Vanhan testamentin Job joutui elämässään koviin koettelemuksiin. Häneltä vietiin lähes kaikki: omaiset, läheiset, terveys. Silloin hän oli valmis jo luopumaan henkirievustaankin. Hän oli väsynyt kärsimään.
Kaiken raskaan keskellä Job kuitenkin säilyttää pienen toivon kipinän. Elämä on rankkaa, mutta Jumala on kaiken takana. Hän sanoo: ”Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy. Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.” (Job 14:14-15)
Tämä on mitä kauneinta puhetta ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Luoja ja ihminen ovat vuoropuhelussa: Jumala kutsuu ja ihminen vastaa. Jumala kaipaa ja ihminen ilostuu siitä, että suuri kaikkivaltias Jumala pitää pientä ihmistä niin tärkeänä ja rakkaana. Jumala on luonut ihmisen eikä unohda häntä.
Ihmiselämä voi joskus tuntua raadannalta, kuin ylipitkältä työvuorolta. Mutta raatamisessa on Jumala kanssamme: ei ahdistavana piiskurina vaan voimaa antavana tukena. Hän kutsuu meitä kaikkia lähelleen. Hän kaipaa juuri sinua.
Riitta Särkiö