Jeremian kirjassa on jykevät Jumalan sanat: Näin sanoo Herra: Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!” Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!” (Jer. 6:16-18)
Aikuiset moittivat herkästi lapsia ja nuoria siitä, että he eivät tottele hyviä ohjeita tai käskyjä. Mutta totteleminen ei ole helppoa kenellekään. Oman mielen mukaan noudattaminen maistuu ensin alkuun paljon paremmalta.
Jumalalla on kuitenkin viisautta ja näkökykyä enemmän kuin meillä. Hänen tiensä on hyvä tie, jota kannattaa seurata.
Jumalan tie vie ihmisen sisäiseen rauhaan. On turvallista, vaikka elämässä onkin vastoinkäymisiä. Tulee hyvä olo siitä, että saa kuulua pitkään jatkumoon ja kulkea menneiden aikojen ihmisten kanssa samalla tiellä. Matkan päässä odottaa lopullinen koti ja ikuinen rauha.
Luulen, että moni ihminen aavistelee Jumalan tien olevan hyvä, mutta silti valitsee oman polun. Joskus tottelemattomuus on hyvinkin äänekästä: Emme kulje, emme usko, emme kuuntele Jumalan Sanan neuvoja, emme halua kristillisiä arvoja!
Ihmisellä on joka hetki mahdollisuus pyytää Jumalalta anteeksi menneitä harha-askeliaan ja pyytää apua eteenpäin. Jumala kutsuu meitä jykevästi tielleen, mutta vielä jykevämpi on hänen armonsa ja rakkautensa. Jeesus on sen meille ansainnut ja siksi se kestää. Siinä saa levätä.
Riitta Särkiö