Helmikuun hangilla hiihdellessä sydän alkaa keventyä. Valon määrä alkaa lisääntyä ja mieli virkistyä pitkän talven jälkeen. Kuljemme kohti kevättä! Kirkkovuoden kierrossa alamme hiljalleen valmistautua paastonaikaan ja matkaan kohti pääsiäistä.

Sunnuntain evankeliumissa Jeesus kertoo kuuluisan vertauksen kylväjästä, jonka kylvämät siemenet tuottavat erilaista satoa kasvupaikkansa mukaan. Jeesuksen vertauksessa kylväjä kylvää runsaalla kädellä, siemenet putoilevat muuallekin kuin keskelle peltoa. Viime keväänä harrastin itse pienviljelyä omalla parvekkeellani. Ei siitä kovinkaan paljon satoa tullut, vaikka jokainen siemen ja taimi istutettiin multaan tarkasti harkiten ja hellästi omin käsin. Kun Jumala kylvää sanaansa, siemeniä ei asetella yksitellen pellolle, vaan niitä kylvetään runsaasti, säästelemättä.

Siinä on jotain hyvin lohdullista. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ylenpalttista, tuhlailevaa. Sama siemen kylvetään niin hyvään kuin huonoonkin maahan. Jumala ei ole saita rakkautensa kanssa. Siinä kylvössä on mukana armo, siinä kylvössä on mukana rakkaus. Se kylvö on omistettu sinulle, minulle, heille ja meille, vaikka keille.

Maija-Reetta Katajisto

Täytän tänään tätä kirjoittaessani torstaina 45 vuotta. Ja olen eduskunnassa aika lähellä syntymäpaikkaani eli Naistenklinikka Helsingissä. Vanhempani asuivat silloin Mechelininkadulla ja tekivät töitä Helsingissä. Isä aloitti niitä aikoja työuran eduskunnassa valiokuntasihteerinä, äiti oli nuorena ekonomina markkinointityössä.  Muutimme Lahteen vuonna 1975 ensin Kokkokallionkadulle ja siitä edelleen Korsitielle Ali-Juhakkalaan.

Usein sanotaan, että ikä on vain numero. Silti nyt tuntuu että 45 on aika paljon. Eräs edustajakollega kutsui tätä ikää puolimatkan krouviksi. Ehkä näin on.  Minulle tänään on parhaat synttäribileet, jos pääsen illaksi kotiin Lahteen. Meillä on kaikkien lasten synttärit kevään aikana. Eli luvassa on vielä hyviä ja vielä parempia synttäribileitä.

Aktiivimallista äänestettiin eduskunnassa

Muissa Pohjoismaissa työllisyyteen panostetaan moninkertaiset resurssit, eikä työttömyys päässyt nousemaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeenkään. Suomen huonompi tilanne ei johdu yksin Nokian tai hienopaperiteollisuuden alasajosta, vaan huonommasta työllisyyden hoidosta.

Palveluiden laatu heittelehtii liikaa paikkakunnittain. Parhaissa TE-toimistoissa työntekijät ovat jalkautuneet yrityksiin myymään asiakkaitaan työvoimaksi. Jos virkailijoille annetaan motivoivat mahdollisuudet ja oikeat kannustimet, he voivat aidosti auttaa yrityksiä ja yhteisöjä rekrytoinnin asiantuntijoina ja työelämän meklareina. Siksi olisi järkevää kirjata lakiin julkisen vallan palvelutakuu. Sanktioita tulisi harkita vasta sen jälkeen, kun aidot työtilaisuudet on menetetty.

Yli 140 000 suomalaista on vaatinut tilanteeseen muutosta, mutta heidän äänensä meni kuuroille korville. Oli pettymys huomata, ettei hallituksella ole tahtotilaa korjata Aktiivimallileikkurin ongelmia ja epäkohtia. Liian monet työttömät eivät kykene osoittamaan aktiivisuuttaan, vaikka halua olisi. Kursseja ja työpaikkoja ei ole riittävästi. Aktiivimalli leikkaa heidän toimeentuloaan kohtuuttomasti. Suomi tarvitsee panostuksia työllisyyteen, aktiivista työvoimapolitiikkaa ja julkisen vallan palvelutakuun työttömille. Näillä keinoilla työttömiä voidaan tukea aidosti eteenpäin työelämään.

Yrityksiltä toivon entistä enemmän sitoutumista harjoittelijoiden rekrytointiin ja opinnäytetyön tekemisen mahdollisuuksiin. Se on oikea polku vakiduuniin.

Myös kaupungeissa, kuten Lahdessa tämä tarkoittaa, että työllisyyden hoitoa pitää alkaa johtaa kokonaisuutena. Toimijoita on paljon, resurssejakin on. Tarvitaan pelkän yhteistyön lisäksi aito yhdessä tekemisen malli. Eli ohjataan oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.

Ville Skinnari

”Ei onnistu”, oli molempien ensimmäinen ajatus. Heillä ei yksinkertaisesti ole mitään yhteistä. Miten sellaisen kanssa voi toimia työparina? Pähkähullu ajatuskin!

Parin viikon päästä kahvihuoneesta kuuluu naurun remahduksia. Se vastavalmistunut idealisti, varsinainen pojankloppi, ja työuransa viimeisiä vuosia elelevä kahdeksan lapsenlapsen mummo ovat ystäviä. Ihminen ei ollutkaan yhtä kuin kategoriat, joihin he toisensa ensisilmäyksellä sujuvasti sujauttivat. Ihmisyys yhdisti enemmän kuin persoonalliset ominaisuudet erottivat. Pojanklopin ohjeilla avatussa Instagram-profiilissa iltalenkillä otettuja luontokuvia. Mummon kutomat villasukat pakkasen puremilta suojaamassa.

Rentoa elämänasennetta tai rohkeaa heittäytymistä. Pilkettä silmäkulmassa tai luontaista johtajuutta. Filosofista pohdiskelua tai jämäkkää oman tien kulkemista. Hiljaista älykkyyttä tai elämän merkityksen tutkiskelua. Lämmön ja turvan tunnetta me jokainen kaipaamme. Nähdyksi tulemista ja yhteenkuuluvuutta. Omien taitojen ja vahvuuksien arvostusta työyhteisössä, perheessä tai kaveriporukassa.

Armoa on se, että joku näkee meissä hyvää ja rakastettavaa. Se, että Jumala näkee meidän mahdollisuutemme, vaikka emme itse niitä aina näkisikään.

Mira Vorne
Launeen seurakunta

Matkailun potentiaalista on vielä suuri osa hyödyntämättä Suomessa ja Pohjoismaissa. Suomen ja Finnairin hyvää työtä arvostetaan myös muissa Pohjoismaissa. Suomessa kansainvälisten matkailijoiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla ja matkailutulolla on mahdollisuuksia kasvaa 14 miljardista 20 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä. Matkailu työllistää noin 145 000 ihmistä Suomessa, ja se on nopeimmin kasvava toimialamme. Siksi matkailusta pitää puhua vakavasti työpaikkojen ja verotulojen mahdollistajana.

Kansallispuistojen suosio ja kävijämäärät kasvavat jatkuvasti. Suomen 40 kansallispuistoa luovat perustan luontokokemuksille niin koti- kuin ulkomaisille matkailijoille. Luontomatkailubrändin tulee olla kokonaisuus, jonka jokainen osa on uskottava. Kansallisen kokonaisuuden lisäksi tarvitaan alueellisia kokonaisuuksia yli perinteisten kunta – ja maakuntarajojen. Metsähallitus on tehnyt hyvää työtä, mutta tarvitsee resursseja huolehtia ja kehittää kansallispuistoja. Seuraavalla hallituksella on tilaisuus tarkastella ministeriöiden välisiä koordinaatiovastuita uudelleen.

Päijänteen alue on eurooppalaisittainkin ainutlaatuinen kokonaisuus. Sen ympärillä sijaitsee muitakin merkittäviä luontomatkailukohteita. Siksi pitää nähdä metsä – ei vain puita – kuten Lapissa on osattu tehdä. Reitistökokonaisuutta tulee määrätietoisesti laajentaa ja kehittää vuoteen 2030 ulottuvalla alueellisella luontomatkailun strategialla. Yksi tärkeä elementti on Evon kansallispuisto, jonka tulee olla tiivis ja konkreettinen osa Päijänteen matkailualuetta. Samoin Itä-Hämeen luontomatkailun kohteet tulee olla mukana. Meidän ei pidä katsoa kuntien tai maakuntien rajoja. Näin koko alueella on mahdollisuus kehittyä matkailun ympärivuotiseksi megamaakunnaksi. Myös keskuskaupunkien eli Lahden, Jyväskylän, Hämeenlinnan ja Heinolan tulee sitoutua yhteiseen kehittämiseen. Pienten ruoka- ja majoitusyrittäjien mukana oleminen on tärkeää. Maaseutumatkailun toimijat tekevät kokonaisuuden. Suomalainen puhdas ruoka ja vesi kiinnostavat koko maailmaa. Oikein paketoituna sillä tehdään vielä paljon työtä ja toimeentuloa.

Ilmastomuutoksen ratkaisut voivat olla osa matkailualueelle brändiä. Se tarkoittaa ensi vuosikymmenellä mahdollisimman kestäviä, ympäristöystävällisiä ratkaisuja, ekologista liikkumista mahdollisimman pienellä hiilijalanjäljellä. Tarvitsemme yhteistyöstä puhumisen sijaan todellista yhteistä tekemistä. Näin Suomen ja Päijänteen alueen matkailusektorin koko potentiaali saadaan kestävästi käyttöön. Lisäksi liikenneyhteyksien eli saavutettavuuden tulee tukea matkailua. Kävely on se paras liikkumismuoto ja pitkienkin etäisyyksien saavuttavuus on mahdollista, kuten Karhunkierros Kuusamossa on osoittanut. Alueellisten kehittämisorganisaatioiden tuleekin nyt osoittaa aitoa sitoutumista ja omistajuutta sekä päästä siten todelliseen tekemiseen.

Luonto-osaamisen, kuten myös kalastamisen ja muiden luontoharrastusten tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys. Lasten heikentynyt luontosuhde ja heikko luonnontuntemus on otettava tosissaan, kun opetussuunnitelmia tehdään. Osaksi kestävän kehityksen opetusta tarvitaan eri mahdollisuuksia tutustua luontoon. Lasten ja nuorten luontosuhde ei synny automaattisesti, kuten ennen. Digitaalinen maailma kehittyy edelleen ja meidän pitää olla sovelluskehityksessä aktiivinen. Siksi luontomatkailun sisältöjen tulee olla näkyvillä kaikissa digitaalisissa kanavissa, koska luonto ei enää kutsu samalla tavalla lapsia kuin ennen. Meidän pitää aloittaa perusasioista, kuten digitaalisista reittikartoista ja ottaa myös oppilaitokset, ammattikoulut ja uusi yliopistokin mukaan toteuttamaan yhteistä luontomatkailun polkua.

Ville Skinnari

Hassu sana tuo kylväminen tämän päivän kaupungistuneessa maailmassa. Alkujaan se tarkoitti siemenien levittämistä ympäriinsä pellolle. Mutta sitten puheenparsissa ja otsikoissa siihen on tullut vähän negatiivinenkin sävy: kylvää pelkoa, kylvää tuhoa tai kuolemaa. Voisiko kumminkin kylvää myös hyvää?

Sunnuntain evankeliumissa puhutaan kahdenlaisesta kylvöstä, vehnäviljasta ja rikkaviljasta. Ne kasvavat pellossa rinnakkain. Työmiehet olisivat innokkaita kitkemään rikkaviljan pois, mutta isäntä rauhoittelee ja toteaa, että antakaa niiden vaan kasvaa rinnakkain elonkorjuun vaiheeseen saakka; osaavammat kädet sitten lopulta hoitavat kitkemiset, koska työmiehet voivat vahingossa kitkeä hyvätkin kasvit.

Ehkä tässä Jeesuksen vertauksessa puhutaan siitä, että meissä kaikissa on vähän rikkakasvia ja vähän hyvää vehnäkasvia. Eikä niitä oikein pysty toisistaan erottamaan. Ei ainakaan niin, että itse kävisi ilkeämielisesti toisessa ihmisessä osoittelemaan tämän rikkaruohoisuutta ja siitä seuraavaa kitukasvuisuutta. Oma kasvusuunta on silloin ihan pielessä…

Päinvastoin meitä kutsutaan toivon siemeniä maailmaan kylvämään. Puhumaan ja tekemään hyvää eteenpäin. Jumala on se, joka antaa kasvun kaikelle. Hänellä riittää kyllä lohdutusta ja rakkautta kaikenlaisille kasveille. Hänen suuri viljelyssuunnitelmansa on sellainen, jossa jokaiselle on varattu hyvä kasvupaikka ja johon jokaista kutsutaan mukaan kasvamaan! Ja kylvämään hyvää itsekin!

Pastori
Kati Saukkonen

Keskiviikkona eduskunta kävi tuntien välikysymyskeskustelun vanhusten hoidosta. On selvää, että lainsäätäjän pitää käyttää lainsäädäntövaltaa, kun suositukset osoittautuvat riittämättömiksi ja niitä on törkeällä tavalla rikottu, kuten on käynyt ilmi. Lailla on varmistettava, että ikäihmisten hoito toteutuu ihmisarvoisella tavalla. Hallituspuolueista keskusta ja siniset tukivat opposition esitystä sitovan hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin. Viime viikolla valtiovarainministeri Orpo totesi, ettei kokoomus kannata sitovaa henkilöstömitoitusta. Keskiviikkona Orpo kuitenkin kertoi, että kokoomus on valmis sitovaan hoitajamitoitukseen ja totesi ”haluamme uuden vanhuspalvelulain ja haluamme, että hoitajamitoitus sinne kirjataan”. Tämän jälkeen olemme kuitenkin kuulleet, ettei kokoomus kannatakaan numerollisen hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Ja sitten kannattikin. Vai kannattiko? Mitä tarkoittaa mitoitus, joka ei ole numero?

Samalla halusimme nostaa esiin hallituksen ajaman SOTE-mallin heikkoudet. Sipilän ja Orpon ajama sote-maakunta-markkinamalli ei paranna haavoittuvassa asemassa olevien kuten ikäihmisten, vammaisten tai lastensuojelun asiakkaiden tilannetta. Päinvastoin. Sosiaalipalvelut on käytännössä unohdettu tulevista sote-keskuksista, eikä palvelujen saumattomuus ja yhden luukun periaate tule toteutumaan esitetyllä mallilla.

Mitoituksen lisäksi pitää puhua välillä mittasuhteista. Suomi käyttää nyt Pohjoismaista vähiten rahaa sosiaali – ja terveydenhuoltoon suhteessa bruttokansantuotteeseen. Eduskunnassa nyt käsittelyssä oleva sote-maakuntaesityksen perusrahoituskehys laskee Suomen SOTE-rahoituksen raamin Itä-Euroopan tasolle. Päijät-Hämeessä syntyvyys laskee ja yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa rajusti. Päijät-Hämeen kunnista Lahti on ollut SOTE:n kanssa vaikeuksissa jo pitkään ja perusongelma on jo koko tämän vuosituhannen ollut krooninen alibudjetointi suhteessa palveluiden todelliseen tarpeeseen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli tulevaisuusinvestoinnit eivät ole olleet keskiössä. Mittaussuhteet on hyvä käydä taas kerran läpi: Teemme maakunnassa SOTE-palvelut 40 miljoonaa euroa alle valtiovarainministeriön laskeman rahoituksen tarpeen suhteutettuna alueemme väestön sairastavuuteen.

On turha väittää, ettei ongelmia olisi. Tietojärjestelmäongelmat ovat vaikuttaneet lähes kaikkeen tekemiseen ja tuottavuuteen. Henkilöstön tyytyväisyyskyselyt kertovat karua kieltä. Johtamista pitää parantaa. Mutta on myös positiivista kehitystä. Perusterveydenhuollon saatavuus kiireettömään hoitoon on parantunut esimerkiksi Launeen terveysasemalla, missä jonotusaika on ollut valtakunnallisestikin vertailtuna korkea. Ikääntyneiden asumispalveluita koskevat muistutukset ovat vähentyneet vuodesta 2017 alle puoleen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän alueella. Vuonna 2017 muistutuksia tehtiin 23 ja vuonna 2018 yhteensä 10. Samaan aikaan kanteluita aluehallintovirastoon ja Valviraan tehtiin hiukan aiempaa enemmän, mutta kanteluiden kokonaismäärä oli erittäin pieni (2017;2 kpl, 2018;5 kpl).

Asumispalveluyksiköihin tehdään vuosittain tarkastukset ja tarvittaessa ylimääräisiä tai yllätystarkastuksia. Erittäin tärkeää on saada palautetta toiminnasta asukkailta, omaisilta ja työntekijöiltä. Yhtymän virkamiesjohto on viime viikolla tavannut myös ammattijärjestöjen edustajat tiedonkulun varmistamiseksi. Resurssien lisäys tarkoittaa yhtymän alueella miljoonien eurojen lisäpanostusta jo meneillään olevan palvelutarpeen kasvun ja ikääntymisen tuoman paineen lisäksi. On selvää, että valtion tulee olla rahoituksessa mukana. Mutta yksi asia on ainakin varma tässä epävarmassa maailmassa. Päijät-Häme on liian pieni paikka riitelyyn. Toisia syyttelemällä emme tästä selviä. Siksi meidän tulee vaikeassakin tilanteessa löytää yhteinen näkemys ja keskinäinen luottamus.

Ville Skinnari

Alkuviikosta minulla oli ilo tavata Ruotsin pääministeri Stefan Löfven sekä muita pohjoismaalaisia toimijoita. Pohjoismaat ovat kuin neljä huonetta ja keittiö. Huoneet on saatettu sisustaa eri tavoin – yhdessä huoneessa on Ikean, toisessa Artekin huonekaluja – mutta yhtä kaikki ne muodostavat kodin. Kodin, jossa on turvallista, vaikka ulkona myrskyää tai on rauhatonta. Euroopassa päänvaivana ei ole pelkästään Brexit. Erityisen huolestuttavaa on, että EU:ssa on jäsenmaita, jotka haastavat ja halveksivat demokratiaa ja oikeusvaltiota. Tämä on historiatonta ja vaarallista.

Kansainvälisen tilanteen johdosta EU:lta kaivataan nyt vakautta ja johtajuutta. Suomella on tulevana puheenjohtajamaana loistava mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen, millä tavalla EU ottaa johtajuuden itselleen. Se vaatii sen, että Suomi ottaa takaisin paikkansa EU:n eturivissä.

Kohti eduskuntavaaleja

Saimme viime viikolla ikäviä uutisia. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne joutuu olemaan sairauslomalla helmikuun loppuun asti, mutta palaa töihin maaliskuun alussa. Torstaina saimme pysäyttävän uutisen, kun Maarit Feldt-Ranta kertoi sairastuneensa uudestaan syöpään. Ajatuksemme ovat olleet hänen luonaan.

Lauantaina avasimme vaalikampanjamme Helsingissä. Katsomme nyt vahvasti tulevaisuuteen, olemme olleet aloitteellisia ja tuloksena me johdamme nyt poliittista keskustelua.

Oikeistohallituksen politiikka on ollut palkansaajille, eläkeläisille ja lapsiperheille raskasta. Leikkaukset on nimetty kehittämiseksi. Suomen perinteiset vahvuudet – inhimillisyys, laadukas koulutus, laaja yhteistyö työmarkkinoiden ja hallituksen välillä – on heitetty syrjään. Sen tilalle on tullut sanelua, uhkailua ja pakottamista. Hallitus on omalla toiminnallaan aiheuttanut työmarkkinakriisejä. Suomi on liian pieni maa riitelyyn. Jos haluamme menestyä, ainoa keino on yhteistyön ja sopimisen tie. Pitää päästä pois pelon ilmapiiristä ja pelon lietsonnasta. Kun on luottamusta, uskaltaa kehittyä ja uudistua. Näitä jännitteitä on nähty myös Päijät-Hämeessä ja Lahdessa aivan liikaa ja se on yksi syy miksi emme ole päässeet aitoon yhteiseen tekemiseen.

Tulevaisuusinvestointeja tarvitaan

Talouden kasvusta huolimatta Lahti ei ole päässyt täysillä kansainväliseen kasvuun mukaan. Kasvun tarina on puuttunut. Yrityselämänkin pitää parantaa juoksuaan. Muuhun Suomeen verrattuna olemme pahasti jäljessä panostuksissa tutkimukseen ja kehitykseen. Emme kestä enää eli 10 prosentin työttömyyttä. Kakkua pitää pystyä kasvattamaan, että on jaettavaa. Suomi tarvitsee tulevaisuusvision ja tiekartan inhimillisemmän, tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman Suomen rakentamiseen – lupauksen siitä, että huomenna on paremmin. Tarvitsemme luottamusyhteiskunnan ja tulevaisuusinvestointeja osaamiseen, liikenneyhteyksiin, terveydenhuoltoon ja varhaiskasvatukseen. Muutos alkaa 14.4. 2019. Tehdään se yhdessä!

Ville Skinnari

Sunnuntaina vietetään kynttilänpäivää, joka on ollut perinteisesti yksi lapsille omistetuista pyhistä. Kynttilänpäivän raamatullinen aihe liittyy kertomukseen Jeesuksesta, joka tuotiin lapsena temppeliin. Simeon oli jaksanut odottaa ihmisen pojan saapumista pitkän ajan, sillä hän tiesi lapsen tuovan muutoksen kaikille kansoille. Vanhan Simeonin luottamus palkittiin, sillä hän sai siunata Jeesuksen.

Kynttilänpäivä on toisellakin tapaa merkittävä sunnuntai, sillä silloin alkaa Yhteisvastuukeräys. Tänä vuonna keräys keskittyy lasten ja nuorten koulutukseen. Me Suomessa olemme aina saaneet olla ylpeitä koulutusjärjestelmästämme. Ennen kaikkea siitä, että jokaisella on mahdollisuus päästä kouluun ja opiskella. Se tarjoaa luottamusta tulevaan. Koulutus auttaa ymmärtämään elämää ja avaa ovia työmarkkinoille.

Pienituloisissa perheissä kasvavien lasten määrä on kasvussa. Saattaa olla, että lapsen unelma-ammatti jääkin haaveeksi, jos perheellä ei ole taloudellisia resursseja hankkia opiskeluun tarvittavia välineitä. Meille kristityille on tärkeää, että elämässä jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertainen mahdollisuus käydä koulua ja kehittyä. Diakoniatyö on yksi kirkon tärkeä tapa tukea eri syistä vaikeuksissa olevia perheitä.

Kun tänä vuonna osallistut Yhteisvastuukeräykseen, joko avustamalla tai toimimalla vapaaehtoisena, tulet osaksi auttajien ketjua. Siinä ketjussa jokainen on tärkeä. Apua tarvitseva nuori saa kasvaa luottamuksessa ja toivossa tulevaisuuteen. Avun antaja levittää ympärilleen kirkkautta. Hänen apunsa loistaa kauas mutta vaikuttaa myös lahtelaisten lapsiperheiden arkeen.

Jokaiselle lapselle ja nuorelle pitää taata samanlainen mahdollisuus rakentaa tulevaisuuttaan.

Ville Hakulinen​