Onko tieto enää Lahden demokratian takeena?

Erityisesti tänä keväänä olen miettinyt tiedon yhteiskunnallista merkitystä laajemmin. Esimerkiksi
Putin aivoituksista olisi ollut luettavissa hänen tuleva johdonmukainen laajentumisaikeensa. Asiasta oli kirjoitettu kymmeniä kirjoja ja laadittu satoja analyysejä, mutta Suomessa ei uskottu edes valtioneuvoston itse tilaamaa 80-sivuista raporttia ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla”.Sdp:n Antti Rinne ja Eero Heinäluoma kommentoivat, että raportti lietsoo pelkoa Venäjää vastaan.

Keskustan sikafarmari Sirkka-Liisa Anttila sanoi karrikoiden, että Ulkopoliittinen instituutti on Naton haarakonttori Suomessa: ”Haluan nähdä tieteelliset perusteet, millä kahdenvälisiä suhteita
arvioidaan.” Missä arvossa nämä mietteet ovat tänään? Eikö tieto kulje vai eikö sitä ymmärretä?
Juuri avoin tiedonkulku rakentaa meille viitekehyksen, joka parhaimmillaan kuljettaa meitä kriisien yli ja kannattelee uskoamme tulevaan. Vaikka esimerkiksi sodan keskellä saatava tieto aiheuttaa ahdistusta, tiedon saatavuus on myös tae kansalaiskeskustelun avoimuudesta ja demokratian toiminnasta.

Lähdekriittisyys on tärkeämpää kuin koskaan: on kysyttävä, mihin asiantuntijoiden väittämä tieto perustuu. Mitä dataa tutkimuksessa on käytetty? Tieto ei koskaan ole neutraalia, vaan tiedolla on aina jokin tavoite. Mikä suomeksi tarkoittaa, että tiedolla on aina subjekti. Se siis kerrotaan aina jonkun näkökulmasta.

Lahdessa olen selvästi havainnut, että mediassa erimielisten ajatukset ja ääni hyvin helposti sivuutetaan tai jopa vaiennetaan. Tärkeitä asioita ei saada ajettua valtuustossa, koska asioita pyritään salailemaan lahtelaisilta veronmaksajilta jopa vastoin julkisoikeudellisia perusteita.
Lahdessa vaikuttaa yksiulotteinen narratiivi, joka viittaa sellaiseen vallankäyttöön, jonka taipumuksena on pyrkiä peittämään tärkeää tietoa sellaiselta, jolla ei ole puolellaan valtaa saada
tietoaan julki. Tämä tiedon yksiäänisyys näkyy lahtelaisessa valtamediassa nimenomaan
johdon virheiden peittelynä. Aitoa keskustelua tehdyistä virheistä ei ole käyty KymiRingin tai
hulluista Lahden kasvutavoitteista. Vastuunpakoilijat onnistuvat liian usein pakenemaan teoistaan ja samat vekkulit äänestetään aina uudestaan ja uudestaan vallanmäelle. Miksi? Mahdollistaako Lahden valtuusto tämän valkopesun?

Aito tieto ei koskaan ole luonteeltaan autoritääristä ja yksiäänistä. Silti Lahdessa on nähtävissä, että moni tärkeä keskustelu voidaan täällä kokea työlääksi ja vaivalloiseksi. Tällaisia ovat mm. keskustelu Lahden tytäryhtiöiden taloudesta ja monet oudot rakennushankkeet, kuten Liisu.
Lahdessa on eräs valitettava piirre, joka muistuttaa Venäjää. Tämä on tiedon ja keskustelun kontrollointi. Lahden kaupunginhallitus ei tunnu noudattavan avoimeen keskusteluun kuuluvaa tiedon julkistamisperiaatetta. Eriävät mielipiteet löytyvät liian usein pöytäkirjojen liitteinä tai ne vain unohdetaan. Jokainen Lahdessa kuitenkin on huomannut konkreettisella tavalla, että tieto tai tiedon puute löytyy usein lahtelaismedian marginaalista ilmaisjakelulehdistä.

Kyky lukea mediaa ja arvioida misinformaatioita olisi asetettava kouluissa ja oppilaitoksissa juuri nyt etusijalle. Tunnemme Ukrainaa kohtaan syvää myötätuntoa, koska tietomme pohjaavat samankaltaiseen tieto- ja tunnepohjaiseen kertomuksen oikeutukseen. Talvisodalla ja Ukrainan sodalla on yhtäläisyyksiä. Venäjän mielestä ne ovat pieniä rajakahakoita tai Pietarin turvallisuuskysymyksiä, meille ne ovat totuuspohjaista dataa. Totuus on aina suhteellista ja jos huomaamme Lahessa, että jokin tärkeä näkökulma on jostain syystä jäänyt alisteiseen asemaan, omanarvonsa tuntevan lahtelaismedian on nostettava se framille.

Tärkeitä yhteisiä asioita ovat terveys, koulutus, verotus, lapset ja vanhukset. Heidän äänensä on kuuluttava. Vähemmistöjen äänet tuntuvat joskus kuuluvan paremmin kuin suuren hiljaisen enemmistön. Erityisesti eläkeläisten ääni jää Lahdessa hyvin helposti päättäjiltä kuulumatta.
Sananvapauteen ja oikeuteen liittyy myös paradokseja. Uskomme sen turvaavan elämän ja tasa-arvon, mutta olemme voimattomia silloin, kun suurvaltaa päättää hyökätä brutaalisti toiseen demokraattiseen maahan. Tämän oikeuden luonne ratkaistaan myöhemmin onneksi kansainvälisissä oikeusistuimissa, mikäli sinne saadaan haastetuksi hyökkäykseen syyllistyneet sotarikolliset.

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Osallisuuskoordinaattori Sanna Virta: Kaupunkilaiset kaipaavat uusia suoran vaikuttamisen tapoja
Eduskuntavaaliehdokas Emmi Lintonen: Suomi täytyy nostaa takaisin koulutuksen kärkimaaksi
Eduskuntavaaliehdokas Harri Pikkarainen: Nyt pitää tehdä kaikki, jotta sote-palveluissa riittää työvoimaa
Keijo Skipparin dokumenttielokuva taiteilija Olavi Lanusta kertoo ainutlaatuisen tarinan
Eduskuntavaaliehdokas Mira Nieminen: Suomessa tulee panostaa ihmisten arjen turvallisuuden vahvistamiseen
Vastaava kirjastonhoitaja Terhi Lehti: Esteettisesti kaunis kirjasto houkuttelee varmasti lisää asiakkaita
Huhtikuun eduskuntavaalit kiinnostavat lahtelaisia
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: En etsi valtaa loistoa joululaulu on myös aito rukous
Mika Heinonen: Päihteidenkäyttö ei saa olla läsnä siellä, missä lapset ovat päiväkodissa ja koulussa
Arkkitehti Päivi Airas: Lahdessa on pitkät perinteet julkisen taiteen tilaajana
Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
ARKISTO