Olen kauhulla seurannut kotihoidon kaaosta maamme eri puolilla niin lehdistä kuin sosiaalisesta mediastakin käsin. Työtahti on muuttunut krooniseksi kiireeksi. Sairaslomat ovat lisääntyneet ja sijaisia on erittäin vaikea saada. Työntekijät ovat väsyneitä ja surullisia, koska eivät saa tehdä työtään kunnolla, ajan kanssa, vilkuilematta koko ajan kelloa. Hoidettavat ovat puolestaan tyytymättömiä, sillä heitä hoitajat vaihtuvat usein ja heillä on aina tavaton kiire. Kauhuskenaario on valmis!
Koska kotihoito kärsii jatkuvasta henkilöpulasta ja henkilöstö joutuu työskentelemään jatkuvassa stressissä, eivät syntyvät ongelmat ratkea samalla logiikalla kuin millä ne on synnytetty. Mikseivät maakuntien päättäjät uskalla kokeilla muita malleja, joita löytyy ja joita voidaan soveltaa myös meidän kodinhoitoomme? Sosiologia-lehdessä esiteltiin viime keväänä varsin mielenkiintoinen säätiömallinen yritys hoito- ja hoivapalveluita varten nimeltään Buurtzorg. Uudessa mallissa korostettiin asiakkaan ja hoitajan välisen hoitosuhteen tärkeyttä, yksilövastuista hoitotyötä ja omahoitajamallia.
Tavoitteena oli, että kullakin asiakkaalla olis vain yksi sama tai kaksi hoitajaa, jotka tekisivät kaikki hoitotoimenpiteet ja huolehtisivat muutoinkin asiakkaan hyvinvoinnista. Buurtzorg on onnistunut nostamaan sekä asiakastyytyväisyyttä että työntekijöiden motivaatiota. Samalla kulut ovat oleellisesti pienentyneet ja leikanneet kotihoidon kustannuksia.
Miten tämä toteutettiin? Organisaatiosta karsittiin ensimmäisenä turhat esimiehet. Hoitajille annettiin enemmän mahdollisuuksia itse päättää työstään ja aikataulustaan. Buurtzorgin toiminnan arvot ovat pääasiassa kohdistuneet asiakkaan hyvän ja tarpeenmukaiseen hoitoon sekä asiakkaan itsemääräämisoikeuteen. Juuri tätä asiakkaan itsenäistä ja autonomista toimintaa pyrittiin kehittämään, ei pelkästään ammattiauttajien avulla, vaan henkilöstön koko sosiaalisen verkoston avulla. Periaate on varsin yksinkertainen: ihminen voi asua kotonaan niin itsenäistä elämää kuin mahdollista.
Tarkoituksena on antaa asiakkaalle paras mahdollinen hoito ja toteuttaa se myös. Kokonaisvaltaisessa hoidossa ovat aktiivisesti mukana perhe ja koko se sosiaalinen verkosto, johon asiakas kuuluu. Ja mikä tärkeintä! Asiakas itse mukana häntä koskevan hoitosuunnitelman laatimisessa. Tämän kaltaisessa toimintamallissa on tärkeää johdon sitoutuminen siten, että itseohjautuva jalkauttaminen onnistuu!
Milloin tätä mallia aletaan soveltaa meidän kotihoitoomme? Nyt olisi ainakin yksi onnistunut malli, jonka voisi kopioida edullisesti. Kuka uskaltaa pistää pyörät pyörimään?
Juhani Melanen