Tätini kertoi olleensa lapsena usein paimentamassa lehmiä. Lehmät piti viedä joka aamu niitylle, joka oli parin kilometrin päässä kotipihasta. Tehtävä oli pienelle tytölle vähän pelottava, koska lehmät olivat isoja ja vähän tottelemattomiakin. Matkalla piti osata avata myös iso portti, jonka läpi kuljettiin lehmien laitumelle. Paimenessa oleminen oli myös yksinäistä puuhaa, sillä seurana ei ollut muita, kuin nuo paimennettavat lehmät.

Nykyään täällä Suomessa paimenen ammatti voi tuntua vieraalta – mutta monessa muussa maailmankolkassa se on ihan arkipäivää. Eikä se ole mikään ihan pikkuhomma: paimen on vastuussa laumansa perustarpeista ja turvallisuudesta. Ja jos joku eksyy laumasta, paimen etsii eksyneen ja tuo takaisin turvaan lauman keskelle.

Jeesus sanoo olevansa Hyvä Paimen. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo itsestään myös näin: ”Minä olen maailman valo. Minä olen elämän leipä. Minä olen ylösnousemus ja elämä.”

Jeesus on kaikkea tätä – ja hänellä voi olla vielä jokin muu merkitys sinulle. Mutta silti hän on sama, eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on se Hyvä Paimen, joka pitää meistä huolta, niin kuin profeetta Hesekielin sana vakuuttaa (Hes. 34: 11-16):

”Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala.”

Pauliina Hatakka