Helsingin yliopiston kansanterveystieteen professori Kari Poikolainen on alan suomalainen tutkija ja on esittänyt, että Suomessa alkoholin haittoja on liioiteltu vahvasti ja ne ovat suurimmaksi osaksi myyttejä.
Katselin viime viikolla varsin vaikuttavan englantilaisen dokumentin ”Totuus alkoholista”, jossa varsin moninaisilla fyysisillä ja psyykkisillä kokeilla todettiin alkoholin vaarallisuus ja yhteys syöpään, rasvamaksaan ja moniin muihin sairauksiin. Tiededokumentin juontaja Javid Bdelmoineim on ammatiltaan ensiapupoliklinikan lääkäri ja on työssään tavannut jatkuvasti tapauksia, jossa alkoholilla on ollut osuutta onnettomuuksiin ja yllättäviin sairauksiin.
Dokumentti haastaa varsin tehokkaasti vanhoja uskomuksia alkoholin haitoista. Kaisu Tervonen arvioi sen heppoiseksi viihteeksi, mutta moni muu tutkija on varsin samaa mieltä näistä osin leikkisillä kokeilla tehdyistä testien lopputuloksesta. Neljätoista annosta on alkoholia viikossa on riski, niin miehille kuin naisillekin. Silti yhteiskuntamme ”palkkarenki” esittää artikkelissaan kanava 4/2016 ”Alkoholipolitiikkamme kahdeksan myyttiä” artikkelissaan varsin kyseenalaisia kantojaan tutkijana. Totuus on, että alkoholi on Suomessa paljon suurempi ongelma kuin muissa maissa, vaikka EU:n keskiarvot kertoisivat toista, koska mukana ei ollut juoppojen liikenteessä aiheuttavien kuolemantapauksien määrää. Jo vuonna 2011 liikenteessä kuolleista joka viides oli päihdyksissä.
Esitän seuraavassa hivenen epäilyjä Poikolaisen ajatelmiin. Alkoholimonopoli suojelee suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, lappalaisia, intiaaneja ja eskimoita, koska meidän geeneissämme on enemmän syvään ja voimakkaaseen humalaan hakeutuvaa juomista. Alkoholia voidaan aina verottaa enemmän, mutta siitä hyötyvät vain mustan pörssin trokarit ja Viro. Alkosta löytyvät tällä hetkellä maailman parhaat viinivalikot kuin mistään muualta. Kaikkien tutkijoiden mukaan kireä alkoholipolitiikka vähentää kulutusta. Voi olla totta, mutta se siirtää ostajat Viroon ja oikein kireä alkoholin saatavuus lisää omien pontikkapannujen ja salakuljetusten määrää.
Alkoholisteilla kuolleisuus on suurempi kuin elinikäisillä raittiilla, mutta normaalikäyttäjillä jopa pienempi. Väitteelle ei löytynyt yhtään tutkimusta maailmasta, joka olisi tukenut tätä Poikolaisen väitettä. Alkoholiin ei sinänsä kuole kukaan, mutta se voi olla myrkytyksen syy tai riskitekijä. Niinpä! Eniten kuitenkin kuolee alkoholia juovia työhön kyvyttömiä ja työttömiä 15- 65 vuotiaita. Kuoleehan keuhkosyöpiinkin koskaan tupakoimattomat. Jotain näyttöä tosin on siitä, että kohtuullisesti nauttivilla ”saattaa” esiintyä vähemmän verisuonitauteja ja diabetesta, mutta muistisairauksien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa.
Olen itse ”Kohtuullisen hutikan” kannattaja, enkä kiihkoilija, mutta enemmän olisin kaivannut tieteellistä näyttöä professori Poikolaisen väitteille. Toki ne olivat reippaita ja enemmän olisin odottanut asiasta keskustelua, mutta viina on liian pyhä asia ainakin näin tipattomalla tammikuulla!
Alkoholilla kerättiin tuloja vuonna 2013 2,22 miljardia euroa, mutta hoitokustannukset olivat yli 2,8 miljardia euroa, kun siihen laskettiin mukaan kaikki työssä poissaolopäivät, sairaalapäivät ja laitoshoidot, lääkekustannukset ja liikennekuolemat. Suomessa tilastoista on myös unohtunut usein vakuutusyhtiöiden maksamat sadat miljoonat eurot liikenteessä ja humalassa vammautuneille.
Juhani Melanen
erityisluokan opettaja