan lahtelaisilta veronmaksajilta jopa vastoin julkisoikeudellisia perusteita.
Lahdessa vaikuttaa yksiulotteinen narratiivi, joka viittaa sellaiseen vallankäyttöön, jonka taipumuksena on pyrkiä peittämään tärkeää tietoa sellaiselta, jolla ei ole puolellaan valtaa saada
tietoaan julki. Tämä tiedon yksiäänisyys näkyy lahtelaisessa valtamediassa nimenomaan
johdon virheiden peittelynä. Aitoa keskustelua tehdyistä virheistä ei ole käyty KymiRingin tai
hulluista Lahden kasvutavoitteista. Vastuunpakoilijat onnistuvat liian usein pakenemaan teoistaan ja samat vekkulit äänestetään aina uudestaan ja uudestaan vallanmäelle. Miksi? Mahdollistaako Lahden valtuusto tämän valkopesun?
Aito tieto ei koskaan ole luonteeltaan autoritääristä ja yksiäänistä. Silti Lahdessa on nähtävissä, että moni tärkeä keskustelu voidaan täällä kokea työlääksi ja vaivalloiseksi. Tällaisia ovat mm. keskustelu Lahden tytäryhtiöiden taloudesta ja monet oudot rakennushankkeet, kuten Liisu.
Lahdessa on eräs valitettava piirre, joka muistuttaa Venäjää. Tämä on tiedon ja keskustelun kontrollointi. Lahden kaupunginhallitus ei tunnu noudattavan avoimeen keskusteluun kuuluvaa tiedon julkistamisperiaatetta. Eriävät mielipiteet löytyvät liian usein pöytäkirjojen liitteinä tai ne vain unohdetaan. Jokainen Lahdessa kuitenkin on huomannut konkreettisella tavalla, että tieto tai tiedon puute löytyy usein lahtelaismedian marginaalista ilmaisjakelulehdistä.
Kyky lukea mediaa ja arvioida misinformaatioita olisi asetettava kouluissa ja oppilaitoksissa juuri nyt etusijalle. Tunnemme Ukrainaa kohtaan syvää myötätuntoa, koska tietomme pohjaavat samankaltaiseen tieto- ja tunnepohjaiseen kertomuksen oikeutukseen. Talvisodalla ja Ukrainan sodalla on yhtäläisyyksiä. Venäjän mielestä ne ovat pieniä rajakahakoita tai Pietarin turvallisuuskysymyksiä, meille ne ovat totuuspohjaista dataa. Totuus on aina suhteellista ja jos huomaamme Lahessa, että jokin tärkeä näkökulma on jostain syystä jäänyt alisteiseen asemaan, omanarvonsa tuntevan lahtelaismedian on nostettava se framille.
Tärkeitä yhteisiä asioita ovat terveys, koulutus, verotus, lapset ja vanhukset. Heidän äänensä on kuuluttava. Vähemmistöjen äänet tuntuvat joskus kuuluvan paremmin kuin suuren hiljaisen enemmistön. Erityisesti eläkeläisten ääni jää Lahdessa hyvin helposti päättäjiltä kuulumatta.
Sananvapauteen ja oikeuteen liittyy myös paradokseja. Uskomme sen turvaavan elämän ja tasa-arvon, mutta olemme voimattomia silloin, kun suurvaltaa päättää hyökätä brutaalisti toiseen demokraattiseen maahan. Tämän oikeuden luonne ratkaistaan myöhemmin onneksi kansainvälisissä oikeusistuimissa, mikäli sinne saadaan haastetuksi hyökkäykseen syyllistyneet sotarikolliset.
Juhani Melanen