Jeesus auttaa hädässä

Ensi sunnuntain jumalanpalveluksissa kuulijat viedään veneretkelle. Jeesus nukkuu ja opetuslapset ovat peräsimessä. Levollinen tunnelma muuttuu kuitenkin nopeasti nousevan myrskyn myötä kuoleman peloksi. Kokeneet kalastajat herättävät Jeesuksen huutamalla: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.” ( Matt.8:25)

On järkevää pelätä myrskyä pienessä veneessä. Pelon tehtävä on pitää meidät elossa. Aalto-yliopiston pelkotutkimuksessa on selvinnyt, että meillä suomalaisilla on paljon sosiaalisiin suhteisiin liittyviä pelkoja. Pelkäämme toisiamme, sitä että meille nauretaan ja että jäämme yksin. Hylätyksi tuleminen pelottaa, koska kukaan meistä ei oikeasti kykene olemaan oman elämänsä sankari. Meidät on luotu suhteeseen muiden ihmisten ja Jumalan kanssa. Syntiinlankeemuksessa suhde särkyi. Aloimme pelätä Jumalaa ja toisiamme. Tarvitsevuudesta tuli hävettävä haava. Yhä edelleen kuvittelemme, että on vahvuutta pärjätä yksin.

Tarvitsevuus on lapsen ominaisuus, siksi Jeesus kutsui seuraajiaan opetuslapsiksi. Opetuslapset luottivat mestariinsa myrskyssä ja Jeesus tyynnytti tuulen. Voimme ottaa mallia lapsista, jotka ovat kaikkein lähimpänä Jumalaa. He ovat kaikessa riippuvuudessaan esimerkkejä siitä, että mekin saamme tarvita, epäonnistua ja pelätä. Jumala ei meiltä muuta odotakaan kuin sitä, että huudamme opetuslasten tavoin häntä hädässämme avuksi.

Jumala rakastaa luomaansa heikkoa, avutonta ja syntistä ihmistä. Siksi Jeesus ei tullut maailmaan vain tyynnyttämään tuulia ja tekemään ihmeitä, vaan sovittamaan ristillä syntimme ”.. jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. ” ( Joh. 3:16)


Janne Suomala
Seurakuntapastori

Puhkeaako ”kaiken kupla” ja joudummeko hyperinflaatioon?

Maailmassa on velkaa eri laskutapojen mukaan arviolta 232 000 miljardia euroa! Summa on ennätyksellinen ja nelinkertainen suhteessa koko maailman bruttokansantuotteeseen. Mutta silti tämä velkavauhti ei ole pelottanut maailman johtavia suurvaltoja, ennen kuin vasta viime talvena, kun Yhdysvaltojen keskuspankin FED:n pääjohtaja Jerome Powel alko ihmetellä inflaation nousua löytämättä siihen kunnon syytä.

Inflaatio on korkeammalla kuin 40 vuoteen. Ruuan hinta USA:ssa on noussut ja samalla myös tavaroiden; inflaatiolaukka on alkanut ja Bidenin suosio laskee. Mutta olisiko maailman johtavien keskuspankkiirien ollut syytä lukea Granham Summerin teos ”The Everytihing Bubble. The Endgame to Central Bank Policy”? Siitä olisi ainakin voinut löytää niitä syitä, jotka mahdollisesti voivat johtaa ennennäkemättömään superinflaatioon eli ” Kaiken kuplaan”. Markkinastrategi Summer puhuu etupäässä USA:n keskuspankista, mutta mielestäni sen sanoma sopii EU:hun ja yhtä hyvin Suomeen . Tilanne vaikuttaa juuri nyt sellaiselta, kuin hän on teoksessaan aprikoinut. Pörssikurssit ovat ennätys korkealla ja nousevat, koska raha karkaa sinne ja tarpeelliset investoinnit vähenevät. Komponenteista on pulaa koko maailmassa ja siksi hinnat uhkaavat karata pilviin.

Inflaatio ei johdu rahan määrästä, vaan yksinkertaisesti siitä, että ostettavia hyödykkeitä on liian vähän suhteessa rahaan. Hintahuutokaupat ovat tänään maailmassa tosiasia: on myyjien markkinat. Tavaroista maksetaan ylihintaa, koska varaosia ei voi odotella montaa vuotta. Ei ole pulaa rahasta, vaan tavaroista ja niiden liikkumisesta. Sijoittajien näkökulmasta kupla on muodostunut seuraavasti. Alhainen korkotaso ja keskuspankkien elvyttävä rahapolitiikka ovat johtaneet turvallisten sijoituskohteiden tuoton katoamiseen. Pankkitalletusten ja turvallisten valtionlainasijoitusten tuotot ovat vajonneet nollan tuntumaan, jopa negatiivisiksi. Siksi sijoittajat lähtivät hakemaan tuottoja muista omaisuuslajeista! Tuottojen metsästys on taas laajentunut roskalainoihin. Englanniksi ilmiö tunnetaan termilla ” hunt for yield” eli eräänlaiseksi ”tuottometsästykseksi”.

Asuntomarkkinoilla on taas potkua, mutta kuinka kauan? Sumersin mukaan kaiken keskiössä ovat kuitenkin valtioiden lainapaperit, joita keskuspankit ovat ostaneet ”mielettömästi”. Keskuspankkien poukkoileva linja ei ole ainakaan vähentänyt inflaatiopaineita. Juuri keskuspankkien tehtävähän on kertoa mahdollisimman selvästi ja ennakoitavasti, mitä ne ovat tekemässä. Nyt rahaa painetaan lisää neljässä vuorossa ja inflaatio alkaa karata käsistä. Monet maat ovat nostaneet jo ohjauskorkojaan, kuten Norja.

Ellei maailman tilanne vaikuttaisi niin huolestuttavalta, niin nyt olisi pienen satiirisen naurun paikka: keskuspankitkaan eivät ymmärrä inflaatiota. Näitä lainapapereiden hintakehitystä on vaikea seurata, koska niistä ilmoitetaan vain niiden korot. Korot ilmoittavat taas käänteisesti hintojen kehityksestä. Matalat korot tarkoittavat sitä, että sijoittajat ovat valmiita ostamaan joukkovelkakirjoja kalliilla. Kierre alkaa olla valmis!

Muita merkkejä ovat bitcoinin hintapoukkoilu. Se on kahdeksankertaistunut parissa vuodessa. Velkaiset maat, kuten Kreikka ja Italia maksavat lainoistaan vain 0,8 prosentin korkoja. Saksan ja Ranskan pankit ovat lainoittaneet niitä, eivätkä halua menettää rahojaan Kankkulan kaivoon. Kaiken tämän keskellä maailmassa muhii pandemia, joka näyttää jatkavan tuhojaan säälimättä. Aiheellista onkin kysyä juuri tänään, ovatko finanssimarkkinoiden luottopelaajat keskuspankit enää uskottavia? Onko usko ”taivasrahan” kaikkivoipaisuuteen viimein katoamassa ja superinflaatio käynnistymässä? Onko kenelläkään taloustieteilijällä vastauksia outoon inflaatiokehitykseen? Jos on, niin nyt kannattaisi hypätä esiin, ja voittaa talousnobel!

Juhani Melanen

Urheilun ja opiskelun yhdistäminen kannattaa

Aluevaalit ovat nyt takana. Valtakunnallinen vaalitulos kertoo ennen kaikkea siitä, että suomalaiset haluavat vakaata otetta sotepäätöksentekoon. SDP, kokoomus ja keskusta pärjäsivät hyvin. Bensan hinnoilla revittely ei kantanut pitkälle eli perussuomalaiset putosi. Nyt aloitetaan työ uusien alueiden rakentamiseksi. Hyvinvointivaltiosta huolehtiminen edellyttää uusia ratkaisuja ja toimintamalleja. Ne pitää nyt näyttää toteen.

Äänestysprosentti jäi Suomessa alle viidenkymmenen. Tämä on demokratian toteutumisen kannalta huolestuttavaa. Kaikkien puolueiden on nyt mietittävä ratkaisuja siihen, että kansalaisten ääni kuuluu päätöksenteossa vahvemmin. Myöskään aluevaaleissa käsitellyt aiheet eivät osuneet kaikki kohdalleen. Päijät-Hämeessä ehkä se suurin paikallinen kysymys puuttui. HYKY:n yhteisyritys Mehiläisen kanssa ei noussut esille, vaikka se kuohuu pinnan alla edelleen. Harjun terveys ei ole onnistunut kaikilta osin palvelujen tuottamisessa ja henkilöstö on unohdettu keskeisissä päätöksissä. Uuden aluevaltuuston on puututtava tähän kiireesti.

Terveysasemien kohtalo ei sekään noussut esille. Esimerkiksi Launeen terveysasema ei ollut agendalla eikä myöskään Nastolan terveysasema. Paikalliset sotekeskukset ja lähipalvelut ovat kuitenkin se palveluverkon kaikkein tärkein osa. Uusia ratkaisuita ja digipalveluita tarvitaan, mutta ne eivät korvaa kasvokkain kohtaamista. Lääkäriin on päästävä ripeästi silloin, kun on tarvetta. Kaiken pitää lähteä käyttäjän tarpeista eli ihmisestä.

Vierailin maanantaina Koulutuskeskus Salpauksessa tutustumassa Urheiluamiksen toimintaan. Oli hienoa tavata motivoituneita ja omissa kilpalajeissaan menestyviä nuoria urheilijoita ja kuulla heidän kuulumisiaan. Tavoitteet olivat jokaisella erittäin korkealla. Salpaus on huippuluokan koulutustoimija, joka pystyy tukemaan tavoitteellisesti urheilevia nuoria mahdollistamalla opiskelujen ja urheilun yhdistämisen. Urheiljoiden ammatillista koulutusta tarjoavat Urheiluamikset kuuluvat Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluverkostoon ja ovat myös osa urheiluakatemiatoimintaa. On välttämätöntä, että nuorille urheilijoille taataan yhtäläiset edellytykset opiskella niin ammatillisen koulutuksen piirissä kuin urheilulukioissa. Tällä rakennetaan huippu-urheilun tulevaisuutta ja tulevaisuuden toimivaa työelämää.

Ammatillisesta koulutuksesta ja arvostuksen vahvistamisesta on käytävä keskustelua laajemminkin. Ammatillinen koulutus on keskeinen osa suomalaista työelämää ja sen merkitys tulee kasvamaan. Entisenä kilpaurheilijana ja itsekin opiskelut ja urheilun yhdistäneenä tiedän, että opiskeluun satsaaminen urheilun ohella kannattaa. Koulutuksen ja ammattiin kasvamisen kautta voi vaikuttaa niin omaan tulevaisuuteensa kuin ympäröivään maailmaan.

Ville Skinnari

Nyt rakennetaan uutta!

Lahden hiilineutraalin rakentamisen klusterista on tulossa totta. Klusterin eteen on tehty paljon työtä ja se tuottaa nyt tulosta. Puhuin viime maanantaina hankeyhteistyön aloitustilaisuudessa. Hiilineutraalin rakentamisen klusterin keskiössä on puurakentaminen ja uusiutuva energia. Klusterissa on mukana Lahden kaupunki, LUT-yliopisto, LAB-ammattikorkeakoulu ja kasvava joukko yrityksiä. Tarkoituksena on kehittää yhdessä uutta liiketoimintaa, jossa yhdistyvät puurakentaminen ja uusiutuvien energiamuotojen käyttö.

Lahdessa ja Päijät-Hämeessä on aidosti huippuluokan osaamista hiilineutraalin rakentamisen ja erityisesti puurakentamisen sekä uusiutuvan energian tuottamisessa. Tämä osaaminen pitää nyt saada uuden liiketoiminnan ja kasvun käyttöön. Hiilineutraaliin rakentamisen markkinoissa puhutaan maailmalla miljardeista. Lahden kaupungin, koulutustoimijoiden ja paikallisten yritysten pitää näyttää nyt johtajuutta ja ottaa haltuun ympäristön kannalta kestävän rakentamisen markkinoita. Hyvällä tarjonnalla saadaan luotua myös kysyntää. Lahdella ja Päijät-Hämeellä on hiilineutraalissa rakentamisessa iso mahdollisuus vientiin ja työpaikkoihin. Nyt pitää rakentaa uutta ja rohkeasti!

Lahti näkyy ja kuuluu tällä hetkellä maailmalla muutenkin. CNN nosti Lahden ainoana suomalaisena kohteena maailman huippumatkakohteiden joukkoon. Lahti selviytyi jatkoon myös Euroopan komission alaisen matkailun EDEN-verkoston kilpailussa.

Aluevaalit pidetään tänä sunnuntaina 23.1. Vaalikentillä vedetään nyt kovaa loppukiriä. Kierrän Lahdessa, Hollolassa ja Orimattilassa perjantaina, lauantaina ja vielä sunnuntainakin olemme Lahdessa torilla. Myös vaalitentti minulla oli ohjelmassa ja Facebook live –tapahtumia. Kaikkia kanavia tarvitaan nyt, jotta saadaan keskustelua meille kaikille tärkeistä asioista. On tärkeää, että mahdollisimman moni äänestää, jotta Lahden ja Päijät-Hämeen ääni kuuluu sote-asioissa myös jatkossa.

SOTE –sektorilla olemme olleet edelläkävijöitä koko Suomessa. Eteenpäin on menty – välillä liiankin ’
nopeasti. Nyt on aika rakentaa palveluita maltilla ja huomioida erityisesti henkilöstö ja heidän jaksaminen.
Tässäkin tarvitsee kaikkia ja kaikkien puolueiden yhteistyötä. Sen me Suomessa olemme osanneet ja niin
pitää olla jatkossakin.

Ville Skinnari

Mitä usko on?

Kuluneella viikolla vietettiin Pyhän Henrikin muistopäivää, kotoisammin talvi Heikkiä. Pyhä Henrik, piispa jonka tehtävänä oli tuoda kristinuskoa pohjolan pakanakansalle, koki traagisen kohtalon. Legendan mukaan hänet tapettiin Köyliön järven jäälle. Luterilaisuudessa pyhimyksillä ei enää ollut samanlaista sijaa kuin katolisessa kirkossa, mutta joitakin merkkejä pyhimyksistä löytyy vielä nykyisestäkin kalenterista.

Vaikka legendassa esiintyneiden henkilöiden todenperäisyydestä ei ole täyttä varmuutta, tapahtuma liittyy pohjolaan tehtyyn ristiretkeen. Ristiretkillä ei ole kovinkaan kummoinen maine ja moni varmasti mielellään unohtaisi, että se on osa kristinuskon historiaa. Nykyään jo ajatus siitä, että toinen ihminen jotenkin pakotetaan uskomaan samalla tavoin kuin itse uskoo, tuntuu vastenmieliseltä. Sen sijaan toisten vakuuttaminen oman uskon tai uskomusten ylivoimaisuudesta on varsin yleistä. Näkyyhän tämä paitsi uskonnoissa, myös sunnuntaina järjestettävien vaalien ohjelmajulistuksissa.

Olen viime aikoina pohtinut paljon uskoa. Mitä se on? Miksi se on? Tai mikä on uskon ja totuuden suhde? Jos uskoa lähestyy pelkästään tiedon pohjalta tai sen, mikä voidaan todistaa todeksi, uskon olemuksesta menetetään jotain hyvin oleellista. Itselleni usko on enemmänkin pohja, josta nousee tapa suhtautua toisiin ihmisiin, ympäristöön ja ylipäänsä elämään. Usko on myös suhde.
Sunnuntain kirkollinen aihe ”Jeesus herättää uskon” kuvastaa ehkä juuri tätä. Suhde Jumalaan saa uskon heräämään.


Hanna Rikkanen
kappalainen, Launeen srk

Elämme netissä ja somessa sosiaalipornon aikaa

Käytän melko ahkerasti kaikkia eri viestintäalustoja, kuten Twitteriä, Facebookia, Messengeriä,
WhatAppia, Instagramia, puhumattakaan YouTubesta ja Lindendistä ja muista hömpötyksistä.
Tieto lisää tuskaa! Näiltä alustoilla voi lukea yhä enemmän erilaisista kuolemista, alkoholivanhemmista, hyväksikäytöistä, syövistä, liikasyömisistä, anoreksiasta, tatuointiongelmista ja vaikkapa oman kissan mielenterveysongelmista.

Ihmiset ongelmineen ovat tunkeutuneet omaan olohuoneeseeni lupaa kysymättä. Täysin tuntemattomien tilitykset tykkäyksineen ovat pikkuhiljaa alkaneet ihan oikeasti ahdistamaan siksi, että olen itsekin henkilökohtaisesti toiminut samalla tavalla ja kertonut eturauhassyövästäni avoimesti mm. Facebookissa. Vasta nyt korona-aikana kotona lukiessani eri viestimissä kaikenlaista duupadaappa käsitin, että tuntemattomat puhuvat minulle. Järki ja sivistyneet keskustelut ovat hävinneet ja ne ovat saaneet vastuksen, jota on vaikea voittaa. Maailma on siirtynyt tunnepornon aikaan!

Viestit toki ilmaisevat, että olemme kuolevaisia, kohtalon heittopusseja ja helposti vietävissä.
Kaiken tämän sosiaalisen virran taustalla raksuttavat algoritmit ovat matemaattisia malleja, jotka
oppivat niille syötetyistä sisällöistä ja yleisön reaktioista viestien sisältöön. Nämä algoritmit ovat tunnistaneet, että reagoimme helpoimmin tunteita herättäviin viesteihin. Viestien lähettäjät ovat taas oppineet, minkä tyyppisiä viestejä algoritmit nostavat esiin. Ne ovat juuri niitä tunnereaktioita, joita medianäkyvyyttä haluavat yksilöt ja yhteisöt toivovatkin.

Vanha slogan ”15 minuutin kuuluisuudesta” pitää paikkansa ja erilaiset bloggaajat ja huijarit ovat
oivaltaneet tämän ja lähteneet tekemään bisnestä verkossa. Sanalla sanoen: ihmisten pahaa tai hyvää oloa meidän on pakko seurata, jos olemme liittyneet johonkin ryhmään mihin olemme antaneet suostumuksemme. Saamme lukea medioista, kuinka huonosta lapsuudesta huolimatta Pekasta tuli miljonääri. Kaikesta voi selvitä kovalla työllä, tahdonvoimalla, älykkyydellä ja innovaatioilla. Onnistuminen on aina omaa taitoa, epäonnistuminen muiden syytä.

Tässä kaikessa valitettavasti unohtuu helposti hyväosaisuuden ja huono-osaisuuden välinen tosi dilemma. Suurin osa kolmannen ja neljännen polven huono-osaisista ei yksinkertaisesti jaksa tai kykene selviämään edes tavallisesta arkipäivästä ilman yhteiskunnan apua. He tarvitsevat ja ovat oikeutettuja demokraattisen valtiomme luomiin tukiin ilman huonoa omatuntoa.

Kuka hallitsee media, hallitsee kansaa. Tätä tietoa käyttävät kaikki; niin liike-elämä kuin politikka.
Mutta näillä somen tunnereaktiolla voi johtaa harhaan, muurata mielipiteitä ja sumentaa suhteellisuudentajua helposti. Koko sosiaalinen media on valjastettu kutittelemaan aivojemme niitä
geeeniosia, jotka saavat aikaan raivon inhon ja liikutuksen kaltaisia tunteita. Tämän mielemme some- sepät tietävät ja useimpia meitä viedäänkin netissä kuin pässiä narussa. Sosiaalisessa mediassa voidaan rakentaa olemattomia identiteettejä ja trolleja, joilla halutaan vaikuttaa meihin kaikkiin. Tavalliselta tossunkuluttajalta vaatii suunnatonta nokkeluutta tunnistaa epätosi ja tosi niin mediassa kuin somessakin.

Venäjä on trollien kuningaskunta. Muistan hyvin kymmenen vuotta sitten Suomessa nousseen kohun venäläisten lasten kohtelusta Suomessa, joka oli suomalaisen dosentti Bäckmanin suodattamaa täyttä valetta ja vääriin tietoihin perustuvaa manipulointia suomalaisia viranomaisia kohtaan.
Tähän ”loanheittoon”virallinen Suomi ei reagoinut mitenkään tai vähän älähti. Tästä liikkeestä Bäckman olisi saanut ihailemassaan Venäjän maassa 20 vuoden leirituomion. Tämä on samalla erinomainen esimerkki vastuuttomasta sosiaalipornosta, koska keskiöön oli tahallisesti nostettu lapset.

Metan, eli Facebookin ja Instagramin, omistajan, on ollut pakko reagoida tähän! Instagram muuttuu pian kronologiseksi ja tekstejä voidaan poistaa entistä helpommin. Mikäli algoritmeistä haluttaisiin oikeasti hyötyä voitaisiin niitä käyttää muuhunkin kuin meidän käyttäjien koukuttamiseen eli hienommin engagementiin. Miksi algoritmejä ei voisi suunnitella sellaisiksi, että ne tunnistavat ylitunteelliset reaktiot ja hillitsevät niiden julkistamista viiveellä eli harkinnan jälkeen?

Keskustelua aiheesta on jatkettava. Mielenkiintoista oli havaita, että edes tuomioistuimemme eivät
näe asioita samalla tavalla. Oulussa toimittajaa ei tuomittu rasismista, mutta Lahdessa nainen taas tuomittiin rasismista, koska oli haukkunut häntä kiusannutta maahanmuuttajaa epäsopivasti.
Rasimi-kortti on sellainen kortti, joka vedetään esiin aina, kun se on mahdollista.

Juhani Melanen

Arkisia ihmeitä

Näin tammikuun puolivälissä monella meistä ovat jo karisseet ensimmäiset luulot ja toiveet uudesta vuodesta. Jotkut ehkä vielä hetken sinnittelevät lupausten kanssa, osa on jo todennut, kuinka vaikeaa on tehdä muutoksia. Miten vaikeaa onkin tehdä muutos ja miten vaikeaa on pitää siitä kiinni?

Raamatussa kerrotaan, miten Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Kyseessä ei ollut mikään erityinen tapahtuma, vaan hääjuhla Galilean Kaanassa. Jeesus oli siellä äitinsä ja opetuslastensa kanssa. Olen ollut elämäni aikana monissa häissä, ja niihin kuuluu ihan omanlaisensa tunnelma. On hienoa juhlia yhdessä rakkautta ja rukoilla siunausta tulevaan.

Kaanan häissä meinasi käydä huonosti, kun pitoihin varattu viini loppui. Jeesuksen äiti Maria kuitenkin luotti Jeesukseen ja siihen, ettei tämäkään asia ollut liian vähäpätöinen Jeesuksen ratkaistavaksi. Ensin Jeesus sanoi, että hänen aikansa ei ollut vielä tullut, mutta kun Maria vain uskoi ja luotti, Jeesus muutti veden viiniksi ja juhlat saivat jatkua. Kertomus on täynnä vertauskuvia, mutta itseäni eniten puhutteli dMarian luottamus. Hän näytti omalla esimerkillään, että ei ole mitään niin arkista tai pientä ongelmaa, ettei sen kanssa voisi mennä Jeesuksen luo.

Kun me oman elämämme kanssa etsimme uutta suuntaa uuden vuoden alussa, on hyvä muistaa, että Jeesus on kanssamme. Hän tekee ihmeitä sielläkin, missä niitä vähiten osaamme odottaa. Kun luotamme häneen, uskomattomia asioita voi tapahtua.


Maija-Reetta Katajisto

Onko jatkuva kasvu, kapitalismi ja ilmastonmuutos mahdoton yhtälö?

En ole tästä pirunmoisesta koronavirussirkuksesta löytänyt kuin kaksi positiivista asiaa: liikunnan lisääntymisen ja kirjallisuuden. Erityisesti olen yrittänyt perehtyä taloustieteeseen ja tulevaisuuden näkymiin. Minä, joka olen pian siirtymässä Golgatan palloon ikäluokkani kanssa, havahduin viime kesänä oikein kunnolla, tutustuttuani lasten lasteni yliopistokursseihin ja erilaisiin prognooseihin heidän tulevaisuudestaan.

Parhaan kirjan luin tästä vasta viikko sitten. Se antoi erittäin hyvän kuvan niistä ongelmista, jotka jälkikasvumme joutuvat ratkaisemaan. Tim Jacsonin kirja ”Post Growth. Life After Capitalism” pysähdytti minut totaalisesti. Valitettavasti kirjaa ei ole vielä suomennettu, mutta kauan siihen ei varmasti mene. Olin onneksi lukenut tämän brittiläisen taloustieteilijän aiemman huiman kirjan suomennetun version ”Hyvinvointia ilman kasvua”, joka kannattaa todella lukea ikään kuin lähdeteokseksi ennen varsinaista herkkua eli Post Growthia. Samat ajatukset ovat siirtyneet tyylikkäästi tähän uutuuteen melkeinpä kaunokirjallisessa muodossa.

Jackson uskaltaa nostaa tikun nokkaan meille elintasokiipijöille kaikkein tärkeimmän asian: voiko jatkuvaan voiton tavoitteluun keskittyvä kapitalismi jatkua aina myös tulevaisuudessa samanlaisena? Hän kyseenalaistaa tämän myytin perustellen kantaansa erinomaisilla näkemyksillä. Jacksonin mielestä voiton tavoittelu on tullut entistä vaikeammaksi viime vuosikymmeninä ja johtanut väistämättä kapitalismin vääristymiin. Työvoiman tuottavuuden kasvu on hidastunut jo 50 vuotta.

Kapitalismin vastaus tähän on ollut osakeenomistajien ja valmistajien voittojen turvaaminen työntekijöiden kustannuksella. Vaarallisinta tässä kehityksessä on Jacksonin mielestä se, että valtiot ovat tukeneet tätä kehitystä löysällä rahapolitiikalla ja heikolla sääntelyn valvonnalla sekä erittäin huonolla finanssipolitiikalla. Jacksonin tuomio on armoton ja tyly. ”Väsymätön kasvun tavoittelu on johtanut ihmiskunnan ekologisen romahduksen partaalle, luonut finanssialalle ennakoimatonta epävarmuutta ja kasvattanut monenlaista sosiaalista epätasa-arvoisuutta.” Sanokaapa se uskottavammin!

Ilmastokriisissä kapitalismi on ominut arsenaaliinsa ”vihreän kasvun –käsitteet” Toisin sanoen kasvun aiheuttamasta hölmöilyistä, meidät voi pelastaa vain uusi kasvu eli degrowth? Jackson lataa pöytään armottomia faktoja. Eräs mielenkiintoisempia näkemyksiä on se, että jossain vaiheessa kasvu välttämättä loppuu, olipa se vihreää tai ekologisesti tuotettua höttöä. Erittäin mielenkiintoista on hänen ajattelunsa on siinä, että hän tekee eron suhteellisen ja absoluuttisen tehokkuuden välillä. ”Ympäristö ei ole kiinnostunut suhteellisesta tehokkuudesta”, hän lataa! Hän ei usko, että uusien innovaatioiden ja tehokkuuden kasvun avulla selvitään tulevaisuudessa. Olennaista Jacksonin mielestä on inhimillisen toiminnan kokonaisvaikutus planeetallamme. Se ei ole nyt kenenkään hallinnassa!

Useimmat taloustieteilijät ovat aidosti huolissaan siitä, miten käy, jos kasvu tyrehtyy? He epäilevät ettei tämä uusi kasvu ratkaise kaikki ongelmiamme. Näitä ovat ilmastonmuutos, saastuminen, maaperän köyhtyminen, lajikato, merien saastuminen ja luonnonvarojen ehtyminen. Jotta tämä utopia toteutuisi ihmisten olisi tehtävä koko ajan enemmän ja enemmän innovaatioita ja oltava entistä tehokkaampia. Mutta sekään ei riittäisi, sillä lopulta karu todellisuus tulee vastaan! Hauska ja osuva on hänen vertauksensa nykytilanteessa elävän ihmisen ongelmista. Hän lainaa satukirjasta ”Liisa Ihmemaassa” kohtausta, jossa Punainen Kuningatar joutuu juoksemaan kovempaan ja kovempaan pysyäkseen paikallaan.

Keskeistä on nyt todella miettiä, kykenevätkö yritykset luoman sellaisia strategioita, joilla ei tähdätä jatkuvan kasvuun. Maailmassa on koko ajan enemmän sellaisia tutkijoita, jotka suhtautuvat kriittisesti ns. degrowth-tieteilijöihin (joukko tutkijoita, jotka väittävät, että kasvu on aina hyvästä, mutta sen kohteita on muutettava muuttuneiden tilanteiden mukaan). Suomessa näitä epäileviä tutkijoita on onneksi runsaasti. Kannattaa tutustua seuraaviin:
L.Haapanen (2013), Paavo Järvensivu (2021), Jussi Ahokas ( 2021) ja vaikkapa Antti Alaja ” Mikä ihmeen degrowth?”(2011). Älkää ihmeessä kuitenkaan unohtako kaikkien kapitalismikriitikkojen isää Thomas Pikettya!

Juhani Melanen

Sähköisen liikenteen klusteri saa puhtia uudesta insinöörikoulutuksesta

Uusi vuosi on alkanut vauhdilla. Ulkona on nyt hienoa liikkua ja harrastaa. Hiihto ja ulkojäät ovat olleet kovassa käytössä. Yritän luoda nyt sellaista hiihtokuntoa, että Finlandia – hiihtoon osallistuminen olisi realismia. Siis täydelle matkalle. Katsotaan, miten harjoittelu etenee. Aluevaalit työllistävät minua SDP:n varapuheenjohtajan roolissa valtakunnallisesti ja Hämeessäkin, vaikka en itse ole ehdolla. SDP tähtää vaalivoittoon koko maassa ja Lahdessa.

Aluevaalien ennakkoäänestys on alkanut ja jatkuu 18.1. saakka. Äänestysaktiivisuudesta on pidettävä huolta jokaisten vaalien kohdalla. Näin on aivan erityisesti nyt, kun valitaan ensimmäistä kertaa aluevaltuustot päättämään tärkeistä arjen palveluista. Kiinnostus aluevaaleihin on kuitenkin jäänyt vajaaksi. Me poliitikot olemme tähän osasyyllisiä. Vaikka sote-asioissa pitäisi keskittyä siihen, miten hyviä palveluita ja hoitoa ihmiset saavat, monen päättäjän puheissa toistuvat hallinto ja sen kiemurat. Lahdessa ennakkoäänestys on onneksi päässyt hyvään vauhtiin ja ihmisiä on käynyt uurnilla talvisäästä huolimatta.

Olemme sote-asioissa monella tapaa aivan uuden edessä. Hyvinvointivaltiota on uudistettava tässä ja nyt tavalla, jota meidän sukupolvemme ei ole koskaan nähnyt. Palveluiden on mukauduttava aikaansa ja kehityttävä ennakkoluulottomasti. Yksi iso muutos pitää tapahtua digipuolella. Suomi on monella alalla teknologian ja digitalisaation kehityksen edelläkävijä. Tämä harppaus on tuotava nyt myös sote-palveluihin. Hallitus päätti viime vuonna investoida 100 miljoonaa Suomen kestävän kasvun rahastosta sote-alan digiratkaisujen kehittämiseen. Nämä rahat pitää nyt kilpailuttaa hyvin ja ohjata aidosti vaikuttaviin hankkeisiin. Myös Lahden ja Päijät-Hämeen pitää tavoitella digirahaa, sillä käyttökohteita on.

Lahteen tuli tällä viikolla tervetulleita uutisia, kun opetus- ja kulttuuriministeriö linjasi laajennuksista yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutusvastuisiin. LAB-ammattikorkeakoululle myönnettiin mahdollisuus sähkö- ja automaatiotekniikan insinöörikoulutukseen. Tämä on erittäin iso asia Lahden kasvulle ja kehitykselle. Lahteen keskittyvän sähköisen liikenteen osaamisen myötä alueemme yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa nyt enemmän kuin koskaan. Sähköisen liikenteen klusterin eteen on tehty paljon töitä ja se näkyy Kempowerin ja muiden alueemme veturiyritysten menestyksenä.

Uusi insinöörikoulutus pitää toteuttaa niin, että se palvelee lahtelaisia yrityksiä ja tulevaisuuden tarpeita. Tämä edellyttää hyvää yhteistyötä LAB:n ja muiden koulutustoimijoiden, yritysten ja Lahden kaupungin välillä. Koulutuksen laatuun, henkilöstöön ja toimivaan opetussuunnitelmaan on syytä panostaa. Rahoitus saadaan kyllä järjestymään, kun kokonaisuus on kunnossa. Uusi koulutusvastuu tarkoittaa LAB:lle ja Lahdelle paitsi osaamispohjan laajentumista myös tutkimus- ja kehitysmahdollisuuksia ja uusia ovia kansainväliseen yhteistyöhön.

Valtakunnallisella tasolla laajennetaan nyt koulutusvastuiden ohella aloituspaikkojen määrää. Koulutus- ja osaamistason nostamiseksi on yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa lisätty yhteensä noin 10 000 aloituspaikkaa vuosina 2020–2022. Aloituspaikkalisäyksiin on luvassa tukirahaa valtion kassasta, mutta pitkän tähtäimen rahoituksen turvaamiseksi on haettava nyt uusia ratkaisuja. Osaajapulaa on kaikkialla Suomessa ja monilla eri aloilla. Koulutukseen panostaminen on tärkeimpiä keinoja tähän vastaamiseksi.

Ville Skinnari

 

Mikä loppui loppiaisena?

Tammikuun kuudes päivä on monessa kielessä Kolmen kuninkaan juhla tai Epifania (ilmestyminen, Jeesuksen jumalallisuuden ilmituleminen). Meillä tämä Itämään tietäjien juhlapäivä on vähän tylysti ”loppiainen”, joulun loppu. Pyhäpäivän nimi on otettu ajankohdasta, kuin vihjeenä siitä, että nyt on aika laittaa joulu komeroon.

Mutta kristilliset juhlat eivät näin äkkiä lopu. Joulunaika jatkuu, joulun tunnelmasta saa nauttia vielä pitkään. Itse asiassa vasta 13.2. alkaa kirkkovuodessa seuraava jakso. Silloin aletaan katsoa kohti pääsiäistä. Eikä ilo Jeesuksen syntymästä pääty koskaan. Hän on tullut maailmaan, ja siitä seuraa kaikki muu.

Vaikka kotona tekee nyt mieli kokata epäjouluista ruokaa, siirtää joulukoristeet varastoon ja viedä joulukuusi hakkeeksi, niin jotain hyvää soisin joulusta meille jäävän: joulurauhaa, hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan, joulumusiikin voimaa ja Jumalan läheisyyttä. Ja vaikka nuo mukavat asiat eivät olisi olleet joulussasi läsnä, niin nyt toivotan niitä sinulle.

Jumala on nimittäin antanut meille sellaisen joululahjan, joka vaikuttaa elämäämme joka päivä. Jeesus ei lopu. Hän on seimen lapsi, jota kaukaa tulleet tietäjätkin nöyrästi kumarsivat. Mutta Jeesus kasvoi lopulta Pelastajaksi, koko maailman taakkojen kantajaksi. Hän kulkee vierelläsi nytkin.


Riitta Särkiö

KOLUMNIT -arkisto

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011