Tulevan sunnuntain evankeliumiteksti (Mt.12:33-37) on aika jyrkkä. Se varoittaa, että jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, on tehtävä tili aikojen lopulla. Jeesus sanoo: ”Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.” Onhan se totta, että sanat voivat olla meillekin pienen arkipäiväisen pahuuden palveluksessa. Tuttua monelle on myös internetin vihapuhe, joka kurjasti voi saattaa ihmisen vaikeuksiin, masennuksen syövereihin.
Jeesuksen mukaan puhe heijastaa sitä, mitä sydämessä on. Pitäisikö siis katsoa sydämeen? Alkaa siivota sisintään ja tietoisesti hakea sinne enemmän valoa, mielenrauhaa ja myötätuntoa? Sanallisten ajatusten taso ei ole yllättäin se kaikkein tärkein. Hengellisessä elämässä tärkeää on etsiä ja löytää meitä kantava Jumalan hiljaisuus. Olla ilman vihaisia ajatuksia ja muunlaisiakaan sanallisia ajatuksia. Loputtoman, suurelta osin kielteisen sanallisen viestinnän tulvassa hiljaisuus Jumalan edessä on kuin tyyntä vettä, joka rauhoittaa ja puhdistaa.
Pyhältä Birgitalta on jäänyt yhteiseksi rikkaudeksemme tämä rukous:
”Oi Jeesus, Jumalan Poika, niin kuin sinä vaikenit niiden edessä, jotka sinut tuomitsivat, niin pidätä kieleni, kunnes olen saanut miettiä mitä ja miten minun tulee puhua. Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Anna Herra, minun sydämelleni rauha. Aamen.”
Pastori
Kati Saukkonen
Kuluneen viikon sisälle on mahtunut sekä tunneskaalan ääripäät että monta tunnetta ääripäiden väliltä. Viime viikonloppuna Tampereella järjestettiin SDP:n 46. puoluekokous, jossa puolueellemme valittiin uusi johto tulevalle kolmivuotiskaudelle. Itse tulin valituksi puolueen toiseksi varapuheenjohtajaksi, mistä lämmin kiitos erityisesti Hämeen piirille ja kaikille muille minua äänestäneille. Teen kaikkea ollakseni luottamuksenne arvoinen! Puolueemme puheenjohtajaksi valittiin odotetusti Sanna Marin. Tampereella valitulla joukkueella on hyvä jatkaa eteenpäin ja rakentaa huomisen Suomea.
Puoluekokouksessa noudatettiin tarkkoja turvallisuusohjeita tartuntariskin minimoimiseksi. Hengitysmaskeja ja käsidesejä oli tarjolla kaikkialla. Lisäksi 500 hengen kokousväki oli jaettu kahteen osaan riittävien turvavälien varmistamiseksi. Keskustelut vanhojen ja uusien tuttujen kanssa onnistuivat onneksi hyvin turvavälejä ja turvallisuusohjeita noudattaen, mikä oli erittäin mukavaa kuluneen koronakevään jälkeen. Tapaamisten ohella iloitsin myös viikonlopun kokouksessa tehdyistä hyvistä aloitteista. Uskon, että haastavista ajoista huolimatta tulemme tekemään monia tarpeellisia asioita paremman Suomen ja maailman puolesta.
Tiistaita värittikin jo toisenlaiset tunnelmat. Finnair ilmoitti irtisanovansa 100 työntekijää ja keskiviikkona Metsäyhtiö UPM:n julkisti päätöksensä Kaipolan tehtaan kolmen paperikoneen ja sanomalehtipaperin tuotannon on alasajamisesta. Uutiset ovat huolestuttavia niin työntekijöiden kuin Suomen talouden kannalta. Meidän on nyt tehtävä kaikkemme, jotta turvaamme irtisanomisuhan alla oleville ihmisille toimeentulon. Olen keskustellut Jämsän tehtaan tilanteesta UPM:n johdon kanssa ja olen myös menossa käymään tehtaalla loppuviikosta.
Teollisuutemme työpaikkojen turvaaminen on nyt äärimmäisen tärkeää. Kehittämällä ja tehostamalla yhteistyötä valtion, yritysten ja alueiden välillä pystymme kehittämään teollisuuden taloudellista kasvua. Teollisuus on myös Suomen viennin kantava voima. Noin neljäsosa maamme bruttokansantuotteesta syntyy siitä, että Suomessa valmistetaan tavaroita tai tuotetaan palveluita, joille on kysyntää maamme rajojen ulkopuolella. Yhteensä noin 500 000 työpaikkaa on riippuvaisia, joko suoraan tai epäsuorasti, ulkomaisesta kysynnästä.
Siksi tässä ajassa on pyrittävä kaikin keinoin elvyttämään teollisuutta ja varmistamaan, että vienti vetää myös jatkossa. Meillä on edessä vaikeat ajat, mutta yhteistyöllä tästäkin selvitään.
Ville Skinnari
Suomi on ilmastopolitiikan kansainvälinen edelläkävijä. Meiltä pyydetään ja kysytään nyt näkemystä eri puolille maailmaa – niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille. Fiksun ilmastopolitiikan toteutumiseksi seuraavaksi kolme edellytystä ovat avainasemassa:
1) Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka luo näkymän ja kasvuedellytykset puhtaan teknologian aloille. On tärkeää, että ilmastopolitiikka on ennakoivaa ja sitä tehdään pitkällä tähtäimellä. Yritykset eivät vierasta fiksua tai kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Ne vierastavat poukkoilevuutta. Tarvitaan vakautta, ennustettavuutta ja horjumattomuutta – kun nämä taataan niin tehtävän tiekarttatyön pohjalta lainsäädännössä kuin muissa kilpailukyvyn osatekijöissä, uskaltavat yritykset investoida uuteen teknologiaan. Ne uskaltavat uskoa siihen, että tuotteelle tai osaamiselle syntyy globaalia kysyntää. Ja kysyntää on olemassa jo nyt. Esimerkiksi energiateknologian osaamiselle on kymmenien miljardien euron vientimarkkina aukeamassa tälle vuosikymmenelle, kun koko maailmaa sähköistyy kovaa vauhtia. Uutta rahoitusta tarvitaan: EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahoitus on Suomelle noin miljardin euron kokonainen ja se tullaan osoittamaan maantieteellisesti koko Suomeen sekä houkuttelemaan yritykset mukaan yhteiseen tekemiseen. Näin päästään parhaisiin tuloksiin ja vaikuttavuuteen. EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahoitus kannattaa nyt hyödyntää myös Lahdessa niin hyvin kuin mahdollista yhdessä elinkeinoelämän ja Euroopan ympäristöpääkaupunki 2021 -kokonaisuuden kanssa. Rahaa on jaossa ennätyksellisen paljon.
2) Yritysten toimintaympäristö on pidettävä yrittäjyyteen ja toimeliaisuuteen innostavana. Valtio voi näyttää suuntaa ja osoittaa, että Suomessa kannattaa perustaa ja laajentaa yrityksiä. Uuden kasvun hakemisessa ulkomailta valtio voi auttaa vienninedistämisellä, koordinoimalla ja kokoamalla yritysekosysteemejä sekä kannustamalla yrityksiä yhteistyöhön. Tätä työtä teemme nyt tiivisti yritysten ja alueiden kanssa. Samalla luodaan uutta suomalaista työtä eli työpaikkoja! Myös kilpailijamaiden tilanne on huomioitava jatkuvasti. Suomen toimintaympäristön on oltava tärkeimpien kilpailijamaiden, kuten Saksan tasolla, jotta yritykset haluavat pitää toimintonsa Suomesta. Kilpailija voi olla myös kumppani, kaikkea ei Suomi eikä pidäkään tehdä yksin. Kannustan myös alueita Suomessa entistä tiiviimpään yhteistyöhön, koska me emme kilpaile keskenämme. Todellinen kansainvälinen kilpailu tulee muualta.
3) Koulutus kaikilla asteilla, erityisesti tutkimus- ja innovaatiotoiminta on turvattava riittävällä rahoituksella. Vahva perustutkimus luo pohjaa. Siitä ei voi tinkiä. Lisäksi tarvitaan osaamista keksintöjen kaupallistamiseen. Mitä suurempi osuus henkisestä pääomasta käytetään ideoiden tuottamiseen, toisin sanoen innovaatioihin, sitä nopeampaa on talouskasvu. Työn tuottavuuden kasvusta 2/3 on syntynyt ideoista (kokonaistuottavuudesta), 30 % koulutuksesta ja vain pieni osuus kiinteästä pääomasta. Koulutus on myös vientituote ja kannustan oppilaitoksia ympäri Suomen rakentamaan yhteisiäkin kokonaisuuksia ympäristökoulutuksen kasvavaan kansainväliseen tarpeeseen!
Ville Skinnari
Jeesuksella oli tapana opettaa vertauksin. Vertausten kautta hän kertoi Jumalasta ja meitä ihmisistä. Eräs Jeesuksen vertaus kertoo isästä, joka pyytää poikaansa pellolle töihin. Poika sanoo, ettei huvita. Omatunto rupesi kuitenkin häntä vaivaamaan ja hän lähtikin töihin. Isä oli sillä välin kysynyt toista poikaansa töihin, koska ensimmäinen oli kieltäytynyt. Tämä puolestaan lupasi, mutta ei sitten viitsinytkään mennä. Lopuksi Jeesus kysyy: ”Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”
Mitä Jeesus tahtoo vertauksellaan opettaa? Jeesus tahtoo saada kuulijansa pohtimaan, onko heidän luottamuksensa Jumalaan vain puheen tasolla hyvänä lupauksena, vai nouseeko tuo halu etsiä Jumalan hyvää tahtoa aidosti sydämestä niin, että se tuottaa myös tekoja. Jeesus sai vastaansa fariseuksia ja hengellisiä opettajia, jotka olivat varmoja itsestään, mutta joiden sydän oli kova ja sulkeutunut. He olivat valmiita tuomitsemaan muita, mutta eivät nähneet omaa penseyttään.
Ehkäpä hän haluaa saada meitäkin pohtimaan, miten me olemme halukkaita ja valmiita kysymään Jumalan tahtoa, suostumaan hänen käyttöönsä. Suostummeko aidosti, vai jääkö palvelumme vain puhumisen asteelle? Raamattu kehottaakin: ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune
Kesää alkaa olla ohi ja koulut alkavat. On aika myös palata lomilta töiden ja harrastuksien pariin. Hallitusten linjausten ja suositusten noudattaminen sekä muista välittäminen on ollut avain-asemassa taistelussa koronaa vastaan. Olemmekin selvinneet koronasta hyvin tähän mennessä ja tästä kiitos kuuluu kaikille suomalaisille. Pandemia ei ole kuitenkaan vielä ohi, joten pidetään lomalta palatessakin mielessä oma ja muiden turvallisuus. Jos vapaita vielä on jäljellä, niin kotimaanmatkailu on edelleen erittäin hyvä vaihtoehto lomanviettoon. Samalla tuemme suomalaista työtä ja yrittäjyyttä sekä elvytämme Suomen taloutta ja ehkäisemme tartuntojen tuomista ulkomailta Suomeen.
Olen kiertänyt lomalaisena Päijät-Hämettä erityisesti Päijänteellä. Elokuun alussa piipahdin Kymenlaaksossa Kouvolassa ja Voikkaalla. Kimolan kanava valmistui vihdoin. Virallisesti avajaisia juhlitaan vasta ensi vuoden toukokuussa. Suomessa matkustin työasioissa tällä viikolla Kuopiossa ja Joensuussa. Matkalla Kuopioon vierailin Vierumäellä tutustumassa uusiin ja tuleviin investointeihin.
Ministerinä vierailin ennen heinäkuun lomaani muun muassa Turussa, Salossa, Jyväskylässä, Tampereella, Nokialla, Vaasassa, Oulussa ja Kuusamossa. Näillä paikkakunnalla tapasin paljon osaavia suomalaisia vientiyrityksiä, joilla on luonnollisesti kova halu päästä tekemään kauppaa ja matkustamaan ulkomaille. Onneksi koronan aikanakin paljon on pystytty tekemään etänä.
Kesälomalla yritin pitää taukoa työstä, mutta helppoa se ei ollut. Puhelimessa asioita piti hoitaa, mutta se onnistui hyvin mökiltäkin. Loman aikana meille tuli kotiin uusi perheenjäsen. Jackrussell Osku sai ”pikkusiskoksi” samanrotuisen Oonan. Ikäeroa heillä on noin 2,5 vuotta.
Lahtelaisessa urheilussa on ollut hienoa seurata Lahden Mailaveikkojen pirteää peliä ja positiivista ilmettä kohti suurempia haasteita. Aurinkoa näkyi myös jalkapallossa: FC Lahti avasi kotimaalihanat kunnolla Ilvestä vastaan. Miten jääkiekkokausi pääsee liikkeelle lokakuussa? Se on kysymys, johon en osaa vastata eikä kukaan muukaan. Sen näyttää tulevat viikot ja korona-tilanteen kehittyminen.
Nautitaan nyt vielä kesästä ja pidetään huolta toisistamme.
Ville Skinnari
Sunnuntain raamatuntekstissä Jumala puhuttelee meitä vakavin sanoin: ”Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.” (Jer. 6:16)
Kun olen kulkenut metsässä mustikoiden perässä, pyörinyt ympäri nenä kiinni sinisissä mättäissä, en joskus enää tiedä, mistä löytyy lähtöpaikka ja määränpää. Metsä ja suo eksyttävät helposti, jos ei ole tarkkana. Hätääntymisen sijasta kannattaa pysähtyä ja katsoa rauhassa ympärilleen. Mistä tulin, mistäpäin aurinko paistaa, mistä kuuluu autotien kohina, onko kännykässä virtaa ja palkkeja?
Elämässäkin voi eksyä, vakavin seurauksin. Jumala on kutsunut ihmisiä lähelleen ja osoittanut hänen tahtonsa mukaisen tien, mutta me vastaamme näihin hyviin kutsuihin joskus ihan samoin kuin muinaiset israelilaiset Jeremian kirjassa (6:16-19): emme kulje Jumalan neuvomaa tietä, emme kuuntele hänen ääntänsä. Silti Jumala kutsuu uudestaan. Hän etsii eksyneitä. Hän antaa joka aamu uuden polun pään ja uuden armon.
Marjametsässä haluan löytää ämpärini kanssa pois, ja yhtä lailla elämässä toivon pääseväni myös perille. Kristityillä ei ole mielessä ainoastaan matkanpää: rauha Jumalan luona. Tärkeää on myös tiellä kulkeminen. Rauhaa saa kokea myös jo matkalla ollessa: Jumala on kanssani, Jeesus on pelastajani tiellä ja tien päättyessä.
Riitta Särkiö
Politiikan syksystä ennustetaan vilkasta ja haastavaa. Näin se varmasti on, mutta en muista koska olisi sanottu, että nyt on helppo syksy tulossa. Keskustan puheenjohtajavaali työ väriä syksyyn. Myös SDP:llä on puoluekokous ja tavoittelen itse jatkokautta varapuheenjohtajana.
Euroopan Unionin elvytyspaketti oli suuri ja historiallinen päätös koko Euroopalle. Suomi halusi pakettiin muutoksia ja sai läpi paljon omia tavoitteitaan. Kaikessa emme onnistuneet, mutta silti kokonaisuus on Suomen kannalta kohtuullisen hyvä. Nyt kysymys kuuluu, miten Suomi ja Lahti osaavat hyödyntää miljardirahoituksen? Tätä työtä tulemme nyt yhdessä tekemään ja mahdollisuutemme ovat sitä paremmat, mitä nopeammin paketti on paikallisesti kasassa. Tulen esittämään Päijät-Hämeeseen uutta vihreän kasvun sopimusta, jossa investoinnit, työllisyys ja uuden yliopiston hyödyntäminen ovat avainroolissa yhdessä yritysten kanssa.
Lahdessa ja Päijät-Hämeessä tämä perjantai on suuren päätöksen päivä. Hyvinvointiyhtymän hallituksen esitys yhteisyrityksestä Mehiläisen kanssa puhuttaa ja syystä. Väite siitä, että Hyky ei olisi tehnyt mitään viime vuosina ei pidä paikkaansa. Päinvastoin. Vuosina 2017-2019 Hyvinvointiyhtymä panosti palveluihin. Tekeviä käsiä lisättiin ja jonoja purettiin esimerkiksi Launeen terveysasemalla. Sitouduimme samalla siihen, että jokaisessa Päijät-Hämeen kunnassa säilyy perustason palvelut. Se maksoi rahaa ja niin sen pitikin maksaa. Lahden krooninen alibudjetointi oli tosiasia vuosikaudet ja siitä kärsivät eniten lahtelaiset itse. Samaan aikaan Lahden kaupungin oma elinkeinopolitiikka ei ole onnistunut edes voimakkaimman kasvun aikana monipuolistamaan elinkeinorakennetta ja kasvattamaan työllisyyttä eli taloutta. Tämä on se suurin kysymys, johon tarvitaan vielä todellista sisältöä, jotta muun Suomen ja maailman kasvuun päästään todella mukaan.
Miksi sitten omaa SOTE-palvelutuotantoa ei ole haluttu kehittää ja miksi sitä vaihtoehtoa ei ole edes tuotu esille? Oman tuotannon lisääminen vaatii organisaatiolta paljon. Ulkoistaminen on helpompi vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu. Perustuslakivaliokunnassa kiinnitimme tähän viime kaudella tarkkaan huomiota. Miten oma tuotanto pystyisi alueellisti reagoimaan, jos yksityinen enemmistö yhtäkkiä päättäisi vetäytyä tai jostain syystä lakkauttaisi toiminnan? Korvattaisiinko toiminta muutaman pienen kunnan omalla toiminnalla? Se ei onnistuisi. Näin ison ulkoistuksen kokoluokka on myös yksinkertaisesti liian suuri eikä se ole hallituksen SOTE-lakiluonnoksen periaatteiden mukainen. Siksi en kannata yhteisyritystä, vaan edelleen oman tuotannon kehittämistä ja ulkoistuksia tarpeen mukaan täydentämään omaa palvelutuotantoa. Yksityinen voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Suuri virhe tehtiin kuntayhtymässä siirtymällä yhtymävaltuustosta niin kutsuttuun yhtymäkokousmalliin. Ainoa oikea tapa palauttaa maakunnan uskottavuus on palata valtuustomalliin, jossa koko maakunta on aidosti edustettuna. Vai kuinka maakunnan tärkeintä elintä voidaan johtaa, jos ei kokouksissa saada edes puheenjohtajaa valittua?
Korona on osoittanut meille Suomen hyvinvointivajeen. Koronan jälkeen emme paini vain taloushaasteiden kanssa, vaan meidän pitää vastata samalla koronan aiheuttamaan hyvinvointivajeeseen ja nostaa ihminen keskiöön. Toisin sanoen hyvinvointipolitiikkaa ja taloutta tulee tarkastella rinta rinnan. Tämä on hyvinvointitaloutta eli hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamista tavalla, jossa myös talous vahvistuu.
SDP tulee nostamaan hyvinvointitalouden syksyn yhdeksi pääteemaksi. Kasvupolitiikkaa voi tehdä ihmisten näkökulmasta. Se tarkoittaa politiikan tekemistä ratkaisukeskeisesti ilman siiloja ja ihmisten hyvinvoinnin tarpeet huomioiden.
Ville Skinnari
Ensimmäisinä kouluvuosina oli monia asioita, jotka jättivät pysyviä muistijälkiä mieleen. Eräs tällainen asia oli järjestäjänä toimiminen. Miten hienolta ja erityiseltä tuntui, kun tunnin päätyttyä järjestäjä jäi luokkaan pyyhkimään taulun ja avaamaan ikkunat. Oli saanut tehtävän, jonka suorittaminen hyödytti koko luokkaa.
Vaikka myöhempinä kouluvuosina järjestäjän tehtävä ei enää tuntunut yhtä merkitykselliseltä, enemmänkin rasitteelta, tuli tehtävä hoidettua omalla vuorolla. Sen sijaan myöhempinä kouluvuosina ja koulujen jälkeisinä vuosina on tullut monia uusia tehtäviä. Osa näistä on tuntunut merkittäviltä ja sellaisilta, jotka on halunnut hoitaa erityisen hyvin. Kuitenkin ehkä suurin osa arjen tehtävistä on sellaisia, joiden merkitystä ei niin paljon mieti, tai ainakaan ei tunne erityistä ylpeyttä tehtäviä hoitaessaan.
Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”. Millaisia lahjoja sinä olet saanut? Itse koen saaneeni paljon suuria lahjoja kuten kyky tuntea, kyky rakastaa, oma perhe, ystävät, työ, elämä itsessään. Suuri kysymys on kuitenkin, muistanko suhtautua ja vaalia kaikkia näitä saamiani lahjoja yhtä suurella antaumuksella, kuin järjestäjän tehtävää pienenä koululaisena.
Taitaa olla niin, että jostain syystä merkittävimmätkin lahjat arkipäiväistyvät helposti. Ehkä on hyvä ajoittain pysähtyä miettimään kaikkea sitä, mikä elämässä on arvokasta.
Hanna Suominen
kappalainen
Launeen srk
