Kuukausi: tammikuu 2018

Suomessa järjestetään sunnuntaina presidentinvaalit. Presidentin valtaoikeudet ovat ohentuneet vuosien saatossa, mutta edelleen presidentti johtaa Suomen ulko – ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, kuten perustuslaki sen määrittelee.

Suomen ulko – ja turvallisuuspoliittinen linja Euroopan Unionin jäsenenä ja sotilaallisesti liittoutumattomana maana on kestävällä pohjalla. Meitä arvostetaan lännessä ja idässä. Venäjä – osaamisemme nousee esille kansainvälisissä yhteyksissä jatkuvasti. Monilla muillakin mailla on rajanaapurina Venäjä eli meillä on yhteinen naapuri ja yhteiset intressit säilyttää hyvät suhteet ja tasapaino laajemmin koko Euraasian alueella. Kauppasuhteiden kehittäminen nousee keskiöön, mutta toimiva kauppa vaatii ainapoliittista tasapainoa ja tahtoa.

Keski-Aasian maat eivät tee tästä säännöstä poikkeusta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneet valtiot ovat nähneet ja kokeneet paljon suurvaltojen puristuksessa. Johdin eduskunnan parlamenttivaltuuskuntaa viime viikolla Keski-Aasiassa Kazakstanissa ja Kirgisiassa. Astanassa keskityimme Maailmannäyttelyn (WorldExpo 2017) jälkihoitoon. Suomi oli mukana omalla osastolla ja nyt aika hyödyntää uusia avauksia ja tehdä kauppaa. Tekemistä riittää, koska kilpailu esimerkiksi saksalaisten kanssa on kovaa. Huonekalualalla on onneksi päästy liikkeelle myös lahtelaisittain. Uusi Silkkitie Suomesta raideteitse Venäjän ja Kazakstanin kautta Kiinaan on tärkeä avaus. Tavoite on muodostaa pysyvä yhteys ja jonain päivänä tehdä se myös luotijunalla meille kaikille myös henkilömatkustukseen. Miltä kuulostaisi Silkkitie – pikajuna Lahdesta Pietarin kautta Pekingiin? Suomi ei valitettavasti pääministeri Paavo Lipposen jälkeen ole ollut kansainvälisessä keskiössä suuria hankkeita rakentamassa, vaan keskittynyt porvaripääministerien johdolla lähinnä kotimaiseen näpertelyyn huonolla menestyksellä.

Tällä viikolla meillä oli jälleen kerran tilaisuus keskustella Ruotsin Sosialidemokraattien NATO – kannasta Pohjoismaiden Neuvoston kokouksen yhteydessä Tukholmassa. Suomessa on presidentivaalien alla noussut keskusteluun Ruotsin kanta NATO – jäsenyyteen. Julkisuuteen on tuotu väite, että Ruotsin Sosialidemokraatit olisivat pääministeripuolueena muuttaneet tai muuttamassa NATO – kantaansa. Saman väitteen tietyt ”tutkijapiirit” nostavat esille säännöllisesti – viimeksi marraskuussa 2016, jolloin jouduin oikaisemaan virheellisiä väitteitä maanpuolustuskurssilla Helsingissä. Syitä tähän ei ole vaikea arvata, koska kysymys on myös Suomen kannalta monessa mielessä oleellinen. Ruotsissa perinteisesti kaikista suurista asioista pitää olla kaikkien suurten puolueiden yhteinen näkemys yli hallitus – oppositiorajojen. Tällä viikolla Tukholmassa kävi jälleen selväksi, että Ruotsin Demareiden NATO – kanta ei ole muuttunut tai muuttumassa. Tämä tarkoittaa ruotsalaisen perinteen mukaisesti, että NATO – teema ei ole nousemassa keskusteluun Ruotsin parlamenttivaaleissa tulevana syksynä. Syynä on se, että asiasta ei ole laajaa parlamentaarista yhteistä näkemystä. Toivottavasti Suomessa käydään jatkossa asiallista ja analyyttistä keskustelua ulko – ja turvallisuuspoliikasta oikeilla tiedoilla vaalien alla ja niiden välilläkin. Sunnuntaina menen äänestämään ja annan ääneni numerolle kuusi.

Ville Skinnari
kansanedustaja

Ulkokuori ei aina kerro siitä, mitä sisällä on. Sisimpään on vaikea nähdä. Ehkä me myös suojaamme itseämme niin, että emme paljasta sisintämme ja sydäntämme kuin harvoille.

Profeetta Samuel sai Herralta tehtävän voidella Israelille kuningas. Tässä aikeissa hän tuli Iisain kotiin. Kun Samuel näki komean nuorukaisen, hän ajatteli, että hänet voisi voidella kuninkaaksi. Jumala kuitenkin puhutteli Samuelia: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan… Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” Kukaan kotona olevista pojista ei ollut tarkoitettu Israelin kuninkaaksi. Niinpä Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel haetutti tämän nuorimmaisen, Daavidin, paikalle ja voiteli Jumalan tahdon mukaan hänet kuninkaaksi.

Katsommeko me ulkokuorta? Kuinka voisimme nähdä sen taakse persoonaan, ihmiseen? Kun katsomme, me ehkä näemme valkoihoisen, mustan, arabin. Tai ehkä me näemme punkkarin, jupin tai landespeden. Vai mitä me näemme? Me olemme jotain enemmän kuin mitä me näemme ulkoisesti. Näemmekö Jumalan kuvaksi luodun ainutkertaisen ja arvokkaan ihmisen jokaisessa kohtaamassamme lähimmäisessä?

Ja koska olemme Jumalan kuviksi luotuja, olemme tarkoitettuja elämään hänen lähellään ja hänen johdatuksessaan. Siksi saamme avata sisimpämme hänelle, että hän saisi meitä johdattaa ja että hän saisi täyttää elämämme hyvyydellään.

Heikki Pelkonen
Kirkkoherra

Joulukuussa niin sanottu aktiivimalli hyväksyttiin eduskunnassa. Esitimme oppositiossa työttömien ansiovelvoitteen hylkäystä, mutta myös välttämättömiä korjauksia, jos hallitus kuitenkin runnoo lain läpi. Työttömiä pitää auttaa takaisin työelämään, ei rangaista. Valitettavasti meidän esityksemme hävisivät äänestyksessä. Meille sosialidemokraateille aktiivinen työllisyyspolitiikka on tärkeää ja me haluamme viedä Suomea työn ja kasvun tielle.

Hallituksen esitys oli taas kerran hätäisesti ja hutiloiden valmisteltu sekä pohjimmiltaan epäoikeudenmukainen. Kuten perustuslakivaliokuntakin lausui, työttömiä ei saa asettaa keskenään eriarvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella. Velvoitteita ei voi myöskään lisätä ilman, että julkinen valta myös osaltaan takaa mahdollisuudet velvoitteiden täyttymiseen.

Muissa Pohjoismaissa työllisyyteen panostetaan moninkertaiset resurssit, eikä työttömyys ole päässyt nousemaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeenkään. Suomen huonompi tilanne ei johdu yksin Nokian tai hienopaperiteollisuuden alasajosta, vaan huonommasta työllisyyden hoidosta.

Koska niin sanottu aktiivimalli on jo voimassa, ei ole syytä jäädä odottelemaan kansalaisaloitteen käsittelyä eduskunnassa, vaan tilanteeseen on puututtava välittömästi. Resursseja on lisättävä tuntuvasti, ja kunnille annettava vastuuta. SDP esitti budjettivaihtoehdossaan yli 100 miljoonan euron lisäpanostusta työllisyyden edistämiseen. Tätä esitystä Sipilän, Orpon ja sinisten hallitus ei kuitenkaan kannattanut.

Julkisuudessa on väitetty aktiivimallin kannattajien puolelta, että Suomen malli muistuttaa Tanskan käytäntöjä. Kuitenkin Tanskassa yhdellä työvoimavirkailijalla on 12 asiakasta, Suomessa 166 yhtä asiakasta kohden. Asiakkaalta voi vaatia vastikkeellisuutta vain, kun palvelua saa varmasti ja läheltä. Lyhyiden etäisyyksien Tanskassa työllisyys on kuntien vastuulla, kuten myös SDP:n mallissa. Sen sijaan Sipilän hallitus on sysäämässä sen entistä kauemmas maakuntatasolle.

Valtiovarainministeriössä on väheksytty TE-resurssien merkitystä. Tämä heijastaa hallituksen vihamielistä asennetta työvoimapalveluihin. Ideologisista syistä työvoimapalveluita heikennetään sen sijaan, että niiden vaikuttavuutta pyrittäisiin lisäämään. Palveluiden laatu myös heittelehtii liikaa paikkakunnittain. Parhaissa TE-toimistoissa työntekijät ovat jalkautuneet yrityksiin myymään asiakkaitaan työvoimaksi. Jos virkailijoille annetaan motivoivat mahdollisuudet ja oikeat kannustimet, he voivat aidosti auttaa yrityksiä ja yhteisöjä rekrytoinnin asiantuntijoina ja työelämän meklareina. Lakiin on kirjattava työttömän velvoitteen vastapainoksi myös julkisen vallan palvelutakuu.

Henkilökohtaista palvelua niin työttömälle kuin työllistäjälle

Palvelutakuumalli tarkoittaa, että jokaiselle työttömälle laaditaan kasvokkain työllistymissuunnitelma. Tätä ennen on seikkaperäisellä terveystarkastuksella varmistuttu työllistymisen edellytyksistä. TE-toimisto vastaa palvelutakuusta siten, että virkailija käy henkilökohtaisesti läpi suunnitellut työllistäjät. Sanktioita voidaan harkita vasta sen jälkeen, kun aidot työtilaisuudet on menetetty.

Palvelutakuun ohella on syytä panna toimeen Lauri Ihalaisen (sd.) esittämä seitsemän kohdan toimenpideohjelma. Hän ehdotti muun muassa Polku tulevaisuuteen –toimenpideohjelmaa noin 70 000 nuorelle, joilta puuttuu koulutus- tai työpaikka. Ruotsin demarihallitus lupaa kaikille nuorille työ-, harjoittelu- tai koulutuspaikan 90 päivän kuluessa. Se on arvolupaus syrjäytymisen ehkäisyyn, joka on syytä ottaa esiin seuraavan hallituksen ohjelmassa.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Kirkon kasvatuksen päivien teemana oli tänä vuonna rauha. Olin Jyväskylän koulutuspäivissä mukana osallistujana. Muutaman kiireisen ja pitkän koulutuspäivän jälkeen huomasinkin jo kaipaavani oman kodin rauhaa. Levottomuus ja kiire tuntuvat olevan kuitenkin elämässä läsnä ihan joka paikassa. Omalla kotisohvallakin on vaikea keskittyä kokonaiseen elokuvaan. Melkein huomaamatta jossain vaiheessa kaivaa taskustaan puhelimen ja katsoo ihan pikaisesti mitä somessa tapahtuu.

Rauha on tavallaan helppo juttu. Rauhan puutteen huomaa paljon helpommin kuin rauhan. Rauhaa kaivataan kouluissa, työpaikoilla, kaupungin kaduilla, kodeissakin. Maailmassa on paljon ihmisiä, joilta rauha puuttuu. On sotia, epäoikeudenmukaisuutta, nälkää ja vaikeat elinolosuhteet.

Rauhaa ei voi kukaan viedä mukanaan, vaan se täytyy rakentaa pienistä palasista. Toisen ihmisen kuulemisesta, näkemisestä, arvostuksesta. Rauhan rakentamiseen tarvitaan tahtoa ja kärsivällisyyttä. Raamatussa rauhasta puhutaan paljon. Paavali toivottaa kirjeissään: ”Rauha teille!” Kirkossa toivotamme toisillemme ”Kristuksen rauhaa!” ennen käymistä ehtoollispöytään. Rauha ihmisten välillä tekee elämästä mukavampaa, turvallisempaa ja onnellisempaa. Tänään rukoilen, että Jeesus itse antaisi meille rauhan ihmisten välille ja omaan sydämeen. Jukka Salmisen laulun sanoin:

Laitan matkaan toiveen kauneimman.

Se saa lentää tuulien teitä.

Pyyntö kantaa yli maailman.

Anna rauha. Varjele meitä

Maija-Reetta Katajisto

Vuoden vaihtumisen aikaan sisältyy usein jotain jännittävää. Tehdään tiliä menneestä ja valmistaudutaan uuteen. Mitähän kaikkea tuleva uusi vuosi tuo tullessaan? Monet meistä tekevät hyviä päätöksiä syödä terveellisemmin, elää ystävällisemmin, täyttää uuden vuoden puhtaat sivut puhtailla ajatuksilla ja tekemisillä.

Ihminen ei vain muutu hetkessä miksikään, vaikka kuinka lupaisi. Ennen pitkää sitä huomaa olevansa taas se sama ”vanha ihminen”, jolla on samat vanhat tavat tallata elämän polkuja ja jälleen anteeksipyydettävää.

On kiinnostavaa, ettei vuoden ihan ensimmäiselle päivälle ole otettu ketään nimipäivän viettäjää vaan se on omistettu Jeesus –nimelle. Se tulee hepreankielisestä sanasta Jeshua, Herra pelastaa, Herra on pelastus. Jeesuksen nimessä saa aina saa aloittaa uuden vuoden ja tehdä uusia alkuja. Koko maailmassa ei ole muuta nimeä, jossa olisi yhtä suuri voima. Meillä on pahasta Pelastaja ja synnistä Vapahtaja. Jeesus paransi myös sairaita ja lupasi kuulla, kun hänen nimessään rukoillaan.

Herra,

Takana on jälleen yksi vuosi mennyttä historiaa, edessä tuntematonta.
Uusien alkujen edessä rukoilemme:
vie meidät kuolemasta elämään,valheesta totuuteen, toivottomuudesta toivoon,
pelosta luottamukseen, vihasta rakkauteen.
Auta, ettemme levittäisi pimeyttävaan sytyttäisimme valon kynttilöitä.
Täyttäköön rauhasi sydämemme!

Aamen.

Pastori Kati Saukkonen,
Launeen seurakunta

Uusi vuosi tuo vanhat haasteet uudelleen eduskunnan käsittelyyn. Eduskunta on perinteisesti istuntotauolla tammikuussa. Uusi kevätkausi käynnistyy heti helmikuun alussa. Vuosi 2018 tulee olemaan poikkeuksellinen eduskunnassa. Erityisesti perustuslakivaliokunta on tärkeässä roolissa. Saamme keväällä käsiteltäväksemme uudelleen valmistellun maakunta – ja SOTE paketin. Hallitus on toivottavasti oppinut viime kerrasta. Kesällä jouduimme palauttamaan noin 1500 sivuisen lakikokonaisuuden uudelleen valmisteltavaksi. Maakuntauudistus muuttaa toteutuessaan Suomea pysyvästi. Perinteisen valtion ja kunnan rajapinnan väliin syntyy uusi toimija eli maakunta. Perustuslaki ei suoraan tunne käsitettä maakunnallinen itsehallinto. Uutta lainsäädäntöä joudutaan tekemään paljon myös SOTE – ja maakuntapaketin ulkopuolella. Hyvä lainvalmistelu tarkoittaa, että asiantuntijoita kuullaan aidosti. Valmistelulla on oltava tarvittava tila ja aika sekä osaaminen. Poliittinen ohjaus ei saa tarkoittaa sitä, että asiantuntijoita ei kuunnella. Näin Sipilän, Orpon ja sinisten hallitus on valitettavasti usein toiminut ja siksi lakien peruttamisesta tai palauttamisesta valmisteluun on tullut liiankin tuttua huttua.

Lahdessa tehdään merkittävä päätön ensi maanantaina valtuustossa. Taide – ja muotoilukeskus jatkovalmistelu (LAD) saanee valtuuston tuen. Se on hyvä asia. Mieleeni tulee väkisin Sibelius – talon päätöksenteko. Ketkä näkivät ja näkevät nyt uuden vetovoimatekijän merkityksen Lahdelle? 1990-luvulla Lahdessa jaettiin Sibelius – taloa tukeneille potkuja jopa omasta valtuustoryhmästä. Isänikin sai kenkää SDP:n paikallisesta valtuustoryhmästä istuvana ministerinä Lipposen I hallituksessa, koska tuki vahvasti Sibelius –talon rakentamista. Launeen alueen kehittäminen ei ole ollut Lahden kaupungin virkamieseliitin painopisteenä. Nyt olemme kuitenkin saamassa liikkeelle ainakin SOL – Areenan oheisharjoitteluhallin rakentamisen. Lisäksi olen pyytänyt kaupungilta selkeän näkemyksen, voidaanko uusi tekojäärata rakentaa Launeelle, Kisapuistoon vai Radiomäelle. Jääurheiluväen lisäksi myös paikalliset yrittäjät ovat turhautuneet tekojääratahankkeen valmistumisen hitauteen. Tekojäärata on kaikkien lahtelaisten asia – ei vain jääurheilun harrastajien, jotka muutenkin saavat jääaikaa jäähalleissa. Tukirahoitusta on haettu opetus – ja kulttuuriministeriöstä. Lisäksi paikalliset yrittäjät ovat luvanneet omaa rahoitusta, jotta hanke vihdoin toteutuu. On selvää, että uimahalli kuuluisi tähän samaan Launeen kokonaisuuteen, mutta virkamiesvalmistelussa tähän ei ole ollut halua eikä tahtoa. Lahden kaupungin uudessa strategiatyössä toivottavasti osataan vihdoin yhdistää kaikki Lahden tärkeät kehittämishankkeet yhteisen sateenvarjon alle. Nyt kisapuisto, hotelli ja keskustan kehittäminen ovat olleet repaleisia ja erillisiä kokonaisuuksia. Tulokset ovat sen mukaiset eikä yksityistä rahoitusta houkuttelevaa kokonaisuutta ole saatu rakennettua.

Presidentinvaalit ovat pian. Vaaleista voi oppia ainakin sen, että ulko – ja turvallisuuspolitiikka on pienelle Suomelle aina tärkeä asia. Entisen Neuvostoliiton alueen vakaus on Suomenkin etu. Olemme kiinnittäneet huomiota erityisesti Keski-Aasian alueellisen tasapainon tärkeyteen, demokratiakehitykseen tai sen puutteeseen. Ensi viikolla olen Kazakstanissa ja Kirgisiassa eduskunnan Keski-Aasia ryhmän puheenjohtajan roolissa. Kazakstan on pinta-alaltaan lähes Euroopan kokoinen alue, jonka rooli YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajana ja ydinaseettomana valtiona on entistä merkittävämpi Keski – Aasian lisäksi myös kansainvälisesti. Kirgisiassa tapaan maan presidentin, jolla on vaalien jälkeen kova työ nostaa pienen maan elintasoa ja hyvinvointia kahden suuren eli Kiinan ja Venäjän välissä. Kansainväliset suhteet parlamenttien välillä ovat olennainen osa valtioiden välistä yhteistyötä presidentti -, ja hallitustason yhteistyön lisäksi.

Ville Skinnari