Luin kerran erään Tommy Tabermannin kolumnin, jossa hän jakoi tekemänsä tärkeän havainnon. Ihmisen elämässä on kolme pientä sanaa, joiden ääneen sanominen on välillä todella vaikeaa. Nuo kolme pientä sanaa ovat: kiitos, anteeksi ja rakas. Niin pieniä sanoja, niin merkittäviä.
Raamatussa Jeesus kehottaa meitä monesti anteeksiantoon. Sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
Meille luterilaisille, armon varaan heittäytyville kristityille, nämä sanat särähtävät korvaan. Onko anteeksianto ehdollista? Luther olikin tässä asiassa ehdoton. Anteeksianto on lahja, jota en voi omin voimin tai teoin ansaita.
Anteeksianto on joskus aivan hirvittävän vaikeaa. Raamatussa Jeesus kutsuu meitä olemaan armollisia, sillä olemmehan itse saaneet anteeksi kaiken. Jeesus itse on ottanut meidän syntimme kantaakseen ja avannut meille tien anteeksiantoon, Jumalan armoon ja rakkauteen.
Rakas Jumala, kiitos että annat anteeksi. Aamen.
Maija-Reetta Katajisto
Tää oli hyvä