Tätä isäni Laurin 65 vuotta sitten esittämää toteamusta jäin todella miettimään juuri tänään.
Muistan hyvin, että kyseessä oli jonkun silminnäkijän kertomus Loch Nessin hirviöstä, jonka hän
oli muka nähnyt. Kymppivuotiaana parrunpätkänä olin jostain lukenut uutisen ja kerroin isälleni
innolla uutisen, johon hän vastasi otsikolla.
Tämä tuli jostain syystä mieleeni, koska kaikki tiedonhaku internetistä on kokemassa suurimman muutoksen pariin vuosikymmeneen. Syynä on tekoäly eli taikasana algoritmi, jota hehkutetaan kaikkialla kuin Jeesuksen uutta tulemista. Tätä kehitystä kannattaa tarkastella ensinnäkin juuri paikkansa pitävän tiedon perusteella kriittisesti.
Kaikki tapahtui yllättävän nopeasti. Ensimmäisenä tiedon markkinoille rynni markkinajohtaja Google, joka kertoi Bard-tekoälystään. Jo heti seuraavana päivänä Microsoft julisti, että sen hakukone Bing muuttuu ”tekoälypohjaiseksi vastausmoottoriksi”, jonka kanssa voi keskustella vaikka Shakespearen merkityksestä renessanssiajan ilmentäjänä yhtä vaivattomasti kuin yliopistotasoisen tutkijan kanssa. Tätä ihme-Bingiä oli paranneltu yhteistyössä jo etelälahtelaisille esittelemäni OpenAI:n kanssa, joka oli kehittänyt ChatGPT-tekoälystään hakukoneversion. Molemmat jättiläiset ovat tätä kirjoittaessani testikäytössä, mutta molemmat ovat jo luvanneet uuden haun kaikkien meidän taviksien huviksi piakkoin.
Tutkivalle journalismille tai yleensä journalistiselle medialle tämä on huono uutinen. Tulevatko Bing ja Google muuttumaan hakukoneista vastauskoneiksi? Eli pyrkivätkö ne vastaamaan useimpiin kysymyksiin suoraan siis ohjaamatta linkeillä hakukoneen ulkopuolelle? Tässä pelissä saattaa hävitä se tiedonhaun jakamisen tärkein kriteeri eli ovatko tekoälykoneiden vastaukset totta. Miten käy lähdekritiikkitaidoille ja yliopistopohjaisen tutkimuksen tosipohjaiselle näkyvyydelle ja se tärkein: miten käy vanhan uutismedian taloudelle?
Omalähiö toimii läheisyys- ja aluekeskeisesti. Me olemme Etelä-Lahden pikkujättiläinen ja
kykenemme puolustamaan paikkaamme muuttuneessakin toimintaympäristössä, koska olemme
joustavia, yksilöllisiä ja avarakatseisia ja katselemme maailmaa pienestä mukavasta lähiöstämme käsin; silti unohtamatta suuriakaan mediassa tapahtuvia muutoksia, kuten tätä tekoäly-ylistystä.
Alku ei ainakaan lupaa sitä hyvää, mitä mediajätit tarjoilevat. En ole lainkaan varma, että osaan rajata tarkistushakujani niin hyvin, että saan parhaita tuloksia. Myönnetään, että olen ollut yllättynyt siitä tasosta, jota tekoäly tekstiä suoltaa, mutta sitten tuleekin se ongelmista suurin; voinko täysin luottaa hakutuloksiini? Kysymys numero yksi: miten voin olla varma, että tekoälyn antamissa vastauksissa on sitä todellista älyä, jota tarvitaan hyvään lähdekritiikkiin?
Varmaa kuitenkin on, että tulevaisuudessa robot tulevat palvelemaan meitä yhä useammissa palvelupisteissä. Miten tulemme hyväksymään robotit keskuuteemme? Pitääkö palvelurobottien olla
ihmisen näköisiä? Kelpaavatko kuljetusroboteiksi karheammatkin mallit? Robotteja on jo paljon
markkinoilla, joten ei kun heti ostamaan niitä. Mikäs sen mukavampaa kuin juttuja kertova siivoojarobotti, joka kertoo hauskoja kaskuja ja juoruaa julkkiksista ohjelmoinnista riippuen.
Robotti on sana, jonka tsekkiläinen Karel Capekin keksi jo vuonna 1920-luvulla kirjoittamassaan
R.U.R-näytelmässään. Tosiasia nyt valitettavasti on, että teollisuutemme ja kauppamme eivät enää
tule toimeen ilman robotiikkaa esimerkiksi kokoonpanolinjoilla ja palkkalaskennassa. Paras hyöty niistä on ehdottomasti tarkkuutta vaativissa kirurgisissa leikkauksissa.
Olen tieteiselokuvien suurkuluttaja ja odotan mielenkiinnolla aikaa, jota tuskin tulen koskaan
eläessäni näkemään eli ihmisen muotoisia androideja tarjoilemassa mieliravintolassani Tom Collinseja ja samalla rupattelemassa mukavia ja antamassa ravivihjeitä. Nyt kuitenkin ihmisen kaltaisiksi rakennetut robotit onnistuvat näyttämään ja vaikuttamaan pikemmin kammotavilta kuin sympaattisilta.
Valitettavasti nykyrobottimme tekevät vielä vain yhtä asiaa, kuten virolaisvalmisteinen kauppakassia kiikuttava robo. Nyt ne vielä kuljettavat ostoksia, leikkaavat ruohoa, imuroivat lattiaa ja maalaavat autonkoreja. Suomessa ollaan pitkällä robotiikassa. Kannattaa käväistä Helsingin Yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksella vakoilemassa Pekka Mäkelän vetämän RADAR-
tutkimusryhmän tuloksia ihmisen ja robotin vuorovaikutussuhteita. Muija tokaisi minulle, kun ehdotin käväisyä laitoksella, että hoidetaan ensin nämä omat vuorovaikutussuhteet kuntoon ja katsellaan sitten. No, mikäs kiire tässä nyt eläkkeellä oikein on?
Juhani Melanen