Opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti eilen perivänsä Olympiakomitealta myöntämiään valtion avustuksia takaisin yli 435.000 euroa. Takaisin perittävät avustukset kohdistuvat muun muassa Sotshin olympiakisoihin ja Huippu-urheiluyksikön toiminta-avustukseen. Savua tässä ei ole syntynyt ilman tulta.
Valtion liikuntaneuvoston jäsenenä Olympiakomitean selitykset tietämättömyydestä eivät vakuuta. Miksi hankintalaki tai muut avustussäännökset eivät koskisi myös Olympiakomiteaa? Olympiahenki on Suomen urheilueliitin käyttäytymisestä kaukana, kun julkinen ministeriön tukiraha liikkuu urheilun hyväveliverkostossa ilman kilpailutuksia kaverilta toiselle. Samalla pyyteetöntä seuratyötä tekevät – puhumattakaan talkoolaisista – tuskailevat jatkuvassa rahapulassa ja vähienkin tukieurojen leikkausten keskellä. Lahtelaisena pitää vielä muistuttaa Olympiakomiteaa itse pääasiasta eli urheilumenestyksestä. Vajaa vuosi ennen Lahden MM-kisoja olemme etenkin mäkihypyssä tilanteessa, jossa kärkijoukkoon sijoittuvia hyppääjiä ei Suomesta löydy. Seurojen toiminnalla on tässä oma osuutensa, mutta viime kädessä ongelmista kantaa vastuun Huippu-urheiluyksikkö, joka on keskittynyt viimeiset vuodet kaiken maailman uudistuksiin ja unohtanut lähes täysin nuorten olosuhteet ja nuorten systemaattisen leirityksen tukemisen. Kaikki lähtee nuorten valmennuksesta ja heidän olosohteiden sekä toimeentulon tukemisesta matkalla maailman huipulle.
Paperidemokratia ei luo työpaikkoja
Suomalainen yhteiskunta tunnetaan maailmalla ja meitä pidetään edelleenkin yhtenä maailman parhaista maista elää ja asua. Suomalainen lainsäädäntö ja viranomaistoiminta on kuitenkin sääntelyssä mennyt liian usein liian pitkälle. Norminpurkutalkoot on hallitusohjelmassa hyvä tavoite ja otsikko, mutta samaan aikaan olemme edelleen luomassa monella tavoin käsittämätöntä paperityötä ja byrokratiaa. EU:n syyksi kaikkea ei voi laittaa. Teemme itse Suomessa omilla päätöksillämme tarpeetonta sääntelyä. Tällä viikolla sain pienyrittäjiltä viimeksi palautetta mm. katutyökorttien kustannuksista. Kortit olivat maksaneet kuuden hengen yritykselle yli 5.000 euroa. Pakollisesta kurssista ei yrittäjän mielestä ollut mitään hyötyä. Yrittäjä kertoi maksaneensa erilaisista sääntelyyn liittyvistä korteista yhteensä noin 50.000 euroa viimeisen kahden vuoden aikana.
Hallitus lupasi vuosi sitten hallitusohjelmassaan purkaa normeja ja sääntelyä. Nyt mennään edelleen päinvastaiseen suuntaan. Oppositiosta vaikuttamisen mahdollisuuden lakien valmisteluun ovat rajalliset, koska hallitus eli Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus johtavat lainsäädäntötyötä. Teen normien purkamisesta kirjallisen kysymyksen vastaavalle ministerille.
Haluan uskoa, että hallitus yrittää parhaansa. Meillä oppositiopuolueilla on vähemmistö valiokunnissa, joissa esityksiä voi ja pitääkin vielä tarvittaessa muuttaa tai jopa tyrmätä. Silloin fiksu hallitus valmistelee esitykseen uudestaan tai vetää huonoksi havaisemansa esityksensä pois. Lakeja voi siis aina muuttaa ja korjata. Se on eduskunnan päätyötä.
Kaikkea ei pidä lailla kieltää
Lainsäätäjinä olemme perustuslakivaliokunnassa kiinnittäneet huomioita lakien todelliseen tarkoitukseen yhteiskunnassa. On tapauksia, että eduskuntaan tuodaan lakiesitys, jonka vaatimaa sääntelyä ei edes teoriassa pystytä valvomaan tai sitä ole edes tarkoitus sanktioida. Tästä huolimatta halutaan jokin asia kieltää. Tästä viimeisin esimerkki on hallituksen esitys tupakoinnin kieltämiseksi yksityisautossa alle 15 – vuotiaan seurassa. Perutuslakivaliokunta toteaakin lausunnossaan (PeVL 17/2016), että ”kyseinen hallituksen esitys sisältää ylisääntelyn piirteitä: Kaikkea, mitä yhteiskunnassa ei pidetä hyväksyttävänä tai suotavana, ei ole perusteltua lailla kieltää. Sellaisia symbolisia kieltoja, joiden valvontakin on lähinnä symbolista, tulisi välttää”.
Kaikkea ei voi eikä pidä säädellä lailla tai asetuksella. Erityisesti jos sitä ei edes teoriassakaan voi valvoa.
Ville Skinnari