Olen aina ollut kiinnostunut poliittisten johtajiemme kyvystä tehdä päätöksiä ydinsodista, ilmastomuutoksista ja vaikeista taloudellisista ratkaisuista. Millä edellytyksillä he toimivat ja mitkä vietit heitä ohjaavat? Kykenevätkö he pakenemaan biologisia viettejään ja tekemään meitä kaikkia hallintoalamaisia koskevia ratkaisuja etiikkaan perustuvilla valinnoilla?

Eräs filosofiamme tärkeimmistä kiistoista koskee ihmisen vapaata tahtoa. Fysikalismin mukaan koko elimistömme, aivot ja hermot mukaan luettuina, muodostuu alkeishiukkasista ja niiden liikkeistä, eikä taustalla ole mitään muuta. Suomeksi sama: Tietoisuutemme ja itsetietoisuutemme ovat vain aineen liikettä. Onko tahdoksi kutsumamme ilmiö pohjimmiltaan myös ainetta ja energiaa, joka fyysikkojen mukaan on sama asia kuten ajattelu ja tunteetkin?

Akateemisesti asiasta on väännetty peistä jo vuosikaudet. Jo 1980-luvulla tutkija Benjamin Libet väitti, että aivosähkökäyrän perusteella koehenkilöiden tietoiset päätökset voitiin ennakoida. Toisin sanoen valmius tietoiseen päätökseen syntyy ennen kuin ihminen on tehnyt asiasta tietoisen päätöksen. Tätä determinististä etukäteistietoa on pidetty todisteena siitä, että vapaa tahto olisi pelkää illuusioita. Nyt kuitenkin Berliinin yliopiston tutkijat Benjamin Blankertz ja Matthias Schultze sekä professori John Dylan-Haynes Chartien yliopistollisen sairaalan laskennallisen neurotieteen laitokselta ovat testaneet Libetin teoriaa uudenlaisella asetelmalla. Kokeiden perusteella valmius tiettyyn tekoon ei rajoittanut ihmisen vapaata tahtoa niin paljon kuin oli luultu aikaisemmin.

Raamatun oppien mukaan ihmisellä oli vapaa tahto valita hyvän ja pahan välillä. Vaikka ihminen tietää, mikä on oikein, hän ”syntiinlankeamuksen” lapsena toimii kuitenkin usein toisin kuin haluaa. Oletamme usein, että vapaa tahto ja determinismi eivät ole yhteensopivia. Samaan olettamukseen päätyvät monet tieteilijät. Suomalainen Aku Visala esittelee kompatbilisismiksi kutsutun näkemyksensä siitä, miten uudet näkemykset auttavat ratkaisemaan monia tahdonvapauteen liittyviä ongelmia. Voidaksemme yleensä elää ja toimia järjellisesti, meidän ei pidä ajatella tahtoa aineellisena tapahtumana. Onneksi yksilö on aina vastuussa teoistaan.

Silti ihmiskuntaa tuntuvat määräävän eläinmaailmasta tutut biologiset luonnonlait. Valitettavasti ihmiskuntaa johtavat ja luotsaavat silti monet eläinmaailman käyttäytymisohjeita noudattavat presidentit ja diktaattorit. Heille elämä on vain suuri kampf um desein eli olemassaolon taistelu, jossa eläinmaailmasta tutut biologiset luonnonlajit vain korostuvat. He uskovat, että heidät on valittu siksi, että he omaavat parhaat kyvyt lauman puolustamiseen muiden laumojen hyökkäyksiltä. Tässä taistossa he katsovat voivansa käyttää hyväkseen tilaisuuden niin vaatiessa kaikkia ei parlamentaarisesia keinoja, kuten huijaus, valehtelu, kiristys, varastaminen ja suurimittainen manipulointi ja trollien käyttö saavuttaakseen usein itsekkäät tavoitteensa ja päämääränsä huolimatta kansansa demokraatisista tahdosta.

Tätä kilpailua maailman media (itse mukana) seuraa yhtä hyväksyttävästi kuin MM-jalkapalloiluotteluita, edes kyseenalaistamatta johtajiensa toiminnan perusteita tai kannustimia. En pyri olemaan mikään besserwisser tai totuuden torvi, mutta uskon silti vielä kanssaihmisteni kykyyn nähdä itse näitä epäkohtia ympärillämme. Olemme ihmiskuntana suurten vaikeiden valintojen edessä. Pitkän tähtäyksen vaikeat ja monimutkaiset eettisesti kestävät valinnat osoittaisivat kuitenkin, että ihmiskunnalla on vapaa tahto.

Juhani Melanen

Tänään syyskuun viimeisenä perjantaina vietetään Suomessa maanlaajuista Vauvan päivää. Päivän taustalla oleva VauvaSuomi toivoo, että tänä päivänä ”perheissä, työpaikoilla, palveluissa ja koko valtakunnassa kiinnitetään huomio vauvoihin – yhteiseen tulevaisuuteemme”. Kaikkia kutsutaan nauttimaan ”vauvojen lumosta”. Vauvan päivää voi viettää ilman omaa lähipiirin lasta, voi vaikka tervehtiä iloisesti vastaan tulevaa vauvaa.

Tuntuu hyvältä viettää vauvan päivää nyt, kun on ollut toisenlaisiakin ääniä esillä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on puhuttu siitä, että väestönkasvua pitää hillitä. Moni ihminen pohtii, onko epäekologista synnyttää lisää lapsia. Maailmanlaajuisesti väestönkasvu on ongelma, mutta käsittääkseni Suomea vaivaa ennemminkin pieni syntyvyys jatulevaisuuden hankaloituminen sen vuoksi, että meillä ei ole tarpeeksi lapsia. Siksi jokainen lapsi on suuri lahja ja ilo.

Vauvan päivä on aivan enkelienpäivän kainalossa. Sunnuntaina on nimittäin mikkelinpäivä, enkelien pyhä. Silloin meitä muistutetaan Jeesuksen sanoista: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja” (Matt. 18:10). Meidän pienimpämme ovat Jumalan silmäterä. Heillä on omat enkelit, jotka ovat suoraan yhteydessä Jumalaan. Lapsilla on suuri arvo niin Jumalan kuin meidän aikuistenkin silmissä.

Enkelit ovat Jumalan asialla. He varjelevat ja johdattavat. He tekevät Jumalan työtä maailmassa. Tulevaisuus on epävarmaa, uhat pelottavat. Silloin on parasta 1. tarttua toimeen ja 2. rukoilla Taivaan Isän ohjausta. Kaikessa saa turvautua suureen Jumalaan, jolle me kaikki olemme apua ja suojelusta tarvitsevia pieniä.

Riitta Särkiö

Tämän kuun puolessa välissä Palkansaajien tutkimuslaitos julkaisi laskelmansa ostovoiman kehittymisestä Suomessa. Julkaisu ennustaa ostovoiman kehittyvän maltillisesti, mikä ei herätä suurta mielenkiintoa. Kiinnostavaa on kuitenkin tarkastella, miten ennustukseen on päädytty.

Palkansaajien tutkimuslaitos konkretisoi laskelmansa seitsemän esimerkkiperheen kautta. Niiden avulla tarkastellaan ansiotulojen, tulonsiirtojen ja verojen kehityksen vaikutusta erilaisten kotitalouksien ostovoimaan. Laskelmissa on huomioitu sekä suunnitellut että toteutuneet muutokset verotukseen, sosiaalivakuutusmaksuihin ja sosiaaliturvaan. Lisäksi niissä huomioidaan asuntolainan hoitokulujen, vuokrien ja ay-jäsenmaksujen vaikutukset.
Esimerkkiperheille lasketaan myös Tilastokeskuksen tietoihin perustuvat perhekohtaiset kulutuskorit, jotka mahdollistavat kotitalouskohtaisen inflaatiovauhdin ja reaalitulokehityksen arvioinnin.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tarkastelemat seitsemän perhettä ovat eläkeläispariskunta, hyvätuloinen pariskunta, kahden lapsen toimihenkilöperhe, kahden lapsen työntekijäperhe, yhden lapsen yksinhuoltajaperhe ja yksin asuva työtön.

Ensi vuonna eläkeläispariskunnan ostovoima kasvaa eniten ja työttömien vähiten. Ensi vuodesta alkaen eläkeläispariskunnan reaaliset tulot lähtevät nopeaan 2,5 % kasvuun, mikä on selvästi enemmän kuin muilla esimerkkiperheillä. Kasvun taustalla on hallitusohjelman mukainen pienten eläkkeiden korotus ja omistusasujien matala inflaatio. Ansiotulojen aiempia vuosia parempi kehitys nostaa myös hyvätuloisenperheen sekä toimihenkilö- ja työntekijäperheiden ostovoimaa, vaikka heidän verotus kiristyy kiky-sopimuksessa sovitun työeläkemaksun nousun takia.

Muiden palkansaajien tavoin myös vuokralla asuvan pienituloisen yksinhuoltajan ansiotulot nousevat. Nousu on kuitenkin vähäisempää, koska osa tuloista leikkaantuu pois tulonsiirtojen pienentyessä. Syynä on se, että lapsilisän yksinhuoltajakorotukseen vuonna 2020 tuleva lisä parantaa kyllä ostovoimaa, mutta vuokralla asumisen kustannusten nousu puolestaan laskee sitä.

Vuokralla yksinasuvan työttömän inflaatio on ensi vuonna korkein. Perusturvan korotus nostaa työmarkkinatukea, mutta samalla toimeentulotuen määrä vähenee. Työttömillä kotitalouskohtainen inflaatio on korkein, sillä vuokran osuus on kokonaiskulutuksesta keksimäärin noin 40 %.

Myös uudet työllisyystilastot kertovat, että Lahden työllisyystilanne on parantunut eli suunta on oikea. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Vastuu on meillä kaikilla, jotka voimme asiaan vaikuttaa. Käymme Lahdessa 7.10. läpi työllisyyden kehittymistä sekä Lahden omia toimenpiteitä valtakunnantason uudistusten lisäksi. Tulemme mm. lisäämään palkkatuen käyttöä. 

Ketään ei pidä jättää yksin. Ei työkykyisiä, osatyökykyisiä eikä vammaisia. Kaikki otetaan mukaan. Näin työllisyysaste on saatu nousemaan myös muissa Pohjoismaissa.

Ville Skinnari

Budjettiriihi puitiin tällä kertaa päivässä. Tiistai-iltana julkistettu vuoden 2020 talousarvioesitys osoittaa hallituksen katseen olleen budjetin laadinnassa leikkauksien sijaan uudistuksissa ja investoinneissa. Nyt panostetaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään talouskasvuun, työllisyyden parantamiseen, koulutukseen ja osaamiseen, ilmastonmuutoksen torjumiseen sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen sekä perusväylänpitoon. Muutos edellisen hallituksen aikaan on merkittävä. Silloin leikattiin muun muassa sosiaaliturvasta, koulutuksesta, liikenteen perusväylänpidosta ja säädettiin aktiivimalli. Muutos alkaa nyt.

Viime vuosien leikkaukset ovat heikentäneet myös kuntien taloustilannetta. Kunnat ovat hyvinvointimme peruspilareita, minkä vuoksi on tärkeää saada käännettyä niiden kehitys paremmaksi. Jo tänä vuonna hallitus satsaa helpottaa kuntien tilannetta 237 miljoonalla eurolla. Tätä koskeva lisätalousarvioesitys annetaan syksyn aikana. Lisäksi ensi vuonna nostetaan kuntien valtionosuuksia. Tämä auttaa myös Lahden kaupunkia taloudellisesti huolehtimaan peruspalveluista.

Investoinnit osaamiseen ja koulutukseen ovat keskeisiä Suomen hyvinvoinnin, työllisyyden ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Ensi vuodelle koulutukseen ja osaamiseen on budjetoitu yhteensä 256 miljoonaa euroa. Panostuksia tehdään kaikille koulutusasteille, kuten pitääkin. Ammatillinen koulutus saa nyt kaivattuja miljoonia. Yliopistojen perusrahoitusta korotetaan 40 miljoonalla eurolla ja ammattikorkeakoulujen 20 miljoonalla eurolla. Lahden ammattikorkeakoulu saa tästä potista 800 000 euroa.

Työttömyysturvan aktiivimallin leikkuri puretaan. Työllisyyttä parannetaan esimerkiksi kehittämällä työllisyyspalveluita ja yksinkertaistamalla palkkatuen käyttöä. Lisäksi esitetään useita toimia osatyökykyisten työllistämiseksi. Lahdessa tämä pitää saada konkretisoitua käytäntöön mahdollisimman pian, jotta työttömyyttä saadaan laskuun. Erityisesti nuorten henkilökohtaista palvelua pitää parantaa.

Hallitus suojelee suomalaista luontoa ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta lisäämällä luonnonsuojelun määrärahoja ensi vuonna 100 miljoonalla eurolla. Tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikentyminen vuoteen 2030 mennessä.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdään satsauksia vähäpäästöiseen liikenteeseen, päästöjen vähentämiseen asumisessa ja energiatuotannossa sekä kiertotalouteen. Näiden toimien tarkoituksena on saada Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiiviseksi pian sen jälkeen.

Budjetti on nyt puitu. Sen toteuttaminen alkaa nyt.

Ville Skinnari

Viime talvena luin työtehtävää varten runoja köyhyydestä. Kirjoituskilpailun satona syntyneissä runoissa köyhyydellä oli monenlaisia kasvoja, sellaisiakin, joista moni kääntäisi katseensa pois. Köyhyyteen liittyi myös monenlaisia tunteita myötätunnosta katkeruuteen, rehvakkuudesta toivottomuuteen. Minua jäi vaivaamaan runo, jonka nimi on ”Köyhyys – mitä se on?”

Runossa kerrotaan, että köyhyys on tarjousruokaa ja kirpputorivaatteita. Mutta köyhyys on myös iloa puolukkamättäistä ja lakkasuosta, mustikkametsän ja ruisleivän tuoksua, hiihtoladun hohtoa ja tähtitaivaan lumousta, ystävyyttä ja lapsen suukkoja poskella. Kirjoittajalle köyhyys ei olekaan pelkkää huolta ja häpeää, vaan se on myös iloa ja kiitollisuutta. Kirjoittajalla on taito nähdä hyvää ja kaunista vaikeiden ja raskaiden hetkien keskellä.

Olen usein hämmästellyt virren 341 sanoja, joissa kiitetään jokaisesta elämän hetkestä, niistäkin, jotka ovat olleet taistelua tai jotka ovat haavoittaneet. Minun on vaikea kuvitella ketään, joka olisi aidosti kiitollinen elämän vaikeuksista, kivusta ja ahdistavista hetkistä. Moni unohtaa olla kiitollinen niistäkin hetkistä, jolloin kaikki on hyvin ja rauhallista.

Kiitollisuutta voi kuitenkin oppia ja tietoisesti opetella. Meitä johdatellaan aiheeseen tulevana sunnuntaina kirkossa, kun kirkkovuoden aiheena on kiitollisuus. Meitä muistutetaan kiittämään Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä Jumala meille tekee ja antaa. Mutta ei meidän tarvitse odottaa sunnuntaihin. Voimme heti miettiä tai vaikka kirjoittaa ylös asioita, joista olemme kiitollisia. Minä olen tänään kiitollinen siitä, että saan tämän syksyn ajan olla Launeen seurakunnan palveluksessa. Mistä sinä haluat tänään kiittää?

Anne Pettersson
vs. kappalainen

Olen tässä meidän Etelä-Lahden omassa pikkujättiläisessämme ruotinut Lahden kyvytöntä johtoa usein, mutta tosiasiossa pitäytyen ja dokumentit päätoimittajalleni esittäen. Päätoimittaja Petri Salomaa ja hänen isänsä Seppo Salomaa ovat ottaneet monia tietoisia riskejä julkaistessaan Omalähiössä minun kirjoittamiani juttuja. Heitä on uhattu kunnianloukkausoikeudenkäynneillä ja vaikka millä, mutta sananvapauden henkisinä sankareina, he eivät ole alistuneet painostukseen. Lähteeni ovat aina pitäneet ja uhkailijat lopulta aina hiljenneet. Tosin sordiinoa on silloin tällöin työnnetty torveeni lahtelaisten virkamiesten kohdalla, mutta sehän on pelin henki.

Tämän hetken kiintoisin aihe Lahdessa on kokoomusjohdon täysi hölmöily ja kyvyttömyys nähdä lahtelaista poliitista pelikentää avoimena foorumina eikä salaisena kabinettikähmimisenä. Lahtelainen kokoomusvaltuuutettu Jorma Ratia sai tarpeekseen näistä, vain omia työpaikkojaan hallinnossa puolustavista ”kuhnureista” ja loikkasi omaksi ryhmäkseen. Kokoomus on menettänyt Lahdessa asemansa juuri näiden ”vilttiketjun” poikien toljailujen takia, mutta mitään sen nykyjohto ei ole oppinut. Persut kiittävät, koska potentiaaliset kokoomusäänestäjät liikkuvat heidän verkkoihnsa. Pidän kokoomuksen nimeämiä ehdokkaita Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi lähinnä suurena vitsinä. Uskomatttominta tässä se, että kokoomuksen kenttäväki ei tajua tätä ja vihellä peliä poikki vielä, kun se olisi mahdollista! Onnea siis ” Nakki” Saloselle, ”yrittäjä” Putulalle ja ”ypseeri” Rahkoselle, Lahden demarit kiittävät.

Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki huutaa mediassa kurkku suorana, että lama lama. Todellisuus kuitenkin on, että Suomen teollisuus ja vienti vetävät vielä, mutta lama kolkuttelee jo ovella. Koska se ei olisi Suomessa kolkutellut? Nyt on kuitenkin kyseessä ns. investointilama. Euroopan keskuspankki on keinoillaan pitänyt inflaation matalalla, mutta mitäs sitten, elleivät rakenteelliset investoinnit nytkähdä liikkeelle? Mikä tarkoittaa sitä, että Euroopan talouden suurin veturi Saksa ei investoi tilanteessa, jossa näin pitäisi ehdottomasti tehdä keynesiläisen taloustieteilijöiden oppien mukaan. Teorian mukaan valtion ja julkisen talouden täytyisi lamatilanteessa juuri investoida. Suomessa otetaan velkaa lisää taas kaksi miljardia, siis 2000 miljoonaa euroa, mutta ei investointeihin, vaan suureen sosiaaliseen kitaan ja demareiden antamiin vaalilupauksiin. Teihin ja infrastruktuuriin kohdistetut korjaukset jätetään taas kerran hoitamatta, mutta tähän on totuttu. Liikennemaksuja ja bensan hintaa voidaan aina nostaa.

Ja mikä tärkeintä laman varjolla voidaan vaikuttaa työneuvotteluihin ja heittää lisää Kikyjä peliin. Odottelemme Suomessa kulutuslamaa kädet ristissä, vaikka voisimme itse vaikuttaa tähän kehitykseen. Suomalaiset makuuttavat tileillään nolla korolla ja talletuksina lähes 93 miljardia euroa. Lisäksi lompakoissa ja sukanvarsissa tai muuten kätisenä liikkuu noin 10 miljardin potti. Tämä on todella tyhmää! Miksi pitää kolmannesta kotitalouksien varallisuudesta talletuksina? Nyt tämä turha varovaisuus kannattaisi jättää ja etsiä mielekkäitä inestointikohteita erityisesti
digitaloudesta ja uudenlaisesta alustateollisuudesta. Muitakin suuria ongelmia on. Sadat tuhannet suomalaisten omstusasunnot saattavat lähitulevaisuudessa menettää arvonsa sijatinsa takia!

Juhani Melanen

Tämä viikko alkoi poikkeuksellisesti, mutta mukavasti nuorten parissa. Maanantaina pidin puheen ja osallistuin paneelikeskusteluun helsinkiläisessä koulussa pidetyssä YK:n väestörahasto UNFPA:n vuosiraportin julkistamistilaisuudessa. Tiistaina vastaanotin yhdessä pääministeri Antti Rinteen kanssa koosteen, johon on kerätty Suomen nuorten tärkeimmät toiveet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhden ihmisen aktiivisuus voi joskus saada aikaan valtavasti huomiota, millä voi olla yllättäviä vaikutuksia. Tästä hyvä esimerkki on ruotsalaisen Greta Thunbergin inspiroimat ilmastomarssit.
 Suomalaisten nuorten ääni pääsee esille ulkoministeriön lukiolaisille toteuttamassa Yllättävän vaikuttava -kampanjassa. Sen tarkoituksena on kertoa nuorille YK:n Agenda2030-tavoitteista ja Suomen roolista niiden edistämisessä. Agenda2030 on YK:n jäsenmaiden suunnitelma siitä, miten maailman maat voisivat yhdessä saavuttaa kestävän kehityksestä tavoitteet vuoteen 2030 mennessä.

Yllättävän vaikuttava -kampanjan keulahahmoina ovat sosiaalisessa mediassa tunnetut nuoret vaikuttajat Mmiisas, Roni Back ja Mansikkka. He ovat postauksissaan pohtineet kestävän kehityksen tavoitteita ja kutsuneet seuraajiaan kertomaan omin sanoin, mitkä teot heille ovat tärkeitä muun muassa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja globaalin eriarvoisuuden ehkäisemiseksi. Nuorten toiveita tähän mennessä kertynyt 170. Tiistaina saamani kooste kertoo, että nuoret pitävät tärkeinä ilmaston, metsien ja merien suojelua sekä tasa-arvon ja koulutuksen edistämistä. Niihin liittyvien haasteiden ratkaisijana Suomi voisi olla kampanjan nimen mukaisesti ”#yllättävänvaikuttava”.

Agenda2030-tavoitteet saavat minut kysymään itseltäni tulevatko tämän päivän 10-vuotiaat olemaan vuonna 2030 terveempiä ja tasa-arvoisempia kuin tulevaisuuden ikätoverinsa? Asuvatko he maapallolla, joka tarjoaa nykyistä paremmat olosuhteet sekä ihmisille että ympäristölle? Vastaukset näihin kysymyksiin määrittelevät suunnan, jota kohti ihmiskuntamme tulevaisuus kulkee.

Lahti on tehnyt jo vuosien ajan yllättävän vaikuttavaa työtä kestävän tulevaisuuden eteen. Tätä työtä on vielä jatkettava. Maapallo on meidän kaikkien yhteinen koti ja siksi olemme kaikki vastuussa siitä, millaisessa maailmassa elämme vuonna 2030. Kestävän kehityksen tavoitteet kuuluvat kaikille: valtioille, kunnille, yrityksille, kouluille ja myös sinulle.

Ville Skinnari

Olen seurannut presidentti Niinistöä jo kahden kauden ajan ja nähnyt hänen kasvavan erääksi tasavaltamme ja Suomen pidetyimmäksi presidentiksi. Puolivallattomasta poikamiehestä ja työväen residenttistä tuli yli puoluerajat ylittävä koko kansakunnan luottomies, joka todella jaksaa kuunnella hallintoalamaisiaan tarkalla korvalla ja aidosti. Hän itse se ”Tolkun mies”, joka unilukkarin tavoin herättelee aika ajoin kansalaisiamme huomioimaan ympärillämme tapahtuvia tärkeitä asioita. Samalla hän tutkan tavoin heijastaa valtiojohdon mielipiteitä tasavallan kulloisestakin tilasta.

Hän on uskaltanut arvostella eläkepomojen törkeää ahneutta. Hän on painottanut viimeksi Suomen hallitusmuodon 100-vuotisjuhlapuheessaan hallitusmuotomme, perustuslakimme ja valtiosääntömme mahdollistavan kaiken yhteisen olemisen perustan. Tämä perusta edellyttää meiltä kansalaisilta ennen muuta kahta asiaa: luottamusta ja osallistumista yhteisten asioittemme hoitamiseen. Perustuslaki turvaa meille oikeuden sosiaaliturvaan, mutta me olemme myös yksilöinä vastuussa omasta turvastamme. Samassa juhlapuheessa hän ilmaisi myös huolensa siitä suuresta joukosta, jotka valitettavasti ovat jääneet syystä tai toisesta yhteiskuntamme ulkouolelle tai marginaaliin. Nuorten tukeminen on tärkeää ja toivottavaa. Perustuslakimme on kirjoitettu onneksi väljin ilmaisuin ja se jättää tilaa ajan ja tulkinnan vaatimuksille.

Näihin presidentti Niinistön mietteisiin on helppo yhtyä. Toistuvasti hän on korostanut YK:n asemaa pienten valtioiden turvatakeena. Tärkeitä Niinistölle ovat myös eurooppalaiset arvot ja kansainvälisiin sääntöpohjaisiin sopimuksiin nojaaminen. Myös hänen huolensa ydinaseiden paluusta kansainvälisen politiikan arkipäiväksi on selkeä kannanotto rauhaan ja kansainvälisiin sopimuksiin pohjautuvien ydinrajoituksien puolesta. Elämme Niinistön mielestä murroskautta. Uuteen saatetaan tarttua hanakasti, mutta siitä saatetaan myös luopua helposti. Vaarana on tässä tapauksessa edustuksellisen demokratian menettäminen. Meidän edustuksellisella demokratiallamme on nimittäin kyky sovittaa erilaisia näkemyksiä ja kuunnella ja yrittää ymmärtää muiden mielipiteitä, vaikkei niitä itse hyväksyisikään. Oikeus kyseenalaistamiseen on demokratiamme ytimessä. Vaarallisiin ääriliikeisiin on suhtauduttava kuitenkin kielteisesti, koska niiden poliittiset päämäärät ovat varsin usein väkivaltaisia, raakoja ja menneiltä vuosikymmeniltä. Demokratiamme kunnioitus mitataan arkisissa asioissa, pöydän molemmin puolin.

Olen tässä poiminut presidentti Niinistön ajatuksia viime vuosikymmeniltä. Näitä hänen ajatuksiaan on miellyttävä välittää. Silti Niinistö tajuaa, että kansakunnan tarina ei ole yksilön tarina. Kuitenkin hän voisi huoletta todeta presidenttikautensa jälkeen, kuten kreivimme Pietari Brahe:”Minä olin maahan ja maa minuun tyytyväinen.”

Juhani Melanen

Oletko kuunnellessasi Jeesuksen kertomusta Laupiaasta samarialaisesta eläytynyt tarinan kulussa aina ohikulkijan osaan? Tunnethan kertomuksen siitä, kuinka väkivaltaisen ryöstön kohteeksi joutunut mies makaa haavoittuneena Jerikon tien laidassa, ja hänen ohitsensa kulkee kylmästi pysähtymättä sekä pappi että rikas mies. Sitten hyväsydäminen ja avulias vierasmaalainen (samarialainen) auttaa tienposkessa lojuvaa miestä. Usein kai pohdimme, mitä me olisimme tehneet haavoittuneelle lähimmäisellemme.

Entäpä jos ajattelisit kohdallesi tämän tarinan toisesta näkökulmasta? Olisitkin se, joka on ryöstetty tai jossakin ongelmassa jätetty oman onnensa varaan. Ajattele, jos sinä olet se, joka makaa vahingoittuneena, yksin ja avuttomana. Muut kulkevat ohitsesi. Olet apua kaipaava. Ja sitten kaiken kurjuuden keskellä tulee joku, joka korjaa sinut turvaan. Hän kuuntelee tarinaasi, lohduttaa, halaa ja auttaa kestämään pahan kokemuksen yli. Se jää sydämeen, se muisto siitä, että miltä tuntuu saada apua suuressa ahdistuksessa.

Myötätunnon tunteminen ja antaminen on Laupias samarialainen -kertomuksen tähtäyspiste. Kertomus haastaa meitä kysymään itseltämme, että onko meillä kykyä eläytyä toisen asemaan ja elämäntilanteeseen? Onko meillä kykyä ylittää ennakkoluulomme ja varautuneisuutemme? Kykyä rakastaa lähimmäistä kuin itseämme? Joskus tämä kaikki tuntuu liian vaativalta, melkein ylittävän voimamme ja halukkuutemme…

Kuitenkin on yksi, joka ei koskaan kulje ohi. Kristus itse on tuo samarialainen, joka on ihmistä kohtaan myötätuntoinen ja on hyvä lähimmäisemme. Kristus ottaa hoitaakseen meidät, parantaa armollaan ja anteeksiantamuksellaan. Me saamme pyytää Häneltä voimaa hyvänä lähimmäisenä olemiseen. Siihen, että me vuorostamme autamme muita elämän tien kulkijoita, oman onnensa varaan jätettyjä ja hätää kärsiviä.

Rukoilemme:
Jumala,
me tarvitsemme rakkautesi voimaa
enemmän kuin mitään muuta,
kun lähetät meidät lähimmäistemme luo.
Ilman sitä emme kykene auttamaan heitä.
Anna meille armahtava mieli, ettemme kulkisi kenenkään apua tarvitsevan ohitse.
Aamen.

Pastori Kati Saukkonen

Sunnuntain raamatun tekstin otsikko voisi olla melkein suoraan parisuhdeoppaan sivuilta: ”Jeesus parantaa kuuron miehen”. Luultavasti moni vaimo on tuntenut, että mies on ihan kuuro. Ei kuule eikä kuuntele, ei vastaa eikä reagoi. Mutta samaa voi sanoa myös mies tai kuka tahansa ihminen, joka haluaisi olla vuoropuhelussa toisen ihmisen kanssa. Kuinka vaikea onkaan oikeasti kuulla!

Nykyisin kuuntelemisen taito voi olla entistä vaikeampaa, kun kännykkä ja some vetävät meitä puoleensa. Mikä ihme voima niissä onkaan? Miksi ne voittavat todellisen ihmiskontaktin? Siinä pöydän toisella puolella istuu ihminen, joka haluaisi puhua minulle. Hän voi olla lapsi tai aikuinen, lähimmäisin tai uusi tuttavuus. Ja silti katse vilkuilee puhelinta, kuuntelee tarkalla korvalla älylaitteen viestiääniä, enkä kuuntele. Se on loukkaavaa ja vahingollista tuolle ihmissuhteelle.

Kuuntelutaidon kanssa kamppailevat voivat tulla suuren Parantajan luo. Raamatunkertomuksessa Jeesus avasi kuuron korvat ja vapautti miehen kielen puhumaan. Me saamme liittyä joukkoon ja pyytää: avaa, Jeesus, meidänkin korvamme, avaa suumme puhumaan hyvää. Silloin osaisimme pysähtyä toisen ihmisen eteen ja arvostaa häntä niin paljon, että katsomme, kuuntelemme ja olemme läsnä.

Mutta yhtä lailla toivon, että korvani olisivat auki myös Jumalaan päin. Hän kutsuu meitä ja hänellä olisi meille paljon sanottavaa: rohkaisua, kehotusta, armahdusta. Me emme pääse näistä hyvistä sanoista osalliseksi, jos emme pysähdy kuulemaan. Eihän mikään ole tärkeämpää kuin Jumalan suurien lupauksien kuuleminen ja niihin uskominen. Siinä pitäisi kännykän ja elämän arkisen hälinän jäädä toiseksi.
Siunausta syksyysi!

Riitta Särkiö