Palmusunnuntaina Jeesus ratsastaa nöyränä Jerusalemiin aasilla. Ihmiset hurraavat ja heittelevät palmunoksia ja vaatteita hänen eteensä. Riemuhuudot vaihtuvat kuitenkin pian ristiinnaulitsemisvaatimukseen. Ratsastaja on matkalla kuolemaan ja hän tietää sen. Muistelemme Jeesuksen kärsimyshistoriaa tapahtuma kerrallaan hiljaisella viikolla eli piinaviikolla, jonka palmusunnuntai aloittaa.
Vielä sunnuntaina kiertelevät iloiset virpojat taloissa toivottamassa siunausta ja tuottamassa iloa värikkäillä virpomisvitsoillaan. Erityisen siunaukselliselta virpominen tuntuu, jos sattuu saamaan Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä muistuttavan kolmihaaraisen vitsan. Tavan mukaan pikku virpojien tuloon on varauduttu suklaamunin, jotka muistuttavat kalliohaudan salpojen murtumisesta ja ylösnousemisen ihmeestä.
Vanhat, tutut perinteet kantavat sisällään kristinuskon suurta kertomusta. Ne ovat kuin kaunis kääre, johon lahja on kiedottu. Kaunis lahjapaperi houkuttaa ottamaan paketin vastaan, mutta sen rikkaus paljastuu vasta, kun kääre on poistettu ja lahja paljastuu. Palmusunnuntain kauniista kääreistä eteemme avautuu näköala itsensä antavaan rakkauteen, sovitukseen ja anteeksiantoon. Se ei ole satua, vaan totta. Verellä aateloitua kärsimystä. Meidän puolestamme. Sinun ja minun. Eikä se ole vain näkymä, vaan polku, joka kutsuu kulkemaan. Elämään todeksi hiljaisen viikon tapahtumia.
Leena Kukkonen