Olen usein ”vaihtelevan” urani aikana todennut monissa alan kokouksissa ja opettajakokouksissa, että nykypoikia ei tämän päivän koulu voisi vähempää kiinnostaa. Pojat ovat siis putoamassa kelkasta ja tytöt pyyhkivät heillä lattiaa kaikilla osaamisen eri alueilla. Syy on erittäin yksinkertainen: motivaatio on kateissa, jos sitä milloinkaan on edes ollut!
Jopa matematiikassa tytöt ovat siirtymässä ensimmäiseen ruutuun. Ruotsin persoonamaton hen alkaa saada täälläkin kannatusta, mikä suomeksi tarkoittaa jotain sukupuoletonta ”transvekkulia” tai nukenvaatteilla leikkiviä teinipoikia. Opettajat seisovat kuin ” mulkut häissä” ja pähkäilevät, mistä tämä outo nykykehitys johtuu?
Opettajani, Jyväskylän erityisopetuksen silloinen guru, tohtori Ikonen totesi jo 20 vuotta sitten, että opettajien suhtautuminen oppilaisiin vaikuttaa erittäin merkitsevästi ja vahvasti arvosanoihin ja taas suomeksi; ellet istu lapsena siihen muottiin ja persoonasi ei miellytä auktoriteettia eli opettajaa, tulet kärsimään.
Viimeisimmissä tutkimuksissa on todettu, että jopa kolmasosa kouluarvosanoista selitty sillä, pitääkö opettaja oppilaasta vai ei. Hymyilevä ja aina iloinen viittaaja ja sinnikäs yrittäjä palkitaan helpommin, kuin jonkun asian kyseenalaistava ja omia polkujaan kulkeva rastaletti. Erityisesti vastarannan kiisket ja jurottajat saavat tuta numeroarvostelun oikeudenmukaisuuden heikoksi. Herkästi ja nopeasti reagoiva oppilas kantaa helposti luokassa häirikön leimaa ja näkee sen myös todistuksessaan.
Meiltä opettajilta sekoittuu helposti keskenään kaksi eri asiaa: osaaminen ja yksilöllinen tapa toimia, jolle joku on myös antanut nimen temperamentti. Jälkimmäisellä ei ole mitään tekemistä oppimisen kanssa. Yksiselitteisesti koulu on pojille epäreilua ja epäreilummaksi muuttuu koko ajan. Paskamaisinta ja usein kohtalokkainta on, jos poika on ujo. Silloin leimakirves heiluu ja tytöt vittuilevat nössiksi ja vellihousuksi ja muut kiekkosankarit karttavat häntä kuin ruttoa, vaikka ujon pojan sisällä saattaisi palaa millainen nerouden liekki ja luovuuden kukka tahansa, niin tähän koulun myllyyn joutuessaan, yrittäminen kyllä loppuu ja henkinen kantti rapisee.
Jossain on kokeiltu anonyymia arvostelua ja tulokset hätkähdyttivät. Pojilla meni heti paremmin. Nyt naiset ja ” äärifemakot” huutavat joka paikassa naiskiintiöitä ja sukupuolesta on tullut peruskoulussa kielletty puheenaihe. Opetuksessa ei saa puhua pojista ja tytöistä, vaan oppilaista. Suomen koululaitoksessa on liikaa kieliä ja juuri tämä kielipainotteisuus suosii kilttejä ahkeria tyttöjä, jotka jaksavat puurtaa saksan vahvojen verbien kanssa, kun pojat taas pelailevat netissä ja perustavat sitten peliyhtiöitä ja luovat sisältöä pilvipalveluihin.
Suomessa on yksinkertaisesti liikaa naisopettajia ja yliopistotkin täyttyvät naisista, sillä saatanallinen puurtaminen palkitaan eikä yksilöllisyyttä osata arvostaa. Lähes kaikki koulupudokkaat ovat poikia!
Minulla on ehdotus, mutta Suomen naiset eivät siihen koskaan tule suostumaan! Pidetään yliopistoissa ja muissakin oppilaitoksissa kiintiöt: puolet tyttöjä, puolet poikia. USA:ssa epätasa-arvosta olisi jo nostettu joukkokanteita, mutta täällähän asia taas kerran vaietaan.
Juhani Melanen