Luin hiljattain erästä eri kirjoittajilta koottua rukousten kokoelmaa. Eräs rukous kiinnitti erityisesti huomiotani ajankohtaisuudessaan. Sen on kirjoittanut Kirkkoisä Augustinus, joka eli vuosina 354-430 j.Kr. :
”Pyhä ja väkevä Yksi,me tulemme sinun luoksesi heikkoina.Vahvista meitä, laupias Herra.
Me tuomme sinun eteesi kirkon,heikon työssään, epäilevän uskossaan, jäsenmäärältään hupenevan,pelokkaana lähtemään liikkeelle.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi maailman, uupuneen ja huolten painaman, sodan ja rikosten runteleman, pahan lannistaman, väkivallan musertaman.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi ystävät, yksinäiset ja rakkaudessa pettyneet, ikävän ja kaipauksen uuvuttamat,pelon ja tuskan ahdistamat.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi sairaat ja kärsivät, kivun ja epätoivon runtelemat, ihmisten hylkäämät ja pettämät.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi, Herra, kansojen ja kansakuntien vastoinkäymiset ja vaarat,
vankien huokaukset, jälkeenjääneiden surun, muukalaisten tarpeet,uupuneiden huolet,
ikääntyvien heikkenevät voimat.
Herra, vedä puoleesi jokaista Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen”
Leena Kukkonen