Esko Seppänen ja Iiro Viinanen ovat panneet vauhtia suomalaiseen eutanasiakeskusteluun tekemällä kansalaisaloitteen asiasta. Aloite keräsi noin 60.000 allekirjoitusta. Eutanasia on sallittu vain Alankomaissa, Belgiassa, Sveitsissä, Luxemburgissa ja Oregonin osavaltiossa se on sallittu erittäin tarkoin säännellyissä olosuhteissa. Tätä keskustelua ”hyvästä kuolemasta” ei voi käydä, ellei siihen liity tiettyjä arvovarauksia.

Kuolinavun toteuttamista sääteleviä ehtoja rajataan aloitteessa 11 kriteerillä. Neljä koskee potilasta ja hänen tilaansa: Se on lääketieteellisesti toivoton ja johtaa pian kuolemaan, ja potilaalla on ”sietämättömiä” fyysisiä kipuja, joita ei voida lievittää. Potilaan täytyy kuitenkin olla oikeuskelpoinen, täysi-ikäinen ja kognitiivisesti kompetentti. Lisäksi hänen on esitettävä hoitavalle lääkärilleen toistuvasti, että hän haluaa vapaaehtoisesti armokuolemaa ja hänen päätöksensä on harkittu ja tehty ilman painostusta. Lisäksi lääkärin pitää olla varma, ettei potilas kärsi psykiatrisesta sairaudesta. Lääkärin ja potilaan täytyy olla molempien samaa mieltä, että muita ratkaisuja ei enää ole käytettävissä.

Kansalaisaloitteen mukaan eutanasialainsäädännön säätäminen edellyttää valvontaelimen perustamista. Tällöin eutanasian suorittanut lääkäri toimittaisi tarkat tiedot eutanasiapäätöksestä johtuneista syistä sekä muista tapahtumista, joita vaadittaisiin, kuten aikataulusta ja konsultoivista muista lääkäreistä. Kriteerit ovat selkeitä ja yksiselitteisiä, mutta mutta..

Sitten tulevat ne toiset argumentit. Voiko länsimainen oikeusvaltio luopua yhdestä keskeisimmistä ihmisoikeusperiaatteista, hengen suojaamisesta, edes silloin, kun kuolemansairas sitä pyytää? Hollannissa myrkyn voi kumota itse tai lääkärit jättävät välineet, joilla sen voi itse hoitaa. Mutta miten
nelirajavammainen pahoin loukkaantunut siihen itse kykenisi?
Sveitsissä armokuolemaa ei saa tehdä, jos tekijä tai avustaja hyötyy kuolemasta. Siellä sen voi kuitenkin tehdä esimerkiksi Dignitas-järjestön avulla, jossa lääkäriä ei tarvita muuhun kuin kirjoittamaan pentobarbiitaaliresepti.

Suomessa kansalaisaloite sivuttaa lääkäreiden vastustusta. Kuitenkin lääkärikunnastamme löytyy sellaisiakin lääkäreitä, jotka yksityistapauksissa saattaisivat avustaa kuolemaa.Tarvitsisimme siis selkeän eutanasialain, jossa määriteltäisiin tarkasti, milloin toimenpiteisiin  ryhdyttäisiin. Monilla on harhaluulo, että eutanasialain säätäminen takasi kaikille sitä haluaville armokuoleman. Sitä ei suinkaan ole laissa tarkoitettu, vaan hankkeen ajajat haluaisivat vain lievittää parantumattomasti sairaiden kärsimyksiä.

Tavalla tai toisella kaikkien armon enkeleiden yritykset on torpattava. Vanhusten viime hetken hoitojen priorisointia tehdään jo nyt monissa kunnissa, koska 95-vuotiaalle ei tehdä enää 500.000 maksavia operaatioita, joilla elinodotetta voidaan lisätä parilla kuukaudella. Keskustelu asiasta on tässäkin aviisissa alkanut!  Mitä mieltä sinä olet?

Juhani Melanen