Meinasin kirjoittaa, että kiekkokausi on ohi. Ei ole. Maailman parhaat kisaavat Änärin voitosta. Suosikkini ovat Barkov ja Florida.

Sain kunnian istua viime kesänä Tammelan torilla Barkovin pöydässä. Miten vaatimaton mies, hyväkäytöksinen herra, joka ei takuulla rehvastele. Soisin hänelle pokaalin.

MM-kisoissa juhli Tsekki. Suomen pojat yskivät C-joukkueellaan. Jukka Jalosen aika tuli päätökseen. Olin valmis antamaan jatkoaikaa. En ole enää. Mieshän oli kireä ja äreä. Aikansa kutakin.

Tilalle tuleva Antti Pennanen on kirosana Ilveksen leirissä. Ei nyt teilata miestä. On hänellä näyttöjä suuntaan jos toiseenkin.

Kun Jouko Myrrä sai Ilveksestä monoa, ei hänen annettu kätellä pelaajia. Kun Pennanen lähti, hän ei halunnut kätellä ketään. Olen lohduttanut ilvesläisiä, että kun Niemelä saa kenkää marraskuussa, hän takuulla kättelee kaikki kannattajatkin.

Tommi Niemelä on saanut tamperelaisessa mediassa tilaa yllin kyllin. Jotkut odottavat, että jumala saapui kylään. On niitä epäilijöitäkin kuten aina.

Eräs iki-Ilves viestitti minulle Niemelän avauspuheesta pelaajilleen näin: ”Kuuntelin Niemelän puheen. Olisin odottanut jotain sanottavaa. Muuta kuin itsestään selvää, me ollaan me -lätinää.”

Samainen Hirvonen pisti vielä ärsytystä puolen yön aikoihin. ”Näyttää siltä, että Tappara on sen verran kova ensi kaudella, ettei Pelsulla ronssipelissä ole mitään jakoa!”

Pelsun kausi oli loistava, Niemelä mainio. Mitali mielessä myös ensi kauteen. Nuoret, nouskaa esiin!

Hanu Björnisen kotiinpaluuta odottaen

Raine Järvinen

Tulevana viikonloppuna on aihetta juhlaan. Moni nuori valmistuu lukiosta ja ammatillisesta oppilaitoksesta, ja saa vastata moneen kertaan kysymykseen, mitä nyt seuraavaksi. Viimeiset vuodet ovat olleet nuorille opiskelijoille vaikeita. Korona vaikutti melkein kaikkeen ja etänä opiskelu ei koskaan korvaa keskinäistä kanssakäymistä.

Nuoret ovat oikeutettuja kysymään meiltä omasta tulevaisuudestaan? Millaisen Suomen me saamme tulevaisuudessa? Millaiseen työelämään me valmistumme? Rehellinen vastaus on, että erittäin haastavan ja vaikean, koska moni asia on epävarma, epävarmempi paljon kuin meidän lapsuudessamme. Minä valmistuin Salpauselän urheilulukiosta keväällä 1993. Vaikka elimme Lahdessa laman keskellä, meillä oli valtava halu ja tahto menestyä ja parantaa maailmaa. Suomi ja maailma ympärillä oli silloinkin sekaisin, mutta ei niin vaikeassa tilanteessa kuin nyt. Neuvostoliitto oli hajonnut, Suomi liittymässä Euroopan Unioniin ja syvästä lamasta haluttiin nousta yhdessä. Ei riidelleen, vaan rakentaen. Kävin armeijan urheilukoulussa 1993–1994 ja sen jälkeen muutin Hollantiin 1995. Halu oppia uutta oli valtava ja minua jopa siihen kannustettiin.

Nyt eripuraa ja syvät jakolinjat ovat paljon syvemmällä ja uutisista nähdään sotaa, kuolemaa ja talouden kurimusta. Eikä valoa ole näkyvissä maailmalla, päinvastoin. Huoli toimeentulosta kaivaa mieltä kodeissa. Mutta luovuttaakaan ei voi eikä pidä. Paljon on kiinni meistä itsestämme, miten me luomme tulevaisuuden uskoa ja toivoa lapsillemme. Koulutus on tässäkin se avainsana. Toisen asteen tutkinto on ehkä se tärkein askel kohti uutta, opiskelua ja työelämää. Lahden työllisyystilanteessa näkyy edelleen meidän alhainen koulutustasomme. Ilman toisen asteen tutkintoa työllistymisen mahdollisuudet ovat tilastollisesti paljon heikompia. Siksi meidän tulee tehdä kaikkemme, että jokaisella on mahdollisuus – vaikka vähän vanhempanakin – motivoitua ammatillisen tai lukion suorittamiseen. Samoin meidän pitää kannustaa nuoria lähtemään kokeilemaan siipiä myös Suomen ulkopuolelle.Yksi EU:n vahvuus on hyvin toimiva koulutusyhteistyö ja rahallisestikin on mahdollista löytää erittäin hyviä ratkaisuja, koska tukijärjestelmät toimivat myös EU:n laajuisesti. Samalla haluan vedota yrityksiin ja työnantajiin. Antakaa nuorille mahdollisuus. Ensimmäinen työpaikka on usein se tärkein, jotta pääsee eteenpäin.

Meillä on myös ylioppilasjuhlat lauantaina. Todistuksen arvosanoista emme ole paljon puhuneet, mutta tärkeintä on valmistuminen. Muistan itse, kun keskustelu ällien (L) tai ämmien (M) määrästä kävi kuumana, mutta enää niitä ei tässä iässä kysytä tai sitten todella harvoin. Salppurin Urheilulukio on nyt Lahden Lyseossa eli tämän nyt voi varmaan tulkita laajasti jopa siten, että olemme nyt kolmannessa polvessa valmistuneet samasta koulusta.
Onnea kaikille valmistuneille ja tietenkin myös vanhemmille ja isovanhemmille! Hyvää ja ansaittua lomaa tai kesätyön aikaa!

Ville Skinnari

Viime viikonloppuna teimme seurakunnan metsäretken Pesäkallion luonnonsuojelualueelle. Oli kuuma, hyttysiä tarpeeksi, mutta hieno vanha metsä vaihtelevine maisemineen lumosi ainakin minut. Tavattiin ensin järvenrannassa, sitten kuljettiin kuusikossa, jyrkkien sammalkallioiden ohi, Sydänsuon laidalle perhosia ihmettelemään ja kuunneltiin lintuja puiden välistä pilkottavan sinisen taivaan alla. Matkan varrella koettiin yhdessä rauhoittava eväs- ja hartaushetki avoimella ja aurinkoisella kalliotasanteella.

Metsä on yleensä paikka, jossa ihmisen on hyvä olla. Usein se on suomalaiselle paikka, jossa koetaan Pyhän läsnäoloa. Metsässä Jumala saa elämän sykkimään. Ovathan metsät ihan välttämättömiä meille, ne tuottavat happea ja tietysti tarjoavat ravintoa lukemattomille eläimille. Puut tuovat varjoa, suojaa ja turvaa. Joku on sanonut niin, että puut ovat kuin viisaita vanhuksia, jotka pitävät pystyssä metsää ja maisemaa.

Monen mielestä puita on mukava halailla. Sitä tehdessä juurittuu johonkin rauhoittavaan ja kiireettömään maailmaan, sterssitasot laskevat. Halattavia runkoja ainakin on meille vihreän kullan maan asukkaille tarjolla anteliaasti, nimittäin Suomessa on 82 miljardia puuta!
Pelkkä puiden katselukin rauhoittaa. Jospa ensi kerralla metsäkävelylläsi valitsisit yhden puun, jota pysähdyt tarkastelemaan. Miettimään, että jos puu osaisi puhua, mitä se kertoisi? Mitä sinä tahtoisit sanoa sille? Entä mitä puu kertoo yhteisestä Luojastamme?
Jumala tietää, että meidän kaipauksemme ja tarpeemme ovat monenlaisia. Niinpä Jumala hoitaa meitä luonnon kautta. Metsästä saakin usein lähteä voimia saaneena. Metsään siis!

Ota vastaan siunaus:
Antakoon Jumalan sana juurillesi viisautta ravinnoksi, kasvattakoon se elämäsi rungon vahvaksi, ja antakoon Sinun elämäsi tuottaa hyviä hedelmiä! Siunatkoon Isä, Poika ja Pyhä Henki sinua ja kaikkia luontokappaleita, nyt ja aina, Aamen!

Pastori Kati Saukkonen,
Launeen seurakunta

Eduskunnassa on puhuttiin tällä viikolla monesta tärkeästä asiasta, mutta myös alkoholista ja alkoholipolitiikasta. Muistan hyvin toissa eduskuntakaudella, kun Suomi vietiin 5,5 prosentin maailmaan. Olin silloin itse sen uudistuksen kannalla, koska näin ja koin, että Suomi on siihen valmis. Uudistus ei sekoittanut Suomea eikä johtanut onneksi niihin lieveilmiöihin, mistä ihan aiheellisestikin on muistutettu. Suomeksi se tarkoitti sitä, että esimerkiksi aito lonkero tuli päivittäistavarakauppaan ja hyvä niin. Nykynuoret ovat meitä vanhempia viisaampia monessa asiassa ja ovat sitä myös alkoholinkäytössä, jos ja kun tilastoja on uskominen.

Kun viime kesänä seurasin hallitusneuvotteluita ja näin nykyisen hallitusohjelman kirjauksen 8 prosentin uudesta rajasta, ensimmäinen ajatus tästä asiasta oli, että 8 prosentin kompromissi tulee ja saattaa muodostua 8 prosentin katastrofiksi. Esitys myös suosisi ulkomaalaisia valmistajia eikä siksi ole kovin isänmaallinen.

Lakihanke on etenkin EU-oikeuden kannalta selvästi ongelmallinen. Kyse on kilpailuneutraliteetista, tasapuolisuudesta ja elinkeinovapaudesta, jotka loistavat poissaolollaan tässä esityksessä. Elinkeinovapauden kannalta perustellumpaa olisi, että valmistustavan pohjalta ei tehdä eroa saman alkoholipitoisuuden juomien välillä.

Talousvaliokunnan mukaan juomasekoitus voi tarkoittaa sekä käymisteitse valmistettuja, että tislatusta alkoholijuomasta valmistettuja, maultaan ja käyttötarkoitukseltaan samankaltaisia tuotteita. Näin ollen tislaamalla ja käymisteitse voidaan valmistaa ja tuoda markkinoille samankaltaisia ja toisensa korvaavia tuotteita. Talousvaliokunta piti tärkeänä, että käyttötarkoitukseltaan yhtenevien ja alkoholipitoisuudeltaan samanvahvuisten alkoholijuomien myyntiä kohdellaan sääntelyssä samalla tavalla, jotta voidaan varmistaa yritysten yhdenvertainen kohtelu ja tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Eli käytännössä tätä tarkoittaisi vahvan lonkeron ja käymisteitse valmistettujen tuotteiden kohtelua samalla tavalla. Nyt esitys ei sitä tee.

Jos tällainen lakihanke hyväksytään eli kohdellaan epätasa-arvoisesti valmistajia valmistustaparajoituksella, käydään EU-tuomioistuimessa varmasti vuosien prosessi, jossa varmasti tulee myös isoja vahingonkorvauksia. Toki tuomioistuimien käytäntöä ei ikinä pidä ennakoida. Selvää on, että tämä 8 prosentin malli ei ole toimiva.

Viisaassa päätöksenteossa eduskunnassa toivottavasti asiaan vielä palataan ja lähdetään siitä, että tämä jo epäonnistuneena syntynyt lakihanke ei edisty eduskunnassa näillä pohjilla.   Siksi esitimme lakihankkeen viemistä Suureen Valiokuntaan, joka vastaa EU – lain tulkinnassa.

Toisena asiana nostin esille keskiviikkona istunnossa arvonlisäveron alarajan poiston epäkohdat. Valtiovarainministeri Purra puolusti alarajan asettamista 15.000 euroon, vaikka asiantuntijoiden mukaan se ei ole pienten yrittäjien ja työllisyyden etu. Rajan olisi voinut edelleen laittaa esimerkiksi 30.000 euroon, koska nyt moni jättää liikevaihdon tästä syystä 15.000 euroon. Monelle yrittäjyys on se ainoa vaihtoehto työllistyä ja pienelle palvelun tuottajalle arvonlisävero voi olla erittäinkin haastava asia. Monelle se on myös tarpeellinen lisätulon lähde, kun palkalla ei tule toimeen.

Ville Skinnari

Erään vanhan tv-sarjan lääkärin Housen yksi yleisistä lausahduksista oli: ”Kaikilla on salaisuuksia”. Uskon tämän pitävän aika pitkälti paikkansa. Eikä se ole pelkästään huono asia. Vaikka avoimuus ja rehellisyys ovat tärkeitä ominaisuuksia, on hyvä osata myös suojella itseään pohtien, mitä kaikkea minun on syytä itsestäni paljastaa ja kenelle. Salaisuudet tuovat kuitenkin oman haasteensa ihmissuhteisiin. Meiltä vaaditaan luottamusta. Luottamista siihen, että mahdolliset salaisuudet, joita toinen osapuoli ei kanssamme jaa, eivät ole sellaisia, jotka vaikuttaisivat suhteeseemme vahingollisesti.

Monesti ihmisillä on silti kova halu tietää ja ymmärtää mahdollisimman paljon. Housenkin yksi pakkomielle oli selvittää kaikki eteen tulevat mahdolliset mysteerit ja salaisuudet. Ihmisyyteen kuitenkin kuuluu sen hyväksyminen, että jotkin asiat jäävät aina meille mysteeriksi ja salaisuudeksi. Tämä liittyy vahvasti myös uskoon. Jumala itse ensinnäkin on salattu Jumala. Jotain voimme Hänestä saada selville Raamatusta, mutta osa tulee jäämään aina salaisuudeksi. Lisäksi toisinaan Jumalan toiminta ja monet uskoon liittyvät asiat tuntuvat vaikeasti ymmärrettäviltä tai selitettäviltä. Voimme vain ihmetellä. Ja luottaa. Koska siitä nimenomaan myös uskossa on kyse: luottamuksesta. Mutta kun annamme Jumalalle mahdollisuuden tulla osaksi elämäämme, silloin tällöin saamme kokea pieniä välähdyksiä, jotka vahvistavat uskoamme ja luottamustamme.

Mari Ruuska
vs. seurakuntapastori
Launeen srk

Minun piti olla viime pyhänä Tammisaaressa, vehreässä kesäkaupungissa. Illalla piti nauttia jalkapallosta, EIF-FC Lahti. Piti, piti. Molemmat isäntäni, sekä Wege että Mikko pettivät ja seurasin pelin kotona keinutuolista. Kiitos vaan veljet!

Yllättäen kotijoukkue vei avausjaksoa mainion Kanten johdolla. Ilma oli kuuma ja selostaja sanoi jostain syystä, että Lahden kannattajilla on ”huikalle tarvetta”. No, minäkin otin oluen.

Toiselle jaksolle FC Lahti vaihtoi ryhmitystä. Mitäs sitä kolmella topparilla tekee, kun kahdellakin pärjää. Selander ja Babiker sisään. Peli kääntyi. Väsyneen oloinen kotijoukkue taipui Odytayon kanuunan edessä. Näppärä poika tämä Ody.

Otin oluen ja aloin odottaa voittomaalia. Mutta, mutta. Jotenkin EIF piristyi ja oli jopa pari kertaa lähellä juhlintaa. Kerran Akseli Puukko pelasti hurjalta näyttäneen ylivoimahyökkäyksen.

Lopulta vieraspiste tyydytti. Otin sille oluen. Paikalla ollut lahtelaisryhmä oli tainnut ottaa muutaman enemmän. Teevee välitti haista vee huutoja, en tykännyt.

EIF putoaa sarjasta. Nappaa varmaan kotonaan voiton kaksi. Entäs Lahti? Ei alku kovasti riemastuta. Käännös olisi tehtävä ensi maanantaina kotihiihtostadikalla, jonne saapuu SJK. Pitänee tulla ihmettelemään.

Vannoutuneena Kortteliliigan ystävänä sain viestin, että Kalle Kotiranta suorastaan loistaa jalkapallossa, jossa Laatuclub ja FC Goodies jaksavat edelleen.

Johanna Ojala, FC Bulls on tehonnut jo 6+3 ja Eetu Keinänen SC31 peräti 8+1. Isolla kentällä Afila Bodo Victor Emmanuel on koonnut 3+2 Darfur Unitedin riveissä.

Vielä sain tietää, että Bultsu Kallio on treenannut mölkkyä rajusti koko talven, joten kesällä lienee osumia tulossa enemmän kuin ohiheittoja. Ja mitä tulee mainitsemiini oluisiin, niin korostan, että ne olivat nollanollaa. Kai.

Urpolle hyvää nimpparia ja kaikille hauskaa loppukuuta.

Raine Järvinen

Nuoruudessani koulumaailmassa käytettiin usein käsitettä luokkahenki. Se saattoi olla hyvä tai vähemmän hyvä.  Myös armeijasta tai työpaikastaan kertovat ovat voineet kertoa ryhmänsä tai työyhteisönsä ”hengestä”.  Ilmaisu on kuitenkin epämääräinen ja asia abstrakti. Tulkinnan varaa jää paljon.  Hyvä henki ryhmässä tai yhteisössä merkinnee muun muassa sitä, että ketään ei jätetä yksin ja jokaiselle annetaan työrauha ja mahdollisuus oppia. Yhdessä pidetään yllä positiivisuutta sekä rakentavia puhe- ja ajattelutapoja.

Moniulotteinen ja tärkeä asia siis.  Helluntain lahja- Pyhä Henki –  on sekin moniulotteinen ja vaikutuksiltaan merkittävä.
Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen häneen uskoville puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi ja helluntaina tuo lupaus toteutui.
Pyhä Henki on yhteyden, voiman, totuuden ja rakkauden henki. Se opettaa luomaan kunnioittavaa yhteyttä erilaisten ihmisten kesken, palvelemaan toisia ja elämään sovussa ja rauhassa. Kristus on Pyhän Hengen avulla läsnä arjessamme ja elämässämme.
Pyhä Henki merkitsee yksilön ja yhteisön elämässä suurta siunausta.  Sen vaikutuksesta yhdenvertaisuus toteutuu ja rakkaus saa virrata vapaana.

Valoisaa ja riemullista helluntaita kaikille!

Johanna Hurtig 

Aluksi syvä osanottoni Juhani Melasen omaisille ja läheisille. Hänen ajatuksiaan ja kärkevääkin, mutta osaavaa haastamista yhteiskunnallisissa asioissa jäämme kaipaamaan. Keskustelimme paljon vielä keväänkin aikana Lahdelle ja Suomelle tärkeistä asioista. Monta asiaa jää työlistalle meille nuoremmille.

Tapasin israelilaisen Breaking the Silence -järjestön edustajia Ori Givatin ja Joel Carmelin eduskunnassa. Breaking the Silence on merkittävä ja tunnettu israelilainen veteraanisotilaista koostuva kansalaisjärjestö, joka on tehnyt 20 vuotta tärkeää työtä ihmisoikeuksien puolustajana. Järjestö pyrkii kasvattamaan tietoisuutta miehityksen arkipäivästä Itä-Jerusalemissa, Länsirannalla ja Gazassa
Tel Avista Helsingissä vierailevilla järjestön edustajilla oli vahva viesti siitä, miten vahingollinen järjestelmä Israelin miehitys on myös israelilaisille, ja että monet Israelin armeijassa palvelleet vastustavat miehitystä ja sotatoimia. Breaking the Silence kerää sotilailta todistuksia siitä, millaista armeijassa palveleminen on, kun työtehtäviin kuuluu muun muassa palestiinalaisten kotien miehittäminen ja lasten pidättäminen, ja miten Israelin järjestelmä toimii.

Järjestö kritisoi Israelin armeijan doktriinia ja toimintatapoja, muun muassa siviiliuhrien määrän osalta. Ainoa ratkaisu heidän näkökulmastaan on sodan lopettaminen ja miehityksen päättäminen, sillä miehityksen jatkuessa eivät palestiinalaiset tai israelilaisetkaan voi elää rauhassa.

Kansalaisjärjestöjen kuuleminen ja kansainvälinen yhteistyö Israelin ja Palestiinan tilanteeseen liittyen on erityisesti nyt erittäin tärkeää. Suomen ja EU:n on jatkettava ja vahvistettava pyrkimyksiä sodan lopettamiseksi mahdollisimman pian. Sodan jatkuminen ei ole myöskään israelilaisten etu.

Mutta sitten vielä Lähi-Idästä Lahteen. Lahden valtuustossa äänestetään ensi maanantaina kaupungin historian suurimmasta yksittäisestä asiasta eli Lahti Energian myynnistä. Olen virkamatkalla silloin ETYJ – asioissa Lissabonissa, mutta varajäsenemme ovat paikalla ja meillä on asiaan aivan selkeä ja yhteinen kanta. Lahti Energiaa ei pidä myydä. Kaupunginhallituksen tiukka äänestys asiasta ratkesi siihen, että Perussuomalaiset eivät olleet kutsuneet varaedustajaa paikalle. Miksi? Suurimmassa mahdollisessa asiassa? Syitä voi vain arvailla.

Jalkapallossa lahtelaisten alkukausi on ollut takkuinen, mutta niin on ollut Kisapuistonkin tilanne. Viime viikolla pelasimme viikonloppuna perinteisen Parlamenttien välisen jalkapalloturnauksen Bernissä Sveitsissä. Kolme peliä kahdessa päivässä toi Suomelle mestaruuden voitoilla Saksasta, Itävallasta ja Sveitsistä.

Ville Skinnari

Yksi Kortteliliigan huipuista on ollut Karsa. Sain käsiini sen perustamista koskevan kirjoituksen. Keväällä 1974 istuivat englannin tunnilla Semi, Peku ja Rilo. He tunsivat huolta rapistuvasta kunnostaan ja iloisista viikonlopuistaan.
Alettiin porukalla pohtia liikunnallisen harrastuksen aloittamista. Peku ehdotti hevospooloa ilman kannatusta. Hevoset puuttuivat, jalkapallo oli!

Sinä päivänä jalkapalloilun ilosanoma levisi ja Karsa, jos ei nyt syntynyt, niin siitettiin. Lahden Lyseo oli silloin hetken Kariniemen Yhteislyseo. Siitä nimi Kariniemen Sarastus, Karsa FC. Legenda oli syntynyt.

Ihme kyllä, Karsa ei koskaan liigaa voittanut. Hopeaa tuli kolmasti ja kaksi kertaa pronssia. Cupissa joukkue jäi toiseksi 1975.

Karsa oli lyseolaisten joukkue, mutta pelaamaan pääsi, jos asui Kirveskadulla. Sieltä tuli Hannu Nissinen, maalitykki, jolta jäi jokunen osuma tekemättä mm. Etelä-Lahden ylpeyttä Napakkaa vastaan. Voitolla Karsalle kultaa, mutta Napakka oli tyly. Ispi Lius iski maaleja Sunien syötöistä. Kokon Kaitsu torjui upeasti ja Sulppi raatoi.

Kerran Karsa uusi mestaruudesta. Tärkeä pinna oli mennyt Tallukkaa vastaan Kake Rivinojan tasoittaessa 2-2:een. Uusinnan voitti kuuluisa Kulma 2-0. Karsassa tapahtumista vaiettiin vuosikymmeniä.

Moni, niin moni nimi, anteeksi jää mainitsematta, mutta Karsaan liittyvät oleellisesti mm. Ale Andersson, Suke Suominen, Make Uronen, Sami Rämö, Matti Salminen, Huotarit ja aina HJKhon asti yltänyt Pekka Kanerva. Ja tietysti Kyyrön Make. Puhumattakaan Lempisen Ossista, valiokoutsista.

Ehdotan juhlaotteluksi Karsa-ReWa. Ihan vaan kävelyjalkapalloa, tietyistä syistä. Voin tulla tuomariksi, ohjat täytyy pitää jonkun käsissä. Tai ei kai se enää niin vakavaa ole.

Kesäjuhlissa voi kajauttaa. ”Kun viettävät vanhat ystävät iltaa, nauru on herkässä aina. Vaikk kyyynelkin karkaa liikuttuvilta, surut ei Karsaa paina. Pyöreät vuodet saavutetaan, ette oo vanhoja mutta, naamasta huomaa, ette oo ihan nuoriakaan.”

Karsa tunnettiin ja tunnetaan myös upeista naisistaan.

Raine Järvinen

Hape liittyy myös Etelä-Lahteen, vaikka on monen paikan mies. Syntynyt Oulussa, kiertänyt siellä täällä ja asettunut Lahteen. Asunut jopa Saksalassa ja opettanut Launeella, erityisopen paperit kun on taskussa.

En nyt ala sen tarkemmin Hapen ansiolistaa purkamaan, koska kaikkihan miehen meriitit tietävät. Sitä mietin, että tuleeko lempinimi Hopeakettu Mypan aikaisista neljästä SM-hopeasta?

Hape tunnetaan myös Tampereella. Hän oli nostamassa Tamua liigaan. Kuten Kumua. Kuten AC Oulua.

Julle Suni muistelee Hapen olleen junnuna väkkärä innokas reippaalainen. Yllätys minulle oli, että hän oli erityisen lupaava jääkiekossa. Lähes kaverinsa Pile Koskisen tasoa…huom. Harri on lahjakas puhuja.

Reipas oli Hapelle kaikki kaikessa. Muistan, kuinka 1967 Kisarissa kuulutettiin Upon pelissä, että Reipas hävisi Hakalle 1-9. Hape kirmasi pääkatsomon edessä edestakaisin ja huusi epätoivoisesti pienen pojan vimmalla: – Ei voi olla totta, ei voi olla totta!

Reippaassa Hape pelasi neljä pääsarjaottelua. Turun Pyrkivässä hän loisti divarissa kaverinaan Ave Nieminen, jolle Turun murre tarttui Hapea voimakkaammin.

Ehtoopuolella seuraksi valikoitui LTP. Hape oli tietysti Kingi. Silloin valmentaja Olli Salminen kohahdutti kerran laittamalla Hapen vaihtoon. Hape ei ymmärtänyt. No, toisella jaksolla Hape pääsi irti ja verkko heilui. Muistaakseni.

Olen varma, että Hapen sydän on pallonmuotoinen. Tekniikkapallon. Eikä se siitä pienene edes golfpallon kokoiseksi.

Lämpimät onnitteluni toivesävelmin Kaiken takana on nainen. Ullan kanssa rakkaus on roihunnut vuodesta 1972. Terveyttä tuleviin vuosikymmeniin. Jaksa Harri jaksa! Maanantaina on aihetta juhlaan. Ai niin, onnet myös Jannelle. Olet kasvattanut hienon Isän.

Raine Järvinen