Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu

Tulevan sunnuntain evankeliumiteksti (Mt.12:33-37) on aika jyrkkä. Se varoittaa, että jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, on tehtävä tili aikojen lopulla. Jeesus sanoo: ”Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.”  Onhan se totta, että sanat voivat olla meillekin pienen arkipäiväisen pahuuden palveluksessa. Tuttua monelle on myös internetin vihapuhe, joka kurjasti voi saattaa ihmisen vaikeuksiin, masennuksen syövereihin.

Jeesuksen mukaan puhe heijastaa sitä, mitä sydämessä on. Pitäisikö siis katsoa sydämeen? Alkaa siivota sisintään ja tietoisesti hakea sinne enemmän valoa, mielenrauhaa  ja myötätuntoa? Sanallisten ajatusten taso ei ole yllättäin se kaikkein tärkein. Hengellisessä elämässä tärkeää on etsiä ja löytää meitä kantava Jumalan hiljaisuus.  Olla ilman vihaisia ajatuksia ja muunlaisiakaan sanallisia ajatuksia.  Loputtoman, suurelta osin kielteisen sanallisen viestinnän tulvassa hiljaisuus Jumalan edessä on kuin tyyntä vettä, joka rauhoittaa ja puhdistaa.

Pyhältä Birgitalta on jäänyt yhteiseksi rikkaudeksemme tämä rukous:
”Oi Jeesus, Jumalan Poika, niin kuin sinä vaikenit niiden edessä, jotka sinut tuomitsivat, niin pidätä kieleni, kunnes olen saanut miettiä mitä ja miten minun tulee puhua. Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Anna Herra, minun sydämelleni rauha.  Aamen.”


Pastori
Kati Saukkonen

Infoähky siellä, infoähky täällä – joka puolella infoähky!

Me ”Luojan muurahaiset” eli ”tavikset” olemme tilanteessa, jossa emme enää yksinkertaisesti kykene hahmottamaan ja suodattamaan sitä tietoa, mitä meille joka päivä eri medioista ja digituuteista syötetään. Meidän maailmamme on muutamassa vuodessa siirtynyt pieneen taskutietokoneeseen, jolla on kansanomainen nimi ”kännykkä”, jonne voi ladata millaisia appeja ja alustoja tahansa. Voit ottaa käyttöösi monia todella näppäriä toimintoja, joilla helpottaa arkipäivää, kuten kieliapit, erilaiset maksamiset ja mikä mukavinta pankki kulkee koko ajan mukanasi. Itse havahduin todella konkreettisesti tänä koronakeväänä siihen kuinka paljon aikaa vietin sosiaalisessa mediassa.

Minulla on Iphonessani kaksikymmentä sellaista toimintoa, jota olen käyttänyt korkeintaan kerran. Sen sijaan twitterissä, instagramissa, facessa ja snapchatissa kului aikaa kolme tuntia päivässä. Olin siis ”koukussa” kuusi nolla. Mitä konkreettista tietoa sain tästä viestittelystä, joka oli useimmiten pelkkää kuittailua samanmielisten kanssa? Mökillä vaimoni Eira esitti erittäin hyvän kysymyksen: ” Mitä opit tänään siinä neljässä tunnissa, jonka ajan kuhnit somessa? Niinpä! Elämästäni oli tullut oudon lyhytjännitteistä, kirjoja olen lukenut tänä kesänä vähemmän kuin koskaan, olen ollut hermostuneempi ja lyhytjänteisempi kuin aikoihin, keskittyminen on vaikeutunut ja tärkein; todellisuuteni on alkanut pirstoutua oudoksi näppäilyksi ilman konkreettista suunnitelmaa!

Tiedän, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Googlasin tiedesivuille ja kappas vaan siellä ollaan havahduttu tähän asiaan jo paljon aiemmin. Olemme nyt tilanteessa, jossa koko moderni sivilisaatiomme kärsii irrallisen informaation tulvasta. Tieto pirstaloituu ja päätöksenteko perustuu kaikilla tasoilla yhä enemmän”mutu”-tuntumaan, vaikka päätöksentekijöillä on tänään käytettävissään enemmän asiantuntijoita kuin koskaan. On kymmeniä valtiosihteereitä, ministerien erikoisavustajia, kansanedustajien sihteereitä. Eduskunnassa työskentelee satoja eri tehtäviä hoitavia asiantuntijoita, mutta eri tilanteiden yleiskuvaa on silti lähes mahdotonta hahmottaa, koska kokonaisnäkemys monista tärkeistä asioista puuttuu. Tarvitsisimme yliopistoissamme yleistieteellistä näkökulmaa enemmän. Tarvitsisimme kipeästi ns. generalistikoulutusta, joka ohjaisi meitä kohti kokonaisvaltaista ja laajempaa yleisnäkemysajattelua.

Nyt jos koskaan tarvitsisimme rohkeutta käydä avointa dialogia yli vallitsevien tiederajojen. Ensimmäisinä tästä yksisilmäisyydestä ja tieteen jakautumisen vaaroista, jo vuonna 198, oli fyysikko David Bohmn kirjassaan ”Tiede, järjestys ja luovuus”. Valitettavasti tieteemme on jakautumassa kummallisiin ”tiedekupliin”, joita kunkin tieteenalan edustajat varjelevat kuin arabit naistensa neitsyyttä. Miksei maailman yliopistoissa ole enemmän suunnittelun professuureja? Heidän tehtävänsä olisi kertoa päättäjille ja tavallisille kansalaisille, millaisia tietoja ja asioita me tulemme normaalissa elämässämme tarvitsemaan; tulevaisuuden tutkijoita kyllä yliopistoissa riittää!

Olemme sellaisessa tilanteessa, jossa käytännössä kaikki maailman ongelmat ovat maailmanlaajuisia, niin terveydessä, taloudessa kuin ympäristöasioissa. Suunnittelu ja luovuus ovat
vain osatekijöitä yleisessä päätöksenteossa ja ongelmanratkaisuissa. Tarvitsemme hienosti sanottuna uutta, kattavaa tieteen paradigmaa (tieteen oppirakennelmaa), jotta kykenisimme kokonaisvaltaisemmin rakentamaan mielekästä maailmankuvaamme. Tähän tarvitsemme varmasti erilaisia uusia algoritmeja ja tekoälyä. Tärkeintä olisi se, että nuoremme oppisivat medialukutaitoa ja kykenisivät erottamaan lukemattomat väärät trollit ja erilaiset epäsuorien ”tuuttien”vaikutusyritykset. Esimerkki itsestäni: Vielä pari kesää sitten jaksoin kahlta oman alani eli kasvatustieteen ja erityiskasvatustieteen julkaisuja ja perehtyä alan uusimpaan tutkimukseen. Tänä kesänä en ”jaksanut”, vaikka aikaa olisi ollut. MOT!

Juhani Melanen

Yhdessä ja yhteistyöllä tästäkin selvitään

Kuluneen viikon sisälle on mahtunut sekä tunneskaalan ääripäät että monta tunnetta ääripäiden väliltä. Viime viikonloppuna Tampereella järjestettiin SDP:n 46. puoluekokous, jossa puolueellemme valittiin uusi johto tulevalle kolmivuotiskaudelle. Itse tulin valituksi puolueen toiseksi varapuheenjohtajaksi, mistä lämmin kiitos erityisesti Hämeen piirille ja kaikille muille minua äänestäneille. Teen kaikkea ollakseni luottamuksenne arvoinen! Puolueemme puheenjohtajaksi valittiin odotetusti Sanna Marin. Tampereella valitulla joukkueella on hyvä jatkaa eteenpäin ja rakentaa huomisen Suomea.

Puoluekokouksessa noudatettiin tarkkoja turvallisuusohjeita tartuntariskin minimoimiseksi. Hengitysmaskeja ja käsidesejä oli tarjolla kaikkialla. Lisäksi 500 hengen kokousväki oli jaettu kahteen osaan riittävien turvavälien varmistamiseksi. Keskustelut vanhojen ja uusien tuttujen kanssa onnistuivat onneksi hyvin turvavälejä ja turvallisuusohjeita noudattaen, mikä oli erittäin mukavaa kuluneen koronakevään jälkeen. Tapaamisten ohella iloitsin myös viikonlopun kokouksessa tehdyistä hyvistä aloitteista. Uskon, että haastavista ajoista huolimatta tulemme tekemään monia tarpeellisia asioita paremman Suomen ja maailman puolesta.

Tiistaita värittikin jo toisenlaiset tunnelmat. Finnair ilmoitti irtisanovansa 100 työntekijää ja keskiviikkona Metsäyhtiö UPM:n julkisti päätöksensä Kaipolan tehtaan kolmen paperikoneen ja sanomalehtipaperin tuotannon on alasajamisesta. Uutiset ovat huolestuttavia niin työntekijöiden kuin Suomen talouden kannalta. Meidän on nyt tehtävä kaikkemme, jotta turvaamme irtisanomisuhan alla oleville ihmisille toimeentulon. Olen keskustellut Jämsän tehtaan tilanteesta UPM:n johdon kanssa ja olen myös menossa käymään tehtaalla loppuviikosta.

Teollisuutemme työpaikkojen turvaaminen on nyt äärimmäisen tärkeää. Kehittämällä ja tehostamalla yhteistyötä valtion, yritysten ja alueiden välillä pystymme kehittämään teollisuuden taloudellista kasvua. Teollisuus on myös Suomen viennin kantava voima. Noin neljäsosa maamme bruttokansantuotteesta syntyy siitä, että Suomessa valmistetaan tavaroita tai tuotetaan palveluita, joille on kysyntää maamme rajojen ulkopuolella. Yhteensä noin 500 000 työpaikkaa on riippuvaisia, joko suoraan tai epäsuorasti, ulkomaisesta kysynnästä.

Siksi tässä ajassa on pyrittävä kaikin keinoin elvyttämään teollisuutta ja varmistamaan, että vienti vetää myös jatkossa. Meillä on edessä vaikeat ajat, mutta yhteistyöllä tästäkin selvitään.

Ville Skinnari

Digijättien valvontakapitalismi rahastaa asiakkaidensa datalla

Google oli vuosituhannen vaihteilla tiukilla, kun yhtiötä pääomittaneet sijoittajat vaativat rahojaan takaisin. Tällöin yhtiön perustajat Sergei Brin ja Larry Page keksivät rahoittaa toimintansa mainoksilla ja tietojen myymisellä kaupallisiin tarkoituksiin. Kuluttajien verkkokäyttäytymistiedoilla pystyttiin vaikuttamaan uskomattomasti ostopäätöksiin ja tästä tulikin tiukkaa tiedettä. Tästä syntyi täysin uudenlainen kapitalismin muoto: valvontakapitalismi!

Harvardin professori Shostan Zuboff kirjoitti asiasta vaikuttavan kirjan ”The Age of Surveillance Capitalism”, joka herätti niin poliittisia päättäjiä kuin yritysjohtajia pohtimaan sitä todellisuutta, jota alan johtavat digijätit pyörittivät. Zuboff vertaa tätä mullistusta Henry Fordin aloittamaan teolliseen vallankumoukseen, joka otti valtaansa luonnon. Hänen mielestään nyt otetaan valtaan ihmisluonto. ”Polttopisteessä eivät ole enää koneet, jotka voittavat ihmisruumiin rajoitteet, vaan koneet, jotka muokkaavat yksilöiden, ryhmien ja populaatioiden käyttäytymistä palvelemaan
markkinoiden tarpeita” tykittää Zuboff

Google, Amazon, Apple, Microsoft ja Facebook pyörittävät miljardibisnestä yksinkertaisesti myymällä uskomattomalla voitolla asiakkaidensa dataa. Heille internetin käyttäjät eivät ole tärkeitä, vaan todellista dataa ostavat kaupalliset yritykset. Monet tiedemiehet ja tutkijat ovat varoitelleet tästä amerikkalaisten digijättien vallasta ja puhuneet ”datateollisesta kompleksista”, jotka keräävät aivan tavallisista kuluttajista ja ihmisistä valtavan määrän tietoja ja myyvät ne kaupallisiin tarkoituksiin. Mikseivät muut maat ja valtiot puutu tähän datamyyntiin? Amerikkalaisten kaksinaismoraali on uskomatonta. Kiinan puhelimia ja Tik Tok alustoja vastaan hyökätään avoimesti, mutta oma kotipesä jätetään hoitamatta. Yhdellekään näistä viidestä jättiläisestä ei ole ilmaantunut järeitä vastavoimia. Niiden osakekurssit hipovat taivasta, koska niiden annetaan touhuta siksi, että niitä ei voida korvata muka millään. Tämä väite on näiden konglomeraattien itse luoma myytti, jota ne yrittävät suojella kaikin käytettävissä olevin keinoin. Amazon vakoilee kaikkea ja pyrkii monopoliasemaan röyhkeästi huippunsa viritetyillä algoritmeilla. Asiakas on kuin huumattu robotti, joka huomaa ostaneensa heräteostolla sellaista, mitä ei koskaan ole tiennyt edes tarvitsemansa.

Yhdysvaltain kongressi haastoi jätit kuultavaksi viime kuussa siitä syystä, että rikkoivatko ja syyllistyivätkö ne rehellisen kilpailun rajoittamiseen. Yhtä tyhjän kanssa koko piirileikki. Todellisia keinoja kuitenkin olisi käytössä, jos niin ihan tosissaan haluttaisiin vaikkapa EU:ssa. Ensimmäinen olisi näiden jättien yritysostomahdollisuuksien rajoittaminen niin, etteivät ne pääsisi kaapimaan rusinoita pullasta eli kaappaamaan kaikkia uusia lupaavia teknologioita ja kasvattamaan tällä keinoin suuria verkostohyötyjään. Toinen ja tehokkain keino olisi ehdottomasti rajoittaa digijättien oikeuksia kerätä ja säilyttää tietoa käyttäjistään. Digijätit vastustavat näitä säätelytoimenpiteitä verissä päin ja ovat valmiita käyttämään tähän kamppailuun miljardeja. Mutta mikäli tähän ei mennä meidän kansalaisten autonomia on lopullisesti mennyt.

Lopuksi esimerkki: Eräs suomalainen toimittaja halusi tietää millaisia tietoja hänestä löytyy erilaisilta yritysten ja yhtiöiden alustoilta vedoten tietosuojalakiin, joka velvoittaa tämän tiedon oikeudellisuuden yksilölle. Kappas kummaa, 1016 sivua A 4 arkkia eli kolme normaalia kirjaa! Iso veli valvoo -yhteiskunta on jo todellisuutta.

Juhani Melanen

Suomi tarvitsee nyt fiksua ilmastopolitiikkaa

Suomi on ilmastopolitiikan kansainvälinen edelläkävijä. Meiltä pyydetään ja kysytään nyt näkemystä eri puolille maailmaa – niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille. Fiksun ilmastopolitiikan toteutumiseksi seuraavaksi kolme edellytystä ovat avainasemassa:

1) Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka luo näkymän ja kasvuedellytykset puhtaan teknologian aloille. On tärkeää, että ilmastopolitiikka on ennakoivaa ja sitä tehdään pitkällä tähtäimellä. Yritykset eivät vierasta fiksua tai kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Ne vierastavat poukkoilevuutta. Tarvitaan vakautta, ennustettavuutta ja horjumattomuutta – kun nämä taataan niin tehtävän tiekarttatyön pohjalta lainsäädännössä kuin muissa kilpailukyvyn osatekijöissä, uskaltavat yritykset investoida uuteen teknologiaan. Ne uskaltavat uskoa siihen, että tuotteelle tai osaamiselle syntyy globaalia kysyntää. Ja kysyntää on olemassa jo nyt. Esimerkiksi energiateknologian osaamiselle on kymmenien miljardien euron vientimarkkina aukeamassa tälle vuosikymmenelle, kun koko maailmaa sähköistyy kovaa vauhtia. Uutta rahoitusta tarvitaan: EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahoitus on Suomelle noin miljardin euron kokonainen ja se tullaan osoittamaan maantieteellisesti koko Suomeen sekä houkuttelemaan yritykset mukaan yhteiseen tekemiseen. Näin päästään parhaisiin tuloksiin ja vaikuttavuuteen. EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahoitus kannattaa nyt hyödyntää myös Lahdessa niin hyvin kuin mahdollista yhdessä elinkeinoelämän ja Euroopan ympäristöpääkaupunki 2021 -kokonaisuuden kanssa. Rahaa on jaossa ennätyksellisen paljon.

 2) Yritysten toimintaympäristö on pidettävä yrittäjyyteen ja toimeliaisuuteen innostavana. Valtio voi näyttää suuntaa ja osoittaa, että Suomessa kannattaa perustaa ja laajentaa yrityksiä. Uuden kasvun hakemisessa ulkomailta valtio voi auttaa vienninedistämisellä, koordinoimalla ja kokoamalla yritysekosysteemejä sekä kannustamalla yrityksiä yhteistyöhön. Tätä työtä teemme nyt tiivisti yritysten ja alueiden kanssa. Samalla luodaan uutta suomalaista työtä eli työpaikkoja! Myös kilpailijamaiden tilanne on huomioitava jatkuvasti. Suomen toimintaympäristön on oltava tärkeimpien kilpailijamaiden, kuten Saksan tasolla, jotta yritykset haluavat pitää toimintonsa Suomesta.  Kilpailija voi olla myös kumppani, kaikkea ei Suomi eikä pidäkään tehdä yksin. Kannustan myös alueita Suomessa entistä tiiviimpään yhteistyöhön, koska me emme kilpaile keskenämme. Todellinen kansainvälinen kilpailu tulee muualta.

 3) Koulutus kaikilla asteilla, erityisesti tutkimus- ja innovaatiotoiminta on turvattava riittävällä rahoituksella. Vahva perustutkimus luo pohjaa. Siitä ei voi tinkiä. Lisäksi tarvitaan osaamista keksintöjen kaupallistamiseen. Mitä suurempi osuus henkisestä pääomasta käytetään ideoiden tuottamiseen, toisin sanoen innovaatioihin, sitä nopeampaa on talouskasvu. Työn tuottavuuden kasvusta 2/3 on syntynyt ideoista (kokonaistuottavuudesta), 30 % koulutuksesta ja vain pieni osuus kiinteästä pääomasta. Koulutus on myös vientituote ja kannustan oppilaitoksia ympäri Suomen rakentamaan yhteisiäkin kokonaisuuksia ympäristökoulutuksen kasvavaan kansainväliseen tarpeeseen!

Ville Skinnari

Kaksi veljestä

Jeesuksella oli tapana opettaa vertauksin. Vertausten kautta hän kertoi Jumalasta ja meitä ihmisistä. Eräs Jeesuksen vertaus kertoo isästä, joka pyytää poikaansa pellolle töihin. Poika sanoo, ettei huvita. Omatunto rupesi kuitenkin häntä vaivaamaan ja hän lähtikin töihin. Isä oli sillä välin kysynyt toista poikaansa töihin, koska ensimmäinen oli kieltäytynyt. Tämä puolestaan lupasi, mutta ei sitten viitsinytkään mennä. Lopuksi Jeesus kysyy: ”Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”

Mitä Jeesus tahtoo vertauksellaan opettaa? Jeesus tahtoo saada kuulijansa pohtimaan, onko heidän luottamuksensa Jumalaan vain puheen tasolla hyvänä lupauksena, vai nouseeko tuo halu etsiä Jumalan hyvää tahtoa aidosti sydämestä niin, että se tuottaa myös tekoja. Jeesus sai vastaansa fariseuksia ja hengellisiä opettajia, jotka olivat varmoja itsestään, mutta joiden sydän oli kova ja sulkeutunut. He olivat valmiita tuomitsemaan muita, mutta eivät nähneet omaa penseyttään.

Ehkäpä hän haluaa saada meitäkin pohtimaan, miten me olemme halukkaita ja valmiita kysymään Jumalan tahtoa, suostumaan hänen käyttöönsä. Suostummeko aidosti, vai jääkö palvelumme vain puhumisen asteelle? Raamattu kehottaakin: ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”


Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Paluu arkeen

Kesää alkaa olla ohi ja koulut alkavat. On aika myös palata lomilta töiden ja harrastuksien pariin. Hallitusten linjausten ja suositusten noudattaminen sekä muista välittäminen on ollut avain-asemassa taistelussa koronaa vastaan. Olemmekin selvinneet koronasta hyvin tähän mennessä ja tästä kiitos kuuluu kaikille suomalaisille. Pandemia ei ole kuitenkaan vielä ohi, joten pidetään lomalta palatessakin mielessä oma ja muiden turvallisuus. Jos vapaita vielä on jäljellä, niin kotimaanmatkailu on edelleen erittäin hyvä vaihtoehto lomanviettoon. Samalla tuemme suomalaista työtä ja yrittäjyyttä sekä elvytämme Suomen taloutta ja ehkäisemme tartuntojen tuomista ulkomailta Suomeen.

Olen kiertänyt lomalaisena Päijät-Hämettä erityisesti Päijänteellä. Elokuun alussa piipahdin Kymenlaaksossa Kouvolassa ja Voikkaalla. Kimolan kanava valmistui vihdoin. Virallisesti avajaisia juhlitaan vasta ensi vuoden toukokuussa. Suomessa matkustin työasioissa tällä viikolla Kuopiossa ja Joensuussa. Matkalla Kuopioon vierailin Vierumäellä tutustumassa uusiin ja tuleviin investointeihin.

Ministerinä vierailin ennen heinäkuun lomaani muun muassa Turussa, Salossa, Jyväskylässä, Tampereella, Nokialla, Vaasassa, Oulussa ja Kuusamossa. Näillä paikkakunnalla tapasin paljon osaavia suomalaisia vientiyrityksiä, joilla on luonnollisesti kova halu päästä tekemään kauppaa ja matkustamaan ulkomaille. Onneksi koronan aikanakin paljon on pystytty tekemään etänä.

Kesälomalla yritin pitää taukoa työstä, mutta helppoa se ei ollut. Puhelimessa asioita piti hoitaa, mutta se onnistui hyvin mökiltäkin. Loman aikana meille tuli kotiin uusi perheenjäsen. Jackrussell Osku sai ”pikkusiskoksi” samanrotuisen Oonan. Ikäeroa heillä on noin 2,5 vuotta.

Lahtelaisessa urheilussa on ollut hienoa seurata Lahden Mailaveikkojen pirteää peliä ja positiivista ilmettä kohti suurempia haasteita. Aurinkoa näkyi myös jalkapallossa: FC Lahti avasi kotimaalihanat kunnolla Ilvestä vastaan. Miten jääkiekkokausi pääsee liikkeelle lokakuussa? Se on kysymys, johon en osaa vastata eikä kukaan muukaan. Sen näyttää tulevat viikot ja korona-tilanteen kehittyminen.    

Nautitaan nyt vielä kesästä ja pidetään huolta toisistamme.

Ville Skinnari

Äänestäjät ymmällään Lahden kaupunginhallituksen uskottavuudesta ja kaksinaamaisuudesta

Lahti antoi vallan nyt terveysvallan ylikansalliselle terveysjätttiläinen Mehiläiselle välittämättä kaupunginhallituksen selkeistä äänestyksen ohjeistuksesta. Etlarissa on kirjoitettu asiasta puolesta ja vastaan. Itsekin kirjoitin siitä, mitä kokemuksia on saatu aikaisemmin Länsipohjassa Mehiläisen yhteistyökyvystä ja totesin jutussa, miten henkilökunta marssi ulos siksi, että työoloja oli muutettu yksipuolisesti ja sanelupolitiikalla. Mehiläisen käskytyspolitiikka sai henkilöstön väsymään jatkuvalla työvuorolistojen rukkaamisesta, mikä johti sairaspoissaolojen lisääntymiseen ja lääkärien siirtymisenä uusiin tehtäviin ja suoranaiseen pätevien lääkäreiden pulaan.

Ympäristökunnat pistivät ”maksumies” Lahden nurkkaan häpeämään ja nauroivat paskaiset naurut päälle. Temppu junailtiin varsin nokkelasti kokoomuksen ”bulvaanien” Francis McCarronin ja Terttu Pohjalaisen revetessä tehdyistä sopimuksista. Kokoomus on potkinut yltiöliberaali ”Franea”munille jo kolme vuotta hänen epäillyn seksuaalirikoksensa takia ja Terttu Pohjolainen on tunnettu loikkari, joka vaihtoi puoluetta aiemminkin päästäkeen kaupunginvaltuustoon. Monet asiantuntijat epäilivät, että kysessä on tyypillinen lahjuksenanto ja räikeä korruptio, jonka todistaminen on erittäin hankalaa. Kokoomus junaili tempun nokkelasti ja täysin häikäilemättömästi kaikkien demokratian pelisäätöjen vastaisesti. Tähän tarvittiin vielä Kepun palkattu mies, joka poistui päätöksenteosta oikealla hetkellä, jolloin määräenemmistö yhtymän perustamilliselle saatiin.
Päällepäsmäreinä jujussa olivat kuitenkin varavaltuutettu ”Nakki-Salonen” ja palkittu huippuyrittäjä Juha ”Boss” Rostedt, jotka ensi vaalien äänestäjiä hämätäkseen siirtyivät muka ”katsomoon” eivätkä taktisesti siis osallistuneet päätöksentekoon. Mutta turha toivo äänestäjien muisti on pettureita kohtaan uskomattoman pitkä!

Mutta tärkein asia tässä kaikessa on kuitenkin Lahden kaupunginhalituksen menetetty maine! Kuka lahtelainen veronmaksaja voi enää luottaa näihin ”vekkuleihin”, jotka eivät kykene viemään päätöksiään loppuun ja varmistamaan demokratian toimiminen. Demokratiassa ei todellakaan ole samantekevää, että puolueen edustajat eivät noudata enemmistön yhdessä tehtyjä päätöksiä. Eihän näin voi toimia! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa Lahden kaupunginhallituksen päätösten yli voidaan ja tullaan kävelemään menen tullen silloin, kun tämä suinkin on mahdollista ja oma etu kulkee ajaa kaiken edelle. Tämä mahdollistaa ”lobbarivallan”, korruption, lahjonnan ja salaiset sopimukset Lahden kaupunginhallituksen salaisissa kabineteissa. Yksinkertaisesti parlamentaarisesta käytännöstä siirrytään nepotismiin ja muihin kieroiluihin siksi, että Lahden kaupunginhallitukseen tai valtuustoon valittuihin päättäjiin ei voi enää luottaa.
Lahti ei loppullista päätöstä ole vielä allekirjoittanut, vaan kyseessä ”lienee” vielä luonnos.

Lahden ei ole pakko olla yhtymässä, mikäli se ei halua, mutta mutta nyt voi käydä myös lahtelaisille terveydenhuoltopalveluja tarvitsevalle veromaksajalle siten, että kun lähtee sutta karkuun voi tulla karhu vastaan, mikä suomeksi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että terveydenhoitopalvelut on turvattava Päijät-Hämeessä tässä taloudellisessa tilanteessa melkein ”hinnalla millä hyvänsä”! Miten PHHYKY lopulta terveydenhoidossa onnistuu on tietysti meille lahtelaisille ja muillekin Päijät-Hämeessä tärkeää. Johtaja Erhola on selvästi kyykäs johtaja, joka on erilaisilla järkevillä ratkaisuilla tiristänyt ”tyhjät pois” ja saanut rakenteellisilla uudistuksillaan HYKY:n budjettia tasapainoon. Elämme mielenkiintoisia ” korona-aikoja”, mitä tuleman pitää. Voitaako lopulta osakkeen omistajan etu vai aito demokratia? Tätä Omalähiö seuraa, kuten muutakin Etelä-Lahden päivittäisiä toimia!
Eläköön koulut alkavat! Onneksi ei enää minulta! Hyvää loppukesää kaikille!

Juhani Melanen

Tie kutsuu kulkijaa

Sunnuntain raamatuntekstissä Jumala puhuttelee meitä vakavin sanoin: ”Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.” (Jer. 6:16)

Kun olen kulkenut metsässä mustikoiden perässä, pyörinyt ympäri nenä kiinni sinisissä mättäissä, en joskus enää tiedä, mistä löytyy lähtöpaikka ja määränpää. Metsä ja suo eksyttävät helposti, jos ei ole tarkkana. Hätääntymisen sijasta kannattaa pysähtyä ja katsoa rauhassa ympärilleen. Mistä tulin, mistäpäin aurinko paistaa, mistä kuuluu autotien kohina, onko kännykässä virtaa ja palkkeja?

Elämässäkin voi eksyä, vakavin seurauksin. Jumala on kutsunut ihmisiä lähelleen ja osoittanut hänen tahtonsa mukaisen tien, mutta me vastaamme näihin hyviin kutsuihin joskus ihan samoin kuin muinaiset israelilaiset Jeremian kirjassa (6:16-19): emme kulje Jumalan neuvomaa tietä, emme kuuntele hänen ääntänsä. Silti Jumala kutsuu uudestaan. Hän etsii eksyneitä. Hän antaa joka aamu uuden polun pään ja uuden armon.

Marjametsässä haluan löytää ämpärini kanssa pois, ja yhtä lailla elämässä toivon pääseväni myös perille. Kristityillä ei ole mielessä ainoastaan matkanpää: rauha Jumalan luona. Tärkeää on myös tiellä kulkeminen. Rauhaa saa kokea myös jo matkalla ollessa: Jumala on kanssani, Jeesus on pelastajani tiellä ja tien päättyessä.

Riitta Särkiö

Suuria päätöksiä

Politiikan syksystä ennustetaan vilkasta ja haastavaa. Näin se varmasti on, mutta en muista koska olisi sanottu, että nyt on helppo syksy tulossa. Keskustan puheenjohtajavaali työ väriä syksyyn. Myös SDP:llä on puoluekokous ja tavoittelen itse jatkokautta varapuheenjohtajana.

Euroopan Unionin elvytyspaketti oli suuri ja historiallinen päätös koko Euroopalle. Suomi halusi pakettiin muutoksia ja sai läpi paljon omia tavoitteitaan. Kaikessa emme onnistuneet, mutta silti kokonaisuus on Suomen kannalta kohtuullisen hyvä. Nyt kysymys kuuluu, miten Suomi ja Lahti osaavat hyödyntää miljardirahoituksen? Tätä työtä tulemme nyt yhdessä tekemään ja mahdollisuutemme ovat sitä paremmat, mitä nopeammin paketti on paikallisesti kasassa. Tulen esittämään Päijät-Hämeeseen uutta vihreän kasvun sopimusta, jossa investoinnit, työllisyys ja uuden yliopiston hyödyntäminen ovat avainroolissa yhdessä yritysten kanssa.

Lahdessa ja Päijät-Hämeessä tämä perjantai on suuren päätöksen päivä. Hyvinvointiyhtymän hallituksen esitys yhteisyrityksestä Mehiläisen kanssa puhuttaa ja syystä. Väite siitä, että Hyky ei olisi tehnyt mitään viime vuosina ei pidä paikkaansa. Päinvastoin. Vuosina 2017-2019 Hyvinvointiyhtymä panosti palveluihin. Tekeviä käsiä lisättiin ja jonoja purettiin esimerkiksi Launeen terveysasemalla. Sitouduimme samalla siihen, että jokaisessa Päijät-Hämeen kunnassa säilyy perustason palvelut. Se maksoi rahaa ja niin sen pitikin maksaa. Lahden krooninen alibudjetointi oli tosiasia vuosikaudet ja siitä kärsivät eniten lahtelaiset itse. Samaan aikaan Lahden kaupungin oma elinkeinopolitiikka ei ole onnistunut edes voimakkaimman kasvun aikana monipuolistamaan elinkeinorakennetta ja kasvattamaan työllisyyttä eli taloutta. Tämä on se suurin kysymys, johon tarvitaan vielä todellista sisältöä, jotta muun Suomen ja maailman kasvuun päästään todella mukaan.

Miksi sitten omaa SOTE-palvelutuotantoa ei ole haluttu kehittää ja miksi sitä vaihtoehtoa ei ole edes tuotu esille? Oman tuotannon lisääminen vaatii organisaatiolta paljon. Ulkoistaminen on helpompi vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu.  Perustuslakivaliokunnassa kiinnitimme tähän viime kaudella tarkkaan huomiota. Miten oma tuotanto pystyisi alueellisti reagoimaan, jos yksityinen enemmistö yhtäkkiä päättäisi vetäytyä tai jostain syystä lakkauttaisi toiminnan? Korvattaisiinko toiminta muutaman pienen kunnan omalla toiminnalla? Se ei onnistuisi. Näin ison ulkoistuksen kokoluokka on myös yksinkertaisesti liian suuri eikä se ole hallituksen SOTE-lakiluonnoksen periaatteiden mukainen. Siksi en kannata yhteisyritystä, vaan edelleen oman tuotannon kehittämistä ja ulkoistuksia tarpeen mukaan täydentämään omaa palvelutuotantoa. Yksityinen voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Suuri virhe tehtiin kuntayhtymässä siirtymällä yhtymävaltuustosta niin kutsuttuun yhtymäkokousmalliin. Ainoa oikea tapa palauttaa maakunnan uskottavuus on palata valtuustomalliin, jossa koko maakunta on aidosti edustettuna. Vai kuinka maakunnan tärkeintä elintä voidaan johtaa, jos ei kokouksissa saada edes puheenjohtajaa valittua?

Korona on osoittanut meille Suomen hyvinvointivajeen. Koronan jälkeen emme paini vain taloushaasteiden kanssa, vaan meidän pitää vastata samalla koronan aiheuttamaan hyvinvointivajeeseen ja nostaa ihminen keskiöön. Toisin sanoen hyvinvointipolitiikkaa ja taloutta tulee tarkastella rinta rinnan. Tämä on hyvinvointitaloutta eli hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamista tavalla, jossa myös talous vahvistuu.

SDP tulee nostamaan hyvinvointitalouden syksyn yhdeksi pääteemaksi. Kasvupolitiikkaa voi tehdä ihmisten näkökulmasta. Se tarkoittaa politiikan tekemistä ratkaisukeskeisesti ilman siiloja ja ihmisten hyvinvoinnin tarpeet huomioiden. 

Ville Skinnari

KOLUMNIT -arkisto

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011