Hyvää Juhannusta kaikille!
Juhannuksen nimi viittaa nimeen. Sakarias ja Elisabet olivat vanhoilla päivillään kokeneet ihmeen ja myös melkoisen järkytyksen, kun heille syntyi lapsi. Sakariaan olisi pitänyt antaa tälle vanhimmalle pojalleen nimi Sakarias vanhan perinteen mukaisesti. Enkeli puuttui nimiharkintaan ja nimeksi tuli Johannes sukulaisten ja hurskaitten järkytykseksi.
Järkyttäminen ei ollut valinnan syy, vaan ylempi käsky. Nimellä oli merkitystä, nimi kertoi olemuksesta ja tarkoituksesta. Tälle Johannekselle ei ollut tarjolla paikkaa isänsä jälkien seuraajana pappina, vaan hänen tehtäväkseen tuli kulkea Jeesuksen edellä ja raivata tietä maailman Vapahtajalle. Jumala on armollinen, Jumala armahtaa sisältää viittauksen Jeesukseen, ei Johanneksen omaan tosi askeetin ja yrmeän miehen hahmoon. Lopulta hänen elämänsä päättyi pään irrottamiseen tarjoiluvadille palkinnoksi suorista sanoista.
Täydentävä näkökulma aukeaa sunnuntain evankeliumista, jossa tullimies Matteus, jo toisen polven veronkerääjä ja miehittäjän kaveri, kohtaa Jeesuksen. Matteus edusti harvinaista monitaitoista ihmislajia, osasi lukea ja kirjoittaa useita kieliä, osasi matematiikan perusasiat ja muutaman sovelluksen, ja oli valtiolle lojaali virkamies. Mutta omien silmissä pahempi kuin pakanat. Ja sai varmasti sen tuntea. Tällaisen henkilön Jeesus kutsuu opetuslapsijoukon ydinryhmään. Pettikö arvostelukyky? Omien kyllä, Jeesuksen ei.
Suurin merkitys ei ole sillä, kuinka minun elämässä käy, vaan sillä, kuinka Jeesus ottaa minut vastaan. hän ei testaa ja tenti loputtomiin, vaan armahtaa ja kutsuu omiensa joukkoon. Ihmisten arvostklset ja ennakkoluulot joutavat ja joutuvat romukoppaan kun Vapahtaja itse toimii. Siinä on kaiken syvin merkitys ja tarkoitus.
Esa Kekki