Arvostettu brittilehti The Guardian kirjoitti: ”Lahti on täynnä viehättäviä kahviloita ja hiljaisia maanläheisiä ihmisiä. Maisemat ovat kuin suoraan sadusta.”
Juuri noin. Totahan olen toitottanut. Lahdesta ei mulkeroita löydy. Toki joitain poikkeuksia, kuten isukki, joka pienen poikansa seurassa kiekkopelissä huusi tuomarille niin rumasti, etten kehtaa kirjoittaa.
Fiksuja ovat pääosin myös Pelsun kannattajat. Yksi fiksuimmista on hillityn kauniisti asiantuntemuksella kannustava Tarleena Nissinen.
Mitä tulee maisemiin, onhan Lahdessa kaunista. Paitsi järkyttäviä näkyjä Kisapuistossa, jossa olin ikämieskiekossa. Kakko, Latvala, Pöyhönen, Peltonen ja kumppanit näyttivät pelisilmää puhumattakaan Ville Skinnarista, joka omaa vieläkin hivelevän luistelutaidon.
Palloliitto palkitsi ansaitusti monitoimisen Kapa Kallion ja aikanaan jopa tiskijukkana loistaneen Urpo Karjalaisen. Upia ehdotan (kannatettuna) lahtelaisen kävelyjalkapallon päämieheksi, kun eivät muut tehtävään pysty. Kapa toki pystyisi, mutta on toistaiseksi liian nuori ja vauhdikas.
Sarjassani liigavalmentajat ovat vuorossa Jonne Virtanen ja Jarno Pikkarainen. Molemmat kovassa paikassa Mikkelissä ja Porissa.
Jonne takoo hyvää tulosta materiaaliin nähden. Selvästi miestä välillä sapettaa, mutta aika hyvin pysyy omiensa puolella. Usein kuultu lausunto ”harmittaa poikien puolesta”, alkaa jo kyllästyttää. Kai useiden niukkojen tappioiden jälkeen valmentajaakin potuttaa, jos ei ihan vta. ”Antaisin vasemman kivekseni, jotta voitettaisiin”, sanoi Jonne tappioiden jälkeen.
Pikkaraisen Ässät menee jatkoon pudotakseen äkkiä. Porilainen hulluus näkyy ajoittain. Ja tamperelainen älytaito, Jan-Mikael Järvinen. Pikkaraisen yksinkertaiset suunnitelmat sopivat Ässille.
Pellcansin jatkopaikka on siinä ja siinä. Onneksi Patrik Bartosak on Patrik Bartosak.
Hyvää ystävänpäivää. Se on lauantaina, mutta meille olkoon joka päivä.
Raine Järvinen