Olen tänä syksynä hämmentyneenä huomannut, miten Ukrainan sodan keskellä lähdekriittisyydestä on tullut yhtä tärkeämpi väline miettiessäni tiedon yhteiskunnallista merkitystä. On uskallettava rohkeasti kysyä, mihin asiantuntijoiden välittämä tieto perustuu, millaiseen dataan ja tutkimukseen tukeudumme, halutessamme välttää autoritäärista ja manipuloivaa Venäjältä ja Kiinasta koko ajan lisääntyvää disinformaatiota vastaan.
Autoritääristen valtioiden johtajat haluavat koko ajan kontrolloida kansalaistensa tietoa ja pyrkiä näin äärimmäiseen vallan käyttöön luomillaan väkivalta- ja valvontakoneistoilla sekä tukahduttaa tyystin maansa demokratian pienetkin pesäkkeet väkivaltaisesti ja kaikkia mahdollisia keinoja käyttäen. Malliesimerkkejä tästä ovat Venäjän Putin, Kiinan Xi, Turkin Erdogan, Unkarin Orban ja tietysti Amerikan Trump ja kaikki fundamentaaliset uskonnot. Niissä pelataan valtapeliä, jossa sortaminen, tappaminen, eristys ja vainoaminen ovat kaikki sallittuja keinoja pyrittäessä omien kansalaisien täydelliseen alistamiseen.
Tieto ei koskaan ole neutraalia, vaan tiedolla on aina tavoite. Siksi yksikään asiantuntija ei länsimaisessa demokratiassa voi nousta kaiken keskustelun yläpuolelle. Vasta yhteinen keskustelu, jossa tiedon perusteita koetellaan, vie meitä lähemmäs yhteistä ymmärtämistä. Tiedolla on aina subjekti ja se kerrotaan aina jonkun näkökulmasta. Tiedon yksiäänisyyteen sisältyy aina riskejä. Diktaattorit haluavat peittää omilla narratiiveillaan (tarinoilla) vallankäyttönsä. He haluavat peittää kaiken sellaisen tärkeän tietoa, joka vähänkin voisi haitata heidän valtapyrkimyksiään.
Oikea tieto vaatii taakseen aina historiallisen viitekehyksen, jota taustaa vasten sitä voidaan tarkastella mahdollisimman objektiivisesti. Tämä taas vaatii yksilöltä valppautta ja neuvokkuutta
valita oikein tiedon lähteensä ja tulkitsemaan tätä tietoa objektiivisesti eri lähtökohdista.
Tarvitsemme tähän aikaan juuri nyt sellaisia demokratian ritareita, jotka uskaltavat nousta ja kyseenalaistaa diktaattorien ja yksinvaltiaiden näkemyksiä ja puolustaa kansainvälistä demokratiaa rohkeasti turuilla, toreilla ja eri medioissa. Maailman historiasta heitä löytyy onneksi satoja.
Antiikin puhtaasta demokratiasta kaikki alkoi, mutta nyt ollaan siirrytty parlamentaariseen ja edustukselliseen demokratiaan, jossa kansanvalta yritetään kuristaa olemattomiin.
Mielenkiintoisin nykydemokratian puolustajista ja tarkkailijoista on mielestäni tällä hetkellä yhdysvaltalais-puolalainen toimittaja ja kirjailija Anne Applebaum, joka on tuotannossaan jo monia vuosia varoittanut meitä, millaisiin vaaroihin joudumme, jos seuraamme sokeasti näitä
psykopaatisesti valtioita johtavia ihmisiä. Häneltä on vasta nyt suomennettu jo vuonna 2012 ilmestynyt kirja Gulag , Venäjän maanlaajuisista terrorileireistä ja siitä kohtelusta, jolla kokonaisia slaavilaisia kansoja alistettiin uskomattomalle julmuudelle ja raakalaismaiselle kohtelulle. Toki moni meistä on lukenut oman ”Vankileirien saaristomme” Nobel- kirjailija Solzeniskyltä, mutta tämä teos on nyt tarkka tieteellinen tutkimus ja täyttä faktaa koko 720 sivua. Pistäisin tämän teoksen Suomen lukioiden pakolliseen historian kursseihin, jos olisin ”diktaattori”.
Applebaumin viimeisin kirja ”Demokratian iltahämärä” kertoo upeasti, millaisten voimien kanssa me maailmassa juuri nyt olemme tekemisessä ja millaisia sisäistä vihaa näitä autoritaarisia liikkeitä kannattavat ihmiset edustavat. Hänen mielestään nyt on viimeisin hetki yhdistää maailman demokraattiset voimat ja ryhtyä todelliseen vastaiskuun näitä mielipidehirviöitä kohtaan. Mistä nämä Venäjään ja Kiinaan sokeasti ihmiset oikein sikiävät jopa täällä Euroopassa? Yksi selitys neuvottomien ja tietämättömien ihmisten turvautumiseen yhteen suureen johtajaan, tsaariin tai pelastajaa on tiedon puute. Kansaa on pidetty vuosia valheellisen, indoktrinoidun ja manipuloinnin avulla tietämättöminä, mitä muualla maailmassa todella tapahtuu. Periaate on aina sama: länsi uhkaa ja haluaa tuhota ja vallata meidän kotimaamme, uskontomme ja tapamme. Applebaumin mielestä tähän on ollut lähinnä syynä länsimaisten johtajien ”sokea” usko siihen, että sitomalla itä taloudellisesti kaupalla Eurooppaan tämä voisi toimia niin, että sota poistuisi kokonaan näiden autoritääristen valtioiden päämiesten valikoimasta.
Nyt on edessä vaaran vuodet ja demokratian kriisi. Venäjää ihaillaan jo Italiassa ja monissa Euroopan maan ääriliikkeiden piireissä. Nyt jos koskaan meidän länsimaiseen demokratiaan uskovien kannattaa yhdistää voimamme, ennen kuin meitä aletaan siirtää mielipidevankeina tundralle!
Juhani Melanen