Lahden valtuusto kokoontui maanantaina, mutta olin samaan aikaa virkamatkalla Oslossa.
Maassa pidettiin suurkäräjä- eli parlamenttivaalit viime syyskuussa. Sosiaalidemokraatit saivat vaaleissa voiton, ja uusi demarivetoinen hallitus on nyt aloittanut työnsä. Tapasin Oslossa monta uutta kollegaa hallituksen riveistä, kuten Norjan uuden kehitysyhteistyö- ja pohjoismaisen yhteistyön ministeri Anne Beathe Tvinnereimin, elinkeinoministeri Jan Christian Vestren, kalastus- ja meriministeri Bjørnar Skjæranin sekä Oslon pormestari Raymond Johansenin. Yhteistyö uuden hallituksen kanssa lähti heti hyvin käyntiin. Nyt on tärkeää vahvistaa Suomen ja Norjan suhteita niin kaupan kuin innovaatiotoiminnan osalta. Norja on hyvä ja luotettava kumppani.

Lahden valtuustossa SDP hävisi äänestyksessä ehdotuksen 150.000 euron lisäämiseksi lasten ja nuorten harrastustoimintaan järjestöavustuksina osana koronaelvytystä. Vasemmisto esitti 82.000 euron lisäystä kulttuuripalveluille, mikä olisi helpottanut freelancereiden toimeentulossa sekä järjestöjen toiminnassa hyvänä kannustuksena ja tukena jaksaa eteenpäin. Tämäkin esitys kaatui. Tämä on surullista ja kertoo lyhytnäköisyydestä. Valtioneuvosto myönsi Lahdelle suuret koronatuet juuri näihin tarkoituksiin. Heitä varten, jotka ovat eniten kärsineet. Nyt valtuuston enemmistö päättä toisin. Tämä äänestystulos vaikuttaa monen lapsiperheen hyvinvointiin, lasten mahdollisuuksiin ja kiinnostukseen harrastaa suoraan ja pitkään. Samalla se vaikuttaa koko kaupungin kehittämiseen ja kasvuun. Jatkossa hallituksen pitää ilmeisesti korvamerkitä tuet kaupungeille entistä tarkemmin, jotta rahat käytetään sinne missä niillä on todellista vaikuttavuutta. Eli koronaelvytys rahaa on, mutta valtuusto viime kädessä päättä mihin se käytetään. Muuten aiemmin Lahti on osannut hyödyntää valtion myöntämää tukea lasten ja nuorten harrastustoimintaan, mikä näkyy kouluissa uusina tekijöinä ja osaajina.

Tällä viikolla on vietetty valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Viikon teemana ovat tänä vuonna ruuhkavuodet. Omaishoitajaperheessä ruuhkavuodet eivät pääty siihen, että lapset muuttavat kotona. Yli 700 000 suomalaista eli jopa joka kolmas työssäkäyvä osallistuu oman ansiotyönsä ohella läheisensä hoitamiseen. Pääasiallisessa auttamisvastuussa läheisestään taas on jopa 350 000 suomalaista. Nämä ovat isoja lukuja. Työelämän ja omaishoidon edellyttämän läsnäolon ja hoivan yhdistäminen asettaa monenlaisia haasteita eikä ole helppo tehtävä. Hoivatilanne voi olla hyvin kuormittava, etenkin kun omaishoidon tarve voi hoidettavasta riippuen olla pitkä, aina muutamista vuosista loppuelämään.

Työssäkäyvien omaishoitajien tilanteeseen on löydettävä ratkaisuja. Joillakin aloilla on jo nyt määritelty ehtoja työehtosopimuksissa, joilla omaishoitajana toimivan työntekijän työaikaa voidaan järjestellä joustavammin. Myös erilaisia arkea helpottavia vapaaehtoisia järjestelyjä ja ratkaisuja on käytössä monilla työpaikoilla arkea. Näistä pitää tehdä jatkossa enemmän käytäntö kuin poikkeus. Omaishoidon ja työelämän yhteensovittamista on edistettävä sopimushengessä ja uusia tapoja toimia pitää etsiä myös valtakunnallisella tasolla. Myös korvatun omaishoitovapaan toteuttamista pitää selvittää. Omaishoitajille myönnettävät lomapäivät ovat käytäntö jo monessa Euroopan maassa.

Lahdessa pääsee avaamaan hiihtokauden jo pian. Ensilumenladun pitäisi olla hiihtokunnossa tänä perjantaina. Hienoa päästä hiihtämään taas kesän jälkeen. Meidän jackrussell koirat Osku ja Oona ovat myös innoissaan lumesta. Osku täytti torstaina jo 4 vuotta ja synttäreiden kunniaksi teimme pitkän aamulenkin ja päivällä oli vuorossa tyttäreni järjestämä koirakavereiden kanssa tapaaminen. Ilman koiria oma liikuntani aikaisin aamulla tai myöhään illalla tuskin toteutuisi.

Ville Skinnari

Ensimmäisen adventin kertomuksen näyttämöllä käy kova kuhina. Siellä on Jeesus ja opetuslapset, aasi, suuri joukko ihmisiä, lapsia, perheitä, vanhuksia, myös uskonmiehiä ja lainoppineita ihan tavallisten ihmisten joukossa. Väkijoukossa on tungosta, jokainen on tullut paikalle eri syystä tai tarpeesta, kaipauksestakin. Kuka sinä olisit tuossa porukassa? Missä asiassa kaipaisit elämääsi apua? Mitä tekisit, kun Jeesus ratsastaa ohitse? Huutaisitko muiden mukana Hoosiannaa ja pyytäisit: Herra auta, Herra pelasta!

Hoosianna-huuto voi olla myös vaimea soperrus tai hiljainen avunpyyntö, hauras toive siitä, etten hukkuisi kaiken raskaan ja pimeän alle. Kun niin monen läheisen elämässä on sairautta ja kuoleman läheisyyttä. Kun hyvä ystävä uupuu työn kuorman ja monien vaatimusten alle. Kun lähellä oleva nuori aikuinen kamppailee opintojensa ja tulevaa elämäänsä koskevien valintojensa kanssa. Kun ystäväperheen nuori ei jaksa käydä koulua. Kun naapureita kohtaa äkillinen onnettomuus. Kun tässä maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, suvaitsemattomuutta ja rakkaudettomuutta.

Vaikka kaikki ei ole elämässä hyvin, Jumala on hyvä – ja hän kuulee kaikenlaiset huudot ja huokaukset. Eikä ainoastaan kuule, vaan tulee avuksi. Jumalan valtakunnassa jokainen pääsee ääneen ja pienelle ja merkityksettömälle annetaan arvo. Jumalan hyvyydessä on uuden alku ja toivo paremmasta, tässä ja nyt.

Hiljainen kuninkaamme Jeesus,
tule luoksemme joka päivä,
pysähdy elämämme keskelle,
anna sisimpämme aueta sinun läsnäolollesi,
havahduta meidät iloosi,
valmista sydämissämme tilaa
sinun valtakuntasi tulemiselle

Pauliina Hatakka

Jokainen politiikkaa seurannut tietää, että edustuksellisessa demokratiassa vaalikaudet ovat liian lyhyitä ja useimmat projektit jäävät kesken. Paras esimerkki on Sote-uudistus, jota on valmisteltu kohta 20 vuotta, eikä se vieläkään tule tarjoamaan tasa-arvoisia terveyspalveluita joka Suomen nimeen ja notkoon. Tiedämme, että globalisaatio jakaa ihmiset voittajiin ja häviäjiin, mutta tiedämme myös, että valitessamme globaalin ja taloudellisen demokratian, Suomen tapaisen kansallisvaltion täytyy joustaa päätöstensä edessä, kuten olemme havainneet esimerkiksi koronakriisissä, hybridisodissa ja trollien tuottamassa valheellisten materiaalien lisääntymisessä netissä, mediassa ja eri alustoilla.

Poliitikoille tärkeintä on uudelleenvalinta, eivät konkreettiset saavutetut tulokset. Lyhyt vaalikausi pakottaa poliitikot välttämään epämiellyttäviä pitkäntähtäimen suunnitelmia, jotka söisivät kannatusta, vaikka olisivat järkeviä, johdonmukaisia ja tärkeitä tulevaisuudessa.
Some-hörhöt ja kaiken maailman vähemmistöt ovat saamassa otteen yhteisöstämme, koska poliittiset edustajamme eivät selvästi uskalla ryhtyä vastustamaan näitä ”ropeellipäitä”. Nämä hörhöt pukeutuvat aina yhden asian taakse ja hankkivat siihen sitten sekalaisen joukon kannattajiaan ja ”tyhmiä” seuraajia. He järjestävät tilaisuuksia ja tarjoilevat” duupa daata” kaikille sellaisille, joilla ei ole riittävää medialukutaitoa erottaa heidän väitteistään tai agendastaan oikeita ja vääriä asioita. Valitettavan monet ovat kykenemättömiä omaan ja itsenäiseen päätöksentekoon ja ovat helposti johdateltavissa näihin ryhmiin. Erityisesti nuoret ja epävarmat ovat heidän kohteinaan.

Psykologisesti heidät johdetaan ja manipuloidaan me-tunteella ja meidän asialla ennemmistöjen ja demokraattisesti valittujen elimien kimppuun tarkoituksella estää välillisen demokratian toimiminen kaikilla tasoilla. Periaate on usein erittäin yksisilmäinen: ellet ole meidän puolellammeolet meitä vastaan; kompromisseja ei ole olemassa.
Näitä ovat abortin vastustajat, rasismi-kortilla ratsastavat intersektionaaliset feministit, ilmastohörhöt, Pride-kulkueet, homot, lesbot, hermafrodiitit, eri uskonnolliset yhteisöt, erilaiset anarkistit ja sadat salaliittoteorioihin uskovat ”kykloopit”. Pahimpia ovat väkivaltaiset äärikiikkeet, jotka haluavat vahingoittaa sellaisia toimittajia tai tiedonvälittäjiä, jotka pyrkivät totuudelliseen tiedonvälitykseen ja oikeisiin faktoihin. Toimittajia kuolee maailmalla vuosittain noin 50-100, mutta heitä uhkaillaan ja painostetaan yhä enemmän. Suomessakin tätä tapahtuu koko ajan enenevässä määrin.

Räikein esimerkki tästä saatiin, kun sekopäinen aktivisti ja Ylen toimittaja Renaz Ebrahimi
hyökkäsi tähtitieteilijä Esko Valtaojan kimppuun kuin korppikotka mustana naisena, joka oli muka joutunut epämiellyttävään tilanteeseen, kun Valtaoja erinomaisen esimerkin avulla selvitti, miksi hän otti keskustelussa rasistisen n-sanan. Tämä Ebrahimi latasi:” On superjärkyttävää, että olen tilassa, jossa valkoinen ihminen ruskean ihmisen vieressä käyttää kaksi kertaa n-sanaa. Tämä on todella epämukavaa ja epäsensitiivistä!”, latasi Renaz ja alkoi monologin, jossa alkoi tylyttää tähtiteiteilijä Valtaojaa, koska hän ei halunnutkaan ymmärtää Valtaojan perusteluja suomalaisesta näkökulmasta n-sanan eri merkityksistä ja käytettynä oman historiamme valossa.

Tämä uskomaton intersektionaalinen ja woke-kultin kannattaja ja kiivailija on tyypillinen esimerkki sellaisesta henkilöstä, joka tulee Suomeen puhumaan meidän arvoistamme ja rasismista kuin hän ymmärtäisi kulttuurimme ytimen täysin. Hän ei kertaakaan miettinyt missään vaiheessa sitä, oliko hänen oma puheensa tilanteessa loukkaavaa Valtaojaa kohtaan, koska katsoi syntynyttä tilannetta pelkästään täysin mustien lasien valossa. Valitettavasti monet lähetystä kuunnelleet eivät tienneet, että tämä ”musta nainen” edustaa jyrkintä intersektionaalista feminismiä ja woke-linjaa, joka perustuu täysin marxilaiseen Standpoint- teoriaan, jonka mukaan sorretun luokan näkökulma on puolueettomampi kuin muiden. Tämä mieletön woke-ideologia on uusvasemmistolainen suuntaus, johon liittyy täydellinen puhdasoppineisuuden vaatimus, jossa ”väärinajattelevia” ihmisiä, kuten sivistynyt ja antirasistinen Valtaoja yritetään leimata ihonvärinsä ja etuoikeutetun asemansa avulla rasistiksi hinnalla millä hyvänsä!

Minun mielestäni nämä Ebrahiminin ajatukset ovat totalitarismia ja äärettömän vaarallisia. Mikä oikeus hänellä on toimia Ylen toimittajana tuomaroimassa, mikä Suomessa on sallittua ja mikä ei! Olen samaa mieltä kuin Valtaojakin, tämä kääntyy näitä ”hörhöjä” vastaan aivan varmasti. Puhe kulttuurisesta omimisesta on mennyt täysin ”persiilleen”. Eskimo-puikot on pannassa, saamelaiset eivät saa myydä käsitöitään ja Afrikan Tähti on kiellettävä.

O tempora, o mores eli voi aikoja voi tapoja! Missä helv… ovat ns. ”Tolkun päättäjät”, jotka uskaltavat sanoa totuuden?

Juhani Melanen

Tiistai-iltana olympiastadionilla nähtiin tiukka jalkapallonäytelmä. Suomi kohtasi kotikentällä Ranskan maajoukkueen. Ranska on hallitseva maailmanmestari eli vastustaja oli kova. Olin paikan päällä katsomassa matsia. Ilta oli marraskuiseen tapaan sateinen, mutta tunnelma stadionilla on todella hyvä.

Tunnelma oli katossa, kun stadionin 30 000 katsojaa olivat täysillä mukana. Huuhkajat pelasivat erittäin hyvin etenkin ensimmäisellä puoliajalla ja pitivät etenkin Ranskan vasemman laidan tukossa. Kovasta kamppailusta huolimatta parempi voitti ja tappio tuli. Samalla katkesi myös Suomen tie MM-kisoihin. Huuhkajat ovat kuitenkin pelanneet joka vuosi entistä paremmin, joten Suomen jalkapalloilun tulevaisuus on valoisa.

Pääsin myös itse pelikentälle, tosin ennen MM-karsintaa. Pelasimme kokoonpanolla eduskunnan jalkapallojoukkue vastaan Fortum. Kumpikin puoli pelasi hyvin, mutta eduskunta voitti 2-0. Meillä on eduskunnassa erittäin hyvähenkinen joukkue yli puoluerajojen, kansanedustajia ja talon henkilökuntaa. Ystävyysottelut ovat todellista urheiludiplomatiaa ja keskustelua syntyy aivan kaikesta. Eduskunnan joukkueen kapteenina saan olla aina ylpeä meidän tiimistä.

Isännöin tällä viikolla Suomessa vierailulla ollutta Minnesotan osavaltion kuvernööri Tim Waltzia. Tapasimme Waltzin kanssa Yhdysvalloissa kuukausi sitten ja sovimme tuolloin, että kuvernööri tulee vastavierailulle näkemään ja kokemaan Suomea. Olemme sopineet laajasta yhteistyöstä Minnesotan ja Suomen välillä. Sen keskiössä tulee olemaan vihreä talous, digitalisaatio ja metsäalan osaaminen. Kaikki tähtää siihen, että kauppamahdollisuuksia avautuu kumpaankin suuntaan ja että tulevaisuuden kannalta hyödyllisiä kontakteja syntyy. Samoin sovimme nuorten opiskelijoiden vaihto-ohjelmien kehittämisestä ja korkeakoulujen tiivistä kanssakäymisestä. Lahden uusi yliopisto, LAB, Salpaus ja lukiotkin ovat tässä nyt paalupaikalla.

Kuvernööri Walzin mukana Suomeen saapui 60 hengen delegaatio, jossa oli edustettuna paljon yhdysvaltalaisyrityksiä. Mukana oli myös Minnesotan osavaltion yliopisto, joka on kansainvälisissäkin mittauksissa kovatasoinen. Minnesotalaiset tapasivat matkansa aikana suomalaisten yritysten, tutkimuslaitosten, yliopistojen ja kaupunkien edustajia. Kumppaniemme iso satsaus vierailuun kertoo siitä, että Suomi tunnetaan hyvin Minnesotassa ja että Suomi kiinnostaa. Osavaltiotason yhteistyö on Suomelle oikea tapa edetä ja saada aikaan konkreettisia tuloksia Yhdysvaltojen markkinoilla. Tulemme jatkamaan suunnitelmallista ja käytännönläheistä yhteistyötä myös muiden osavaltioiden kanssa.

Minnesotan kuvernöörin kabinetissa työskentelee myös meille lahtelaisille tuttu mies. Kevin McKinnon. Hän pelasi Reipas – Lahdessa (1995-1996) ja Pelicansissa (1997-1998). Oli hienoa tavata Kevin Minnesotassa ja nyt Suomessa. Kevin ehtinyt jo tiistai-iltana Lahteen tapaamaan yhteisiä ystäviämme.

Perjantaina olen Brysselissä kehitysministereiden EU-kokouksessa. Tämä on ensimmäinen fyysinen kokoontumisemme pitkään aikaan komissaarien Borrell ja Urpilainen kanssa. Viikonloppuna SDP:n puoluevaltuusto kokoontuu Oulussa, sekin pitkästä aikaa. Maanantaina ja tiistaina olen jo Oslossa tapaamassa Norjan uuden hallituksen avainministereitä. Samalla käymme läpi viimeisimpiä energia-alan ja meriliikenteen yhteisiä hankkeitamme. Norja on meille tärkeä kumppani Arktisella alueella ja kahdenvälisesti.

Ville Skinnari

Kaikki me tavallisetkin tossunkuluttajat olemme pienissä mielissämme ajatelleet lukiessamme maailman valtioiden toimista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, että jossain mättää ja pahasti. Samaan aikaan, kun Glasgow ´ssa vannottiin viikon alussa käsi raamatulla, että muutos voidaan toteuttaa ja päästä hiilineutraalisuuteen vuonna 2050, Kiina ilmoittaa rakentavansa 186 uutta hiilivoimalaa! Mutta, kuka tiedemies sanoisi tämän tieteellisesti vakuuttavasti päättäjille. Onneksi löytyi ainakin yksi!

Olin pitkästä aikaa oikein paikan päällä kuuntelemassa tästä asiasta tieteellistä analyysiä 8.11. Helsingin yliopistolla. Tämän hetken maailman sosiologian suurin guru ja julkkis Hartmut Rosa piti yleisöluennon, jossa hän oivallisesti pelkisti jo tietämiämme asioita faktapohjalta analysoiden maailman hallitsematonta tilaa.

Teoksissaan ”High-speed Socity”,”Social Acceleration” ja ”Power and Modernity” hän on arvioinnut tieteellisesti, että modernin maailman ihanne hallitsevuudesta ei tuota, mitä se lupaa! Uusimmassa kirjassaan ”Unverfugbarkeit” (Hallitsemattomuus) hän puhuu ”hallitsemattomuuden hirviöstä”, jonka hän esimerkin avulla pelkisti seuraavasti. ”Jos yritämme tehdä koko maailmasta saatavissa olevan, päädymme tilanteeseen, jossa maailmasta tulee hirviömäisellä tavalla hallitsematon.”

Rosan esitystyyli on kepeä, mutta hänen argumenttinsa maailman tilasta haudan vakavia. Hänen ajattelunsa keskeinen piirre on resonanssi. Se on vieraantumisen vastinpari eli se, mitä me kaikki etsimme ja toisinaan löydämmekin. Tätä moderni yhteiskunta pyrkii hallitsemaan. Siksi se Rosan mielestä aina ajautuukin yhä pahempiin ongelmiin. Hän kertoo asiasta taas kerran oivan lempiesimerkkinsä. ”Voin älykotini kaukosäätimellä hallita lämpöä, valoa, ääntä ja tuntea olevani kaikkivoipainen. Mutta, kun järjestelmä sitten joku kerta ei toimi, olen täysin voimaton ja neuvoton.” Tämä on erittäin tuttua meille muillekin jokapäiväisessä elämässämme.

Hän kertoi useita esimerkkejä hallitsemattomuuden lisääntymisestä. ”Paras esimerkki ovat finanssimarkkinat, joita kukaan ei hallitse. Vielä suurempana, moderniteetin luomien hirviöiden hirviönä, lymyää ilmastonmuutos ja elokirjon tuho. ”Rosan mielestä aina kasvavan hallinnan tarve johtaa siihen, että modernien yhteiskuntien vauhti vain kiihtyy, jotta instituutioden ”status quo” pysyisi pystyssä.

”Säästämme aikaa kaikessa, olemme nopeita liikkumaan ja viestimään, mutta samaan aikaan aikaa tuntuu olevan vähemmän ja vähemmän. Miten näin voi olla?”
Rosan vastaus on se, että säästämme ajan syövät välittömästi uudet aktiviteetit. Se on moderni tapamme toimia. Rosa selvittää meille kuulijoille vakuuttavasti agendaansa. ”Elämme kaikki spiraalissa. Joka vuosi täytyy kasvaa, innovoida ja kiihdyttää, se kaikki tarvitsee enemmän ja enemmän energiaa.Kiihtyminen tuottaa lämpöä biosfääriin ja polttaa yksilöt loppuun. To do-listat eivät ole ratkaisu, ne ovat sairauden oire: tämäkin pitää hoitaa, ostaa, selvittää ja hallita”, Rosa painottaa.

”Toisaalta agressiivinen asenne maailmaan ja halu hallita, teki meistä moderneja subjekteja ja niin kaikki instituutiomme myös toimivat. Asenne on vallitseva myös suhteessa itseemme. Minun täytyy laskea askeleeni, hallita syömistäni ja meditoida ennen nukkkumaanmenoa. Kaikki on hallintaa!”, Rosa kiteyttää.

”Niin kauan, kun jatkamme pyrkimystämme hallinnan kasvuun, jatkuu myös sosiaalinen kiihtyminen ja siksi ilmastonmuutosta ei ratkaista vihreällä teknologialla ja energiankäytön tehostamisella”, uskoo Rosa. ”Glasgow`ssa pidettävä ilmastokokous on todennäköisesti hyödytön, koska meidän tapamme olla olemassa on väärä!” Neuvoiksi hän esittää, että meidän pitäisi kokonaan vaihtaa maailmassa olemisen ja maailmaan suhtautumisemme tapa. Aktiivista ja passiivista pitäis siirtyä mediumiin, puoliväliin.

Lopuksi hän kiteyttää sanomansa:”50 vuotta Rooman klubin jälkeen, mikään ei ole parantunut. On yksinkertaisesti mahdotonta yhdistää ilmaston pelastaminen yhteiskuntaan, joka tarvitsee ikuista kasvua, innovaatiota ja kiihtymistä vain pitääkseen itsensä tasapainossa. Maailman koronapandemiasta tuli paras esimerkki maailman hallitsemattomuudesta.”

Tässä päättäjille, niin kuin meillekin pähkäiltävää pitkäksi aikaa!

Juhani Melanen

Suomalaisessa yhteiskunnassa uudistetaan sanoja. Esimiestä kutsutaan yhä useammin esihenkilöksi. Monia virkanimikkeitä halutaan muuttaa niin, että ne sopivat kelle vain. Myös evankelis-luterilaisessa kirkossa on pohdittu, millaisia ajatuksia virkanimikkeet ja kirkolliset sanat herättävät. Yksi usein esille otettu sana on tuomio. Pitäisikö tuomiokirkkoa kutsua katedraaliksi tai piispan kirkoksi? Olisiko tuomiokapitulin nimi muutettava vaikka piispan toimistoksi? Eihän tuomiokirkossa lueta tuomioita eikä tuomiokapitulissa tuomita ketään vankilaan. Armosta me haluamme puhua, emme tuomiosta.

Tämän sunnuntain nimeä ei kuitenkaan voi pyyhkäistä syrjään. On tuomiosunnuntai. Silloin oikeasti puhutaan viimeisestä tuomiosta. Viimeisenä päivänä jokainen ihminen tulee Jumalan kasvojen eteen. Silloin arvioidaan, mikä on ihmisen paikka iankaikkisuudessa.

Viimeinen tuomio tuntuu lopulliselta, pelottavaltakin. Mutta Raamattu vakuuttaa meille, ettei mikään kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Viimeinen tuomio on käsittämättömän armon ja laupeuden hetki jokaiselle, joka haluaa turvautua Jeesukseen. Silloin ei tarvitse pelätä. Silloin ei tarvitse esitellä omia saavutuksia (sillä niiden avulla ei kukaan marssi taivaaseen).

Jokainen ihminen on tehnyt syntiä, mutta jokaiselle tarjotaan pelastuksen suurta lahjaa. Siksi tuomiosunnuntai merkitsee todellisen oikeuden ja vanhurskauden toteutumista, kaiken väärän ja epäoikeudenmukaisuuden lopullista hävittämistä.

Pyhä Jumala, armahda meitä. Johdata meitä, niin että saamme kuulla sinulta vapauttavan tuomion. Aamen

Riitta Särkiö

Lahden rakentamisen kummajaisia on jo monta kymmentä vuotta ollut täysin konsulttivetoinen suunnittelu ja rakentaminen. Tämä on aiheuttanut spekulaatiota rakenteellisen korruption olemassaolosta Lahden rakentamisessa. Erityisesti tätä epäili Lahden entinen kaupunginreviisori Juha Tapiola vuosien 2015-2017 oivallisissa tarkastuskertomuksissaan näiltä vuosilta. Epäiltynä ollut entinen kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta yritti jopa lakkauttaa koko tarkastustoiminnan Lahdesta, onneksi tuloksetta. Silti meno jatkuu samana ja Lahtea yritetään kupata ja vedättää, koska Lahden omien teknisten virkamiesten kompetenssi ei riitä oman rakentamisen suunnitteluun, josta paras esimerkki on surullisen kuuluisa Liisu.

Ehkä tärkein syy kuitenkin on se, että silloin, jos rakennushanke ei onnistu tai osoittautuu kimurantiksi, voidaan epäonnistuminen aina vierittää konsulttien kontolle. Näitä täysin onnettomia rakennushankkeita Lahdesta löytyy. Vanhojen autojen kauppias ja ”rakentajayrittäjä” Pasi Tinnilä ja hänen kumppaneittensa rakentamatta jättämästä Lahden vanhasta konserttitalosta käydään oikeutta vieläkin.

Malva ja Paavolan kampus ovat malliesimerkkejä siitä, kuinka Lahden päättäjät ovat rakentaneet yksityisille yrittäjille todelliset sammot, joiden uskomattomat vuokrasopimukset takaavat niille täysin kohtuuttomat tulot verrattuna niistä saatuihin myyntivoittoihin. Vuokrat: Malva 20 000 euroa kuussa, Paavola enemmän. Paavolan kampuksen vuokrauksen on väitetty tulevan Lahdelle halvemmaksi kuin tilojen hoitaminen itse. Ruotsalainen sijoitusyhtiö Hemsö nauraa ja kuittaa 20 vuoden vuokrasopimuksella itselleen Paavolan kampuksen myyntihinnat kaksinkertaisesti.

Vertailin kuusi vuotta sitten Lahden ja muiden samansuuruisten kaupunkien käyttämiä konsulttipalveluiden käyttöä Omalähiö-lehdessä. Lahti käytti rahaa näihin konsulttipalveluihin kolme kertaa enemmän kuin verrokkikaupungit. Tämän jälkeen jonkinlainen päätös vähentää näitä Lahden huimia konsulttipalkkioita tehtiin, mutta kattia kanssa, sama peli Lahdessa jatkuu ja itse asiassa pahenee. Nyt Lahdessa on käynnissä kuppauksien kuppaus. Lahden kaupunkia on jo pitkään vedättänyt Kinos-yhtymä, joka on lupaillut ummet ja lammet Lahden hyväuskoisille virkamiehille rakentavansa Rantakartanon tontille hotellin. Kerta kerran jälkeen hanke on siirtynyt, koska pankit eivät ole halunneet luotottaa tätä täysin absurdia
rakennusviritystä.

Hanketta vetävä Kinos-yhtymän toimitusjohtaja Arto Korhonen ei ole saanut hanketta käyntiin neljässä vuodessa. Nyt hän yrittää kupata ja lypsää Lahden kaupungilta 30 miljoonaa euroa aloittaakseen hankkeen. Mitä hän on tehnyt nämä neljä vuotta? Hänen on turha vedota koronan aiheuttamaan lamaan. Hän haluaisi varmasti saada vuokrat juoksemaan heti, vaikka toimintaa ei olekaan? Malvassahan tämä toimii hyvin, vuokra juoksee, vaikka tiloihin ei vielä pääse. Hän yrittää selvästi käyttää Malvan vuokratuloja keppihevosena ja sitoa Lahti kaikkiin indeksiä korottaviin kustannuksiin.

Nyt kaupungin päättäjien kannattasi viheltää peli poikki heti! Jos Lahden kaupunki on luvannut sijoittaa 30 miljoonaa tähän kasvottomien sijoittajien viihdekeskuksen uimahalliosastoon, on tästä sanouduttava välittömästi irti. Kaupungilla ei ole mitään intressiä maksaa tästä uimahallista vuokraa 2,7 miljonaa vuodessa 20 vuoden ajan. Lahdelle on kannattavampaa tehdä uusi uimahalli Launeelle itse. Kinos-yhtymän rakennusnäyttö ei ole uskottava. Sen ainoa hotelli
Folks Hotel Helsingissä tuotti tappiota vuonna 2020 yhteensä 685 000 euroa. Korhos- Kinos hankkeen jäljet pelottavat!

Juhani Melanen

Kirjoitan tätä kolumnia maapallon toisella puolella Brasiliassa. Suomi ja Brasilia ovat toisistaan kaukaisia maita, mutta meillä on kuitenkin paljon yhteistä ja täydennämme toisiamme osaamisessa Arktiselta alueelta Antartikselle. Ja yksi asia yhdistää meitä: metsät. Aivan kuten meillä Suomessa, metsät ovat Brasilian kansallisaarre. Glasgown ilmastokokouksen jälkeen metsien kestävä käyttöä tulee nyt edistää kaikin mahdollisin tavoin. Suomalaista osaamista arvostetaan myös Amazonin alueella ja suomalaisten yritysten ratkaisuja on jo käytössä sademetsien tilan seurannassa. Olen tiettävästi ensimmäinen Amazoniassa vieraileva virassa oleva suomalaisministeri ja meillä on nyt todellinen tilaisuus luoda yhdessä ratkaisuja koko maailman kannalta olennaisen metsäalueen kestävämmälle käytölle.

Olen tavannut tällä viikolla pääkaupungissa Brasilian ulkoministerin, oikeusministerin sekä valtiosihteerit puolustus – ja liikenneministeriöstä. Yrityksiä matkalla on mukana useita: kärkenä Nokia, Patria ja voimakkaasti kasvavat start up -yhtiöt, kuten IceEye ja Secapp. Eteläisen maapallon suurimmassa kaupungissa eli Sao Paolossa tapasin metsäteollisuuden etujärjestön puheenjohtajat, teollisuusjohtajia ja paikallisia kauppakamareita. Kaikissa keskusteluissa on noussut esiin mielenkiinto hyödyntää Suomen osaamista ja suomalaisia innovaatioita Brasiliassa. Brasilialaiset investoivat myös Suomeen. Myös 5G ja verkkoyhteydet sekä kyberturvallisuus ovat ajankohtaisia. Allekirjoitimme Brasillian kanssa yhteistyöasiakirjan kyberyhteistyön syventämiseksi. 213 miljoonan asukkaan Brasilia on meille tärkeä toimija tasapainottamaan Kiinan ja Yhdysvaltojen vastakkainasettelua. Euroopan Unionin pitää olla aktiivinen myös latinalaisen Amerikan suurvallan kanssa.

Tällä viikolla saatiin kotimaassa historiallisen kovia uutisia, kun suomalainen ruokalähettiyhtiö Wolt myytiin noin 7 miljardilla eurolla. Vuonna 2014 perustettu Wolt on hyvä esimerkki digitaalisten tuotteiden ja alustatalouden mahdollisuuksista. Wolt on osoitus siitä, että meillä on kasvanut ja kasvaa maailmanluokan yrityksiä, jotka kiinnostavat maailmalla. Tiimi oli tässäkin ratkaiseva tekijä. Joukkue, joka osaa ja uskaltaa hakea isoa kalaa voi menestyä. Ja uhraa siihen kaiken mahdollisen. Kaikki eivät aina onnistu ja siksi meidän pitää oppia kestämään myös epäonnistumisia. Suomalaisten start-upien keräämä rahoitus suhteessa bruttokansantuotteeseen on jo nyt Euroopan kärkeä. Suomen luotettavuus ja vakaus ovat isoja valtteja, kun yksityinen raha etsii maailmalla turvasatamaa. Poliittisella tasolla on keskityttävä nyt siihen, että Suomi on luotettava kumppani ja meillä uskaltaa tehdä investointeja ja kasvattaa yritystoimintaa.

Ville Skinnari

Lapsena vietin paljon aikaa mummolassa. Mummola oli vanha maalaistalo, aika iso ja kaupungin valoihin ja ääniin tottuneen lapsen mielestä illalla, kun tuli pimeä siellä oli vähän pelottavaa. Nukkumaan mennessä tuntui pelottavalta jäädä pikkusiskon kanssa yksin isoon huoneeseen, kun mummo lähti vielä tekemään hommia tai katsoi uutisia tuvassa olevasta televisiosta. Tuulen humina, hiirien rapina ja monenlaiset äänet, kuulostivat uhkaavilta ja oli vaikea rauhoittua nukkumaan.

Mummo kuitenkin keksi avun ja laittoi huoneen keskellä olevan piirongin päälle tuikun palamaan. Tuo pieni tuikun valo, oli kuin mummon suojeleva katse pelottavalta tuntuvan pimeän keskellä. Pelottavat äänetkin hävisivät mielestä ja oven takaa kuuluvat television äänet kertoivat, että aikuiset ovat aivan lähellä. Oli turvallista käydä nukkumaan.

Tulevan sunnuntain kirkollisena aiheena on valvominen, tarkoittaen hengellistä valppautta ja elämän rajallisuuden muistamista. Valvominen, hengellinen tai aivan konkreettinen tuntuu toisinaan helpolta, mutta ei aina.

Kehotus valvomiseen tuntuu väsyneestä ihmisestä ahdistavalta. Tarkoitetaanpa sillä konkreettista valveilla pysymistä tai hengellistä valppautta. Kun olet väsynyt tai kuormittunut, et siihen pysty.

Sunnuntaina vietetään myös isänpäivää. Monessa pikkulapsiperheessä, valvominen ja väsymys ovat hyvin konkreettista todellisuutta. Muistan miten pahimpina aikoina lasten ollessa ihan pieniä, olin ajoittain niin väsynyt, että ainoastaan tärisin ja voin pahoin. Jos joku olisi tuolloin vielä komentanut olemaan valppaana ja valveilla Jeesuksen tulemista silmällä pitäen, olisin ehkä ruvennut vain itkemään. En siihen olisi kyennyt.

Ajattelen kuitenkin, ettei kehotus valvoa tarkoita sellaista yli omien voimavarojen menevää suorittamista. Jumalassa valvominen on lepoa, tai ehkä vielä paremmin sen voisi sanoa niin, että Taivaan Isän suojassa valvominen on lepoa. Ehkä jotenkin samoin kuin silloin lapsena, mummon jätettyä tuikun palamaan, ei tarvinnut enää huolehtia turhasta vaan pystyi luottamaan siihen, että en ole yksin pimeän keskellä. Siksi Taivaan Isän suojassa valvominen on lepoa.

Hanna Rikkanen
kappalainen
Launeen srk

Maailman keskipiste oli tällä viikolla Skotlannissa ja tarkemmin sanottuna YK:n ilmastokokouksessa. Asiantuntijoiden mukaan käsissämme on nyt viimeiset mahdollisuudet pysäyttää ilmastonmuutoksen kiihtyminen keikahduspisteen yli. Uhka on aito ja sillä olisi mittaamattoman suuret vahingot. Päätöksiä siis tarvitaan. Puheet eivät riitä.

Suomella on ilmastoasioissa kokoaan suurempi rooli. Sen olemme myös lunastaneet. Olen kiertänyt viime kuukausina maailmaa tiiviisti, ensi viikolla on vuorossa Brasilia. Viesti on kaikkialla sama: Suomen metsä- ja ilmasto-osaamisella on valtavasti kysyntää. Suomi tunnetaan maana, joka pitää huolta niin ihmisten kuin ympäristön hyvinvoinnista. Meidän pitää nyt johtaa entistä enemmän esimerkillä ja viedä tätä viestiä ja yritysten osaamista maailmalle. Jos olemme hiljaa ja sivussa, ei meitä myöskään kuulla eikä meidän huoliimme vastata. Emme myöskään saa sitä kauppaa mitä tarvitsemme talouden ja työllisyyden kasvuun.

Olen haastanut kollegoitani ympäri Eurooppaa yhteistyöhön EU:n sisällä ja myös ulos Euroopasta. Muuten jäämme Kiinan ja USA:n jalkoihin. Pelkästään Saksa ja Ranska investoivat miljardeja vihreään siirtymään. Silti se on vielä vähän verrattuna maailman jättiläisten elvytykseen. Tässä kilpailussa meidän yritysten pitää olla tiiviisti mukana. Vahvaa Eurooppaa tarvitaan nyt. Se on myös Suomen etu, koska yksin emme pystyisi vaikuttamaan. Aina kun olen nostanut Suomen lippua esille Euroopassa ja kauempana, on myös lahtelaista väriä ollut mukana. LUT, LAB ja Kempower olivat mukana viime viikolla Tukholmassa, ja uskon että yhteinen tekeminen nousee nyt aivan uudelle tasolle Ruotsin kanssa.

Tämän viikon torstaina oli naisten palkkapäivä. Se on STTK:n vuosittain julkistama päivä, jolloin miehen vuoden aikana saama palkka ohittaa naisten koko vuoden palkan. Tämän päivän jälkeen naiset työskentelevät kuvaannollisesti loppuvuoden ”ilman palkkaa”, sillä naisten keskimääräiset ansiot ovat nykyisellään 84,3 prosenttia miesten ansioista. Tämä on täysin kestämätön tilanne. Palkkatasa-arvossa tapahtuu kyllä vuosittain pieniä askelia oikeaan suuntaan. Se ei kuitenkaan riitä alkuunkaan. Jos palkkakuilua pystytään kuromaan umpeen vain tätä vauhtia, naiset ja miehet ovat samalla viivalla vasta vuonna 2100.

Vaikka Suomi on tasa-arvon mallimaita, on työelämän asioissa meillä vielä paljon korjattavaa. Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava samassa organisaatiossa sama palkka – aina. Erilaisia työtehtäviä voi olla joskus haastava vertailla keskenään. Töiden välillä on siksi tehtävä jatkuvaa vaativuuden arviointia. Palkkakuitin tulee heijastaa todellista työmäärää ja sen asettamia vaatimuksia työntekijälle. Jotta tämä toteutuu, tarvitaan niin työnantajan kuin henkilöstön yhteistyötä ja vuoropuhelua.

Hallitus on tehnyt isoja korjausliikkeitä työelämän ja työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Näiden kärjessä on sukupuolten ja myös muun sukupuolisten välisen tasa-arvon vahvistaminen. Esimerkiksi perhevapaauudistus helpottaa vanhempien perhe-elämän ja työn yhteensovittamista sekä parantaa naisten ja miesten tasa-arvoa työelämässä jakamalla hoitovastuuta vanhempien kesken. Yhdenvertaistamistyötä jatketaan hallituksen tasa-arvo-ohjelman ja muiden toimenpiteiden pohjalta.

Työmarkkinoilla tarvitaan monenlaista osaamista. Samapalkkaisuus ja yhtäläinen arvostus ihmisten tekemälle työlle on paitsi tasa-arvoasia myös laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Toimivat työmarkkinat ovat hyvinvointiyhteiskunnan ja demokratian parhaimpia turvatakuita.

Ville Skinnari