Sote kaatuu perustuslaki ongelmiin

Meille tavallisille kansalaisille on tullut järkyttävänä yllätyksenä, mihin kokoomuksen härski toiminta on vanhustenhoidossa ja päiväkodeissa johtanut. Me kaikki tiedämme, että niin vanhustenhoidossa kuin päiväkotitoiminnassa tarvitaan laadukkaita ja tasokkaita yksityisiä yrittäjiä kunnallisten paikkojen rinnalle, mutta tärkein kysymys kuuluukin: ”Millä hinnalla?”

Kunnat eivät kuitenkaan huolehtineet tarvittavasta laadunvalvonnasta ja koko surkea hoitokupla puhkesi, vaikka tämä on ollut poliittisten päättäjien tiedossa jo kaksikymmentä vuotta. Kaikki johtuu kepun ja kokoomuksen onnettomasta lehmänkaupasta, joka keikautti päälaelleen vuonna 2015 soten alkuperäiset tavoitteet. Kokoomus halusi täysin markkinaehtoisen ja villin bisnessmallin, jonka tiedettiin varmasti siirtävän rahat ylikansallisille ja kasvottomille pääomasijoittajille periaattella rahat pois, laadusta viis!

Bisnesinsinööri Sipilä, joka oli rikastunut kuppaamlla valtion omaisuutta pilkkahinnalla itselleen ja sukulaisilleen, näki tilaisuuden siirtää kaikki valta maakuntiin, vaikka ne olivat toimintakyvyltään ja varallisuudeltaan täysin erilaisia. Tällä toimenpiteellä keskusta sai uuden maakuntahallintohimmelin ja kokoomus alkoi ostaa valinnanvapaussetelin avulla itselleen terveitä kunnallisia hoitokoteja, jotka muuttuivat vanhusten ”säilytystiloiksi”, koska ylikansallisille yrityksille vain osakkeen omistajan etu oli tärkeää

Perustuslakivaliokunta kaatoi kesäkuussa 2017 yksimielisesti kokoomuksen ajaman sote-valinnanvapauslain perustuslain vastaisena. Laittomia pykäliä oli silloin 15 ja vielä nytkin kiistellään ainakin seitsemästä. Virkamiestyöryhmä kirjoitti uuden esityksen, poisti yhtiöittämispakon ja julkisten palveluiden tuottamiskiellon sekä muutti asiakassetelin ja henkilökohtaiset budjetit maakunnille vapaaehtoisiksi. Tästä kokoomus veti herneen nenäänsä ja nosti kovan metelin ja vaati hyvityksenä asiakassetelit sekä henkilökohtaiset budjetit koskemaan myös erikoissairaanhoitoa. Tällöin terveysjätit pääsivät tekemään rajua ja raakaa bisnestä myös leikkausaleissa. Sipilä risti kätensä ja siunasi tämänkin esityksen.

Tämän yrityksen kaatoi perustuslakivaliokunta viime kesänä perustuslain vastaisena ja lähetti sen takaisin sosiaali- ja terveysvaliokunnan korjattavaksi. Nyt laittomia pykäliä oli jo 20! Ponsia on jätetty useita. Perustavin koskee sote-uudistuksen rahoitusta. Perustuslaki turvaa kaikille kansalaisille oikeuden sosiaali- ja terveyspalveluihin, eikä niiden saatavutta voida rajoittaa tiukalla talouskuurilla. Tietoturvaongelmat ovat suuri huoli. Kysymyksiä on edelleen paljon. Voidaanko asiakassuunnitelman sitovuus poistaa tai muuttaa asiakassuunnitelma tuottajaa sitovaksi? Ja vielä, täyttääkö Suomen sote-lainsäädäntä EU:n kilpailukriteerit? Missä ovat nähtävissä ne laskelmat, jotka osoittavat Suomen kansalle, että tässä sote-uudistuksessa säästetään 3 miljardia euroa terveysmenoja? Tämän Sipilän hallitus suomalaisille lupasi. Veikkaukseni on, että sote kaatuu kalkkiviivoilla ja hyvä niin.

Juhani Melanen

Tuhlailevaa rakkautta

Helmikuun hangilla hiihdellessä sydän alkaa keventyä. Valon määrä alkaa lisääntyä ja mieli virkistyä pitkän talven jälkeen. Kuljemme kohti kevättä! Kirkkovuoden kierrossa alamme hiljalleen valmistautua paastonaikaan ja matkaan kohti pääsiäistä.

Sunnuntain evankeliumissa Jeesus kertoo kuuluisan vertauksen kylväjästä, jonka kylvämät siemenet tuottavat erilaista satoa kasvupaikkansa mukaan. Jeesuksen vertauksessa kylväjä kylvää runsaalla kädellä, siemenet putoilevat muuallekin kuin keskelle peltoa. Viime keväänä harrastin itse pienviljelyä omalla parvekkeellani. Ei siitä kovinkaan paljon satoa tullut, vaikka jokainen siemen ja taimi istutettiin multaan tarkasti harkiten ja hellästi omin käsin. Kun Jumala kylvää sanaansa, siemeniä ei asetella yksitellen pellolle, vaan niitä kylvetään runsaasti, säästelemättä.

Siinä on jotain hyvin lohdullista. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ylenpalttista, tuhlailevaa. Sama siemen kylvetään niin hyvään kuin huonoonkin maahan. Jumala ei ole saita rakkautensa kanssa. Siinä kylvössä on mukana armo, siinä kylvössä on mukana rakkaus. Se kylvö on omistettu sinulle, minulle, heille ja meille, vaikka keille.


Maija-Reetta Katajisto

Hyvät ja paremmat synttäribileet

Täytän tänään tätä kirjoittaessani torstaina 45 vuotta. Ja olen eduskunnassa aika lähellä syntymäpaikkaani eli Naistenklinikka Helsingissä. Vanhempani asuivat silloin Mechelininkadulla ja tekivät töitä Helsingissä. Isä aloitti niitä aikoja työuran eduskunnassa valiokuntasihteerinä, äiti oli nuorena ekonomina markkinointityössä.  Muutimme Lahteen vuonna 1975 ensin Kokkokallionkadulle ja siitä edelleen Korsitielle Ali-Juhakkalaan.

Usein sanotaan, että ikä on vain numero. Silti nyt tuntuu että 45 on aika paljon. Eräs edustajakollega kutsui tätä ikää puolimatkan krouviksi. Ehkä näin on.  Minulle tänään on parhaat synttäribileet, jos pääsen illaksi kotiin Lahteen. Meillä on kaikkien lasten synttärit kevään aikana. Eli luvassa on vielä hyviä ja vielä parempia synttäribileitä.

Aktiivimallista äänestettiin eduskunnassa

Muissa Pohjoismaissa työllisyyteen panostetaan moninkertaiset resurssit, eikä työttömyys päässyt nousemaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeenkään. Suomen huonompi tilanne ei johdu yksin Nokian tai hienopaperiteollisuuden alasajosta, vaan huonommasta työllisyyden hoidosta.

Palveluiden laatu heittelehtii liikaa paikkakunnittain. Parhaissa TE-toimistoissa työntekijät ovat jalkautuneet yrityksiin myymään asiakkaitaan työvoimaksi. Jos virkailijoille annetaan motivoivat mahdollisuudet ja oikeat kannustimet, he voivat aidosti auttaa yrityksiä ja yhteisöjä rekrytoinnin asiantuntijoina ja työelämän meklareina. Siksi olisi järkevää kirjata lakiin julkisen vallan palvelutakuu. Sanktioita tulisi harkita vasta sen jälkeen, kun aidot työtilaisuudet on menetetty.

Yli 140 000 suomalaista on vaatinut tilanteeseen muutosta, mutta heidän äänensä meni kuuroille korville. Oli pettymys huomata, ettei hallituksella ole tahtotilaa korjata Aktiivimallileikkurin ongelmia ja epäkohtia. Liian monet työttömät eivät kykene osoittamaan aktiivisuuttaan, vaikka halua olisi. Kursseja ja työpaikkoja ei ole riittävästi. Aktiivimalli leikkaa heidän toimeentuloaan kohtuuttomasti. Suomi tarvitsee panostuksia työllisyyteen, aktiivista työvoimapolitiikkaa ja julkisen vallan palvelutakuun työttömille. Näillä keinoilla työttömiä voidaan tukea aidosti eteenpäin työelämään.

Yrityksiltä toivon entistä enemmän sitoutumista harjoittelijoiden rekrytointiin ja opinnäytetyön tekemisen mahdollisuuksiin. Se on oikea polku vakiduuniin.

Myös kaupungeissa, kuten Lahdessa tämä tarkoittaa, että työllisyyden hoitoa pitää alkaa johtaa kokonaisuutena. Toimijoita on paljon, resurssejakin on. Tarvitaan pelkän yhteistyön lisäksi aito yhdessä tekemisen malli. Eli ohjataan oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.

Ville Skinnari

Armon vilauksia

”Ei onnistu”, oli molempien ensimmäinen ajatus. Heillä ei yksinkertaisesti ole mitään yhteistä. Miten sellaisen kanssa voi toimia työparina? Pähkähullu ajatuskin!

Parin viikon päästä kahvihuoneesta kuuluu naurun remahduksia. Se vastavalmistunut idealisti, varsinainen pojankloppi, ja työuransa viimeisiä vuosia elelevä kahdeksan lapsenlapsen mummo ovat ystäviä. Ihminen ei ollutkaan yhtä kuin kategoriat, joihin he toisensa ensisilmäyksellä sujuvasti sujauttivat. Ihmisyys yhdisti enemmän kuin persoonalliset ominaisuudet erottivat. Pojanklopin ohjeilla avatussa Instagram-profiilissa iltalenkillä otettuja luontokuvia. Mummon kutomat villasukat pakkasen puremilta suojaamassa.

Rentoa elämänasennetta tai rohkeaa heittäytymistä. Pilkettä silmäkulmassa tai luontaista johtajuutta. Filosofista pohdiskelua tai jämäkkää oman tien kulkemista. Hiljaista älykkyyttä tai elämän merkityksen tutkiskelua. Lämmön ja turvan tunnetta me jokainen kaipaamme. Nähdyksi tulemista ja yhteenkuuluvuutta. Omien taitojen ja vahvuuksien arvostusta työyhteisössä, perheessä tai kaveriporukassa.

Armoa on se, että joku näkee meissä hyvää ja rakastettavaa. Se, että Jumala näkee meidän mahdollisuutemme, vaikka emme itse niitä aina näkisikään.

Mira Vorne
Launeen seurakunta

Suomi ja Päijänne tarvitsevat luontomatkailustrategian

Matkailun potentiaalista on vielä suuri osa hyödyntämättä Suomessa ja Pohjoismaissa. Suomen ja Finnairin hyvää työtä arvostetaan myös muissa Pohjoismaissa. Suomessa kansainvälisten matkailijoiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla ja matkailutulolla on mahdollisuuksia kasvaa 14 miljardista 20 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä. Matkailu työllistää noin 145 000 ihmistä Suomessa, ja se on nopeimmin kasvava toimialamme. Siksi matkailusta pitää puhua vakavasti työpaikkojen ja verotulojen mahdollistajana.

Kansallispuistojen suosio ja kävijämäärät kasvavat jatkuvasti. Suomen 40 kansallispuistoa luovat perustan luontokokemuksille niin koti- kuin ulkomaisille matkailijoille. Luontomatkailubrändin tulee olla kokonaisuus, jonka jokainen osa on uskottava. Kansallisen kokonaisuuden lisäksi tarvitaan alueellisia kokonaisuuksia yli perinteisten kunta – ja maakuntarajojen. Metsähallitus on tehnyt hyvää työtä, mutta tarvitsee resursseja huolehtia ja kehittää kansallispuistoja. Seuraavalla hallituksella on tilaisuus tarkastella ministeriöiden välisiä koordinaatiovastuita uudelleen.

Päijänteen alue on eurooppalaisittainkin ainutlaatuinen kokonaisuus. Sen ympärillä sijaitsee muitakin merkittäviä luontomatkailukohteita. Siksi pitää nähdä metsä – ei vain puita – kuten Lapissa on osattu tehdä. Reitistökokonaisuutta tulee määrätietoisesti laajentaa ja kehittää vuoteen 2030 ulottuvalla alueellisella luontomatkailun strategialla. Yksi tärkeä elementti on Evon kansallispuisto, jonka tulee olla tiivis ja konkreettinen osa Päijänteen matkailualuetta. Samoin Itä-Hämeen luontomatkailun kohteet tulee olla mukana. Meidän ei pidä katsoa kuntien tai maakuntien rajoja. Näin koko alueella on mahdollisuus kehittyä matkailun ympärivuotiseksi megamaakunnaksi. Myös keskuskaupunkien eli Lahden, Jyväskylän, Hämeenlinnan ja Heinolan tulee sitoutua yhteiseen kehittämiseen. Pienten ruoka- ja majoitusyrittäjien mukana oleminen on tärkeää. Maaseutumatkailun toimijat tekevät kokonaisuuden. Suomalainen puhdas ruoka ja vesi kiinnostavat koko maailmaa. Oikein paketoituna sillä tehdään vielä paljon työtä ja toimeentuloa.

Ilmastomuutoksen ratkaisut voivat olla osa matkailualueelle brändiä. Se tarkoittaa ensi vuosikymmenellä mahdollisimman kestäviä, ympäristöystävällisiä ratkaisuja, ekologista liikkumista mahdollisimman pienellä hiilijalanjäljellä. Tarvitsemme yhteistyöstä puhumisen sijaan todellista yhteistä tekemistä. Näin Suomen ja Päijänteen alueen matkailusektorin koko potentiaali saadaan kestävästi käyttöön. Lisäksi liikenneyhteyksien eli saavutettavuuden tulee tukea matkailua. Kävely on se paras liikkumismuoto ja pitkienkin etäisyyksien saavuttavuus on mahdollista, kuten Karhunkierros Kuusamossa on osoittanut. Alueellisten kehittämisorganisaatioiden tuleekin nyt osoittaa aitoa sitoutumista ja omistajuutta sekä päästä siten todelliseen tekemiseen.

Luonto-osaamisen, kuten myös kalastamisen ja muiden luontoharrastusten tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys. Lasten heikentynyt luontosuhde ja heikko luonnontuntemus on otettava tosissaan, kun opetussuunnitelmia tehdään. Osaksi kestävän kehityksen opetusta tarvitaan eri mahdollisuuksia tutustua luontoon. Lasten ja nuorten luontosuhde ei synny automaattisesti, kuten ennen. Digitaalinen maailma kehittyy edelleen ja meidän pitää olla sovelluskehityksessä aktiivinen. Siksi luontomatkailun sisältöjen tulee olla näkyvillä kaikissa digitaalisissa kanavissa, koska luonto ei enää kutsu samalla tavalla lapsia kuin ennen. Meidän pitää aloittaa perusasioista, kuten digitaalisista reittikartoista ja ottaa myös oppilaitokset, ammattikoulut ja uusi yliopistokin mukaan toteuttamaan yhteistä luontomatkailun polkua.

Ville Skinnari

Tietämättömyyden antama itsevarmuus on pahinta

”Kyllä minä tiedän”, saattaa osoittautua monen nuoren ja miksei vanhemmankin viimeisiksi sanoiksi. Jokaisella meillä on muistoja sellaisista asioista, jolloin luulimme olevamme oikeassa,
mutta olimmekin aivan ”metsässä” tietoinemme. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että meillä homo sapiensilla eli ”viisailla ihmisillä” on taipumus pitää itseämme tietävimpinä kuin itse asiassa
olemme. Kokeissa on osoittautunut, että suuri enemmistö pitää itseään parempina autonajajina kuin muita. Luulemme itsestämme eniten juuri silloin, kun siihen on niukimmin katetta.

Oiva esimerkki tästä on juuri nyt vanhustenhuollon epäkohtien huomioiminen ylikansallisissa ja veroa kiertävissä makuutuslaitoksissa. Kaikki ovat tienneet, mutta mutta… Itsekin kuulun niihin ”besserwissereihin”, jotka kirjoittivat tästä mahdollisesta tapahtumakulusta ja hoidon laadun tasosta, jos ylikansalliset pääomasijoittajat pääsevät iskemän terveysbisnekseen halvimmilla hinnoilla, mutta laadullisesti kelvottomilla kriteereillä. Tässäkin lehdessä löytyy jo varoitukseni kolmen vuoden takaa! Jäkiviisautta? No ei ole.

Elämme kaiken aikaa neljässä maailmassa. Sosiaalisessa-, tunne-, mielen- ja fyysisessä maailmassa. Voimme kaikki vaikuttaa ajatustemme ja uskomustemme laatuun valmentautumalla ja hankkimalla tietoja ja faktoja muistimme tueksi. Tärkeintä on oppia uusia tietoja ja taitoja ja oppia käyttämään niitä erilaisissa ympäristöissä. Pelkkä digitaalisuuden ja algoritmien tajuaminen ja opiminen ei vielä takaa ymmärystä niiden todellisista vaikutuksista ihmisten ryhmäkäyttäytymisen tajuamiseksi.

Pahinta on katteeton luotto omiin kykyihin. Itse syvennyin kehittämään itseäni MBSR-ohjauksen avulla (Lyhenne sanoista Mindfulness Based Stress Reduktion) Lyhyesti esiteltynä menetelmän pääkohdat ovat:
1. Vaikuttavuus tulee siitä, kun löydät itse.
2. Hyväksy ja uskalla olla sinut itsesi kanssa.
3. Tiedä, ettet tiedä.
4. Ota asioista selvää ja osallistu.

Yleisimpiä väärinkäsityksiämme ovat ”Kaikki tekevät sitä”, ”Eikö välittäjäsi kertonutkaan talouden muutoksesta”, ” rokotuksista viis”, ” kyllä vakuutus sen korvaa” ja ” siihen mieheen (naiseen) voi luottaa kuin kallioon”. Vääriä mielikuviamme ruokkii myös ihmisen ikuinen halu helppoihin ratkaisuihin. Tietämisen harha on yllättävän yleistä monissa asioissa. Viimeiseksi hyvin nykyaikanen esimerkki. Tutkijat kysyivät 2000 eurooppalaiselta ja yhdysvaltalaiselta käsityksiä geenimuuntelusta. Ensin pyydettiin mielipidettä geeniruoasta. Sitten testattiin tietämystä geenitekniikasta epätosilla ja tosilla väittämillä. Lopuksi vastaajat saivat itse arvioida osaamistaan numeroasteikolla. Kärkkäimmät geeniruoan vastustajat tiesivät vähiten. Näinpä! Mie hä vaa luulenkii!

Juhani Melanen

Maahanmuuton todelliset kustannukset salataan Suomessa

Asiaa on vilkaistava maahanmuuton taloustieteen mittareilla, jotta totuus paljastuisi Matti Meikäläisellekin. Suomen budjettiin saadaan piiloon kyllä näitä menoja. Ne on kaivettava esiin ja esitettävä paljaina lukuina. Ja tästä on tehtävä ja vedettävä johtopäätökset tulevalle maahanmuttopolitiikalle.

EU on joutunut ristiiitatilanteisiin monien entisten Itä- Euroopan maiden kanssa siksi, että ne haluavat noudattaa omaa pakolaispolitiikkaansa. Puola, Unkari, Kroatia, Slovakia, Romania, Bulgaria, Tsekki, Viro, Latvia ja Liettua kulkevat omaa tietään pakolaispolitiikassaan. Näissä maissa on myös valitettavasti demokratia kriisissä ja vaarassa. On myös selvästi havaittavissa, että näissä maissa vallitsee kansalaisten välillä sovittamattomia ristiiitoja ja outoa perusvihaa maahanmuuttajia kohtaan.

Tosiasiassa itsenäisillä valtioilla on oikeus päättää, kuka saa tulla rajan yli sen alueelle. Tämä oikeus ei suinkaan ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa, kuten yleisesti luullaan. Suomi ja Pohjoismaat leikkivät jotain ”ritari Oikeamielistä”, vaikka tietävät hyvin, että vapaa muuttoliike ja hyvinvointiyhteiskunta on täysin kestämätön yhdistelmä.

Suomessa on 5,5 miljoonaa asukasta. Bruttokansantuotteella heidän tuottamansa kokonaistulo on 215 miljardia euroa. Kokonaisveroaste eli kaikkien maksettujen verojen suhde BKT:hen on Suomessa 44 prosenttia. Tuolla veroasteella kerätty kaikkien verojen määrä on silloin 94 000 miljoonaa euroa. Eli suomeksi sen verran tarvitaan kaikkien julkisten menojen kattamiseen vuosittain. Ne, jotka maksavat yli 44 prosenttia tulo-, hyödyke- ja muita veroja ovat nettomaksajia, muut nettohyötyjiä.

Meidän julkinen taloutemme elää velaksi, kuten kaikki tietävät. Kestävyysvaje syvenee koko ajan ja siitä valtionvarainministeriön virkamiehet varoittelevat päivittäin. Tarvitsemme rakennemuutoksen ja nopeasti. Mutta vaalien alle mikään puolue ei tee itsemurhaa, joten jokaiselle jotakin -ajattelu jatkuu ja velkaantuminen lisääntyy!

On tehty varovaisia laskelmia eri maissa, mitä maahanmuuttaja maksaa kyseiselle valtiolle vuodessa. Saksassa tuo summa on 12 000 euroa vuodessa ja Suomessa yli 20 000 euroa. Euroopan unioni on täysin epäonnistunut ulkorajojensa valvonnassa. Hyvinvointiyhteiskuntamme houkuttelee Suomeen nimenomaan matalan osaamisen ihmisiä. Turvapaikkaprosessit maksavat maltaita ja ovat hitaita. Suomeen tuli vuonna 2015 yhteensä 32 000 pakolaista ja 27 prosenttia heistä sai hyväksyttävän päätöksen ja 51 prosenttia kielteisen. Me olemme ottaneet Islaminuskoisia vastaan ymmärtämättä, että he eivät edusta ja suvaitse eurooppalaisia arvoja. Miksi?

Meidän poliitikkojemme kyky osallistua arvokeskusteluun on hyvin rajallinen. Raiskauksetkaan eivät ole herättäneet vihervasemmistoa tajuamaan koko ongelmakenttää. Eri lähteistä tiedämme, että vain 20 prosenttia pakolaisista ovat ns. oikeita pakolaisia. Nuorten miesten yliedustus on näkyvää! Säästäisimme paljon rahaa, jos ottaisimme pakolaiset kansainvälisistä pakolaiskeskuksista, jolloin voisimme vakuuttua heidän todellisesta avuntarpeestaan. Nykytie on nähty ja käyty loppuun!

Juhani Melanen

Kylvä hyvää!

Hassu sana tuo kylväminen tämän päivän kaupungistuneessa maailmassa. Alkujaan se tarkoitti siemenien levittämistä ympäriinsä pellolle. Mutta sitten puheenparsissa ja otsikoissa siihen on tullut vähän negatiivinenkin sävy: kylvää pelkoa, kylvää tuhoa tai kuolemaa. Voisiko kumminkin kylvää myös hyvää?

Sunnuntain evankeliumissa puhutaan kahdenlaisesta kylvöstä, vehnäviljasta ja rikkaviljasta. Ne kasvavat pellossa rinnakkain. Työmiehet olisivat innokkaita kitkemään rikkaviljan pois, mutta isäntä rauhoittelee ja toteaa, että antakaa niiden vaan kasvaa rinnakkain elonkorjuun vaiheeseen saakka; osaavammat kädet sitten lopulta hoitavat kitkemiset, koska työmiehet voivat vahingossa kitkeä hyvätkin kasvit.

Ehkä tässä Jeesuksen vertauksessa puhutaan siitä, että meissä kaikissa on vähän rikkakasvia ja vähän hyvää vehnäkasvia. Eikä niitä oikein pysty toisistaan erottamaan. Ei ainakaan niin, että itse kävisi ilkeämielisesti toisessa ihmisessä osoittelemaan tämän rikkaruohoisuutta ja siitä seuraavaa kitukasvuisuutta. Oma kasvusuunta on silloin ihan pielessä…

Päinvastoin meitä kutsutaan toivon siemeniä maailmaan kylvämään. Puhumaan ja tekemään hyvää eteenpäin. Jumala on se, joka antaa kasvun kaikelle. Hänellä riittää kyllä lohdutusta ja rakkautta kaikenlaisille kasveille. Hänen suuri viljelyssuunnitelmansa on sellainen, jossa jokaiselle on varattu hyvä kasvupaikka ja johon jokaista kutsutaan mukaan kasvamaan! Ja kylvämään hyvää itsekin!


Pastori
Kati Saukkonen

Mitoitusta ja mittasuhteita

Keskiviikkona eduskunta kävi tuntien välikysymyskeskustelun vanhusten hoidosta. On selvää, että lainsäätäjän pitää käyttää lainsäädäntövaltaa, kun suositukset osoittautuvat riittämättömiksi ja niitä on törkeällä tavalla rikottu, kuten on käynyt ilmi. Lailla on varmistettava, että ikäihmisten hoito toteutuu ihmisarvoisella tavalla. Hallituspuolueista keskusta ja siniset tukivat opposition esitystä sitovan hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin. Viime viikolla valtiovarainministeri Orpo totesi, ettei kokoomus kannata sitovaa henkilöstömitoitusta. Keskiviikkona Orpo kuitenkin kertoi, että kokoomus on valmis sitovaan hoitajamitoitukseen ja totesi ”haluamme uuden vanhuspalvelulain ja haluamme, että hoitajamitoitus sinne kirjataan”. Tämän jälkeen olemme kuitenkin kuulleet, ettei kokoomus kannatakaan numerollisen hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Ja sitten kannattikin. Vai kannattiko? Mitä tarkoittaa mitoitus, joka ei ole numero?

Samalla halusimme nostaa esiin hallituksen ajaman SOTE-mallin heikkoudet. Sipilän ja Orpon ajama sote-maakunta-markkinamalli ei paranna haavoittuvassa asemassa olevien kuten ikäihmisten, vammaisten tai lastensuojelun asiakkaiden tilannetta. Päinvastoin. Sosiaalipalvelut on käytännössä unohdettu tulevista sote-keskuksista, eikä palvelujen saumattomuus ja yhden luukun periaate tule toteutumaan esitetyllä mallilla.

Mitoituksen lisäksi pitää puhua välillä mittasuhteista. Suomi käyttää nyt Pohjoismaista vähiten rahaa sosiaali – ja terveydenhuoltoon suhteessa bruttokansantuotteeseen. Eduskunnassa nyt käsittelyssä oleva sote-maakuntaesityksen perusrahoituskehys laskee Suomen SOTE-rahoituksen raamin Itä-Euroopan tasolle. Päijät-Hämeessä syntyvyys laskee ja yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa rajusti. Päijät-Hämeen kunnista Lahti on ollut SOTE:n kanssa vaikeuksissa jo pitkään ja perusongelma on jo koko tämän vuosituhannen ollut krooninen alibudjetointi suhteessa palveluiden todelliseen tarpeeseen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli tulevaisuusinvestoinnit eivät ole olleet keskiössä. Mittaussuhteet on hyvä käydä taas kerran läpi: Teemme maakunnassa SOTE-palvelut 40 miljoonaa euroa alle valtiovarainministeriön laskeman rahoituksen tarpeen suhteutettuna alueemme väestön sairastavuuteen.

On turha väittää, ettei ongelmia olisi. Tietojärjestelmäongelmat ovat vaikuttaneet lähes kaikkeen tekemiseen ja tuottavuuteen. Henkilöstön tyytyväisyyskyselyt kertovat karua kieltä. Johtamista pitää parantaa. Mutta on myös positiivista kehitystä. Perusterveydenhuollon saatavuus kiireettömään hoitoon on parantunut esimerkiksi Launeen terveysasemalla, missä jonotusaika on ollut valtakunnallisestikin vertailtuna korkea. Ikääntyneiden asumispalveluita koskevat muistutukset ovat vähentyneet vuodesta 2017 alle puoleen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän alueella. Vuonna 2017 muistutuksia tehtiin 23 ja vuonna 2018 yhteensä 10. Samaan aikaan kanteluita aluehallintovirastoon ja Valviraan tehtiin hiukan aiempaa enemmän, mutta kanteluiden kokonaismäärä oli erittäin pieni (2017;2 kpl, 2018;5 kpl).

Asumispalveluyksiköihin tehdään vuosittain tarkastukset ja tarvittaessa ylimääräisiä tai yllätystarkastuksia. Erittäin tärkeää on saada palautetta toiminnasta asukkailta, omaisilta ja työntekijöiltä. Yhtymän virkamiesjohto on viime viikolla tavannut myös ammattijärjestöjen edustajat tiedonkulun varmistamiseksi. Resurssien lisäys tarkoittaa yhtymän alueella miljoonien eurojen lisäpanostusta jo meneillään olevan palvelutarpeen kasvun ja ikääntymisen tuoman paineen lisäksi. On selvää, että valtion tulee olla rahoituksessa mukana. Mutta yksi asia on ainakin varma tässä epävarmassa maailmassa. Päijät-Häme on liian pieni paikka riitelyyn. Toisia syyttelemällä emme tästä selviä. Siksi meidän tulee vaikeassakin tilanteessa löytää yhteinen näkemys ja keskinäinen luottamus.

Ville Skinnari

Suomi on liian pieni maa riitelyyn

Alkuviikosta minulla oli ilo tavata Ruotsin pääministeri Stefan Löfven sekä muita pohjoismaalaisia toimijoita. Pohjoismaat ovat kuin neljä huonetta ja keittiö. Huoneet on saatettu sisustaa eri tavoin – yhdessä huoneessa on Ikean, toisessa Artekin huonekaluja – mutta yhtä kaikki ne muodostavat kodin. Kodin, jossa on turvallista, vaikka ulkona myrskyää tai on rauhatonta. Euroopassa päänvaivana ei ole pelkästään Brexit. Erityisen huolestuttavaa on, että EU:ssa on jäsenmaita, jotka haastavat ja halveksivat demokratiaa ja oikeusvaltiota. Tämä on historiatonta ja vaarallista.

Kansainvälisen tilanteen johdosta EU:lta kaivataan nyt vakautta ja johtajuutta. Suomella on tulevana puheenjohtajamaana loistava mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen, millä tavalla EU ottaa johtajuuden itselleen. Se vaatii sen, että Suomi ottaa takaisin paikkansa EU:n eturivissä.

Kohti eduskuntavaaleja

Saimme viime viikolla ikäviä uutisia. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne joutuu olemaan sairauslomalla helmikuun loppuun asti, mutta palaa töihin maaliskuun alussa. Torstaina saimme pysäyttävän uutisen, kun Maarit Feldt-Ranta kertoi sairastuneensa uudestaan syöpään. Ajatuksemme ovat olleet hänen luonaan.

Lauantaina avasimme vaalikampanjamme Helsingissä. Katsomme nyt vahvasti tulevaisuuteen, olemme olleet aloitteellisia ja tuloksena me johdamme nyt poliittista keskustelua.

Oikeistohallituksen politiikka on ollut palkansaajille, eläkeläisille ja lapsiperheille raskasta. Leikkaukset on nimetty kehittämiseksi. Suomen perinteiset vahvuudet – inhimillisyys, laadukas koulutus, laaja yhteistyö työmarkkinoiden ja hallituksen välillä – on heitetty syrjään. Sen tilalle on tullut sanelua, uhkailua ja pakottamista. Hallitus on omalla toiminnallaan aiheuttanut työmarkkinakriisejä. Suomi on liian pieni maa riitelyyn. Jos haluamme menestyä, ainoa keino on yhteistyön ja sopimisen tie. Pitää päästä pois pelon ilmapiiristä ja pelon lietsonnasta. Kun on luottamusta, uskaltaa kehittyä ja uudistua. Näitä jännitteitä on nähty myös Päijät-Hämeessä ja Lahdessa aivan liikaa ja se on yksi syy miksi emme ole päässeet aitoon yhteiseen tekemiseen.

Tulevaisuusinvestointeja tarvitaan

Talouden kasvusta huolimatta Lahti ei ole päässyt täysillä kansainväliseen kasvuun mukaan. Kasvun tarina on puuttunut. Yrityselämänkin pitää parantaa juoksuaan. Muuhun Suomeen verrattuna olemme pahasti jäljessä panostuksissa tutkimukseen ja kehitykseen. Emme kestä enää eli 10 prosentin työttömyyttä. Kakkua pitää pystyä kasvattamaan, että on jaettavaa. Suomi tarvitsee tulevaisuusvision ja tiekartan inhimillisemmän, tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman Suomen rakentamiseen – lupauksen siitä, että huomenna on paremmin. Tarvitsemme luottamusyhteiskunnan ja tulevaisuusinvestointeja osaamiseen, liikenneyhteyksiin, terveydenhuoltoon ja varhaiskasvatukseen. Muutos alkaa 14.4. 2019. Tehdään se yhdessä!

Ville Skinnari

KOLUMNIT -arkisto

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011