Adventtina Suomen kirkoissa kajahtaa Hoosianna-laulu. Se on kaikenikäisten ihmisten joulun odotuksen ja adventin alkamisen merkki. Aika pientenkin lasten mieleen jää soimaan hoosiannan riemullinen kertosäe.

Hoosianna merkitsee hepreaksi ”Oi, auta, pelasta!” Sisällöltään se ei siis aivan heti tunnu valtaisalta ylistyslaululta. Hoosiannaa laulettiin Jeesukselle, Jumalan lähettämällä messiaalle, sillä hän voi oikeasti auttaa ja pelastaa. Avunpyynnöstä tuli riemullinen laulu, koska ihmiset uskoivat Jeesuksen voimaan. Hän on Jumalan Poika ja pelastaja. Hänen puoleensa kannattaa kääntyä.

Jokaisessa messussa on mukana kiitosta ja avunpyyntöjä. Laulamme kiitosvirsiä ja kiitämme Jumalaa rukouksissa. Mutta kirkon penkeistä nousee Jumalan puoleen myös paljon rukouspyyntöjä ja hiljaisia huokauksia. Kirkko on rukouksen huone. Siellä saamme hiljentyä Jumalan eteen ja tuoda hänelle koko elämämme.

Meillä on kirkoissa laatikot esirukouspyyntöjä varten. Niihin jätetyt pyynnöt luetaan messussa. Syksyllä vietetyssä lähdemessussa seurakuntalaiset saivat esirukousosassa kirjoittaa lapuille omia pyyntöjään. Yllätyin ja ilahduin, kun näin, miten paljon noita lappuja kirjoitettiin. Ihmisillä on paljon huolia ja halua jakaa rukousaiheita. Kaikkien pyyntöjen puolesta rukoiltiin Launeen kirkon aamurukouksessa. Tässä onkin hyvä tapa aloittaa päivä: keskiviikkoisin yhdeksältä rukoillaan Launeen kirkossa yhteisten asioiden puolesta. Kerran kuussa klo 9 on samoin kaikille avoin rukoushetki laudes, joka aloittaa seurakunnan työntekijöiden kokouksen.

Rukous antaa hienon mahdollisuuden keventää taakkoja ja jättää asiat rakastavan Jumalan käsiin. Tätä mahdollisuutta kannattaa jokaisen meistä käyttää. Saamme tehdä sen kotona ja kirkossa, missä vain. Saamme rukoilla hiljaa, välillä rukouksemme soi toisten kanssa hoosianna-laulussa.

Riitta Särkiö

Ei auttanut Pelicansia edes ”NHL-tähtimaalivahti” Pavelec. Turpiin tuli taas. Näyttää siltä, että Pelicansille tehdään ottelussa kuin ottelussa 5-6 maalia, seisoo maalipuiden välissä sitten kuka tahansa. Tällä kaudella on onneansa yrittänyt jo kaksi NHL-maalivahtia ( Niemi & Pavelec) ja kolme SM-liigatasolle käypäisiä kakkosmaalivahteja (Myllyniemi, Kuusela, Juvonen) ja silti tulos näyttää samalta.

Jotain täytyy siis olla pahasti pielessä kenttäpelaajien pelaamisessa, sillä en usko pelicansmaalin olevan maalivahtien hautausmaa, jossa jopa huippumaalivahdit taantuvat B-junnutasolle. Kentällisten puolustuspelaaminen ontuu pahasti ja vastustajat pääsevät liian helposti hyville tekopaikoille.
Totuuden nimissä täytyy kyllä sanoa, etteivät maalivahditkaan ole joukkuetta pystyssä pitäneet, vaan kaikille viidelle vahdille on lurahtanut maali tai pari per ottelu liian helposti.

Hyökkäyspää on sen sijaan alkanut jo toimimaan ja kyllä neljällä tehdyllä maalilla per ottelu pitäisi voittaa. Varsinkin Smolenak-Jormakka parivaljakko on ollut liekeissä viime peleissä. Huhut ovat tuomassa keskushyökkääjää rapakon takaa. Hyvä niin, sillä nykyinen keskushyökkääjänelikko ei ole riittävä. Yksi hyvä mies kovalla asenteella ja taitotasolla voisi vielä tuon joukkueen herättää tai ainakin tuoda uskoa ja itseluottamusta joukkueeseen.

Nyt vietetään niitä kriittisiä aikoja, jolloin pelin on viimeistään lähdettävä kulkemaan. Muuten edessä on pitkä ja tuskainen loppukausi, kun taistellaan Ilveksen kanssa siitä kumpi joukkue pelaa karsinnoissa. Tämän viikon Blues- ja varsinkin lauantain Ilves-peli ovat avainasemassa. Niistä kuusi pistettä, niin tilanne näyttäisi jo hieman valoisammalta. Pelicans tarvitsee nyt onnistumisia, jotta joukkueen itseluottamus saadaan nousemaan. Joukkue ei missään nimessä ole niin huono kuin pistesaldo osoittaa. Jonkinlainen takalukko olisi pakko saada murrettua, muuten ei hyvä heilu…

Valmentajaspekulaatioista vielä sen verran, että Jukka Jalonen lähti sitten KHL:aan, kuten ounastelinkin. Ensi vuoden valmentajaruletissa mukana vielä Tuokkola, Rautakallio, Heikkilä ja Virta. Saas nährä kelle nalli napsahtaa.

-Pete Salomaa-

Lahden omat pojat auttoivat Namikan takaisin voittokantaan

Vielä lauantaina Kauhajoelta Namika palasi hyvästä taistelusta huolimatta tyhjin käsin kotiin, kun lahtelaisnippu joutui toteamaan Karhun jälleen kaksi pistettä paremmakseen. Kahden pisteen vierastappio kovatasoista joukkuetta vastaan antoi kuitenkin viimeaikojen surkeiden esitysten jälkeen uskoa paremmasta ja keskiviikon kotipelissä Kouvoja vastaan tuo usko vihdoin materialisoitui voittona, kun Namika väänsi ”paikalliskamppailussa” pisteet itselleen luvuin 78-68.

Vaikka peli itsessään ei ollut koripalloilun riemujuhlaa, oli virkistävää nähdä heti ottelun alusta alkaen kotijoukkueen ryhdikäs taisteluilme. Tällä kertaa tsemppaamiseen osallistui koko joukkue ja kovan taistelun hedelmiä poimittiin varsinkin puolustuspäässä, sillä Kouvojen peli meni ajoittain pahasti puskemisen puolelle. Vielä kun vierasjoukkueen ykköspyssy Gilberto Clevell hölmöili itsensä suihkuun viitisen minuuttia ennen pelin loppua, oli tie auki Namikan marraskuun ensimmäiselle voitolle.

Namikan onnistujiin lukeutuivat jenkki Emmanuel Hollowayn lisäksi etenkin Lahden omat pojat Aleksi Alanen ja pari viikkoa sitten paluupostina Kotkasta saapunut Vesa Heinonen. Molemmat kirjauttivat kaksinumeroiset pistelukemat hyvillä heittoprosenteilla ja antoivat joukkueensa eteen kaikkensa myös puolustuspäässä. Hienointa lahtelaiskaksikon onnistumisissa oli kuitenkin se, että ne tulivat tärkeimpinä hetkinä, pelin viimeisillä minuuteilla pelin ollessa vielä täysin auki.

Sekä Alanen, että Heinonen onnistuivat kolmen pisteen heitoissa viimeisten minuuttien aikana, jotka katkaisivat lopulta Kouvojen selkärangan. Parin viikon takaisessa sporttinurkassa taisin ounastella Heinoselle lähinnä pyyhkeenheiluttajan osaa, mutta mitä vielä. Palattuaan tuttuun lila-valkeaan on Heinonen esiintynyt rohkeasti ja pelannut riittävän tehokkaasti saadakseen valmentaja Palviaiselta luottoa ja minuutteja pelistä toiseen.

Nyt joulukuun taitteessa lienee paikallaan tehdä jo pieni katsaus ennen joulua pelattaviin otteluihin. Siinä missä Namikan otteluohjelma oli jäätävän kova lähes koko marraskuun, on heti joulukuun alkuun tarjolla nippu voitettavissa olevia otteluita. Joulukuun pelien lopputulokset kertovat jo pitkälti sen, että taistellaanko lahtelaisessa koripalloilussa keväällä 2013 pudotuspeli- vai putoamispaikasta. Samalla seurajohdon täytyy käytännössä päättää vahvistustensa työsuhteiden jatkumisista. Joka tapauksessa vuodenvaihteessa olemme sen verran viisaampia, että Namikan kevätkautta tuskin tarvitsee ennustaa tinasta.

-Mikko Blomberg-

Suomalaispoikien lukuharrastus on vaihtunut tietokonepeleihin. Kuudennella luokallani on viisi poikaa, joista kukaan ei koskaan ole lukenut edes koulussa yhtä ainoaa kirjaa kannesta kanteen. Mutta samat pojat viettävät pelaamassa tietokonepelejä netissä viidestä kymmeneen tuntiin päivässä. Määrä on hirvittävä, sillä myöskään liikuntaa ei harrasteta siinä määrin kuin se olisi tarpeellista normaalin kehityksen kannalta.

Nykyinen koulu on muotoutunut tyttöjä suosiviksi opinahjoiksi, joissa pojilla on tylsää ja oikein mikään ei ihan oikeasti kiinnosta. Oppiaineet suosivat lahjakkaita tyttöjä, jotka osaavat viittä kieltä ja osaavat kommunikoida erialisissa medioissa. Pojat ovat kiinnostuneita enemmän matematiikasta ja peleistä. Kustantajat ovat kyllä rakentaneet tietokonepohjaisia malleja eri oppiainesta ja tuloksia saattaa pikkuhiljaa alkaa näkyä. Erityisen suosittuja ovat erityisoppilaille valmistetut tietokonepohjaiset sähköiset oppimateriaalit, jotka auttavat oppilaita suoriutumaan tehtävistään helpommin kuin
kirjamuotoisesta materiaalista.

Päättäjät eivät Suomessa tunnu ymmärtävän, että pojat vaatisivat ehkä täysin erilaisen koulun kuin mitä heille on tällä hetkellä tarjolla. Sen pitäisi olla virikkeellisempi ja perustua enemmän pelaamalla oppimiseen ja tietynlaiseen kilvoitteluun ja kisaamiseen kuin tylsään pulpettityöskentelyyn.
Opettajajohtoisen koulun aika alkaa olla todella ohi ja vuorovaikutukseen perustuva tekemällä oppiminen tulee sivuuttamaan sen varsin nopeasti.

Monikaan ns. normaali ”kasvokirja” duunaaja ei edes tiedä, että maailmalla on konepelaamisen ammattilaisia jo kymmeniä tuhansia. Ammattimainen pelaaminen eli ”elektroninen urheilu” on lähtöisin Koreasta. Idän elektroniikkaihmeet työntyvät maailman markkinoille nopeasti ja tehokkaasti.
Koreassa eSport on todella ISO JUTTU jopa epävirallinen kansallisurheilu.

Koreassa on tiimitaloja. joihin ammattipelaajat majoitetaan. Huipulla on omat valmentajansa ja tarkasti säädellyt päivärytminsä. Ruuat ja juomat tulevat talon puolesta, palvelu pelaa ja palkka juoksee. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin pelata. No se toinen puoli tietysti on myös ” jokaisen on pelattava 12 tuntia!”pakosti. Sponsoreina ovat laitevalmentajat ja tietokonevalmistajat.

Suomessa on todella kovia peliammattilaisia. Joten e ole mikään sattuma, että ”Angry Birds ja Payne” ovat täällä keksittyjä pelejä. Turnauksissa on muhkeita palkintoja ei aivan nettipokerin ja pokerin luokkaa, mutta esimerkiksi lokakuussa Tukholmassa maksettiin voittajalle 4000 euroa ja Bukarestissa muhkeat 10400 euroa. Monille köyhille itäeurooppalaisille se on vuoden palkka.

Meidän etumme on pitkä talvi. Onkin mielenkiintoista, onko Suomen poikien tulevaisuus tietokonepeleissä. Kaikki alkoi lamavuosina 1990 – luvulla ns. demoskeneissä, joissa huippukoodarit ja muut alan propellipäät alkoivat pelata toisiaan vastaan. Tuolloin alkoivat Assembly- tapahtumat, ja niistä syntyivät taas suomalaiset peliturnaukset. Lukekaa ihmeessä Jani Niipolan toimittama tuore kirja ” Pelisukupolvi-teos” ( Johnny Kniga 2012) , niin tiedätte, missä lapsenne seikkailevat!

Juhani Melanen

Siis retrospektiivisena esillepanona eli takautuvana katseluna? Ihanalta ja karmaisevalta. Ja jotain siltä väliltä.

Tässä viikonvaihteessa muistutus koskee tämän elämän päättymistä, maailman päättymistä ja sen jälkeisiä asioita.
Kaikki kuolleet kootaan yhteen ja kirjat avataan. Kaikki salaisuudet näkyvät, teot ja tekemättä jättämiset. Tuomiosunnuntai , tai kuten nykyisin painotetaan Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Hyvien ja pahojen tekojen tasapainoleikin voi unohtaa ja voi miettiä, mihin Jeesusta Kristusta tarvitaan.

Syyllisyys musertaa ja ahdistaa, tarvitsen armahdusta, muuten en selviä. En tässä ajassa enkä tuomion päivänä. Jos olen laittanut toivoni tuohon Jeesukseen, tuomari katsoo minua hänen sovitustyönsä läpi, eikä toteuta ansaitsemaani rangaistusta. Siis terve risti, ainut toivo, kuten monella tapaa outo kirjailija August Strindberg kirjoittaa ja moni ajattelee.
Mitään muuta taivaaseen asti kantavaa ei ole.

Esa Kekki

Neljän peräkkäisen tappion jälkeen Pelicans sai vihdoinkin väännettyä tappioputkensa poikki Ässien kustannuksella. Alku näytti taas totutun surkealta, kun maalivahti Kuusela aloitti ottelun onnettomasti päästämällä kaksi helppoa maalia. Onhan tästä paljon puhuttu, mutta puhutaan nyt vielä lisää. Maalivahti on joukkueen tärkein pelaaja. Pelicansilla on tällä hetkellä kolme kakkosmaalivahtia, joista kukaan ei kykene pelaamaan tasaisesti hyvällä tasolla, niin että joukkue voisi luotaa omaan maalivahtipeliin, kuten oli viime vuonna Hovisen tilkitessä maalinsuuta.

Luoton puuttuminen näkyy ikävä kyllä kenttäpelissä. Tiistaina nähtiin kuitenkin ensimmäistä kertaa tällä kaudella taisteleva Pelicans-ryhmä, joka nousi kahden maalin takaa-ajoasemasta voittoon. Loistavaa! Jokohan tämän jälkeen itseluottamus nousisi koko joukkueella ja odotettavissa olisi parempia aikoja?

Ensi viikko on tärkeä, sillä vastassa ovat Jyp, Blues ja Ilves. Nuo kolme joukkuetta ovat liigan kuntopuntarin (5 viimeisintä ottelua) kolme heikointa joukkuetta Pelicansin lisäksi, joten jonkinlaisessa alamäessä nekin tällä hetkellä seilaavat.

Pekka Saarenheimo heräilee? – Ainakin mies ratkaisi tiistaina Ässä-pelin viime hetken maalillaan.

Kun muut joukkueet hommaavat joukkueisiinsa NHL-tähtiä, Pelicans pitäytyy omaksumallaan linjalla. Tästä esimerkkinä tällä viikolla loppukaudeksi vuokrattu 33-vuotias Miikka Männikkö. Menee siis samaan sarjaan kuin Pikkarainen, Pärssinen, Saarenheimo, Kauppila jne. Miksi ihmeessä pelaajahankinnoissa ei satsata nuoriin ja nälkäisiin, vielä kehittyviin pelaajiin, vaan roudataan näitä palkkasotureita ja kehäraakkeja Lahteen? Sen verran täytyy kyllä myöntää, että Männikkö ja Saarenheimo ratkaisivat Ässä-pelin lahtelaisille, joten ehkäpä sieltä on lupa odottaa parempaa kuin tähän mennessä on saatu.

Tällä hetkellä on liki 100% varmaa ettei Suikkanen jatka ensi kaudella Lahdessa, joten pian on Kaarnan ja kumppaneiden lähdettävä valmentajakaupoille. Tarjolla olisi mm. Tuomas Tuokkola, Rocky Rautakallio, Pekka Virta ja Kari Heikkilä. Kohtalaisen nimekästä sakkia siis. Oma ykkössuosikkini on kuitenkin Leijonien valmentajanhommista keväällä väistyvä Jukka Jalonen. Jalonen kuitenkin käsittääkseni haikailee ensisijaisesti KHL-pestiä, kuten myös Kari Heikkilä. Mutta jos Jalonen vain olisi saatavilla, niin mieluusti ottaisin miehen Lahteen.

Jäljelle jäävät siis Rautakallio, Virta ja Tuokkola, joista joku on varmuudella Pelicansin ensi kauden luotsi. Uskokaa tai älkää.

– Pete Salomaa-

Historiallisen huono esitys ja miten siitä toivutaan

55. Se ei ole lukema, jonka Namika sai iskettyä taululle viime lauantain ottelussa Joensuun Katajaa vastaan. Se ei myöskään ole Katajan pisteluku, eikä kukaan yksittäinen pelaajakaan räjähtänyt 55 pisteen suoritukseen. 55 on ero hyvän ja romahdustilassa olevan Korisliigajoukkueen välillä tällä hetkellä. Kun erotuomari Petri Mäntylä puhalsi pilliinsä ottelun loppumisen merkiksi lauantaina Joensuussa, seisoivat tulostaululla lukemat 98-43. Namikan saldo Roope Suonion lopettamisen jälkeen on nyt synkkä: 1 voitto ja 4 tappiota.

Namika sai viikon mittaisen hengähdystauon juuri oikealla hetkellä, sillä nyt jos koskaan on aikalisän paikka. Kaksi yli 30 pisteen tappiota ja viimeinen Kataja-ryöpytys kertovat lahtelaisjoukkueen pelillisestä kriisistä juuri kun keskustelu joukkueen talousongelmista on hieman hiljentynyt. Vapaaviikon aikana on niin valmentaja Ilkka Palviaisella kuin muullakin seuran johtoryhmällä kova paikka. Enää ei ole kysymys siitä lähteekö joku vahvistus vaihtoon, vaan kuka lähtee. Ainoa este on joukkueen varallisuuden puute, vaikka suurin piirtein samaa palkkaa pyytäviä pelureita onkin liikkeellä runsaasti. Ehkä joukkueen pitäisikin etsiä parempien vahvistusten sijaan joukkueeseen sopivampia pelimiehiä.

Ei mikään Michael Jordan…Hasquetin lähtölaskenta lienee jo alkanut?

Liipasimella vahvistuksista ovat Jordan Hasquet ja Louis Johnson. Amerikkalaishujopit ovat jääneet nyt vuoropelein pisteittä, eikä nähdyn perusteella tarvittavaa taisteluhenkeäkään tunnu kummaltakaan löytyvän kuin ajoittain. Koska Namikalla on kova tarve toiselle kelvolliselle sisäpelaajalle, eikä virolainen Joonas Vaino ainakaan vielä ole valmis kuin 10 minuuttia pelissä pelaavaksi penkkimieheksi, veikkaisin erittäin ailahtelevasti pelanneen Hasquetin saavan monoa lähiaikoina.

Namika matkustaa huomenna Karhun vieraaksi Kauhajoelle. Kauden avauspelissähän Karhu ryösti pisteet Lahdesta Ilkka Vuoren viimehetkien urotekojen siivittämänä. On mielenkiintoista nähdä miten Namika vastaa lauantaina huutoon viimeaikojen rämpimisensä jälkeen. Vielä ei lahtelaisilla ole tarpeeksi tappioputkea tilastovoiton toivomiseen, mutta toivottavasti joukkue tarjoaa Karhulle ainakin hyvän vastuksen. Jos ei, niin päitä alkaa putoilla.

-Mikko Blomberg-

Ensin oli Äiti-Venäjä, sitten Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto ja sitten tsaari Putinin hallitsema demokraattinen Yhtenäinen Venäjä ja sen humaanit lait. Tarkistin, että missään muussa maailman valtiossa ei kuolemanrangaistusta ole kumottu yhtä monta kertaa kuin Venäjällä.

Pieni historian kertaus. 1700-luvulla sen torppasi keisarinna Elisabet, sitten nymfomaani Katariina Suuri ja 1800-luvunalussa tosin epävirallisesti Aleksanteri I.Viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla teloittelu kiellettiin jopa kolmesti, kerran jopa Isä Aurinkoisen toimesta (eläköön!) ja viimeksi Venäjän perustuslaki kumosi sen vuonna 2009.

Viikonloppuni kuluikin mökillä Taipalsaarella Venäjän kuolemanrangaistuksia tutkiessa netistä. Täysin ihastuneena seurasin alan ehdottoman mestarin pappisseminaarilaisen Dzugasvilin edesottamuksia. Joku tuntee hänet myös nimellä Josef Stalin, joka meinasi tehdä Suomi neidosta kaalikolhoosin Leningradin tarpeita varten. Suutarinpojan tappamiskoneisto oli Aatuun nähden tehokkaampi ja vankileirien saaristot ulottuivat Vienan Karjalta Mustallemerelle. Tehokkuus, häikäilemättömyys ja lavastetut oikeudenkäynnit olivat maailman parasta tragediaa. Länsimaiden vakoilu tiesi näistä ja kertoikin niistä medialle, mutta harvoja olivat ne jutut, jotka meitä silloin koskettivat.

Stalin oli despootti, joka kommunismin nimissä tuhosi kaikki vähemmistöt. Sofi Oksasen Viro koki todellisuudessa paljon vähemmän sortoa kuin konsanaan Donin kasakat ja Kaukasuksen itsenäiset heimokulttuurit, jotka likvidoitiin viimeiseen mieheen. Perhesiteet ja nationalismi murskattiin
kommunistianturan alle, kun työväenliikkeen mallivaltiota rakennettiin keinoja kaihtamatta ja verta vuodattamalla. Heidän mielestään kansalainen oli valtion omaisuutta kehdosta hautaan. Norjan tapahtumat vyöryivät väkisinkin mieliin.

Todellisuudessa dosentti Bäckmanin mielipiteistä huolimatta ”ryssät” saivat turpaansa Afganistanissa ja Tsetseniassa taistellaan joka päivä kaikin mahdollisin asein. Kaukasuksen vuorilla suurvenäläisyydellä pyyhitään persettä ja Putin nuoret saavat tuomita Pussy Riotin, vaikka sadaksi vuodeksi vankilaan. Näillä sumuisilla vuorilla yksilö ei ole puolueen tai valtion oma, vaan suvun, Jos joku rikkoo oma tai ulkopuolinen rikkoo suvun lakeja, teko sovitetaan kalasnikovilla tai kintsaliksi kutsutulla tikarilla.

Humanismi Venäjällä näkyy erinomaisesti Pietarin ja Moskovan katulapsien kohdalla. Heitä auttavat enemmän länsimaiset avustusjärjestöt kuin Putin nuoret. Venäjän oikeuslaitos on korruptoitunut pila, jolla rikkaat ostavat itselleen sitä, mitä haluavat.

Eläköön venäläinen humanismi ja armenialainen humorimi.

Jussi Melanen

Kirkkovuosi alkaa käydä lopuilleen. Uusi kirkkovuosi alkaa adventista, joka suuntaa mieliämme jo kohti joulua. Mutta kirkkovuoden lopun ajatukset vievät meitä kohti aikojen loppua ja ajallisen elämän päätöstä. Samoinhan nimi marraskuu merkitsee kuoleman kuukautta .

On hyvä, että osaamme elää tätä hetkeä, emme liikaa huolehdi tulevasta emmekä tartu menneeseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tulevaisuutta kannattaisi miettiä ja siihen varautua. Erityisesti kuolema ja oman elämän rajallisuus tuntuvat vaikeilta asioilta kohdata. Siksi ne on helpompaa työntää sivuun ja syrjään. Kuitenkin vasta oman kuolevaisuuden ja rajallisuuden eteen pysähtyminen voi avata meille syvemmän merkityksen elämään.

Raamattu kehottaa meitä valvomaan. Se merkitsee elämistä niin, että olemme valmiit lähtemään, kun Jumala kutsuu. Valmiiksi elämä ei tule siinä mielessä, että aina jää asioita, jota olisi voinut tehdä, ja sanoja jota olisi voinut sanoa. Mutta valmiina oleminen merkitsee sitä, että elän sovinnossa Jumalan ja ihmisten kanssa. Tutussa psalmissa rukoillaan: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” Valvominen voi olla turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen.

Kuoleman edessä voimme tunnustaa, ettei meillä ole lääkettä sitä vastaan. Mutta saamme muistaa häntä, joka on kuoleman voittaja. Jeesus Kristus on avannut meille tien kuolemasta elämään. Hänessä kuolema ei merkitse kaiken päätöstä, vaan se on portti toiseen elämään, jonka Jumala meille Vapahtajan kautta antaa.

Heikki Pelkonen

Maajoukkuetauko tuli ja meni, mutta Pelicansin peli ei edelleenkään näytä paranemisen merkkejä.
NHL-apu Jamie McBain näytti kyllä KalPaa vastaan, että taitoa löytyy ja laukauskin lähtee livakasti. Vastineena sitten KalPan voittomaalin tarjoilu oman alueen pahasta mokasta.

Tällä hetkellä Pelicansin peli vaikuttaa jotenkin hengettömältä. Maalintekoon tarvitaan hirvittävä määrä paikkoja ja toisaalta hyville maalipaikoille ei edes päästä muuta kuin hyvällä karvauksella. Nopeista hyökkäykseenlähdöistä, jotka olivat viime kaudella turkoosipaitojen tavaramerkki, ei ole tällä hetkellä tietoakaan.

Jostain pitäisi nyt pakolla kaivaa esiin niitä onnistumisia. Ainoastaan sillä tavoin on vielä mahdollista kääntää kurssi kohti playoff-pelejä. Ikävä kyllä, Pelicansin rosteri kalpenee, jos sitä vertailee muiden joukkueiden vastaaviin. Tuntuu, että tällä hetkellä Pelicansilla on kolme kolmoskenttää ja yksi neloskenttä.
Kärkiosaaminen puuttuu ja se näkyy silloin kun pelejä pitäisi ratkaista. Viime vuonna meillä oli kaksikin kärkikenttää Laschin ja Hodgmanin johdolla, jolloin kolmos- ja neloskenttä pystyivät keskittymään siihen mihin rahkeet riittivät. Nyt näyttää siltä, että yhdenkään kentän rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä ratkomaan tiukkoja pelejä.

Maalivahtipelistä täytyy kuitenkin mainita se, että ainakin KalPaa vastaan Joonas Kuusela oli mies paikallaan, enkä usko, että Niemikään olisi voittoa ottelusta napannut. Toivottavasti Kuusela jatkaa samalla hyvällä tasolla, sillä maalivahtiongelmaa tuo joukkue viimeiseksi kaipaa.

Suikkanen puhuu mielellään runkosarjasta maratonina, jossa on turha katsella sijoituksia, kun on vasta stadionilta lähdetty. Tosiasia on kuitenkin, ettei playoff- viivaa kannata päästää alussakaan liian kauas, muuten voi helposti käydä niin, että maraton jää kesken. Sitä paitsi maratonilla ei ole karsintoja….

-Pete Salomaa-

Namikan kompurointi sai jatkoa

Namika otti keskiviikkona toisen perättäisen turpasaunansa, kun keskiviikkona Lahden Urheilutalolla loimaalaisen Nilan Bisonsin tasalaadukas sikermä kävi näyttämässä lahtelaisille koripallon mallia. Peli näytti pitkälti siltä, kuin juniorijoukkue olisi pelannut aikuisia miehiä vastaan, eikä se toisaalta kauhean pahasti ohi menekään.

Aleksi Alasen ja Valtteri Mäkäläisen puuttuessa kokoonpanosta luotsi Palviainen joutuikin käyttämään liikaa kokemattomia nuoria pelaajia, eikä tulos voinut olla näkymättä lahtelaisittain rumasti tulostaululla. Bisons on joukkueen laajuudessa ja laadussa sarjan parhaita joukkueita. Maajoukkuemiehiä, ja jo viime kaudella tehokkuutensa osoittaneita jenkkejä, vilisevä viime kevän mestarinippu onkin jo tässä vaiheessa kautta hyvä veikkaus etenemään aina finaaleihin asti.

Namikan keskiviikkoinen esitys oli Bisonsin hyvyydestä huolimatta hyväksymättömän heikko. Kotijoukkue ei pistänyt edes näennäisesti hanttiin loimaalaisten nostellessa helppoja kuppeja kerta toisensa jälkeen. Puhtaat paperit ottelusta voi antaa ainoastaan pirteästi esiintyneelle Vesa Heinoselle. Ottelutapahtuman jännittävintä antia olikin cheerleader- ryhmän kasaaman huojuvan ihmispyramidin seuraaminen. Illan paras suoritus puolestaan oli erään katsojan täydellinen onnistuminen väliajan frisbeenheittokisassa.

Namika on edelleen sarjassa kahdeksannella sijalla, mutta sillä on enemmän tekemistä sarjasysteemin, kuin lahtelaisjoukkueen hyvyyden tai edes keskinkertaisuuden kanssa. Kivikova marraskuun otteluohjelma ei anna lahtelaisille tippaakaan armoa, ja pelit jatkuvatkin jo huomenna lauantaina Joensuussa Katajan vieraana. Viime kaudella Namika väänsi Joensuun areenalta voiton tuliaisiksi, mutta samanlainen yllätys ei ole tällä hetkellä realistinen.

Nyt kun sarjaa on kulunut noin puolitoista kuukautta ja suomalaispelaajia tuskin enää saadaan lisää, on Namika perinteisen kysymyksen ääressä: pistetäänkö vahvistuksia vaihtoon? Se on käytännössä ainoa liike, jolla joukkuetta voidaan muuttaa. Toinen vaihtoehto on odottaa tilanteen etenemistä ja toivoa ruorin kääntyvän pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin menossa kovaa vauhtia karille.
Jotain tarttis tehrä, kuten Mauno Koivisto aikanaan tapasi sanoa.

-Mikko Blomberg-

Uskomaton talousliberalismi nostaa USA:ssa päätään ja miljoona rikasta vanno täysin vapaan kilpailun nimiin. Valtiota ei tarvita kuin maksamaan tappiot ja pelastamaan pankit ja pääoma silloin, kun finanssinerot mokaavat ja aiheuttavat maailman laajuisia kriisejä. Tehokkaalla verosuunnittelulla
pistetään pääomat piiloon veroparatiiseihin odottamaan parempia aikoja. Pääasiallisina maksumiehinä ovat keskiluokkalaiset, joiden varaan ja poliittiseen valveutumattomuuteen on helppo luottaa.

Myös Suomessa uusliberaalisuus huutaa kiihkouskovaisten laumassa libertarismin profeetan Ludvig von Missenin nimiin kantavan instituutin päättömiä teesejä. Koulukunnan ylipapitar on Yhdysvalloissa 50- ja 60 – luvuilla toiminut Aynd Rand toiminut herttasarjakynäilijä, jonka nimeen
myös Mitt Romnyn varapresidentti Paul Ryan uskoo kuin Jumalan sanaan ja joulupukkiin.

Samassa kuorossa huutavat kaikki Evan Apuset ja Wahlroosit yhtenä joukkona provosoidakseen kaikkea niitä suomalaisia, jotka vielä uskovat yhteiskunnallisesti mielekkääseen ja sosiaaliseen yhteisvastuuseen ja yleiseen oikeustajuun. Suomessa on nyt menossa tilanne, jossa liberaaliyksilöllisyyden karavaani kulkee , vaikka sosiaalisen omatunnon omaavat koirat ( yhteiskunta-ajattelijat) haukkuvat.

Atlas Shrugged teos on 1200 sivua paksu tiiliskivi, jonka lukeminen ei kannata tosiaankaan. Siinä ”jorinoidaan” tulevaisuuden Amerikasta, jossa toimeliaat , uutterat ja innovatiiviset ihmiset kyllästyvät enemmistö demokratiaan, joka tukahduttaa tehokkaan taloudenpidon ja jakaa etuja
ansiottomille. Tehoyksilöt vetäytyvät salaiseen laaksoon elämään vapaan markkinan ja vaihdannan piirissä. Tehokkaiden kadotessa yhteiskunta sortuu täyteen kaaokseen. Kirja on eräänlainen amerikkalaisen unelman ”joutsenlaulu”, sankarieepos ja ylistys, jossa sääli on sairautta ja viha totuutta. Sitä leimaa hyväksi eräänlainen sosiaalidarwinistinen huuma ja tempo, jossa nopeat syövät hitaat.

Washingtonissa häärii saamaton joukko, jotka ovat kykenemättömiä tekemään päätöksiä. Kirja kiteytyy omalaatuiseen epistemologiaan (uusi tietoteoria): paljon tuottavat tietävät enemmän ajatukseen. Salaiseen laaksoon pääsemisen kriteerinä ja edellytyksenä on pyhä vala, jossa tiivistyy tämän ”kioskikirjallisuuden” helmen kaikkivoipaisuuden ja pyhän itsekkyyden sanoma:” Vannon omaa elämääni kohtaa tuntemani rakkauden kautta , etten koskaan elä toista ihmistä varten enkä pyydä ketään toista elämään itseäni varten.”

Voivatko todella näin lapselliset ajatukset olla ydin ajatuksia, jotka itsekkäät amerikkalaiset voivat sisäistää sisältöä miettimättä. Teoksen moraalioppien ylipappa John Glat tiivistää näiden hyväksikäyttäjien sanoman ” Ihmisen oma onnellisuus on hänen ainoa moraalinen kestävä tavoitteensa.” ”Kaikille kykyjensä mukaan, ei kenellekään tarpeiden mukaan” Kirja on uskomaton sankarillinen sepite ja tuntuu uskomattomalta, että sen ajatuksia ovat nielleet ”Nallen” lisäksi nobelisti Hayek, Bush, Regan ja koko Milton Fridemanin koulukunta.

Viimeistään nyt talouskriitikot ovat havainneet, että laizzes- faire ( antaa mennä) ja rajaton ahneus finanssimarkkinoilla ovat hävinneet aidolle suhdeannetasaaja Keynesille. Tarvitaan selviä markkinalakeja ja säädöksiä, jotta normaali demokratia mahdollistaisi ihmisten välisen aidon kanssakäymisen.

Lähde: Aynd Rand ; Atlas Shurgged teos

Kuten viimeksi hieman arvelinkin, niin maajoukkuetauolla tulee tapahtumaan Pelicansin pelaajaosastolla muutoksia. Yllätys sen sijaan oli, että ulkomaanavuista parhaimmistoon kuulunut Lee Goren sai lähteä. Tähän TJ Kaarnalla oli kyllä hyvä selitys. Goren ei täyttänyt niitä saappaita, jotka johto ja valmennus oli asettanut yli 200 000 euroa maksavalle ulkomaalaispelaajalle.

Vaikka Goren väsäsikin liki piste per ottelu, ei miehen luisteluvauhti yksinkertaisesti riittänyt Suikkasen nopeaan pelityyliin. Lisäksi miehellä oli ongelmia lonkan ja polven kanssa ja tiedossa olisi varmasti ollut huilijaksoja vammojen takia Tosin täytyy lisätä, ettei vauhti ole tällä kaudella riittänyt kovin monella muullakaan, joten muitakin lähtijöitä palkkahaitarin yläpäästä tällä viikolla vielä tulee.

Lee Goren sai lähteä, kun pelaajabudjettiin haluttiin lisää liikkumavaraa

Nyt kun tilaa budjettiin on saatu, niin pitäisi löytää sapluunaan sopivia pelaajia. Yksi jo löytyi, sillä Carolina Hurricanes-pakki Jamie Mc Bain saapui Lahteen vahvistamaaan puolustusta. Kyseessä on siis NHL- sulkupelaaja, joka häipyy sittten pikaisesti maisemista, kunhan NHL joskus alkaa.

Kaupungilla liikkuvat huhut ovat tuomassa takaisin viime kauden onnistujia eli Ryan Laschia ja Niko Hovista, joiden alkukausi rapakon tuolla puolen ei ole ollut kovinkaan onnistunut. Laschillla on pelattuna 6 ottelua, josta saldona pisteet 1+1. Lisäksi mies ei ole mahtunut kokoonpanoon kahdessa ottelussa. Sen paremmin ei ole mennyt Hovisellakaan. Tällä hetkellä mies pelaa ECHL-liigaa eli AHL:n farmiliigaa ja kaiken lisäksi kakkosmaalivahdin roolissa. Luulisi, että Philadelphiallekin olisi parempi vaihtoehto, että Hovinen torjuisi SM-liigassa kuin farmin farmissa.

AHL on tällä hetkellä kovatasoinen sarja, koska joukkueissa pelaa paljon NHL-pelaajia ja tämä taas tietää vaikeuksia joillekin suomalaisista mahtua kokoonpanoon. mm. Antti Tyrväinenkin saisi tällä hetkellä Lahdesta isomman roolin kuin Oklahomasta, eri asia kiinnostaako Anttia Lahteen palata.

Yksi potentiaalinen nopsajalka Pelsuille voisi olla Eero Somervuori, jota HIFK kaupittelee. Kaverilla on kyllä potentiaalia maalintekoon (viime kaudella 23 maalia), mutta tällä kaudella ei ole natsannut ja silloin maisemanvaihto voisi tehdä hyvää. Viikko sitten siirto Lahteen oli jo lähellä, nyt kun Gorenista on luovuttu, niin jokohan tällä viikolla kauppa onnistuisi? Sittenhän tarjolla olisi vielä Perttu Lindgren, joka sai potkut jokin aika sitten KHL-joukkueestaan. Tosin miehen palkkapyyntö saattaa olla Pelicansille liian korkea…No, ensi viikolla ollaan taas viisaampia.

-Pete Salomaa-

Marraskuun laulut soivat Namikalle mollivoittoisesti

Kuten viime viikolla tuli mainostettua, paneudun tällä kertaa omalla puheenvuorollani tarkemmin Namikan alkukauden otteisiin. Lahtelaisjoukkue kärsi neljännen perättäisen tappionsa rökälelukemin surkeasti kautensa aloittaneen Uudenkaupungin Korihaiden hampaissa keskiviikkona. Vasta pari viikkoa sitten vallinnut minivoittoputki on jo menneen syksyn sateita, ja lumien myötä palasivat Lahteen myös tappioiden tiet. Kauden pisin, nyt neljän ottelun mittainen, tappioputki ei lupaa kummoista saldoa marraskuulta. Namika kohtaa nimittäin vielä tämän kuukauden aikana tämänhetkisen sarjakärjen, kuten myös sarjakakkosen, -kolmosen ja -nelosen.

Namika on tiedotteidensa mukaan pyrkinyt sopeutumaan aikaan JRS (Jälkeen Roope Suonion) kyttäämällä vapaita pelaajia markkinoilta. Suomalaiskoripallossa tämä tarkoittaa käytännössä divaripelaajia tai Korisliigan penkinlämmittäjiä. Namikan oma juniori Vesa Heinonen jäi KTP:ssa viettämänsä reilun vuoden aikana juurikin penkkikallen rooliin ja lahtelaisjoukkue uutisoikin tiistaina napanneensa 21-vuotiaan pelurin takaisin riveihinsä. Vaikka paluumuuttaja Heinonen ei ole sateentekijä tai mikään muukaan poppamies, tuo hän kuitenkin joukkueeseen kaivattua taistelija-asennetta ja leveyttä seitinohueen pelaajarotaatioon. Heittävän takamiehen tai pienen laitahyökkääjän tontilla operoiva Heinonen on tiettävästi mukana kokoonpanossa ensi viikon keskiviikon kotipelissä Bisonsia vastaan.

Ohuesta pelaajarotaatiosta päästäänkin luontevasti ulkomaalaisvahvistusten otteisiin. Namikan hyvällä tahdolla alempaan keskikastiin sijoitettava joukkue nimittäin tarvitsisi menestyäkseen huipputason vahvistukset. Raha rajoittaa talousvaikeuksissa painivalle joukkueelle tiukat rajoitukset pelaajabudjetin suhteen ja siinä valossa tarkasteltuna joukkueen ulkomaalaiset ovat olleet kelvollisia hankintoja.

Jordan Hasquet on osoittamassa piristymisen merkkejä, mikä tarkoittanee sitä, että miehelle ei joulutauon aikaan välttämättä lyödäkään näppiin menolippua Montanaan. Sentteri Louis Johnsonin kuntokäyrä on valitettavasti juuri päinvastainen. Kauden ensimmäisissä peleissä onnistunut korinaluspelaaja on hakannut päätään tehottamasti seinään viime otteluissa. Uudessakaupungissa keskivikkona vaisusti esiintynyt takamiehenväkkärä Emmanuel Holloway taas on mikä on: räjähtävä, vaihtelevan tehokas ja välillä turhan itsekäs. Liikaa ei Hollowayn päälle voi loskaa kuitenkaan kaataa, sillä voittosaldo saattaisi hyvinkin näyttää pyöreätä nollaa ilman tulisen jenkin panosta.

-Mikko Blomberg-