Portaat 2023, viime vuonna museot. Tuli käytyä 69 eri museota, käyntikertoja 84. Usko tai älä.

Tälle vuodelle ovat ehdolla patsaat tai kirkot, koska pubit rouva tyrmäsi oitis. Neuvottelematta. Vuotemme alkaa maaliskuussa.

Kyllä museokäynti kannattaa. Pitää olla avoin mieli, vaikka aina ei taidetta ymmärrä. Esimerkiksi Sara Hildenissä luulin, että on remontti kesken, kun keskellä lattiaa lojuivat tikapuut. Se olikin taidetta.

Valkeakoskella meinasin mennä korjaamaan kohonnutta maton reunaa. Ei, ei! Se kuului teokseen.

Oli helppoa tehdä TOP 3. Ei ollut! Ykkösenä monipuolinen Vapriikki, tokana Tamminiemi. Historian havinaa Urkin haamun pilkottaessa mielikuvituksissa. Loistava opas juttuineen täydensi kokemuksen.

Kolmoseksi nostan Radiomäen Mastolan. Siinä vedän härskisti kotiin, onhan Ratikka minulle aina rakas. Historiallisen museon saumat pilaa näkymä Kisapuistoon.

Jalkapallomuseo on loistava, mutta sinne ei tarvita korttia, eikä siis lasketa mukaan. TOP kärkeen kuuluvat lisäksi Ateneum ja Hämeenlinnan vankilamuseo, joka herätti tunteita ja kysymyksiä.

Ei museohullutus tähän jää, vähenee kyllä. Tulen taas Malvaan, jonka kehitystä odotan sekä Lempisen Ossin kotimuseoon, jonne luultavasti kelpaa vanhentunutkin kortti.

Määrittelin taiteen ihan ite. Taide on ihastusta, vihastusta, ihmetystä. Taide on katsojan silmissä, päässä, sisimmässä. Taide on.

Kiekkomuseossa on myös kosolti lahtelaisia kasvoja kuten Kari Eloranta, jonka kuva on komeasti Teemu Hiltusen vieressä. Piri on syntynyt 29.2.1956. Koska tänä vuonna helmikuussa on vain 28 päivää, mies ei siis vanhene? Lämpimät onnet kuitenkin.

Raine Järvinen