Jokainen tietää, että Suomen vanhustenhoidossa on liian vähän työntekijöitä ja pula hoitajista uhkaa lähivuosina vain syventyä. Nyt on aika tehdä viimein kunnollinen suunnitelma, millä asia korjataan!
Mitään muuta Marinin hallitus ei tehnyt kuin nosti hoitajamitoitusta 0,70. Tarvitsemme Suomeen selkeän tiekartan, millä hoitajapulaan aiotaan vastata. Varmasti tiedetään, että Suomesta puuttuu noin 7000 lähihoitajaa. Tämä arvio perustuu TE- toimistoissa avoinna olleisiin työpaikkoihin. Tilastojen valossa olemme katastrofin partaalla. Sote-alan perustutkinnon suoritti vuonna 2018 yhteensä 10917 lähihoitajaa, mutta vuonna 2022 vain 7701 lähihoitajaa. Jotta voisimme selviytyä hoitovajeesta, Suomesta pitäisi valmistua vuosittain 11 000 lähihoitajaa, jotta sosiaali- ja terveydenalan työvoimatarpeet saataisiin täytettyä.
Monissa Euroopan maissa on sama ongelma kuin meillä. Mutta riittääkö pelkkä koulutuspaikkojen lisääminen yksistään ratkaisemaan tätä vajeongelmaa? Valitettavasti alan koulutuksen keskeyttää erittäin moni. Tärkeää olisi tukea alan opiskelijoita myös opintojen aikana, jotta riittävä määrä myös valmistuisi. Ensimmäisenä tulisi tukea vanhushoitajien työssä jaksamista. Tehokas johtaminen puuttuu. Siksi pitäisi luoda tehokas lähijohtaminen siten, että hoitajilla olisi entistä enemmän ja paremmat mahdollisuudet keskittyä varsinaiseen hoitotyöhän eikä pelkästään töidensä kirjaamiseen. Nyt tähän
menee jopa tunti päivässä.
Toisena tärkeänä asiana on tehdä ala houkuttelevaksi nuorille erilaisilla kampanjoilla. Nykyään 3-4 prosenttia sote-ammattilaisista on lähtöisin ulkomailta. Tätä prosenttilukua on nostettava heti. Suomen kaltaista lähihoitajakoulutusta ei juuri tunneta muualla kuin Virossa ja Ruotsissa, joten korkeakoulutettuja sairaanhoitajia on tänne vaikea saada vanhuksiamme hoitamaan huonon palkkauksen takia. Tästä syystä tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa yhä enemmän ulkomailta.
Ulkomaisille ”sairaanhoitaja” maahanmuuttajille pitää järjestää suomenkielen riittävää opetusta, ettei potilasturvallisuus vaarannu.
Uuden hallituksen on kyettävä lisäämään alan koulutuspaikkoja nopeasti siten, että hoiva-avustajia saadaan riittävästi kentälle. Juuri hoiva-avustajien koulutuspaikkojen lisääminen on nyt tärkeää, sillä vanhustenhoitajia tarvitaan vuonna 2030 kymmeniä tuhansia enemmän kuin tänään. Valitettavaa on se, että ikäluokkamme pienenevät koko ajan, mikä vähentää hoitoalan raskasta kiinnostavuutta verrattuna somebloggareiden glamouriin.
Kestävätkö lähihoitajien opinnot liian kauan? Varmasti tiedetään, että vain 70 prosenttia kolmen vuoden koulutuksen aloittaneista saaneista jää alalle! Ongelmana saattaa olla se, että monissa ammattioppilaitoksissa lähihoitajakoulutukseen tarkoitetut rahat on voitu käyttää muuhun, koska koulutuksesta kiinnostuneita on liian vähän?
Väestöennusteet puhuvat omaa rankaa kieltään. Tiedämme varmasti väestöennusteista, että kun viime vuonna 75 vuotta täyttäneitä Suomessa oli 600 000 niin vuonaa 2030 heitä on 780 000. En löytänyt viime helmikuussa sosiaali- ja terveysministeriön ilmestyneestä julkaisusta nimeltä ”Tiekartta 2022-2027” mitään sellaisia lukuja, joista olisi ilmennyt paljonko tulevina vuosina arvioidaan olevan hoivaa tarvitsevia vanhuksia tai heidän hoitajiaan. Suomi tarvitsisi juuri nyt erittäin kipeästi ajantasaiset vanhustenhoitajien kokonaismäärää koskevat tavoitteet, mutta sellaisia ei ole edes asetettu?
Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että ympärivuorokautista 0,7 hoitajan hoitotavoitetta vanhusta kohti, on mahdotonta toteuttaa edes nykyisillä hoitajavoimilla, saati sitten vuonna 2030. Jos haluaisimme tavoitella tätä ”ihannetta” tarvitsisimme vanhustenhoitoon 18 000 vanhustenhoitajaa lisää seuraavan seitsemän vuoden aikana. Tämä on utopiaa! Tätä ei tulla näkemään, sillä juuri lähihoitajat ovat yksi voimakkaimmin eläköityviä ammattiryhmistä.
Tätä ongelmaa on mahdoton ratkaista ilman totaalista terveysalan hoitajien määrän lisäämistä ulkomailta. Miten tämä tehdään? Siinäpä kysymys? Minä tietäisin, mutta se maksaa.
Juhani Melanen