Kesän ehdoton ykköskirja ” Kasvoton mies”, jonka on kirjoittanut amerikanvenäläinen toimittaja Masha Gessen. Teos on todella erittäin analyyttinen ja kriittinen läpivalaisu koko Venäjän vallankäyttökoneistosta ja epädemokratiaan perustuvasta yksinvallasta, jota tukee koko Venäjän salaisen poliisin entisen KGB:n ympärille rakennettu mafiamainen verkosto.
Gessen rakentaa tarkan kuvan keskinkertaisesta turvallisuusagentista, joka osaa käyttää historian hänelle tarjoamat valttikortit loistavasti edukseen. Hän on nykyajan häikäilemätön mafiapäällikkö, jonka turvana on tarkoin valittu klaani, joka kaitsee ja tallaa sivuun ne kaikki esteet, jotka tsaari
Putinin tielle yritetään vierittää. Kaiken avainhenkilönä Gessen pitää Pietarin kuvernööri Anatoli Sobatsakia, jonka kakkosmiehenä Putinin onnistui päästä rahakkaisiin ja hämäriin afääreihin, joissa muka virallisesti oli tarkoitus vaihtaa raaka-aineita elintarvikkeisiin.
Gessen vyöryttää kirjassaan oivallisen ja tarkan kuvan niistä toimista, joiden avulla Putin järjestelmäesikuntineen järjestelmällisesti rakentaa kuningastietään. Lukijalle selviää se hermeettinen järjestelmä, joka on samanaikaisesti sekä diktatuuri että tyly tyrannia.
Gessen analysoi erittäin mielenkiintoisesti kaikkia niitä tapahtumia ja Venäjän tragedioita, joita 2000-luvulla tapahtui. Gessen väittää, että kaikki mystiset kerrostaloräjäytykset, sukellusvene Kurskin uppoaminen sekä tsetseenisissien aseelliset hyökkäykset olivat itse asiassa Venäjän uuden
turvallisuuspoliisin FSB: n salaisia operaatioita ja kaikessa tässä suhmuroinnissa Putinilla oli lusikkansa sopassa. Periaatteena Gessenillä on yksinkertainen ajatus: kerran vakooja, aina vakooja.
Putin julkisuuskuva luotiin tarkasti. Hänestä tuli presidenttinä korvaamaton ja hän tietää sen hyvin. Putinilla oli onnea alkuvuosina, sillä hänen suosioitaan kasvatti nopeasi noussut energian hinta, joka vaurastutti myös venäläistä keskiluokkaa.
Gessen osaa taitavasti kuljettaa lukijaansa mukana niissä tapahtumissa, jotka vakiinnuttivat Putinin absoluuttisen vallan. Väritön eminenssi on todellinen kulissien rakentaja, joka osaa käyttää valtakoneistoaan tehokkaasti, häikäilemättömästi ja kyvykkäästi. Hän pelaa peliään kuin taitava sakkimestari.
Hän käyttää hyväkseen erityisen taitavasti perintöprinssiään Dimitri Medvedeviä. Vallanvaihto tapahtui kaiken sääntöjen mukaisesti ja ovelasti, sillä Venäjällä presidenttinä voi olla vain kaksi vuotta. Välillä hän vain käväisi pääministerinä ja palasi sitten vallan kahvaan valkealla ratsullaan kuin aito kansallissankari.
Venäjän kansa ei ole koskaan ymmärtänyt demokratiaa, joten sen haluaa ”kovaa kättä” ja ankaraa isähahmoa pitämään huolta valtioistaan. Nyt heillä on sellainen. Putinilla on aukoton syytesuoja entiseltä presidentiltä Medvedeviltä ja hän kykenee hillitsemään mediaa aivan haluamallaan tavalla
ja syyttämään keksityillä syytteillä kaikkia niitä voimia, jotka hän kokee ongelmalliseksi ja haitallisiksi itselleen ja hovilleen.
Kirja on uskomattoman tarkka ajankuva Venäjältä ja siinä on 20 sivun lähdeluettelo ja satoja viitteitä tueksi tarinalleen.
Putinin vaikeudet alkoivat vasta vuonna 2006-2008, jolloin toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin kylmäverisesti. Tosin outoja murhia Venäjällä tapahtuu koko ajan, joten ei mitään uutta auringon alla. Tosin Gessenin väitettä, että Putinin järjestelmä romahtaa omaan mahdottomuuteensa
jo vuoden kuluessa, en millään usko. Putin on sen jesuiitta, jolle tarkoitus pyhittää keinot. Hän ei putoa demokraattisesti. Ainoa mahdollisuus on Venäjän talouden romahdus, mutta sittenhän on aina yksinkertainen vanha ulkopoliittinen mahdollisuus sota. Putin tietää tämän. Tosin
hölmöt ja joulupukkiin uskovat suomalaiset eivät.
Juhani Melanen