Työ muuttuu – muutummeko me?

Työstä on tullut suomalaisille nykyajan tärkein uskonkappale ja ainoa autuus, onni ja iankaikkisuus.
Joka paikassa poliitikkomme hokevat meille mantraa, että hyvinvointiyhteiskuntamme säilyttämiseksi meidän on tehtävä enemmän työtä ja pidennettävä työuriamme.
Valitettavasti valistuksen ajan käsitys työstä on modernissa yhteiskunnassamme täysin kestämätön.
Marx näki työn ihmisen lajiolemuksen ilmentymänä. Hän määritteli sen toiminnaksi, jonka välityksellä ihminen asettuu luonnonvoimana luonnonainetta vastaan ja saattaa sen tarpeitaan vastaavaan muotoon. Benjamin Franklin taas pahoitteli varhaista syntymäänsä , sillä hän ei olisi näkemässä sitä, kuinka ihmiskunta voittaa painovoiman, lisää suuresti kuljetuskapasiteettiaan ja kaksinkertaistaa maatalouden tuottavuuden. Hän aavisti myös , että useat sairaudet voitetaan ja elinikä kasvaisi.

Nyt olemme tilanteessa, jossa luonto on meille länsimaalaisille ihmisille lähinnä olemassa vain inhimillisiä tarpeentyydyttämistä varten ja kiva raaka-ainevarasto, josta ammentaa poisheitettävää tavaraa jätteisiin. Omaksuttu kasvumalli on kuitenkin ristiriidassa yhä voimakkaamman kasvun kanssa. Tuotanto ja kulutusmallit ovat levinneet jo lähes kaikkialle ja Kiina toimii tällä hetkellä tämän tuotannon lisäyksen veturina ja tuotanto- ja kulutusmallien esimerkkinä.

Mutta joskus raja tulee varmasti vastaan, sillä maapalolla on alkanut esiintyä pulaa öljystä ja muutamasta muustakin keskeisestä luonnonvarasta.
Olemme tilanteessa, jossa kasvuun liittyvät resurssi- ja ympäristöongelmat on tiedostettu ja jo jonkinlaiseen sopimuksiin ollaan jo päästy, mutta kasvihuoneilmiön ohella erääksi keskeiseksi ongelmaksi on muodostunut ihmiskunnan laajenevien taloudellisten toimintojen aiheuttama uhka evoluution synnyttämien eläin- ja kasvilajien säilymiselle. Luonnon biolooginen monimuotoisuus vähenee ja eräiden biologien arvioiden mukaan kolmasosa kasvi- ja eläinkunnasta saattaa hävitä vuoteen 2050 mennessä.

Tuloksena on väistämättä lisääntyvä pula energiasta ja raaka-aineista. Makeasta vedestä käydään varmasti sotia ja ekokatastrofit yleistyvät. Aiemmin maailman enemmistö on elänyt maataloudessa, mutta vasta nyt globalisaatioon siirryttäessä, maailma siirtyy modernin työn räjähdysmäiseen kasvuun. Ihmiset muuttavat maaseudulta kaupunkiin ja heidän tietoisuutensa modernin elämän tarjoamista mahdollisuuksista on kasvanut; demokratiaa vaati nyt koko maailman nuoriso.

Joka vuosi työikään tulee 130 miljoonaa nuorta. Väestö kasvaa geometrisessa sarjassa ja elintarvikkeet aritmeettisessa. Tästä aiheutuu nälänhätä työikäisten määrän huikea kasvu. Maapallon kestävä kehitys tarvitsee uuden työn määritelmän. Siksi ongelman korjaamiset on tapahduttava työn luontosuhteen uudelleenmäärittelystä. Jokainen voi pienessä mielessään ajatella, missä kulkevat kasvun rajat ja kuinka paljon maapallo pystyy elättämään ihmisiä. Miten työt jaetaan ja miten kestävä kehitys huomioidaan kehitysmaissa? Tarvitsemme kokonaan uudenlaisia sopimukseen perustuvia työn malleja, jotka koskevat koko päätöksentekoprosessiamme.

Mutta me suomalaiset ja muutkin tiedämme varmasti, että yksikään maa ei aja sellaisia päästörajoituksia, jotka uhkaavat olemassa olevien työpaikkojen säilymistä. Toisaalta jokainen ajatteleva yksilö myös tiedostaa, että luonto ei voi olla enää pelkkä inhimillisen tarpeentyydytyksen välikappale. Uusien teknologioiden ja tietojen avulla, nykyihmiset voisivat voisivat moninkertaistaa työnsä tulokset ja potentiaalit niin, että he voisivat aikaa myöten vapautua aiempien sukupolvien elämää varjostaneesta aineellisista niukkuuksista. Työn kahle avautuisi?
Mutta onko enää aikaa?

Jussi Melanen

 

KOLUMNIT -arkisto

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011