Ensimmäisen adventin kertomuksen näyttämöllä käy kova kuhina. Siellä on Jeesus ja opetuslapset, aasi, suuri joukko ihmisiä, lapsia, perheitä, vanhuksia, myös uskonmiehiä ja lainoppineita ihan tavallisten ihmisten joukossa. Väkijoukossa on tungosta, jokainen on tullut paikalle eri syystä tai tarpeesta, kaipauksestakin. Kuka sinä olisit tuossa porukassa? Missä asiassa kaipaisit elämääsi apua? Mitä tekisit, kun Jeesus ratsastaa ohitse? Huutaisitko muiden mukana Hoosiannaa ja pyytäisit: Herra auta, Herra pelasta!

Hoosianna-huuto voi olla myös vaimea soperrus tai hiljainen avunpyyntö, hauras toive siitä, etten hukkuisi kaiken raskaan ja pimeän alle. Kun niin monen läheisen elämässä on sairautta ja kuoleman läheisyyttä. Kun hyvä ystävä uupuu työn kuorman ja monien vaatimusten alle. Kun lähellä oleva nuori aikuinen kamppailee opintojensa ja tulevaa elämäänsä koskevien valintojensa kanssa. Kun ystäväperheen nuori ei jaksa käydä koulua. Kun naapureita kohtaa äkillinen onnettomuus. Kun tässä maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, suvaitsemattomuutta ja rakkaudettomuutta.

Vaikka kaikki ei ole elämässä hyvin, Jumala on hyvä – ja hän kuulee kaikenlaiset huudot ja huokaukset. Eikä ainoastaan kuule, vaan tulee avuksi. Jumalan valtakunnassa jokainen pääsee ääneen ja pienelle ja merkityksettömälle annetaan arvo. Jumalan hyvyydessä on uuden alku ja toivo paremmasta, tässä ja nyt.

Hiljainen kuninkaamme Jeesus,
tule luoksemme joka päivä,
pysähdy elämämme keskelle,
anna sisimpämme aueta sinun läsnäolollesi,
havahduta meidät iloosi,
valmista sydämissämme tilaa
sinun valtakuntasi tulemiselle

Pauliina Hatakka

Lahden valtuusto kokoontui maanantaina, mutta olin samaan aikaa virkamatkalla Oslossa.
Maassa pidettiin suurkäräjä- eli parlamenttivaalit viime syyskuussa. Sosiaalidemokraatit saivat vaaleissa voiton, ja uusi demarivetoinen hallitus on nyt aloittanut työnsä. Tapasin Oslossa monta uutta kollegaa hallituksen riveistä, kuten Norjan uuden kehitysyhteistyö- ja pohjoismaisen yhteistyön ministeri Anne Beathe Tvinnereimin, elinkeinoministeri Jan Christian Vestren, kalastus- ja meriministeri Bjørnar Skjæranin sekä Oslon pormestari Raymond Johansenin. Yhteistyö uuden hallituksen kanssa lähti heti hyvin käyntiin. Nyt on tärkeää vahvistaa Suomen ja Norjan suhteita niin kaupan kuin innovaatiotoiminnan osalta. Norja on hyvä ja luotettava kumppani.

Lahden valtuustossa SDP hävisi äänestyksessä ehdotuksen 150.000 euron lisäämiseksi lasten ja nuorten harrastustoimintaan järjestöavustuksina osana koronaelvytystä. Vasemmisto esitti 82.000 euron lisäystä kulttuuripalveluille, mikä olisi helpottanut freelancereiden toimeentulossa sekä järjestöjen toiminnassa hyvänä kannustuksena ja tukena jaksaa eteenpäin. Tämäkin esitys kaatui. Tämä on surullista ja kertoo lyhytnäköisyydestä. Valtioneuvosto myönsi Lahdelle suuret koronatuet juuri näihin tarkoituksiin. Heitä varten, jotka ovat eniten kärsineet. Nyt valtuuston enemmistö päättä toisin. Tämä äänestystulos vaikuttaa monen lapsiperheen hyvinvointiin, lasten mahdollisuuksiin ja kiinnostukseen harrastaa suoraan ja pitkään. Samalla se vaikuttaa koko kaupungin kehittämiseen ja kasvuun. Jatkossa hallituksen pitää ilmeisesti korvamerkitä tuet kaupungeille entistä tarkemmin, jotta rahat käytetään sinne missä niillä on todellista vaikuttavuutta. Eli koronaelvytys rahaa on, mutta valtuusto viime kädessä päättä mihin se käytetään. Muuten aiemmin Lahti on osannut hyödyntää valtion myöntämää tukea lasten ja nuorten harrastustoimintaan, mikä näkyy kouluissa uusina tekijöinä ja osaajina.

Tällä viikolla on vietetty valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Viikon teemana ovat tänä vuonna ruuhkavuodet. Omaishoitajaperheessä ruuhkavuodet eivät pääty siihen, että lapset muuttavat kotona. Yli 700 000 suomalaista eli jopa joka kolmas työssäkäyvä osallistuu oman ansiotyönsä ohella läheisensä hoitamiseen. Pääasiallisessa auttamisvastuussa läheisestään taas on jopa 350 000 suomalaista. Nämä ovat isoja lukuja. Työelämän ja omaishoidon edellyttämän läsnäolon ja hoivan yhdistäminen asettaa monenlaisia haasteita eikä ole helppo tehtävä. Hoivatilanne voi olla hyvin kuormittava, etenkin kun omaishoidon tarve voi hoidettavasta riippuen olla pitkä, aina muutamista vuosista loppuelämään.

Työssäkäyvien omaishoitajien tilanteeseen on löydettävä ratkaisuja. Joillakin aloilla on jo nyt määritelty ehtoja työehtosopimuksissa, joilla omaishoitajana toimivan työntekijän työaikaa voidaan järjestellä joustavammin. Myös erilaisia arkea helpottavia vapaaehtoisia järjestelyjä ja ratkaisuja on käytössä monilla työpaikoilla arkea. Näistä pitää tehdä jatkossa enemmän käytäntö kuin poikkeus. Omaishoidon ja työelämän yhteensovittamista on edistettävä sopimushengessä ja uusia tapoja toimia pitää etsiä myös valtakunnallisella tasolla. Myös korvatun omaishoitovapaan toteuttamista pitää selvittää. Omaishoitajille myönnettävät lomapäivät ovat käytäntö jo monessa Euroopan maassa.

Lahdessa pääsee avaamaan hiihtokauden jo pian. Ensilumenladun pitäisi olla hiihtokunnossa tänä perjantaina. Hienoa päästä hiihtämään taas kesän jälkeen. Meidän jackrussell koirat Osku ja Oona ovat myös innoissaan lumesta. Osku täytti torstaina jo 4 vuotta ja synttäreiden kunniaksi teimme pitkän aamulenkin ja päivällä oli vuorossa tyttäreni järjestämä koirakavereiden kanssa tapaaminen. Ilman koiria oma liikuntani aikaisin aamulla tai myöhään illalla tuskin toteutuisi.

Ville Skinnari

Tiistai-iltana olympiastadionilla nähtiin tiukka jalkapallonäytelmä. Suomi kohtasi kotikentällä Ranskan maajoukkueen. Ranska on hallitseva maailmanmestari eli vastustaja oli kova. Olin paikan päällä katsomassa matsia. Ilta oli marraskuiseen tapaan sateinen, mutta tunnelma stadionilla on todella hyvä.

Tunnelma oli katossa, kun stadionin 30 000 katsojaa olivat täysillä mukana. Huuhkajat pelasivat erittäin hyvin etenkin ensimmäisellä puoliajalla ja pitivät etenkin Ranskan vasemman laidan tukossa. Kovasta kamppailusta huolimatta parempi voitti ja tappio tuli. Samalla katkesi myös Suomen tie MM-kisoihin. Huuhkajat ovat kuitenkin pelanneet joka vuosi entistä paremmin, joten Suomen jalkapalloilun tulevaisuus on valoisa.

Pääsin myös itse pelikentälle, tosin ennen MM-karsintaa. Pelasimme kokoonpanolla eduskunnan jalkapallojoukkue vastaan Fortum. Kumpikin puoli pelasi hyvin, mutta eduskunta voitti 2-0. Meillä on eduskunnassa erittäin hyvähenkinen joukkue yli puoluerajojen, kansanedustajia ja talon henkilökuntaa. Ystävyysottelut ovat todellista urheiludiplomatiaa ja keskustelua syntyy aivan kaikesta. Eduskunnan joukkueen kapteenina saan olla aina ylpeä meidän tiimistä.

Isännöin tällä viikolla Suomessa vierailulla ollutta Minnesotan osavaltion kuvernööri Tim Waltzia. Tapasimme Waltzin kanssa Yhdysvalloissa kuukausi sitten ja sovimme tuolloin, että kuvernööri tulee vastavierailulle näkemään ja kokemaan Suomea. Olemme sopineet laajasta yhteistyöstä Minnesotan ja Suomen välillä. Sen keskiössä tulee olemaan vihreä talous, digitalisaatio ja metsäalan osaaminen. Kaikki tähtää siihen, että kauppamahdollisuuksia avautuu kumpaankin suuntaan ja että tulevaisuuden kannalta hyödyllisiä kontakteja syntyy. Samoin sovimme nuorten opiskelijoiden vaihto-ohjelmien kehittämisestä ja korkeakoulujen tiivistä kanssakäymisestä. Lahden uusi yliopisto, LAB, Salpaus ja lukiotkin ovat tässä nyt paalupaikalla.

Kuvernööri Walzin mukana Suomeen saapui 60 hengen delegaatio, jossa oli edustettuna paljon yhdysvaltalaisyrityksiä. Mukana oli myös Minnesotan osavaltion yliopisto, joka on kansainvälisissäkin mittauksissa kovatasoinen. Minnesotalaiset tapasivat matkansa aikana suomalaisten yritysten, tutkimuslaitosten, yliopistojen ja kaupunkien edustajia. Kumppaniemme iso satsaus vierailuun kertoo siitä, että Suomi tunnetaan hyvin Minnesotassa ja että Suomi kiinnostaa. Osavaltiotason yhteistyö on Suomelle oikea tapa edetä ja saada aikaan konkreettisia tuloksia Yhdysvaltojen markkinoilla. Tulemme jatkamaan suunnitelmallista ja käytännönläheistä yhteistyötä myös muiden osavaltioiden kanssa.

Minnesotan kuvernöörin kabinetissa työskentelee myös meille lahtelaisille tuttu mies. Kevin McKinnon. Hän pelasi Reipas – Lahdessa (1995-1996) ja Pelicansissa (1997-1998). Oli hienoa tavata Kevin Minnesotassa ja nyt Suomessa. Kevin ehtinyt jo tiistai-iltana Lahteen tapaamaan yhteisiä ystäviämme.

Perjantaina olen Brysselissä kehitysministereiden EU-kokouksessa. Tämä on ensimmäinen fyysinen kokoontumisemme pitkään aikaan komissaarien Borrell ja Urpilainen kanssa. Viikonloppuna SDP:n puoluevaltuusto kokoontuu Oulussa, sekin pitkästä aikaa. Maanantaina ja tiistaina olen jo Oslossa tapaamassa Norjan uuden hallituksen avainministereitä. Samalla käymme läpi viimeisimpiä energia-alan ja meriliikenteen yhteisiä hankkeitamme. Norja on meille tärkeä kumppani Arktisella alueella ja kahdenvälisesti.

Ville Skinnari

Suomalaisessa yhteiskunnassa uudistetaan sanoja. Esimiestä kutsutaan yhä useammin esihenkilöksi. Monia virkanimikkeitä halutaan muuttaa niin, että ne sopivat kelle vain. Myös evankelis-luterilaisessa kirkossa on pohdittu, millaisia ajatuksia virkanimikkeet ja kirkolliset sanat herättävät. Yksi usein esille otettu sana on tuomio. Pitäisikö tuomiokirkkoa kutsua katedraaliksi tai piispan kirkoksi? Olisiko tuomiokapitulin nimi muutettava vaikka piispan toimistoksi? Eihän tuomiokirkossa lueta tuomioita eikä tuomiokapitulissa tuomita ketään vankilaan. Armosta me haluamme puhua, emme tuomiosta.

Tämän sunnuntain nimeä ei kuitenkaan voi pyyhkäistä syrjään. On tuomiosunnuntai. Silloin oikeasti puhutaan viimeisestä tuomiosta. Viimeisenä päivänä jokainen ihminen tulee Jumalan kasvojen eteen. Silloin arvioidaan, mikä on ihmisen paikka iankaikkisuudessa.

Viimeinen tuomio tuntuu lopulliselta, pelottavaltakin. Mutta Raamattu vakuuttaa meille, ettei mikään kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Viimeinen tuomio on käsittämättömän armon ja laupeuden hetki jokaiselle, joka haluaa turvautua Jeesukseen. Silloin ei tarvitse pelätä. Silloin ei tarvitse esitellä omia saavutuksia (sillä niiden avulla ei kukaan marssi taivaaseen).

Jokainen ihminen on tehnyt syntiä, mutta jokaiselle tarjotaan pelastuksen suurta lahjaa. Siksi tuomiosunnuntai merkitsee todellisen oikeuden ja vanhurskauden toteutumista, kaiken väärän ja epäoikeudenmukaisuuden lopullista hävittämistä.

Pyhä Jumala, armahda meitä. Johdata meitä, niin että saamme kuulla sinulta vapauttavan tuomion. Aamen

Riitta Särkiö

Kirjoitan tätä kolumnia maapallon toisella puolella Brasiliassa. Suomi ja Brasilia ovat toisistaan kaukaisia maita, mutta meillä on kuitenkin paljon yhteistä ja täydennämme toisiamme osaamisessa Arktiselta alueelta Antartikselle. Ja yksi asia yhdistää meitä: metsät. Aivan kuten meillä Suomessa, metsät ovat Brasilian kansallisaarre. Glasgown ilmastokokouksen jälkeen metsien kestävä käyttöä tulee nyt edistää kaikin mahdollisin tavoin. Suomalaista osaamista arvostetaan myös Amazonin alueella ja suomalaisten yritysten ratkaisuja on jo käytössä sademetsien tilan seurannassa. Olen tiettävästi ensimmäinen Amazoniassa vieraileva virassa oleva suomalaisministeri ja meillä on nyt todellinen tilaisuus luoda yhdessä ratkaisuja koko maailman kannalta olennaisen metsäalueen kestävämmälle käytölle.

Olen tavannut tällä viikolla pääkaupungissa Brasilian ulkoministerin, oikeusministerin sekä valtiosihteerit puolustus – ja liikenneministeriöstä. Yrityksiä matkalla on mukana useita: kärkenä Nokia, Patria ja voimakkaasti kasvavat start up -yhtiöt, kuten IceEye ja Secapp. Eteläisen maapallon suurimmassa kaupungissa eli Sao Paolossa tapasin metsäteollisuuden etujärjestön puheenjohtajat, teollisuusjohtajia ja paikallisia kauppakamareita. Kaikissa keskusteluissa on noussut esiin mielenkiinto hyödyntää Suomen osaamista ja suomalaisia innovaatioita Brasiliassa. Brasilialaiset investoivat myös Suomeen. Myös 5G ja verkkoyhteydet sekä kyberturvallisuus ovat ajankohtaisia. Allekirjoitimme Brasillian kanssa yhteistyöasiakirjan kyberyhteistyön syventämiseksi. 213 miljoonan asukkaan Brasilia on meille tärkeä toimija tasapainottamaan Kiinan ja Yhdysvaltojen vastakkainasettelua. Euroopan Unionin pitää olla aktiivinen myös latinalaisen Amerikan suurvallan kanssa.

Tällä viikolla saatiin kotimaassa historiallisen kovia uutisia, kun suomalainen ruokalähettiyhtiö Wolt myytiin noin 7 miljardilla eurolla. Vuonna 2014 perustettu Wolt on hyvä esimerkki digitaalisten tuotteiden ja alustatalouden mahdollisuuksista. Wolt on osoitus siitä, että meillä on kasvanut ja kasvaa maailmanluokan yrityksiä, jotka kiinnostavat maailmalla. Tiimi oli tässäkin ratkaiseva tekijä. Joukkue, joka osaa ja uskaltaa hakea isoa kalaa voi menestyä. Ja uhraa siihen kaiken mahdollisen. Kaikki eivät aina onnistu ja siksi meidän pitää oppia kestämään myös epäonnistumisia. Suomalaisten start-upien keräämä rahoitus suhteessa bruttokansantuotteeseen on jo nyt Euroopan kärkeä. Suomen luotettavuus ja vakaus ovat isoja valtteja, kun yksityinen raha etsii maailmalla turvasatamaa. Poliittisella tasolla on keskityttävä nyt siihen, että Suomi on luotettava kumppani ja meillä uskaltaa tehdä investointeja ja kasvattaa yritystoimintaa.

Ville Skinnari

Lapsena vietin paljon aikaa mummolassa. Mummola oli vanha maalaistalo, aika iso ja kaupungin valoihin ja ääniin tottuneen lapsen mielestä illalla, kun tuli pimeä siellä oli vähän pelottavaa. Nukkumaan mennessä tuntui pelottavalta jäädä pikkusiskon kanssa yksin isoon huoneeseen, kun mummo lähti vielä tekemään hommia tai katsoi uutisia tuvassa olevasta televisiosta. Tuulen humina, hiirien rapina ja monenlaiset äänet, kuulostivat uhkaavilta ja oli vaikea rauhoittua nukkumaan.

Mummo kuitenkin keksi avun ja laittoi huoneen keskellä olevan piirongin päälle tuikun palamaan. Tuo pieni tuikun valo, oli kuin mummon suojeleva katse pelottavalta tuntuvan pimeän keskellä. Pelottavat äänetkin hävisivät mielestä ja oven takaa kuuluvat television äänet kertoivat, että aikuiset ovat aivan lähellä. Oli turvallista käydä nukkumaan.

Tulevan sunnuntain kirkollisena aiheena on valvominen, tarkoittaen hengellistä valppautta ja elämän rajallisuuden muistamista. Valvominen, hengellinen tai aivan konkreettinen tuntuu toisinaan helpolta, mutta ei aina.

Kehotus valvomiseen tuntuu väsyneestä ihmisestä ahdistavalta. Tarkoitetaanpa sillä konkreettista valveilla pysymistä tai hengellistä valppautta. Kun olet väsynyt tai kuormittunut, et siihen pysty.

Sunnuntaina vietetään myös isänpäivää. Monessa pikkulapsiperheessä, valvominen ja väsymys ovat hyvin konkreettista todellisuutta. Muistan miten pahimpina aikoina lasten ollessa ihan pieniä, olin ajoittain niin väsynyt, että ainoastaan tärisin ja voin pahoin. Jos joku olisi tuolloin vielä komentanut olemaan valppaana ja valveilla Jeesuksen tulemista silmällä pitäen, olisin ehkä ruvennut vain itkemään. En siihen olisi kyennyt.

Ajattelen kuitenkin, ettei kehotus valvoa tarkoita sellaista yli omien voimavarojen menevää suorittamista. Jumalassa valvominen on lepoa, tai ehkä vielä paremmin sen voisi sanoa niin, että Taivaan Isän suojassa valvominen on lepoa. Ehkä jotenkin samoin kuin silloin lapsena, mummon jätettyä tuikun palamaan, ei tarvinnut enää huolehtia turhasta vaan pystyi luottamaan siihen, että en ole yksin pimeän keskellä. Siksi Taivaan Isän suojassa valvominen on lepoa.

Hanna Rikkanen
kappalainen
Launeen srk

Maailman keskipiste oli tällä viikolla Skotlannissa ja tarkemmin sanottuna YK:n ilmastokokouksessa. Asiantuntijoiden mukaan käsissämme on nyt viimeiset mahdollisuudet pysäyttää ilmastonmuutoksen kiihtyminen keikahduspisteen yli. Uhka on aito ja sillä olisi mittaamattoman suuret vahingot. Päätöksiä siis tarvitaan. Puheet eivät riitä.

Suomella on ilmastoasioissa kokoaan suurempi rooli. Sen olemme myös lunastaneet. Olen kiertänyt viime kuukausina maailmaa tiiviisti, ensi viikolla on vuorossa Brasilia. Viesti on kaikkialla sama: Suomen metsä- ja ilmasto-osaamisella on valtavasti kysyntää. Suomi tunnetaan maana, joka pitää huolta niin ihmisten kuin ympäristön hyvinvoinnista. Meidän pitää nyt johtaa entistä enemmän esimerkillä ja viedä tätä viestiä ja yritysten osaamista maailmalle. Jos olemme hiljaa ja sivussa, ei meitä myöskään kuulla eikä meidän huoliimme vastata. Emme myöskään saa sitä kauppaa mitä tarvitsemme talouden ja työllisyyden kasvuun.

Olen haastanut kollegoitani ympäri Eurooppaa yhteistyöhön EU:n sisällä ja myös ulos Euroopasta. Muuten jäämme Kiinan ja USA:n jalkoihin. Pelkästään Saksa ja Ranska investoivat miljardeja vihreään siirtymään. Silti se on vielä vähän verrattuna maailman jättiläisten elvytykseen. Tässä kilpailussa meidän yritysten pitää olla tiiviisti mukana. Vahvaa Eurooppaa tarvitaan nyt. Se on myös Suomen etu, koska yksin emme pystyisi vaikuttamaan. Aina kun olen nostanut Suomen lippua esille Euroopassa ja kauempana, on myös lahtelaista väriä ollut mukana. LUT, LAB ja Kempower olivat mukana viime viikolla Tukholmassa, ja uskon että yhteinen tekeminen nousee nyt aivan uudelle tasolle Ruotsin kanssa.

Tämän viikon torstaina oli naisten palkkapäivä. Se on STTK:n vuosittain julkistama päivä, jolloin miehen vuoden aikana saama palkka ohittaa naisten koko vuoden palkan. Tämän päivän jälkeen naiset työskentelevät kuvaannollisesti loppuvuoden ”ilman palkkaa”, sillä naisten keskimääräiset ansiot ovat nykyisellään 84,3 prosenttia miesten ansioista. Tämä on täysin kestämätön tilanne. Palkkatasa-arvossa tapahtuu kyllä vuosittain pieniä askelia oikeaan suuntaan. Se ei kuitenkaan riitä alkuunkaan. Jos palkkakuilua pystytään kuromaan umpeen vain tätä vauhtia, naiset ja miehet ovat samalla viivalla vasta vuonna 2100.

Vaikka Suomi on tasa-arvon mallimaita, on työelämän asioissa meillä vielä paljon korjattavaa. Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava samassa organisaatiossa sama palkka – aina. Erilaisia työtehtäviä voi olla joskus haastava vertailla keskenään. Töiden välillä on siksi tehtävä jatkuvaa vaativuuden arviointia. Palkkakuitin tulee heijastaa todellista työmäärää ja sen asettamia vaatimuksia työntekijälle. Jotta tämä toteutuu, tarvitaan niin työnantajan kuin henkilöstön yhteistyötä ja vuoropuhelua.

Hallitus on tehnyt isoja korjausliikkeitä työelämän ja työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Näiden kärjessä on sukupuolten ja myös muun sukupuolisten välisen tasa-arvon vahvistaminen. Esimerkiksi perhevapaauudistus helpottaa vanhempien perhe-elämän ja työn yhteensovittamista sekä parantaa naisten ja miesten tasa-arvoa työelämässä jakamalla hoitovastuuta vanhempien kesken. Yhdenvertaistamistyötä jatketaan hallituksen tasa-arvo-ohjelman ja muiden toimenpiteiden pohjalta.

Työmarkkinoilla tarvitaan monenlaista osaamista. Samapalkkaisuus ja yhtäläinen arvostus ihmisten tekemälle työlle on paitsi tasa-arvoasia myös laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Toimivat työmarkkinat ovat hyvinvointiyhteiskunnan ja demokratian parhaimpia turvatakuita.

Ville Skinnari

Pyhäinpäivä kääntää katseemme kohti taivasta, päämäärää, jonka Jumala on meille valmistanut, ja johon hän meitä odottaa. Matka sinne tuntuu pitkältä, sitä ei käy kiistäminen.

Odotus on myös pitkä, eikä elämän jatkaminen täällä tunnu helpolta, silloin kun on joutunut luopumaan rakkaasta ihmisestä. Silti itsensä on vain uskallettava taivuttaa pois haudan todellisuudesta, jotta jaksaa jatkaa eteenpäin.

Hautausmaalla käynnille, muistamiselle ja surulle on oma tärkeä aikansa ja paikkansa, mutta niin on myös elämän jatkamisellekin.
Mitä tämä rakas ihminen toivoisi minun tekevän nyt? Miten hän toivoisi minun jatkavan elämääni tästä eteenpäin? Tämä on kysymys, joka voi ajan kuluessa lohduttaa, avata sydäntä ja antaa voimia jatkaa elämää päivän kerrallaan.

Pyhäinpäivä on kaunis päivä, ja sitä kauniimmaksi se muuttuu, kun illan kajo katoaa taivaanrannan taakse.
Hämärtyneen illan keskellä loistaa hiljainen ja lämmin kynttilämeri. Tämän päivän ja illan aikana myös Lahden hautausmaat täyttyvät lukemattomista kynttilöistä, joista jokainen kertoo rakkaudesta, kiitoksesta, muistoista ja kaipauksesta.
Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jer. 29 :11)

Antti Kilpi
pastori
Launeen seurakunta