Suomen passi on ”kovaa valuuttaa”, sitä näyttämällä pääsee moneen paikkaan, moneen maahan noin vain. Varmaan sitä yritetään väärentääkin, jotta ovet aukenisivat. Tämän sunnuntain aiheena on Taivaan kansalaisena maailmassa. Miten pystyn osoittamaan tämän kansalaisuuteni?

Meillä kristityillä ei ole mitään ulkonaista, yleispätevää merkkiä, josta meidät voi tunnistaa. Kasteessa piirretystä ristinmerkistä ei ole jäänyt jälkeä otsaan, pukeutuminen tai hiusmalli eivät kerro mitään siitä, mihin uskoon kuulumme. Risti kaulassa on minusta aina jonkinlainen valinta ja tunnusmerkki, mutta ei sekään tietysti kerro, mitä sydämessä liikkuu.

Jeesus sanoi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13: 35). Tässä onkin haastava taivaan kansalaisten tunnusmerkki: keskinäinen rakkaus! Ei ole helppoa rakastaa, auttaa, palvella, pysyä kärsivällisenä ja lempeänä. Kristitytkin epäonnistuvat, toimivat väärin ja rakkaudettomasti. Siksi tämä tunnusmerkki ei ole aukoton.

Mutta rakkauden osoittaminen on tärkeä tavoite. Kyllä minä olen monesti ystävällisen ja alttiin ihmisen kohdattuani ajatellut, että onkohan hän ”seurakuntaihminen” ja sitten pian sivulauseessa onkin käynyt ilmi, että olen siinä tavannut kristityn, Jumalaa ja lähimmäisiä rakastavan ihmisen. Siitä uskosta kumpusi hänen lämpönsä. Hän halusi siirtää eteenpäin Jumalalta lahjaksi saamaansa armoa ja rakkautta.

Taivaan kansalaisella ei ole takataskussaan passia, mutta toivottavasti hänellä on sydämessään halu rakastaa toisia.

Riitta Särkiö