Kuukausi: kesäkuu 2017

Kertomus tuhlaajapojasta on monelle tuttu, mutta silti ajankohtainen. Kertomuksen miehellä on kaksi poikaa. Toinen heistä pyytää ennakkoperintöä ja lähtee isän omaisuudesta osansa saatuaan maailmalle sitä tuhlaamaan. Toinen on isälle kuuliainen, kiltti ja uskollinen unelmapoika. Menetettyään kaiken tuhlaajapoika nöyrtyy ja ilmestyy häpeissään isänsä ovelle. Yllättäen isä riemuitsee poikansa paluusta ja järjestää suuret juhlat, mutta vanhempi veli katselee menoa kateellisena.

Tuhlaajapoikaa ei rangaista, vaan hänet otetaan vastaan iloiten. Hän oli pahasti kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt. Kertomusta lukiessa näyttää kuitenkin siltä, että vanhempi poika on aivan yhtä hukassa kuin veljensäkin. Hän kuvittelee, että isä rakastaa häntä vain hänen ahkeruutensa vuoksi, vaikka tämän rakkaus hänenkin kohdallaan on ehdotonta ja pysyvää, ansioista riippumatonta.

Jumalan oikeusjärjestelmä poikkeaa omastamme. Sen perustana on armo ja rajaton rakkaus, joka ylittää järjen. Siksi kertomuksen isän toiminta tuntuu vanhemmasta veljestä epäreilulta. Jumalan oikeussaleissa kaikuu vapaus, sillä hän on armollinen, rakastava ja anteeksiantava isä. Jokainen on tervetullut takaisin, jokainen on samalla viivalla ja kaikki rikkomukset ovat yhtä painavia.

Elämme armottomassa maailmassa, jossa hallitsevat kiireinen arki, start up -henki ja pyrkimys päästä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman korkealle. Joskus tällaisen arjen keskellä meiltä hukkuu jotain tärkeää. Kun elämme elämäämme kiltisti, kuuliaisesti ja ahkerasti pyrkien hyvään, unohdamme, ettei tässä kaikessa ollutkaan kyse siitä, mihin me yritämme tai kuinka pitkälle pääsemme. Kyse on armosta, joka konkretisoituu vasta peilattuna meidän virheisiimme, epätäydellisyyteemme ja pystymättömyyteemme. Pyrkimys hyvään on tärkeä, mutta se ei määritä meitä ihmisinä. Ilman armoa kukaan meistä ei riittäisi.

Armo riittää, sinunkin kohdallasi.

Emilia Kallioniemi
kesäteologi, Launeen seurakunta

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tämänpäiväinen päätös on monella tavalla merkittävä. Silti pitää muistaa, että valiokunta teki vain normaalia työtään: Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on ollut – kuten aina – tulkita annettua hallituksen esitystä ja tässä tapauksessa erittäin laajaa lakiesitystä suhteessa valtiosääntöoikeuteen. Valiokunta teki omaa työtään, kuten sen pitääkin. Ilman hallitus – oppositio asetelmaa tai ulkopuolista painostusta.

Järjestelmävirhe vaatii korjauksia

Ehdotetun uudistuksen mittaluokka oli poikkeuksellisen suuri. Siksi sen vaikutusarvioissa esitettyihin riskeihin tuli suhtautua poikkeuksellisen vakavasti. Kyse ei ole mistä tahansa palvelutehtävästä vaan sellaisen palveluiden järjestämisestä, joissa on keskeisesti kyse julkiselle vallalle osoitetun viime kädessä oikeuteen elämään kiinnittyvien perusoikeuksien turvaamistehtävän toteuttamisesta. Ehdotettuun lainsäädäntöön sisältyi lyhyesti sanottuna rakenteellinen järjestelmävirhe, joka pitää korjata. Avainkysymykseksi nousi perustuslaillisessa tarkastelussa riittävien sosiaali – ja terveyspalveluiden turvaaminen: Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali – ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Yhtiöittäminen ei sinänsä ole perustuslainvastaista, mutta sen seuraukset ja vaikutukset olisivat sitä olleet.
Alueelliset erot olisivat kasvaneet. Oleellista ei ole vertailu nykytilaan, vaan hallituksen esityksen tosiasialliset vaikutukset. Hallituksen esittämässä mallissa alueelliset erot todennäköisesti tulisivat kasvamaan eikä pienenemään nykymalliin verrattuna.

Yhtiöittämisvelvoite poistuu

Yhtiöitettyyn palvelutuotantoon liittyy merkittäviä riskejä. Valiokunta piti välttämättömänä poistaa sosiaali – terveyspalveluita koskevan yhtiöittämisvelvollisuutta koskevan sääntelyn perusoikeuksien vaarantumiseen liittyvistä syistä. Hallituksen esityksessä jäi epäselväksi miten hallituksen esittämä (43 § HE 47/2017) menettely olisi voinut tosiasiallisesti turvata yhdenvertaiset palvelut. Pitää muistaa, että kuntiin verrattuna maakuntien itsehallinto on seitin ohutta. Rahoitus tulee valtiolta ja verotusoikeus puuttuu.

Suomen olosuhteisiin huonosti sopiva ja yksityiskohdissaan keskeneräinen valinnanvapausmalli olisi voinut heikentää väestöryhmien välistä yhdenvertaisuutta ja vaikeuttaa sosiaali – terveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja sitä kautta myös kustannusten hillitsemistä. Yhtiöittämisvelvollisuuden poistamisesta seuraa merkittäviä muutoksia valinnanvapauslakiesitykseen.

Palveluiden tuotantokiellosta johtuen maakunnilla ei olisi ollut välitöntä henkilöstö – ja muita voimavaroja paikata puuttuvaa palvelutuotantoa markkinapuutetilanteessa. Maakunnat ovat esitetyssä mallissa käytännössä valtion rahoituksen armoilla ja siksi niiden kyky reagoida markkinapuutetilanteeseen on rajallinen. Oma tuotanto pitää siksi sallia maakunnille.

EU-oikeuden tulkinta tarkentui

Yhtiöittämiselle olisi ollut myös vaihtoehtoja. Se oli poliittinen valinta. Asiantuntijakuulemisissa tuli selväksi, että EU ei sitä olisi vaatinut. Julkisyhteisön lakisääteiselle sosiaali – ja terveyspalveluiden tarjoamisvelvollisuudelle tai ns. solidaarisuusperiaateelle ei annettu merkitystä hallituksen esityksessä. Valiokunnan selvityksen mukaan hallituksen esittämä tulkinta EU-oikeuden merkityksestä yhtiöittämisvelvollisuuden perustana valitussa valinnanvapausmallissa ei kuitenkaan ollut välttämättä perusteltu. Hallituksen esityksen mukaisen yhtiöittämismallin toteuttaminen olisi saattanut merkitä kansallisen päätösvallan oleellista kaventumista ja useita oikeusriitoja yksityisten terveyspalvelutuottajien riitauttaessa sellaiset lakimuutokset, jotka heikentäisivät heidän oikeuksia ja taloudellisia intressejä. Hyppy EU:n kilpailuoikeuden soveltamisalaan jäi nyt ottamatta ja hyvä niin. Se on Suomen etu.

Perustuslakivaliokunnan linjaus yhtiöittämisen EU-oikeudellisista perusteista on tulevaisuudelle tärkeä. Valtioneuvoston on jatkossa huolehdittava erityisen tarkasta lakiehdotusten EU-oikeudellisesta arviosta tarvittaessa yhdessä EU:n viranomaisten kanssa.

Miten tästä eteenpäin?

Hallituksen esitys maakuntien perustamisesta ja järjestämisen uudistamiseksi ja sitä täydentävien esitysten muutosten valmistelu voidaan tehdä mietintövaliokunnassa, mutta asian luonteen vuoksi mietintöluonnos on saatettava uudelleen perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.
Hallituksen valinnanvapausesityksen valmistelu osoitetaan valtioneuvoston tehtäväksi ottaen huomioon perustuslain lainsäädäntömenettelyä koskevat säännökset, hyvän lainsäädännön periaatteet ja lainsäädäntökokonaisuuden laajakantoisuuden. Valiokunta voi ottaa kantaa uuden esityksen vaikutuksiin perustuslain vasta sitten kun uusi esitys on eduskunnassa.Sen aikataulu on aikaisintaan ensi syksyllä.

Yhteenvetona voi sanoa, että suomalainen ja eurooppalaisesti varsin poikkeuksellinen yhtiöittämisvimma sai nyt suitset.
Mitä lainsäädännön uuteen valmisteluun tulee niin näiden kahden esitetyn kokonaisuuden (maakuntauudistus ja valinnanvapaus) kohtalonyhteys on meille epäselvä. Pallo tässäkin asiassa on nyt hallituksella.

Ville Skinnari
Kansanedustaja, SDP:n varapuheenjohtaja
Perustuslakivaliokunnan jäsen

Mitä hullua? Juhannus: Suomen lipun päivä, kesä kauneimmillaan, valo, vihreys, auringon lämpö.
Tästähän on pitkä matka jouluun; vielä – tai enää – 6 kk.

Valoisan kesän yötön yö. Sen pari, kuin kolikon toinen puoli, on pimeän talven valoton päivä jouluna. Kumma kyllä, molemmat valon juhlia! Voittamaton valo, Jeesus. Jumalan armon auringon valo. Kirkkovuodessa ja kristityn elämässä kaikki liittyy Jeesukseen Kristukseen ja saa merkityksensä Jeesuksesta. Juhannuskin.

Johannes Kastajan syntymä – koko Johannes – olisi jo unhoon jäänyt, ellei sanoma Kristuksesta olisi niin tärkeä. Johannes Kastaja oli edelläkävijä, jonkin lainen taivaan lähettämä airut, jonka tehtävä oli avata tietä tärkeälle henkilölle. Jeesukselle.

Tiedämme Johanneksesta hyvin vähän. Raamattu kertoo hänestä niukasti, muut lähteet vielä vähemmän. Mutta tärkeää ei ole Johanneksen henkilö, vaan se mitä hän julisti: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt 3:2)
Ilman Jeesusta meillä ei ole taivasten valtakuntaa.

Tapio Mattila
vs. kappalainen Launeen seurakunnassa

Tätä juhannusta olen odottanut. En ole koko kevään tai alkukesän aikana ehtinyt edes käymään kesäpaikassamme Padasjoen Virmailassa. Lapsetkin odottavat koko perheen juhannusta. Työ meillä kuitenkin jatkuu eduskunnassa vielä seuraavalla viikolla. Juhannustaikoja en osaa, mutta tyttäreni on toivonut sellaista. Yksi on varmaan, että isä olisi vähän enemmän kotona ja perheen kanssa.

Koko kevään jo kuukausia eduskunnan käsittelyssä ollut maakunta – ja SOTE uudistus on työllistänyt paljon. Ensi viikolla on tavoite saada lausunto ulos meiltä perustuslakivaliokunnasta. Muitakin suuria lakikokonaisuuksia on menossa. Ammatillista koulutusta uudistetaan suurella kädellä ja se on jäänyt julkisuudessa liian vähälle huomiolle. Uudistusta tarvitaan, mutta aiemmin toteutetut massiiviset leikkaukset uhkaavat vesittää tarpeellisen uudistuksen tavoitteet. Opiskelijoiden oikeus laadukkaaseen lähiopetukseen, opettajien oikeus opettaa ja työelämän tarpeet ovat unohtuneet.

Suomen oppilaitoksista vähennetään noin 2000 opettajaa, joka tarkoittaa sitä, että oppilaitoksessa tulee olemaan vähemmän ammattilaisia, joiden puoleen nuori voi kääntyä. Näyttää siltä, että hallitus uskoo sokeasti, että kaikki 16-18-vuotiaat ammatillisessa koulutuksessa olevat nuoret ovat itseohjautuvia ja hyvin pärjääviä. Totuus on kuitenkin se, että monet nuoret kaipaavat tukea ja turvaa vielä toisen asteen koulutuksessa. Vastuu nuorten tulevaisuudesta siirretään nuorille itselleen ja työpaikoille.

Työelämälähtöisyys on ammatillisen koulutuksen keskeinen tavoite. Uudistuksen laajenevan työssäoppimisen aikaansaamiseksi olisi pitänyt toteuttaa uudistus, jossa myös työpaikat ovat keskeisesti mukana. Erityisesti työpaikkaohjaajien koulutukseen ja työpaikkojen taloudellisiin resursseihin pitäisi panostaa. Nyt vaarana on, että opiskelija jää työpaikalla ilman tarvittavaa ohjausta ja laadukasta arviointia.

Suurin osa ammatillisen koulutuksen oppilaista menee pieniin- ja keskisuuriin yrityksiin työssäoppimiseen. Näillä työpaikoilla ei useinkaan ole resursseja tai mahdollisuuksia ottaa ylleen nuorten kasvatustehtäviä. Tämä näyttää kuitenkin olevan hallituksen tarkoitus. Miten vastuun siirtäminen nuorille ja kiireiselle työelämälle tulee vaikuttamaan nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin?

Suurena yhteiskunnallisena kysymyksenä on jatkossakin, miten kaikki perusasteen päättävät nuoret saataisiin jatkamaan toisen asteen koulutukseen perusasteen jälkeen. Tämä kysymys ei ole ratkaistavissa pelkästään ammatillisen koulutuksen kysymyksenä, vaan vaatii toimenpiteitä niin perusopetukselta kuin nivelvaiheen ohjaukseltakin. Ammatillisen koulutuksen valmistavan koulutuksen, kymppiluokkien sekä Ohjaamopalveluiden välisen yhteyden tiivistäminen on hyvä asia. Parhaimmillaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja yksilöllisempien opintopolkujen mahdollistaminen voi auttaa niitä nuoria, joille koulumainen opiskelu sopii huonosti, pääsemään toisen asteen koulutuksen piiriin ja ehkäistä syrjäytymistä ja koulupudokkuutta. Kuitenkin yhdistettynä poikkeuksellisen mittaviin leikkauksiin on vaarana, että reformi päinvastoin johtaa keskeytysten ja vailla toisen asteen tutkintoa jäävien nuorten määrän kasvuun.

Tämä lainsäädäntötyö on työtä siinä missä muutkin työt. Oppositiosta pitää toivoa, että meitäkin kuunneltaisiin. Usein se jää vain toiveeksi. Siihen ei taikatemput auta.

Kaikesta huolimatta hyvää, rauhallista ja turvallista juhannusta kaikille!

Ville Skinnari

Tällä kohtaa kirkkovuodessa puhutaan aarteista, katoavista ja katoamattomista. Mitkä ovat sinun ”kesäaarteitasi?” Mikä tekeminen tai asia tekee olosi hyväksi? Ovatko niitä auringon lämmöstä tai valoisuudesta nauttiminen? Odotus kesälomasta? Sukulaisjuhlat? Yhdessäolo läheisten kanssa? Luonto? Ihania asioita kaikki!

Kesän mukavia asioita voi olla monenlaisia. Itselleni yksi sellainen oli mahdollisuus viettää hetki retriittiä eli vetäytymistä hiljaisuuteen Karjalohjan Heponiemessä. Siitä reissusta tuli minulle tärkeä kokemus. Se oli ensinnäkin mahdollisuus ihanaan lepoon, sillä muut huolehtivat ruuanlaitosta, saunanlämmityksestä, kaikesta käytännöllisen elämän sujumisesta.

Kun arjessa on paljon meteliä, on kaupungin hälyääniä, on valtavaa informaatiotulvaa ja myös päänsisäistä meteliä, niin silloin vetäytyminen hiljaiseen paikkaan tekee hyvää. Että voi tarkastella omaa elämäänsä, hiljaisuudessa kuulostella, mitä itselle kuuluu. Että voi myös etsiä Jumalan läsnäolon vaikutuksia omassa elämässä, miettiä Jumalaan liittyviä asioita. Meille suomalaisille hiljaisuuden luontevia kokemispaikkoja ovat tietysti myös luonto, saunanlauteet, järvimaisemassakin viipyilemme mielellämme. Toivon, että tänä kesänä jokainen pääsee hiljentymään itselle sopivassa paikassa.

Toiseksi toivon kaikille kesäaarteeksi armon kokemusten ulottumista omaan elämään. Nopeasti ajateltuna se voisi tarkoittaa, ettei olisi itse niin vaativa omista tai muiden tekemisistä eikä niin nopeasti lausuisi hätäisiä tuomioita muille. Jos nyt grillimakkarat tai muu kesäruoka jäi vähän haaleaksi tai mauttomaksi, niin ei se mitään. Ensi kerralla mennään sitten vaikka vähän paremmin reseptejä noudattaen.

Syvällisemmin käsitettynä armo on kristinuskon aivan ydinasia. Se tarkoittaa, ettei Jumalan armon saaminen ole meidän suoritustemme ja ajatustemme varassa. Se on Jumalan puhdas ja vastikkeeton lahja jokaiselle ihmiselle Kristuksen sovitustyön tähden. Yksinkertaisesti, Jumala tahtoo olla hyvä ihmiselle. Sen hyvyyden ymmärtämisen ja kokemisen välähdyksiä toivon jokaisen kesään.

Jumalan armosta pääsee kuulemaan kesän monilla hengellisillä kesäjuhlilla ja kesäseuroissa. Ja tietysti jumalanpalveluksissa, joissa myös jokainen kutsutaan nauttimaan Jumalan armoa välittävää sakramenttia eli ehtoollista. Olet lämpimästi tervetullut Launeen seurakunnan kesäjumalanpalveluksiin!

Lopuksi vielä toivon, että meistä armahduksen saaneista ja kiitollisista ihmisistä, armahtavaisuus virtaa eteenpäin kesäaarteiksi muille ihmisille, lähellä ja kaukana oleville lähimmäisille!

Armorikasta kesää!

Kati Saukkonen
Launeen seurakunnan pastori

Suomalaista politiikkaa on usein kuvattu tylsäksi ja tasaiseksi. Kulunut viikko vahvisti poikkeuksen, kun Perussuomalaisten lauantaisen puoluekokouksen jälkeinen tapahtumaketju käynnistyi. Se ei ollut ihan perusviikko suomalaisessa politiikassa. Perussuomalainen eduskuntaryhmä hajosi. Monen ennustama kahtiajako PS:n perinteisen SMP-siiven ja nk. Nuvien kanssa tapahtui. Epäselväksi jäi kuitenkin kuinka suunniteltua kaikki oli – kuka puhui totta ja kuka ei.

Arvot ratkaisivat

Kokoomukselle ja Keskustalle pitää antaa iso käsi suoraselkäisestä käyttäytymisestä. Suomen hallituksessa ei voi eikä tule olla Halla-Ahon, Huhtasaaren ja Hakkaraisen ja muiden vastaavien ajattelua. Arvomaailma ratkaisi – rajat on osattava vetää ja nyt niin tehtiin. Se ei ole Suomen linja. Ratkaisevaksi ei muodostunut pelkästään rasistiset mielipiteet ja tuomiot, vaan Suomen kannalta isot asia: Euroopan Unionin jäsenyys, osallistuminen euro-alueeseen ja suhtautuminen kaiken kaikkiaan kansainväliseen yhteistyöhön. Eduskunta on tälläkin kaudella lausunut mm. Suomen eurojäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Talousvaliokunta katsoi lausunnossaan, että Suomen viime vuosina kokemat taloudelliset ongelmat eivät johdu euroalueen jäsenyydestä, vaan ovat pääasiassa seurausta talouden rakenteellisista ongelmista.

Pitää muistaa, että hyvinvointimme on rakentunut merkittäviltä osin viennin varaan ja kotimarkkinamme pienuuden johdosta yhdentyneet eurooppalaiset sisämarkkinat ovat olleet Suomen talouden kannalta erittäin merkityksellien tekijä. Suomen EU – jäsenyydellä ei pidä leikkiä. Suomi on nyt osa länttä ja eurooppalaista arvoyhteisöä. Se on ulko – ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös talouden perusta. Suomen talouden kasvu voisi vaarantua, jos markkinat alkaisivat reagoida Suomen EU-eron mahdollisuuteen.

Oppositiolla myös vastuu

Maananaina SDP:n puoluejohto keskusteli kokouksessaan pitkään mahdollisesta osallistumisesta hallitusneuvotteluihin. Näkökulmia oli puolesta ja vastaan. Emme kuitenkaan uskoneet, että vaatimuksemme talouspolitiikassa, hyvinvoinnissa, koulutuksessa ja esimerkiksi pienituloisten aseman parantamiseksi olisivat saaneet tulta nopealla aikatauluilla käytävissä neuvotteluissa. Yhteenvetomme oli, että olemme valmiit hallitusvastuuseen, mutta vain vaalien kautta.

SDP on edelleen suurin oppositiopuolue ja se tarkoittaa myös vastuuta. Meidän pitää pystyä tarjoamaan Suomelle ja suomalaisille uskottava vaihtoehto hallituksen harjoittamalle politiikalle. Silloinkin kyse on viime kädessä arvoista, jotka ohjaavat kaikkea tekemistä. Kuka puolustaa heikommassa asemassa olevia eli esimerkiksi pienituloisia, opiskelijoita, eläkeläisiä tai lapsiperheitä ? Talouden kasvu ei sada vähempiosaisille samalla tavalla kuin rikkaille.

Mielenkiintoista on nähdä miten uusi Perussuomalainen puolue alkaa käyttäytyä eduskunnassa oppositiopuolueena. Odotettavissa on todennäköisesti Ruotsindemokraattien tyylistä oppositiopolitiikkaa. Toivottavasti keskustelu kuitenkin pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa.

Ville Skinnari

Helluntain jälkeinen aika alkaa Pyhän kolminaisuuden päivällä. Jeesuksen elämänvaiheet on nyt käyty kirkkovuodessa läpi syntymästä kuolemaan, haudasta nousemiseen ja taivaaseen astumiseen asti. Pyhä Henki on annettu ihmisten oppaaksi. Nyt on aika koota kaikki yhteen.
Kolminaisuudessa ytimenä on se, että meillä on yksi Jumala, joka lähestyy meitä kolmen persoonan kautta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Tämä oppi on kaunis ja ehjä, mutta samalla vaikea, käsittämätönkin. Rippikoulussa koitan avata vaikeaa asiaa vaikka niin, että vesi H2O voi olla höyryä, nestettä tai kiinteää jäätä, mutta silti se on koko ajan samaa ainetta eli vettä. Jumalakin on samalla Luoja ja Taivaallinen isä. Mutta hän on erityisesti ilmestynyt meille Pojassaan Jeesuksessa. Jeesus on historiallinen henkilö, hänen sanansa ja tekonsa löytyvät Raamatusta – Jeesus on kolminaisuuden persoonista ehkä helpoin ymmärtää. Kolmantena tulee Pyhä Henki. Hengen kautta Jumala nyt toimii maailmassa.

Vaikka opiskelisimme päämme puhki, emme voisi oppien kautta tajuta Jumalaa. Hänen kuuluukin olla meidän yläpuolellamme, kaikkivaltiaana, äärettömänä, salattuna. Hän ei olisi tosi Jumala, jos pystyisin vangitsemaan hänet hyppysiini.
Mutta Jumala tulee myös lähelle. Hän on Isi, jota voimme rukoilla. Hän välittää jokaisesta luodustaan. Jumalan suurin rakkaus näkyy siinä, että Jumala tahtoi tehdä kaikkensa pelastaakseen ihmiset. Jumala antoi ainoa Poikansa meidän syntiemme sovittajaksi. Ristinkuolemassa Pyhä Jumala osoittaa, että olemme hänelle näin suuren uhrauksen arvoisia. Hän tulee lähelle ja sanoo: kaikki on täytetty, ota vastaan armo ja rauha!

Riitta Särkiö

Yksi inhottavimmista ja ahdistavimmista tilanteista on, kun on eksyksissä ja pelkää myöhästyvänsä jostain sovitusta ajasta ja paikasta. Siinä hetkessä olo on yleensä tuskan hikinen ja nolo. Tämä tilanne onneksi yleensä laukeaa siinä hetkessä, kun oikean paikan löytää ja voi huokaista, että ei tässä kuinkaan käynyt.

Joskus kuitenkin elämässä voi tuntea olevansa eksyksissä, vailla suuntaa. Näitä tunteita saattaa aiheuttaa erilaiset elämän tilanteet esimerkiksi työttömyys, pulma siitä mitä lähteä opiskelemaan, sairastuminen, ero ja niin edelleen.

Me emme kuitenkaan koskaan ole täysin yksin, täysin eksyksissä, vaikka meistä siltä saattaisi tuntua. Saatamme vain tuntea olevamme umpikujassa, mutta meille on luvattu että emme koskaan ole yksin. Kolmiyhteinen Jumala on varmistanut, että me emme koskaan jää yksin.

Ensimmäisenä helluntaina Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, Jeesus vuodatti Pyhän Hengen maailmaan. Pyhä Henki on meidän oppaamme, tukemme ja turvamme jokaisessa hetkessä. Isä ja Poika ovat kanssamme Pyhän Hengen kautta, koko ajan. Me ihmiset vaan emme aina muista tai huomaa sitä elämän kiireissä ja arjessa. Saatamme vaipua epätoivoon, kun koemme jäävämme yksin kulkemaan tiettömälle tielle. Niissä tilanteissa me emme vai kykene tai muista sitä, että meidän rinnallamme kulkee auttaja.

Pyhällä Hengellä on monta tehtävää, Hän synnyttää meissä uskoa, lohduttaa ja pelastaa. Pyhä Henki on myös antanut meille jokaiselle omia vahvuuksia ja lahjoja. Hän on siis kanssamme aina ja kaikkialla. Niinä hetkinä kuin oikein mielemme on umpikujassa voimmekin laittaa kädet ristiin ja rukoilla, että Henki valaisisi jälleen tietämme ja luottaa siihen, että sen Hän myös tekee.
Siunattua helluntaita kaikille!

Anna Kuru
Launeen srk

Alkoholilain uudistus sovittiin hallituspuolueiden kesken ja sen piti olla selkeä eduskuntaan ennen kesää tuleva esitys. Näin ei kuitenkaan käynyt. Keskustan ryhmä halusi ”vapaat kädet” eli oikeuden äänestää omantunnon mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että kompromissiin ei eduskuntaryhmissä päästä, vaan päätös siirtyy puolueiden puheenjohtajien ratkaistavaksi. Samaa taktiikkaa on käytetty jo aiemmin muissakin hankkeissa ja lopputulos ei ole aina ollut paras mahdollinen. Jos hallitus repeää alkoholilaissa eli antaa edustajilleen vapaat käset äänestää, ratkaisu jää opposition käyttäytymisen varaan. Näin ollen oppositio voi olla ratkaisemassa lain kiistellyt prosenttirajat. Kiihkeän prosenttikeskustelun jalkoihin on jäänyt ravintoloilla tärkeä asia eli omien juomien salliminen tilausravintoloihin. Sen ymmärtää, koska moni ruokaravintola tekee katteensa eli elantonsa alkoholimyynnistä.

Puhuttiin eduskunnassa tällä viikolla muustakin kuin hallituksen viikon putkesta sekoilla uuden alkoholilain kanssa. Lisätalousarviokeskustelussa nostin esille kasvun eriarvoisuuden. Suomen talous kasvaa, mutta kenelle kasvu jakautuu?
Jos nyt katsotaan Suomea, miten kasvu todellisuudessa jakautuu eri ihmisten kesken? Jos juttelee pienyrittäjän, palkansaajan, eläkeläisen, pätkätyöläisen tai opiskelijan kanssa, niin kyllähän sitä kasvua vielä odotetaan siellä omassa taloudessa. Eläkeläiset ovat oman työnsä tehneet ja tietysti palkkansa siinä ohessa ansainneet. Silti heidän ostovoimastaan leikkaaminen, jos mikä, näkyy taloudessa.

Lisäksi nostin esille leikkaukset tukityöllistämisestä. Hallitus on usein jopa ehkä hieman kritisoinut ja kokenut sen jotenkin tempputyöllistämisenä. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa panostettiin aivan toisella tasolla tukityöllistämiseen kuin meillä, jopa kaksinkertaisesti, moninkertaisesti myös Saksassa, ja se kuoppa, mihin me jouduimme, olisi ollut ehkä toisen näköinen, jos mekin olisimme toimineet toisin.

Viikon ylivoimaisesti tärkein asia oli pääministerin ilmoitus ulko – ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ja Euroopan Unionin toimintaympäristön muutokseen. USA:n presidentin Euroopan vierailun reaktiot ovat poikkeuksellisia ja siksi tilanteen tiivis seuraaminen ja analyysi on erittäin tärkeää. Ensi viikolla olen Suomen edustajana Venäjällä Barents – kokouksessa keskustelemassa pohjoisten alueiden tulevaisuudesta ja yhteistyöstä. Meidän pitää pystyä puhumaan vaikeistakin asioista. Yritän raportoida Nenetsiasta jäämeren rannalta ensi viikolla. Lennän jo maanantaina Moskovaan, joten en pääse osallistumaan uuden valtuuston ensimmäiseen kokoukseen.

Ville Skinnari