Vuosia sitten asuimme Saksassa. Pikkulapsemme totutteli uuteen paikkaan, kieleen, elämään. Hän teki havaintoa kaikesta vieraasta ja totesi jossakin vaiheessa: ”Äiti, eks’ me ollakin ihan tavallisia? Me ei olla allergisia eikä katolisia?” Lapsi oli ilmeisesti huomannut, että jotkut eivät voi syödä kaikkea ja että Saksassa oli katolinen kirkko siinä meidän naapurissa ja toisaalta luterilainen kirkko, jossa myös kävimme. Pikkuihmisen maailmassa uudet asiat olivat ensin outoja, epätavallisuuksia. Kesti vähän aikaa ja sitten hän tiesi, että on ihan tavallista olla allerginen ja ihan tavallista olla katolinen kristitty. Niin se maailma avautui.

Suomessa vietetään tammikuussa Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa ja rukouspäivää (18.1.) muun muassa sen takia, että me oppisimme ymmärtämään ihmisten välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Meitä on moneksi myös uskon ja uskontojen suhteen, mutta yhdistäviä asioita on vielä enemmän kuin eroja. Kaikki maailman kristityt ovat saman Jumalan lapsia, saman Kristuksen lunastamia, sama Pyhä Henki toimii erilaisten ihmisten ja erilaisten seurakuntien keskellä.

Tasavallan presidentin allekirjoittamassa tämänvuotisessa rukouspäiväjulistuksessa puhutaan turvallisuudesta. Julistuksen mukaan turvallisuus tarkoittaa suvaitsevaisuutta, kunnioitusta ja vastavuoroisuutta ihmisten välillä, yli rajojen: rikkaiden ja köyhien välillä, nuorten ja vanhojen kesken, eri kielten ja kulttuurien välillä, eri uskontojen kesken, yli pelkojen ja viholliskuvien. Sitä tarvitaan omassa lähiympäristössämme, kotimaassamme, koko ihmiskunnassa ja suhteessamme kaikkeen luotuun. Voimme löytää toisemme sisarina ja veljinä, joilla on annettavaa toisilleen ja vastaanotettavaa toisiltaan. Vieraanvaraisuus ja kunnioitus luovat välillemme todellista turvallisuutta.

Näitä isoja asioita me voimme harjoitella ihan arkisissa tilanteissa, kun kohtaamme toisiamme. Silloin huomaamme, että hyvinkin erilaiset ihmiset ovat kumminkin ”tavallisia” ja tuttuja, ihmisiä, joiden kanssa voimme elää yhdessä. Kristittyjen yhteisenä tehtävänä on pitää esillä evankeliumia ja rukoilla toistensa ja koko maailman puolesta. Niin paljon hätää ja huolta on nytkin maailmassa, että rukousta tarvitaan. Jumala antaa meille tulevaisuuden, toivon ja turvan.

Riitta Särkiö