Jeesus kulki, julisti Jumalan valtakuntaa, paransi sairaita ja teki jopa ihmetekoja. Monelle hän edusti viimeistä toivoa, hänen lähelleen tunkeuduttiin ja hän herätti voimakasta kiinnostusta. Välillä hän kuitenkin näyttää vetäytyvän julkisuudesta hetkeksi levähtämään ja keskustelemaan lähettäjänsä kanssa.
Jeesuksen lähimmät hermostuvat opettajaansa, eivätkä ymmärrä hänen vetäytyistään hetkeksi oleellisen pariin. Kyse lienee Jeesuksen kohdalla keskittymisestä oleelliseen. Kaikella on ytimensä ja tässä tapauksessa yhteys taivaalliseen Isään on oleellisinta.
Monitouhuisuus ja toiminnan määrä sekä osallistujamäärät näyttävät olevan oleellisia erilaisissa arvioinneissa. Sen sijaan sisällöt painuvat taka-alalle. Ei tietenkään aina, vaan vain melkein aina. Jos sisällössä ei ole ydintä tai sen äärellä viipymistä, on täysin yhdentekevää, mitä tehdään ja kuinka paljon osallistutaan. Moni oivaltaa tämän ja moni on matkalla oivallukseen.
Jeesuksen arvioinnissa oleellista on nähdä se, kuka tai mikä voima hänen teoissaan on läsnä. Sokeus ja kuurous yllättivät hänen lähimpänsäkin.
Kannattaa siis katsella Jeesusta ja kuunnella hänen ääntään, hän vastaa syvimpään kaipaukseeni.
Esa Kekki