Sunnuntaina vietetään uskonpuhdistuksen muistopäivää. Muistatkin ehkä, mistä on kyse: saksalainen munkki Martti Luther oli ankaran tutkistelun jälkeen huomannut, että katolinen kirkko oli joutunut harhateille. Hän ryhtyi tarmokkaasti ajamaan uudistuksia kirkon oppiin.

Lutherin tärkeimpiä löytöjä oli armo. Hän korosti, ettei ihminen voi tehdä oman pelastumisensa eteen mitään, vaan pelastumme vain Jumalan armosta. Jumalan edessä emme voi vedota ansioihimme emmekä kehua saavutuksillamme. Usko ja luottamus Kristuksen työhön riittää ja on kaikki, mitä tarvitaan. Jumalan edessä meidän ei tarvitse pyrkiä eikä ponnistella, vaan Kristuksessa meillä on lepo ja rauha.

Meidän aikammekin tuntuisi tarvitsevan puhdistusta suorituskeskeisyydestä. Ehkä koskaan ennen ei ole eletty aikaa, jolloin suorituksia ja saavutuksia mitattaisiin ja arvostettaisiin näin paljon. Ehkä koskaan ennen ei ole myöskään eletty aikaa, jolloin ihmiset uupuvat henkisesti näin paljon. Maailmamme on nopeampi ja tehokkaampi kuin koskaan, ja samalla armottomampi. Ne, jotka eivät pysy mukana tässä vauhdissa, tai jotka eivät saavuta omia tai toisten asettamia tavoitteita, kantavat usein epämääräistä ja eri tavoin ilmenevää häpeää ja syyllisyyttä.

Näin kaamosaikaan kaikenlainen suorittaminen saattaa tuntua entistä tahmeammalta. Mitä jos armahtaisit itseäsi ja lakkaisitkin suorittamasta – edes tänään? Ehkä vedät villasukat jalkaan, sytytät kynttilän ja tartut kirjaan, ehkä lähdet ulos hengittämään raitista ilmaa, ehkä olet vain levossa ja rauhassa. Ehkä huomaat, että huulille nousee rauhoittuvan hengityksen mukana rukous: Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua.

Anne Pettersson
vs. kappalainen