Vanha poliittinen vitsi neuvostoajasta kertoo totuuden koko kansakunnasta. Siinä Hrutshev lyö vetoa, että katsomatta junavaunusta, hän pystyy sanomaan, missä itä-sateliitissa ollaan vain työntämällä kätensä ulos. Kaikki ihmettelivät tätä. Hän kertoi, että Itä-Saksassa puristettin käsiä, tsekeissä syljettin ja kotona vietiin kello.
Aloitan tosiasiasta: Venäjä ei kuulu Eurooppaan, vaan Aasiaan. Tästä seuraa se, että venäläisiä ei voi arvioida eurooppalaisilla mittareilla, minkä virheen useimmat länsimaat tekivät luodessaan energiariippuvuuden siitä. Venäjä ei usko mihinkään muuhun kuin voimaan. Kansa on erilainen, koska täysin erilaiset sosiaaliset ja poliittiset käytöstavat ja uskomukset ovat juurtuneet ja kierouttaneet heidät jo vuosikymmeniä sitten tahdottomaksi yksinvaltaa totteleviksi marioneteiksi. Olemassaolon katkera taisto on hionut heistä arkipäivän selviytyjiä. Uskomattomat varallisuuserot, valtava byrokratia ja kalliin armeijan ylläpito vaatii heiltä notkeutta jokapäiväisessä elämässä. Venäjällä perhettä ei useinkaan ole yksinkertaista elättää, vaan se vaatii luovuutta, lahjuksia, varastamista ja erilaista suhdetoimintaverkkoa kuin länsimaissa.
Tästä syystä varastamisesta on tullut täysin hyväksyttävä tapa selviytyä harmaasta arjesta. Tämä näkyy kaikissa yhteiskuntaluokissa uskomattoman laajamittaisena varastamisena ennen kaikkea valtiolta. Eihän se periaatteessa ole keneltäkään pois! Venäjällä ei toimi mikään ilman voitelua. Tämän tietävät aivan varmasti kaikki suomalaiset yrittäjät jo vuosikymmenien ajalta. Neuvostoajan jälkeen sama tapa jatkui äiti-Venäjällä, jopa röyhkeämmin. Yksityiset oligarkit ryöväsivät bulvaanien avulla Venäjän luonnonrikkaudet ostamalla oppimattomalta kansalta optiot ja valtakirjat suunnattomiin öljy- ja maakaasuvarantoihin petoksella, kuten maan tapa on aina ollut.
Venäjällä on vuosisatoja ollut tapana huijata tyhmää ja potkia naivia sopimukseen uskovaa päähän aina, kun siihen on mahdollisuus. Tämä on venäläinen luonteenvika, joka on niin musikalla kuin tavallisella byrokraatilla. Erityisen käyttökelpoiset kohteet ovat olleet länsimailla ns. ”hyödylliset idiootit”, jotka ovat aina uskoneet tähän suureen venäläiseen valheeseen, vaikka aitoa tietoa olisi ollut saatavissa helposti tutkimalla faktoja ja tilastoja. Suurin ongelma on täysin kehittymätön Venäjän yhteinen verotus, joka on luonut kokonaisen varjotalouden. Venäjän pankkijärjestelmä on mahdollistanut Putinin ja oligarkkien omistamien pankkien kautta laajamittaisen rahanpesun ja rikollisten varastettujen varojen piilottamisen ympäri maailmaan veroparatiiseihin.
Neuvostoajan raakuudet, kaoottisuus, primitiivisyys ja joukkomurhat ovat selvästi nyt näkyvissä Ukrainan sodassa. Selvästi kaikesta näkyy, että Suomen rekkapysäkkien venäjänkieliset kyltit, joissa neuvotaan länsimaisen wc:n käyttö, ei ole saavuttanut vieläkään tavallista venäläistä. Niin kauan kuin tsaari Putin on vallassa tähän kleptokratiaan ei ole tulossa muutosta. Oppositio, protestit ja tyytymättömyys pidetään aisoissa äärimmäisillä kuritoimilla, joissa ihmishenki ei ole minkään väärtti. Venäjän historian masentavimpia piirteitä on ollut rauhallisten kehityskausien täydellinen puuttuminen. Toinen näkyvä piirre on keskiluokan puuttuminen asioihin, jotka se kokisi tärkeiksi.
Muutoksen mahdollisuudet ovat rajallisia. Ainoa mahdollisuus muutokseen piilee ”tulevaisuuden sukupolvessa”, joka on syntynyt 2000- luvulla eikä ole nähnyt kuin Putinin yksinvaltiuden pyskopatian seuraukset, joilla tavallisen kansan asemaa on jatkuvasti rajoitettu, kiristetty ja pakotettu kuosiin. Pystyvätkö Venäjän internet-suodattimet estämään tämän nokkelan nuorisojoukon tiedonsaantia? Epäilen, sillä heidän kykynsä käyttää maailman laajuista sosiaalista mediaa on aivan toinen kuin heidän vanhempiensa. He pitävät omilla keinoillaan avoinna tietoavaruutta ikäisten kavereidensa kanssa ympäri maailmaa, ehkä paremmin kuin tiedämmekään.
Uskon, että tulevaisuudessa nämä nuoret nousevat joukolla vastustamaan nykyistä tärkeimpien poliittisten ja hallinnollisten piirien kyynisyyttä ja täydellistä osaamattomuutta, joka perustuu pelkästään omanedun tavoitteluun ja ahneuteen. Onneksi Venäjän kansalla on myös uskomatonta kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Nyt tarvitaan enää sitä kiukkua, jolla muutoksen voimat potkaistaan liikkeelle.
Lopuksi pieni anekdootti. Venäläisessä ruokapöydässä äänestettiin, mitä halutaan. Kaikki äänestivät jäätelön puolesta, mutta kun äänet olivat lopullisesti laskettu, borssiiin päädyttiin.
Juhani Melanen