Jäämme kaikki odottamaan, mitä tuleman pitää sote-lain toteutuessa. Sellaista ennustajaa ei Suomessa olekaan, kuka varmasti osaisi ennustaa, mitä on ”soteenkaaren päässä”?

Tämän soteaarteen arvo on vähintään 10 miljardia euroa ja kysymys kuuluukin, miten kakku jaetaan ja mitä tarkoittaa ”valinnanvapaus”? Monet aisantuntijat ovat arvostelleet sote-uudistusta, ja sen tiedetään tulevan kalliiksi veronmaksajille.

Uudistusten voittajaksi on usein mainittu suuret yksityiset terveyspelurit, kuten Mehiläinen, Attendo, Terveystalo- Diacor, Pihlajalinna ja PlusTerveys OY. Nämä isot terveystuottajat yrittävät kaapia kerman päältä ja ovat varautuneet uudistuksiin ostamalla pienempiä toimijoita pois markkinoilta samalla palauttaen asemiaan maakunnissa.

Pahin ongelma tässä kaikessa on näkyvyyden puute. Hallitus on edellyttänyt, että sote-kakulle pääseviltä yrityksiltä edellytetään maakohtaista veroraportointia ja verojen maksamista Suomeen. Viimeisimmässä laki esityksessä tämä on vesitetty.

Hyvinvointiyhteiskuntamme tärkeimpiä elementtejä ovat hoiva ja sen mielekkyyden perusta. Silti emme osaa puhua vanhusten hoidosta, vammaisuudesta, mielenterveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista ilman normeja. Henkistä hyvinvointiamme ohjaavat tehokkuus, priorisointi ja taloudellisuus.

Suljetut ja pimeät alueet muodostavat hyvinvointi-Suomessa suuren sektorin, jonka sisältöön julkisesti harvoin puututaan. Turun vanhuuspsykiatrian osaston pahoinpitelyt, eristykset ja nöyryytykset vuosina 2009-2014 avasivat kuitenkin padon. Oikeustapausten käsittely on vielä kesken, mutta ongelmat kyllä jo tiedostetaan.

Heikommassa asemassa ovat eniten huolenpitoa tarvitsevat. Kuka sote-ratkaisussa kantaa huolen heistä? Kauhulla ajattelen, mitä tapahtuu psykiatrisilla osastoilla ja vanhusten kodeissa, jollei selkeitä kriteereitä määritellä näiden ryhmien hoidosta, kun uudistus toteutetaan vuonna 2019.

Laitokset on suunniteltu minimoimaan huolenpitoon menevät ”resurssit” siten, että hoivan voidaan sanoa jotenkin toimivan. Silti hoivan järjestämisen ongelmat on helppo sulkea mielestä periaatteella: poissa silmistä poissa mielistä. Ihminen kutistetaan näkymättömäksi.

Ihmiset kyllä pidetään laitoksissa elossa säällisen ajan, mutta jätetään heitteille sosiaalisesti ja psyykkisesti. Vanhusten Ihmisarvoa loukataan, koska keskustelua psyykkisestä hyvinvoinnista ja sosiaalisista tarpeista ei ole edes aloitettu. Keskustelu hoivalaitoksista muistuttaa keskustelua tuotantoeläimistä. Puhutaan kyllä hygieniasta, ravitsemuksesta ja vaipoista, mutta ei ihmisen elämän tärkeimmistä arvoista läsnäolon ja turvan tarpeesta. Kotihoitajat ovat uskomattoman kallisarvoisia yksilöitä yhteiskunnasamme!

Juhani Melanen 

Kertomus tuhlaajapojasta on monelle tuttu, mutta silti ajankohtainen. Kertomuksen miehellä on kaksi poikaa. Toinen heistä pyytää ennakkoperintöä ja lähtee isän omaisuudesta osansa saatuaan maailmalle sitä tuhlaamaan. Toinen on isälle kuuliainen, kiltti ja uskollinen unelmapoika. Menetettyään kaiken tuhlaajapoika nöyrtyy ja ilmestyy häpeissään isänsä ovelle. Yllättäen isä riemuitsee poikansa paluusta ja järjestää suuret juhlat, mutta vanhempi veli katselee menoa kateellisena.

Tuhlaajapoikaa ei rangaista, vaan hänet otetaan vastaan iloiten. Hän oli pahasti kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt. Kertomusta lukiessa näyttää kuitenkin siltä, että vanhempi poika on aivan yhtä hukassa kuin veljensäkin. Hän kuvittelee, että isä rakastaa häntä vain hänen ahkeruutensa vuoksi, vaikka tämän rakkaus hänenkin kohdallaan on ehdotonta ja pysyvää, ansioista riippumatonta.

Jumalan oikeusjärjestelmä poikkeaa omastamme. Sen perustana on armo ja rajaton rakkaus, joka ylittää järjen. Siksi kertomuksen isän toiminta tuntuu vanhemmasta veljestä epäreilulta. Jumalan oikeussaleissa kaikuu vapaus, sillä hän on armollinen, rakastava ja anteeksiantava isä. Jokainen on tervetullut takaisin, jokainen on samalla viivalla ja kaikki rikkomukset ovat yhtä painavia.

Elämme armottomassa maailmassa, jossa hallitsevat kiireinen arki, start up -henki ja pyrkimys päästä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman korkealle. Joskus tällaisen arjen keskellä meiltä hukkuu jotain tärkeää. Kun elämme elämäämme kiltisti, kuuliaisesti ja ahkerasti pyrkien hyvään, unohdamme, ettei tässä kaikessa ollutkaan kyse siitä, mihin me yritämme tai kuinka pitkälle pääsemme. Kyse on armosta, joka konkretisoituu vasta peilattuna meidän virheisiimme, epätäydellisyyteemme ja pystymättömyyteemme. Pyrkimys hyvään on tärkeä, mutta se ei määritä meitä ihmisinä. Ilman armoa kukaan meistä ei riittäisi.

Armo riittää, sinunkin kohdallasi.

Emilia Kallioniemi
kesäteologi, Launeen seurakunta

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tämänpäiväinen päätös on monella tavalla merkittävä. Silti pitää muistaa, että valiokunta teki vain normaalia työtään: Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on ollut – kuten aina – tulkita annettua hallituksen esitystä ja tässä tapauksessa erittäin laajaa lakiesitystä suhteessa valtiosääntöoikeuteen. Valiokunta teki omaa työtään, kuten sen pitääkin. Ilman hallitus – oppositio asetelmaa tai ulkopuolista painostusta.

Järjestelmävirhe vaatii korjauksia

Ehdotetun uudistuksen mittaluokka oli poikkeuksellisen suuri. Siksi sen vaikutusarvioissa esitettyihin riskeihin tuli suhtautua poikkeuksellisen vakavasti. Kyse ei ole mistä tahansa palvelutehtävästä vaan sellaisen palveluiden järjestämisestä, joissa on keskeisesti kyse julkiselle vallalle osoitetun viime kädessä oikeuteen elämään kiinnittyvien perusoikeuksien turvaamistehtävän toteuttamisesta. Ehdotettuun lainsäädäntöön sisältyi lyhyesti sanottuna rakenteellinen järjestelmävirhe, joka pitää korjata. Avainkysymykseksi nousi perustuslaillisessa tarkastelussa riittävien sosiaali – ja terveyspalveluiden turvaaminen: Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali – ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Yhtiöittäminen ei sinänsä ole perustuslainvastaista, mutta sen seuraukset ja vaikutukset olisivat sitä olleet.
Alueelliset erot olisivat kasvaneet. Oleellista ei ole vertailu nykytilaan, vaan hallituksen esityksen tosiasialliset vaikutukset. Hallituksen esittämässä mallissa alueelliset erot todennäköisesti tulisivat kasvamaan eikä pienenemään nykymalliin verrattuna.

Yhtiöittämisvelvoite poistuu

Yhtiöitettyyn palvelutuotantoon liittyy merkittäviä riskejä. Valiokunta piti välttämättömänä poistaa sosiaali – terveyspalveluita koskevan yhtiöittämisvelvollisuutta koskevan sääntelyn perusoikeuksien vaarantumiseen liittyvistä syistä. Hallituksen esityksessä jäi epäselväksi miten hallituksen esittämä (43 § HE 47/2017) menettely olisi voinut tosiasiallisesti turvata yhdenvertaiset palvelut. Pitää muistaa, että kuntiin verrattuna maakuntien itsehallinto on seitin ohutta. Rahoitus tulee valtiolta ja verotusoikeus puuttuu.

Suomen olosuhteisiin huonosti sopiva ja yksityiskohdissaan keskeneräinen valinnanvapausmalli olisi voinut heikentää väestöryhmien välistä yhdenvertaisuutta ja vaikeuttaa sosiaali – terveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja sitä kautta myös kustannusten hillitsemistä. Yhtiöittämisvelvollisuuden poistamisesta seuraa merkittäviä muutoksia valinnanvapauslakiesitykseen.

Palveluiden tuotantokiellosta johtuen maakunnilla ei olisi ollut välitöntä henkilöstö – ja muita voimavaroja paikata puuttuvaa palvelutuotantoa markkinapuutetilanteessa. Maakunnat ovat esitetyssä mallissa käytännössä valtion rahoituksen armoilla ja siksi niiden kyky reagoida markkinapuutetilanteeseen on rajallinen. Oma tuotanto pitää siksi sallia maakunnille.

EU-oikeuden tulkinta tarkentui

Yhtiöittämiselle olisi ollut myös vaihtoehtoja. Se oli poliittinen valinta. Asiantuntijakuulemisissa tuli selväksi, että EU ei sitä olisi vaatinut. Julkisyhteisön lakisääteiselle sosiaali – ja terveyspalveluiden tarjoamisvelvollisuudelle tai ns. solidaarisuusperiaateelle ei annettu merkitystä hallituksen esityksessä. Valiokunnan selvityksen mukaan hallituksen esittämä tulkinta EU-oikeuden merkityksestä yhtiöittämisvelvollisuuden perustana valitussa valinnanvapausmallissa ei kuitenkaan ollut välttämättä perusteltu. Hallituksen esityksen mukaisen yhtiöittämismallin toteuttaminen olisi saattanut merkitä kansallisen päätösvallan oleellista kaventumista ja useita oikeusriitoja yksityisten terveyspalvelutuottajien riitauttaessa sellaiset lakimuutokset, jotka heikentäisivät heidän oikeuksia ja taloudellisia intressejä. Hyppy EU:n kilpailuoikeuden soveltamisalaan jäi nyt ottamatta ja hyvä niin. Se on Suomen etu.

Perustuslakivaliokunnan linjaus yhtiöittämisen EU-oikeudellisista perusteista on tulevaisuudelle tärkeä. Valtioneuvoston on jatkossa huolehdittava erityisen tarkasta lakiehdotusten EU-oikeudellisesta arviosta tarvittaessa yhdessä EU:n viranomaisten kanssa.

Miten tästä eteenpäin?

Hallituksen esitys maakuntien perustamisesta ja järjestämisen uudistamiseksi ja sitä täydentävien esitysten muutosten valmistelu voidaan tehdä mietintövaliokunnassa, mutta asian luonteen vuoksi mietintöluonnos on saatettava uudelleen perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.
Hallituksen valinnanvapausesityksen valmistelu osoitetaan valtioneuvoston tehtäväksi ottaen huomioon perustuslain lainsäädäntömenettelyä koskevat säännökset, hyvän lainsäädännön periaatteet ja lainsäädäntökokonaisuuden laajakantoisuuden. Valiokunta voi ottaa kantaa uuden esityksen vaikutuksiin perustuslain vasta sitten kun uusi esitys on eduskunnassa.Sen aikataulu on aikaisintaan ensi syksyllä.

Yhteenvetona voi sanoa, että suomalainen ja eurooppalaisesti varsin poikkeuksellinen yhtiöittämisvimma sai nyt suitset.
Mitä lainsäädännön uuteen valmisteluun tulee niin näiden kahden esitetyn kokonaisuuden (maakuntauudistus ja valinnanvapaus) kohtalonyhteys on meille epäselvä. Pallo tässäkin asiassa on nyt hallituksella.

Ville Skinnari
Kansanedustaja, SDP:n varapuheenjohtaja
Perustuslakivaliokunnan jäsen

Ranskalainen Alain Badiou kuvaa kirjassaan ”Our Wound IS Not Recent” maailmaa, jossa valtioiden tilalla on anarkia ja epätoivo, jotka johtavat maapallon ihmiset äärimmäisiin tekoihin. Tämän uusmaolaisen vasemmistolaisen kirjoittaman pamfletin huomioita ei kannata kuitenkaan jättää pelkäksi viisasteluksi ja yliopistojen kampuspuheiksi, sillä siksi teräviä huomioita siinä esitetään.

Se puhuu juuri tällä hetkellä maailman tärkeimmistä ja suurimmasta asioista: globaalista kapitalismista, fasismista, islamismista ja terroristista. Teos on vahva science fiction-visio kapitalismin viimeisistä vaiheista, joka ei tavallisten tieteistarinoiden mukaan tapahdu tulevaisuudessa, vaan tänään ja huomenna. Suomeksi teos voidaan suomentaa muotoon ”Haavamme ei ole tuore”.

Badioun mukaan suunnilleen puolet maapallomme asukkaista elää täydellisen globaalin kapitalismin ulkopuolella. Muutama miljardi ihmistä ei ole työvoimaa eikä kulutusvoimaa: he eivät ole mitään. Globaali kapitalismi vaatii koko ajan kasvua ja uusia markkinoita ja ennen muuta se elää pääoman käyttämästä työvoimasta ja tuotteiden kulutuksesta. Tästä näkökulmasta puolet maailman ihmisistä elää joutavaa elämää joutomailla. He eivät muodosta mitään todellista uhkaa sille muutamalle prosentille, joka omistaa suurimman osan ihmiskunnan varallisuudesta.

Sen sijaan itsestään ylpeä keskiluokka näkee uhan ja elää hälytystilassa: vaara tulee jostakin idästä ja etelästä, ja se uhkaa läntisiä arvojamme. Se tulee kapitalismin palvelukseen asettuneen demokratian ja markkinoiden ulkopuolelta; noilta joutomailta; ja se vaanii meitä radikaalin islamin ja terrorismin muodossa! Badioun mukaan islam ei ole syy, vaan seuraus. Se on motiiviperusta traumoille, jotka lähtevät globaalin kapitalismin toimien seurauksista. En suoraan allekirjoita Badioun mielipiteitä, mutta arvostan sen teesiä. On täysin totta, että kapitalismi ja liberaali markkinatalous etenee halvan työvoiman, lisääntyvän diigitalisaation ja robotiikan ehdoilla ja pyyhkii keskiluokan syrjään päätöksenteoista.

Badioun mukaan kapitalismin päämääränä on valtioiden purkaminen ja niistä vapaiden anarkististen alueiden luominen. Hän antaa tälle globaalin anarkian tilalle nimen ”zoning”. Anarkian alueilla kauppaa ei käydä valtioiden, vaan aseistettujen jengien ja armeijoiden kanssa. Keskiluokan maailmankuvaa hallitsevat torjunta, vieraan pelko ja rasismi. Kapitalismi nostaa pintaan populistisia ja rasistisia liikkeitä. Se ei niinkään halua kurittaa omistavaa luokkaa, vaan heiluttaa kirvestä kaikkea muutosta vastaan.

Nouseeko fasismi taas keskiluokasta? Ihmiset ajatuksineen ovat tärkeitä tämän maailman tuotteita. Ymmärtääkö keskiluokka roolinsa? Ongelmat ovat olemassa ja ne ovat syvästi yhteiskunnallisia ja taloudellisia eivätkä ideologisia. Onko väkivalta ainoa vaihtoehto niille, joilla ei ole mitään menetettävää? Suomi ei ole mikään paratiisimainen lintukoto. Meillä on omat persumme ja Sisumme!

Juhani Melanen

Mitä hullua? Juhannus: Suomen lipun päivä, kesä kauneimmillaan, valo, vihreys, auringon lämpö.
Tästähän on pitkä matka jouluun; vielä – tai enää – 6 kk.

Valoisan kesän yötön yö. Sen pari, kuin kolikon toinen puoli, on pimeän talven valoton päivä jouluna. Kumma kyllä, molemmat valon juhlia! Voittamaton valo, Jeesus. Jumalan armon auringon valo. Kirkkovuodessa ja kristityn elämässä kaikki liittyy Jeesukseen Kristukseen ja saa merkityksensä Jeesuksesta. Juhannuskin.

Johannes Kastajan syntymä – koko Johannes – olisi jo unhoon jäänyt, ellei sanoma Kristuksesta olisi niin tärkeä. Johannes Kastaja oli edelläkävijä, jonkin lainen taivaan lähettämä airut, jonka tehtävä oli avata tietä tärkeälle henkilölle. Jeesukselle.

Tiedämme Johanneksesta hyvin vähän. Raamattu kertoo hänestä niukasti, muut lähteet vielä vähemmän. Mutta tärkeää ei ole Johanneksen henkilö, vaan se mitä hän julisti: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt 3:2)
Ilman Jeesusta meillä ei ole taivasten valtakuntaa.

Tapio Mattila
vs. kappalainen Launeen seurakunnassa

Tätä juhannusta olen odottanut. En ole koko kevään tai alkukesän aikana ehtinyt edes käymään kesäpaikassamme Padasjoen Virmailassa. Lapsetkin odottavat koko perheen juhannusta. Työ meillä kuitenkin jatkuu eduskunnassa vielä seuraavalla viikolla. Juhannustaikoja en osaa, mutta tyttäreni on toivonut sellaista. Yksi on varmaan, että isä olisi vähän enemmän kotona ja perheen kanssa.

Koko kevään jo kuukausia eduskunnan käsittelyssä ollut maakunta – ja SOTE uudistus on työllistänyt paljon. Ensi viikolla on tavoite saada lausunto ulos meiltä perustuslakivaliokunnasta. Muitakin suuria lakikokonaisuuksia on menossa. Ammatillista koulutusta uudistetaan suurella kädellä ja se on jäänyt julkisuudessa liian vähälle huomiolle. Uudistusta tarvitaan, mutta aiemmin toteutetut massiiviset leikkaukset uhkaavat vesittää tarpeellisen uudistuksen tavoitteet. Opiskelijoiden oikeus laadukkaaseen lähiopetukseen, opettajien oikeus opettaa ja työelämän tarpeet ovat unohtuneet.

Suomen oppilaitoksista vähennetään noin 2000 opettajaa, joka tarkoittaa sitä, että oppilaitoksessa tulee olemaan vähemmän ammattilaisia, joiden puoleen nuori voi kääntyä. Näyttää siltä, että hallitus uskoo sokeasti, että kaikki 16-18-vuotiaat ammatillisessa koulutuksessa olevat nuoret ovat itseohjautuvia ja hyvin pärjääviä. Totuus on kuitenkin se, että monet nuoret kaipaavat tukea ja turvaa vielä toisen asteen koulutuksessa. Vastuu nuorten tulevaisuudesta siirretään nuorille itselleen ja työpaikoille.

Työelämälähtöisyys on ammatillisen koulutuksen keskeinen tavoite. Uudistuksen laajenevan työssäoppimisen aikaansaamiseksi olisi pitänyt toteuttaa uudistus, jossa myös työpaikat ovat keskeisesti mukana. Erityisesti työpaikkaohjaajien koulutukseen ja työpaikkojen taloudellisiin resursseihin pitäisi panostaa. Nyt vaarana on, että opiskelija jää työpaikalla ilman tarvittavaa ohjausta ja laadukasta arviointia.

Suurin osa ammatillisen koulutuksen oppilaista menee pieniin- ja keskisuuriin yrityksiin työssäoppimiseen. Näillä työpaikoilla ei useinkaan ole resursseja tai mahdollisuuksia ottaa ylleen nuorten kasvatustehtäviä. Tämä näyttää kuitenkin olevan hallituksen tarkoitus. Miten vastuun siirtäminen nuorille ja kiireiselle työelämälle tulee vaikuttamaan nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin?

Suurena yhteiskunnallisena kysymyksenä on jatkossakin, miten kaikki perusasteen päättävät nuoret saataisiin jatkamaan toisen asteen koulutukseen perusasteen jälkeen. Tämä kysymys ei ole ratkaistavissa pelkästään ammatillisen koulutuksen kysymyksenä, vaan vaatii toimenpiteitä niin perusopetukselta kuin nivelvaiheen ohjaukseltakin. Ammatillisen koulutuksen valmistavan koulutuksen, kymppiluokkien sekä Ohjaamopalveluiden välisen yhteyden tiivistäminen on hyvä asia. Parhaimmillaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja yksilöllisempien opintopolkujen mahdollistaminen voi auttaa niitä nuoria, joille koulumainen opiskelu sopii huonosti, pääsemään toisen asteen koulutuksen piiriin ja ehkäistä syrjäytymistä ja koulupudokkuutta. Kuitenkin yhdistettynä poikkeuksellisen mittaviin leikkauksiin on vaarana, että reformi päinvastoin johtaa keskeytysten ja vailla toisen asteen tutkintoa jäävien nuorten määrän kasvuun.

Tämä lainsäädäntötyö on työtä siinä missä muutkin työt. Oppositiosta pitää toivoa, että meitäkin kuunneltaisiin. Usein se jää vain toiveeksi. Siihen ei taikatemput auta.

Kaikesta huolimatta hyvää, rauhallista ja turvallista juhannusta kaikille!

Ville Skinnari

Elämme juuri nyt uskomatonta hyväosaisuuden aikaa länsimaissa, mutta juuri nyt junan kulku muuttuu. Keskiluokan ominaispaino hiipuu koko ajan, kun tulevaisuuden ammatit katoavat. Yhteiskunnan  polarisaatio on tosiasia. Ylempi keskiluokka porskuttaa vielä jotenkuten, mutta vähäosaisten asema kaikkialla vaikeutuu.

Digitalisaation kaikkia vaikeuksia yhteiskunnassa ei vielä tunneta tarkkaan, mutta useat yhteiskuntatieteilijät ovat sitä mieltä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tätä kehitystä ennakoivat diktaattoreiden valtaantuloa kaikkialla maailmassa siksi, että populistiset yhdenasian liikkeet haluavat, että monimutkaiset asiat yksinkertaistetaan ja yksinvaltiaat kannustavat muutosvastarintaan.

Putin, Trump ja Erdogan ovat tyypillisiä totuuden jälkeisen ajan despootteja, joille tyhmät ja yksinkertaiset kansalaiset antavat vallan ymmärtämättä, että näiden ”veijareiden” tarkoitus on tuhota demokratia ja alistaa vaalikarja hyödyttömiksi idiooteiksi. Nepotismin ja korruption avulla taloudellinen valta halutaan siirtää pienelle eliitille ja sen jälkeen valvoa kaikkia ja kaikkea valtion rautaisen nettikontrollien ja median avulla.

Sosiaalipolitiikalla ja monella yhteiskunnallisella ajattelijalla olisi keinoja tarjota hallituksille ja  laillisille parlamenteille toimenpiteitä eriarvoisuuden poistamiseksi, mutta näille ajatuksille ei hetkauteta juurikaan korvia, sillä menon halutaan jatkuvan ja turvata maailman yhden (1 %) määräysvalta kaikissa olosuhteissa. Tämä prosentti omistaa puolet maailman varallisuudesta ja sen varallisuus vain kasvaa.

Suurten ylikansallisten yhtiöiden valta lisääntyy ja pienyrittäjien ja keskisuurten yritysten toimintoja yritetään vaikeuttaa johdonmukaisesti luomalla niiden toimintaympäristöön keinotekoisia lakeja ja rajoituksia. Ylikansallisilla verosuunniteluilla on luotu mahdollisuus siirrellä varoja aina siihen valtioon, joka tarjoaa sillä hetkellä halvimman ratkaisun välttää veroja.

Parhaita tarjoaa brittiläinen professori Anthony Atkinson kirjassaan ”Inequality – What can be done”. Suomalainen sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on erinomaisesti tuonut näitä ajatuksia julki, mutta valtion avustuksella rikastunut pääministeri Juha Sipilä ei näitä ole valtioneuvostoon tuonut ratkaisukeinoiksi tai edes pohdittaviksi.

Atkinsonin ”reseptit”, on syytä esitellä myös Suomenkansalaisille lyhyesti, jotta ei voitaisi väittää, että emme ole edes kuulleetkaan näistä mitään.
– Valtion täytyisi taata minimipalkalla töitä jokaiselle kansalaiselleen.
– Jokaiselle nuorelle olisi taattava vähimmäisperintö ja taata kaikille samanlaiset lähtökohdat pääomalahjoituksena. – Sama vero pääomasta ja työstä    välittömästi.
– Suuryrityksille on laitettava ”suitset suuhun”.
– Ökypalkat heti kuriin!
– Minituotto pientalletuksille, entisten valtion obligaation tapaan.
– Progressiivinen kiinteistövero sekä lapsilisien verotus auttaisi vähäosaisia.
– Osallistumistulo perustulon sijaan, joka määritellään laajasti sosiaalisena toimintana.
– Valtion tase olisi saatava tuottamaan ja progressiivisen verotulo voimaan.
– Turhista valtion yrittäjätuista suurille yrityksille olisi luovuttava.

Tästä olisi hyvä aloittaa!

Juhani Melanen

Tällä kohtaa kirkkovuodessa puhutaan aarteista, katoavista ja katoamattomista. Mitkä ovat sinun ”kesäaarteitasi?” Mikä tekeminen tai asia tekee olosi hyväksi? Ovatko niitä auringon lämmöstä tai valoisuudesta nauttiminen? Odotus kesälomasta? Sukulaisjuhlat? Yhdessäolo läheisten kanssa? Luonto? Ihania asioita kaikki!

Kesän mukavia asioita voi olla monenlaisia. Itselleni yksi sellainen oli mahdollisuus viettää hetki retriittiä eli vetäytymistä hiljaisuuteen Karjalohjan Heponiemessä. Siitä reissusta tuli minulle tärkeä kokemus. Se oli ensinnäkin mahdollisuus ihanaan lepoon, sillä muut huolehtivat ruuanlaitosta, saunanlämmityksestä, kaikesta käytännöllisen elämän sujumisesta.

Kun arjessa on paljon meteliä, on kaupungin hälyääniä, on valtavaa informaatiotulvaa ja myös päänsisäistä meteliä, niin silloin vetäytyminen hiljaiseen paikkaan tekee hyvää. Että voi tarkastella omaa elämäänsä, hiljaisuudessa kuulostella, mitä itselle kuuluu. Että voi myös etsiä Jumalan läsnäolon vaikutuksia omassa elämässä, miettiä Jumalaan liittyviä asioita. Meille suomalaisille hiljaisuuden luontevia kokemispaikkoja ovat tietysti myös luonto, saunanlauteet, järvimaisemassakin viipyilemme mielellämme. Toivon, että tänä kesänä jokainen pääsee hiljentymään itselle sopivassa paikassa.

Toiseksi toivon kaikille kesäaarteeksi armon kokemusten ulottumista omaan elämään. Nopeasti ajateltuna se voisi tarkoittaa, ettei olisi itse niin vaativa omista tai muiden tekemisistä eikä niin nopeasti lausuisi hätäisiä tuomioita muille. Jos nyt grillimakkarat tai muu kesäruoka jäi vähän haaleaksi tai mauttomaksi, niin ei se mitään. Ensi kerralla mennään sitten vaikka vähän paremmin reseptejä noudattaen.

Syvällisemmin käsitettynä armo on kristinuskon aivan ydinasia. Se tarkoittaa, ettei Jumalan armon saaminen ole meidän suoritustemme ja ajatustemme varassa. Se on Jumalan puhdas ja vastikkeeton lahja jokaiselle ihmiselle Kristuksen sovitustyön tähden. Yksinkertaisesti, Jumala tahtoo olla hyvä ihmiselle. Sen hyvyyden ymmärtämisen ja kokemisen välähdyksiä toivon jokaisen kesään.

Jumalan armosta pääsee kuulemaan kesän monilla hengellisillä kesäjuhlilla ja kesäseuroissa. Ja tietysti jumalanpalveluksissa, joissa myös jokainen kutsutaan nauttimaan Jumalan armoa välittävää sakramenttia eli ehtoollista. Olet lämpimästi tervetullut Launeen seurakunnan kesäjumalanpalveluksiin!

Lopuksi vielä toivon, että meistä armahduksen saaneista ja kiitollisista ihmisistä, armahtavaisuus virtaa eteenpäin kesäaarteiksi muille ihmisille, lähellä ja kaukana oleville lähimmäisille!

Armorikasta kesää!

Kati Saukkonen
Launeen seurakunnan pastori

Suomalaista politiikkaa on usein kuvattu tylsäksi ja tasaiseksi. Kulunut viikko vahvisti poikkeuksen, kun Perussuomalaisten lauantaisen puoluekokouksen jälkeinen tapahtumaketju käynnistyi. Se ei ollut ihan perusviikko suomalaisessa politiikassa. Perussuomalainen eduskuntaryhmä hajosi. Monen ennustama kahtiajako PS:n perinteisen SMP-siiven ja nk. Nuvien kanssa tapahtui. Epäselväksi jäi kuitenkin kuinka suunniteltua kaikki oli – kuka puhui totta ja kuka ei.

Arvot ratkaisivat

Kokoomukselle ja Keskustalle pitää antaa iso käsi suoraselkäisestä käyttäytymisestä. Suomen hallituksessa ei voi eikä tule olla Halla-Ahon, Huhtasaaren ja Hakkaraisen ja muiden vastaavien ajattelua. Arvomaailma ratkaisi – rajat on osattava vetää ja nyt niin tehtiin. Se ei ole Suomen linja. Ratkaisevaksi ei muodostunut pelkästään rasistiset mielipiteet ja tuomiot, vaan Suomen kannalta isot asia: Euroopan Unionin jäsenyys, osallistuminen euro-alueeseen ja suhtautuminen kaiken kaikkiaan kansainväliseen yhteistyöhön. Eduskunta on tälläkin kaudella lausunut mm. Suomen eurojäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Talousvaliokunta katsoi lausunnossaan, että Suomen viime vuosina kokemat taloudelliset ongelmat eivät johdu euroalueen jäsenyydestä, vaan ovat pääasiassa seurausta talouden rakenteellisista ongelmista.

Pitää muistaa, että hyvinvointimme on rakentunut merkittäviltä osin viennin varaan ja kotimarkkinamme pienuuden johdosta yhdentyneet eurooppalaiset sisämarkkinat ovat olleet Suomen talouden kannalta erittäin merkityksellien tekijä. Suomen EU – jäsenyydellä ei pidä leikkiä. Suomi on nyt osa länttä ja eurooppalaista arvoyhteisöä. Se on ulko – ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös talouden perusta. Suomen talouden kasvu voisi vaarantua, jos markkinat alkaisivat reagoida Suomen EU-eron mahdollisuuteen.

Oppositiolla myös vastuu

Maananaina SDP:n puoluejohto keskusteli kokouksessaan pitkään mahdollisesta osallistumisesta hallitusneuvotteluihin. Näkökulmia oli puolesta ja vastaan. Emme kuitenkaan uskoneet, että vaatimuksemme talouspolitiikassa, hyvinvoinnissa, koulutuksessa ja esimerkiksi pienituloisten aseman parantamiseksi olisivat saaneet tulta nopealla aikatauluilla käytävissä neuvotteluissa. Yhteenvetomme oli, että olemme valmiit hallitusvastuuseen, mutta vain vaalien kautta.

SDP on edelleen suurin oppositiopuolue ja se tarkoittaa myös vastuuta. Meidän pitää pystyä tarjoamaan Suomelle ja suomalaisille uskottava vaihtoehto hallituksen harjoittamalle politiikalle. Silloinkin kyse on viime kädessä arvoista, jotka ohjaavat kaikkea tekemistä. Kuka puolustaa heikommassa asemassa olevia eli esimerkiksi pienituloisia, opiskelijoita, eläkeläisiä tai lapsiperheitä ? Talouden kasvu ei sada vähempiosaisille samalla tavalla kuin rikkaille.

Mielenkiintoista on nähdä miten uusi Perussuomalainen puolue alkaa käyttäytyä eduskunnassa oppositiopuolueena. Odotettavissa on todennäköisesti Ruotsindemokraattien tyylistä oppositiopolitiikkaa. Toivottavasti keskustelu kuitenkin pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa.

Ville Skinnari

Teollisen ajan ja entisen armeijan ajan johtamismallit eli ”Management by PERKELE!”, ei toimi enää uudessa digiyhteiskunnassa, vaan nyt tarvitaan täysin erilaisia malleja ja johtamisominaisuuksia kuin parikymmentä vuotta sitten.

Nyt ei enää riitä se, että digijohtaja tuuttaa johdon markkinasisältöjä ja ajatuksia ilman toimivaa ”digieettisyyttä”. Uusi digijohtaja viestii ja toteuttaa ideoitaan siten, että ne ovat sopusoinnussa muidenkin työntekijöiden aikaansaannosten ja pyrkimysten kanssa. Hän arvostaa muita ja antaa heille arvoa myös työajan ulkopuolella.

Kyvykäs digijohtaja osaa itsekin käyttää uusimpia taitoja ja sovellutuksia hyväksi työssään. Hänelle Palvelumuotoilu, Schum, Lean tai Minimum Viable products ovat muutakin kuin vain muodikkaita ”buzzwordeja” . Hän myös hallitsee Twitterin, Facebokin ja Linkedin kaikki ominaisuudet ja osaa myös hyödyntää niitä omassa johtamisessaan.

Hänen on hallittava paitsi digiajan myös perinteisen liikkeenjohtamisen mallit. Tuttuja työvälineitä hänelle ovat Tretto, Slack ja IFTTT, silti hänellä ei ole mitään erityistä suosikkisovellusta, vaan hän osaa hyödyntää useimpia niistä ja valita juuri sen oikean saadakseen parhaan lopputukoksen asiakkaan kannalta.

Hänelle asiakas on kuningas ja jumala. Hän osaa hakea asiakkaalle useita ratkaisuvaihtoetoja ja palveluita, mutta osaa samalla suositella käyttökelpoisinta ja asiakkaalle mahdollisesti jatkossa parasta vaihtoehtoa. Uusi digijohtaja osaa nauttia myös työstään ja haluaa, että asiakkaille ei tule palveluntarjonnassa turhia katkoja. Tämä tekeminen on siis todellista asiakaskeskeistä vääntöä, jossa asiakkaan tarpeet,hyödyt ja kipupisteet määritellään aina ennen lopullisia ratkaisuehdotuksia. Tärkeintä on rakentaa asiakkaalle selkeä asiakaspolku ja rakentaa sitä.

Uusi uljas digijohtaja osaa purkaa dataa ja rakentaa siltoja eri verkoissa. Hänelle pelkkä raha ei ole se kaikenautuaaksi tekevä itseisarvo, vaan hyvästä lopputuloksesta tuleva lisäarvo itse yritykselle. Hänelle tiimityö ja ihmisläheisyys ovat tärkeintä, eivätkä valta ja kunnia määritä hänen lähestymistapaansa. Lopputulos, jonka asiakas hyväksyy motivoi digijohtajaa enemmän kuin viivan alle muodostunut voitto.

Missä näitä sitten koulutetaan? Eivät Yliopistot, ikä tai koulutus ratkaise, tärkeintä on joustavuus ja nopea
reagoiminen työyhteisössä. Hänet valitaan porukalla ja hän saa joskus jopa epäonnistua, sillä hänen on otettava myös riskejä, sillä kilpailu on digiyhteiskunnassa myös armottoman kovaa.

Tässä muutamia kriteereitä, joita tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan. Mieti onko sinussa ainesta tähän!

Juhani Melanen