Kaksi miestä

Kumpikin kuuluu sisäpiiriin, kulkee Jeesuksen kanssa, elää hänen lähellään. Kumpikin kuulee Jeesuksen opetuksen, näkee hänen ihmetekonsa. Kumpikin on uskollinen Jeesukselle sen kolmen vuoden ajan, jonka hän kulkee ja julistaa Jumalan valtakuntaa ja parantaa sairaita. Lopussa he pettävät hänet, kumpikin.

Toinen myy mestarinsa ylipapeille kolmestakymmenestä hopearahasta. Ahneus pettää miehen, mutta raha alkaa polttaa hänen käsiään ja hän katuu. Petos on kuitenkin lopullinen, mies ei saa sitä perutuksi. Ylipappeja ei kiinnosta, vaikka hän huutaa: ”Kavalsin viattoman”. Mies joutuu epätoivoon ja riistää hengen itseltään. Hän ei koskaan näe loppunäytöstä. Esirippu ei avaudu hänelle. Epätoivo voittaa.

Toinenkin mies pettää Jeesuksen, kun oma turvallisuus on uhattuna. Palvelustyttö tunnistaa hänet yhdeksi Jeesuksen seurassa olleista, mutta hän kieltää mestarinsa kolme kertaa, lopulta jopa sadatellen. Pelko pettää hänet. Vangittu Jeesus katsoo häneen. Kukko laulaa. Mies itkee katkerasti. Hänkin menee pois, mutta hän ei jää pimeyteen. Kolmantena päivänä hän kuulee naisilta uutisen. Hän lähtee juosten katsomaan. Hauta on tyhjä.

Eräänä päivänä mies lähtee kalastamaan. Rannalla on joku. ”Se on Jeesus”, hänen kaverinsa ounastelee. Mies ei malta odottaa, hän hyppää veteen ja juoksee Jeesuksen luokse.

Kaksi miestä. Juudas ja Pietari. Kaksi pettäjää. Kumpikin katuu. Toinen häviää yöhön. Toinen palaa Jeesuksen luokse, on jo saanut anteeksi ennenkuin pettikään. ”Kun palaat, vahvista veljiäsi”, oli Jeesus hänelle sanonut.

Kolme kertaa Pietari kielsi Jeesuksen ja kolme kertaa Jeesus nyt kysyy häneltä: ”Rakastatko minua”. Kolmesti kieltäjä tunnustaa rakkautensa. Ylösnoussut sitoo hänet itseensä ja tekee hänestä todistajansa. Rakkaus voittaa.

Leena Kukkonen

Pelicansilla vanhassa Ara parempi

 

Pelicans julkisti tiistaina nipun jatkosopimuksia, pari uutta sopimusta sekä jo ennalta tiedetyn päävalmentajauutisen. Jatkosopparin allekirjoittivat Jan Latvala, Vili Sopanen, Jere Myllyniemi, Tommi Paakkolanvaara, Marko Pöyhönen, Pekka Saarenheimo, Joonas Hurri, Ilkka Pikkarainen, Juha-Pekka Pietilä ja Janne Ritamäki. Niko Tuhkanen tekee paluun turkoosipaitaan Vaasasta ja täysin uutena pelaajana nähdään mestiksen maalitykki, niin ikään Vaasan Sportista tuleva Tomi Pekkala, josta nähtävästi kaavaillaan ensi kaudeksi uutta pekkajormakkaa.

Kyseessä on joukkueen vahva runko, josta varsinainen kärkiosaaminen vielä puuttuu. Pelicans etsiikin vielä paria pakkia ja paria hyökkääjää, jotka lähtökohtaisesti ovat ykköskenttätasoa. Voi olla, että sopimukset näiden kärkijannujen kanssa on jo solmittu, muttei niitä voitu nyt julkistaa, sillä monella joukkueella on vielä kausi kesken niin SM-liigassa kuin Ruotsin ja Venäjän sarjoissakin.

Aravirran valintaa on kovasti arvosteltu Lahdessa. Araa pidetään jo liian vanhana ja leipääntyneenä valmentajana. Olen eri mieltä. Aravirta omaa sellaista osaamista ja auktoriteettia, puhumattakaan menestyksestä, että Lahdessa voidaan vain ihaillen katsoa miehen meriittilistaa.
Aravirta ei täysin onnistunut Oulussa, se on fakta, mutta en usko miehen silti olevan leipääntynyt valmentajanraato, joka hakee viimeistä tilipussiaan. Kyseessä on tyylikäs, kovan luokan ammattilainen ja Lahdessa pitää olla tyytyväinen, että Ara vielä pestiin suostui. Aravirta oli juuri se henkilö, joka nosti omalla persoonallaan ja osaamisellaan Pelicansin karsintojen suosta uskottavaksi playoff-joukkueeksi joitain vuosia sitten, joten annetaan miehelle näytönpaikka. Tuskin Aravirtakaan haluaa lopettaa uraansa huonoon kauteen?

Toivottavasti ensi kaudella joukkueessa ei tulla näkemään yhtään ulkomaalaista arpaa tai toivotaantoivotaan-miestä. Eiköhän ne arpaiset tuloksineen tällä kaudella nähty. Joukkueen runko on jo hyvä, mutta niitä lisävahvistuksia odotellessa…
-Pete Salomaa-

Askel lähempänä sarjapaikkaa

Namika Lahti kärsi katkeran tappion viime perjantaina Lahden Urheilutalolla lappeenrantalaista kaimaseuraansa vastaan, mutta onnistui jälleen keräämään rivinsä tiistaina pelattuun vierasotteluunsa. Tällä kertaa Namika kaatoi sisukkaan esityksen jälkeen Lapuan Korikobrat jatkoajan jälkeen. Kotijoukkue Korikobrat johti ensimmäisellä puoliajalla suurimmillaan jo 11 pisteellä, mutta lahtelaiset eivät murtuneet kovassa paikassa, vaan joukkue kampesi itsensä mukaan voittotaisteluun kolmannella jaksolla. Ottelu päättyi lopulta lukemiin 83-90.

Niin tappiollinen Lappeenranta- ottelu kuin Korikobriakin vastaan käyty koitos olivat kaikkien osallisten joukkueiden osalta erittäin rikkonaista koripalloa. Varsinkin lahtelaiset rähmivät pallon kanssa oikein urakalla ja Namikalla onkin nyt koossa naurettavat 37 menetystä viimeisessä kahdessa ottelussaan. Siinä missä menetykset koituivat Namikan kohtaloksi perjantaina, joukkue selvisi tiistain vierasottelusta voitajana niukin naukin huolimattomuudestaan huolimatta.

Vaikka Namika ei olekaan esittänyt näyttävää peliä lähiaikoina, on joukkue kyennyt vääntämään sarjapaikkansa kannalta elintärkeitä voittoja tiukoista otteluista. Varsinkin vieraissa voitetut jatkoaikaottelut ovat muodostumassa koko kauden rämpineelle lahtelaisseuralle ratkaiseviksi voitoiksi. On hienoa nähdä, että joukkueen henkinen kantti on kestänyt nyt kun sarjapaikka on pelissä, kauden aikana kertyneistä lukuisista katkerista tappioista huolimatta. Toisaalta Namika on alisuorittanut koko kauden, joten tämänhetkinen kuoppa on joukkueen itsensä kaivama.

Korisliigan runkosarjaa on jäljellä vielä kaksi viikkoa. Namikan kanssa putoamista vastaan taisteleva Forssan Koripojat hävisi tiistaina Joensuun Katajalle, joten lahtelaisilla on nyt kahden pisteen etumatka ja yksi ottelu vähemmän pelattuna FoKoPoon verrattuna. Vaikka FoKoPo pelaa viimeiset neljä otteluaan paperilla heikompia vastustajia vastaan kuin Namika viimeisessä viidessä ottelussaan, tarvitsevat forssalaiset silti vähintään kaksi voittoa saavuttaakseen Namikan. Tämä edellyttää lisäksi sitä, että lahtelaiset häviävät kaikki loput ottelunsa.

Nyt kun sarjapaikka on Namikan omissa käsissä, olisi tilaisuus päättää heikko kausi tyylikkäästi parilla ratkaisevalla voitolla. Ensimmäinen mahdollisuus voittaa on tarjolla jo ylihuomenna lankalauantaina, kun Namika kohtaa kotisalissaan sarjakärki KTP:n
-Mikko Blomberg-

 

Kaikenkarvaiset moraalinvartijat keskuudessamme

Onko suomalaisella yksilöllä oikeus rakastaa ketä haluaa ja huvittaa? Entä täysikasvuisella suomalaisella aikuisella naida kenet haluaa? Vastatessasi myönteisesti hyväksyt tietämättäsi sisarusten avioliitot ja moniavioisuuden. Mutta ovatko kaikki Tahdon 2013 -adressin allekirjoittaneet tänä vuonna
todella silloin johdonmukaisia ja kannattavat sisaravioliittoja ja moniavioisuutta?

Kansalaisaloitteita on alkanut tulvia eduskunnalle kuin liukuhihnalta. Osansa ovat saaneet turkistarhaajat ja homoliitot. Kuka tai ketkä näitä listoja näpräävät? Yleensä asialla ovat viherpiipertäjät ja erilaiset uskonnolliset yhteisöt.
Itse ei peiliin tarvitse katsoa, vaikka harmaalla alueella kuljettaisiin. Heidi Hautala on oiva esimerkki siitä, miten Suomessa voi toimia.

Moraalinvartijamme eivät todella ymmärrä sitä, että moraali on aina erittäin kulttuurisidonnaista ja siitä käydään keskustelua koko ajan. Missään tietämässäni kulttuurissa ei suhtauduta välinpitämättömästi sen jäsenten seksuaalisiin toimintoihin. Naisten seksuaalinen väärinkäyttö , lapsena sovitut avioliitot ja pedofilia, tuntuvat meistä luterilaisista oudoilta, mutta muslimeille ja muille uskonnollisille yhteisöille ne eivät ole tabuja. Helpompaa on löytää Vatikaanista heteropappi kuin Suomesta verokortilla kauppaa käyvä torimyyjä.

Suomessa tökitään tikulla silmään aina kun siihen on mahdollisuus. Erityisesti moraalin vartijoinamme esiintyvät kaikkein heikoimmin koulutetut. Kukaan täysijärkinen ei hyväksy ”Tusua” eli Johanna Tukiaista, koska hän haluaa narsistisesti olla julkisuudessa hinnalla millä hyvänsä. Mutta todellisuudessa hän on arvomaailmamme mittatikku: en ole itse saanut elämässäni aikaan mitään merkittävää, mutta ”herralle kiitos”, noin alas en ole itse langennut. Amen!

Veronkiertohan on Suomessa ja maailmalla kansallisurheilua. Maailman suurimmat yhtiöt eivät hyvällä verosuunnittelulla ja veroparatiisien olemassaolon vuoksi jätä kohdemaihinsa kuin pähkinöitä todellisista voitoistaan. Mikseivät maailman johtavat G 20 maata poista veroparatiiseja? Siksi, että ”oma lehmä on ojassa”! Mutta Suomessa harmaata työvoimaa jahdataan nyt koodilla: kaikki maksavat.

Miksei homous ole hävinnyt keskuudestamme? Siksikö, että lapsettomista sedistä ja enoista on ollut apua metsästäjille lapsen hoidossa? Me suomalaiset itse olemme oikeita persemoralisteja. Haemme viinamme Tallinnasta, koska se maksaa täällä liikaa. Kaahailemme liikaa ja kiitämme taas herraa, kun tutka ei osunut kohdallemme.

Tyhminkin tajuaa, että meitä voi johtaa vain esimerkillä ja tekemällä ja toimimalla itse henkilökohtaisesti oikein. Tämän takia omat mokat kannattaa salata ja pitää mölyt mahassa. Minäkin olen maksanut saunaremontin pimeässä, mutta kysehän oli vain 300 ”eerosta”. Huijaamme koko ajan,
koska valehtelu on evoluution kannalta järkevää. Itse opetin koulussa 30 vuotta sitten, että älkää polttako tupakkaa, sillä se on vaarallista, mutta itse vedin salaa välitunnilla röökiä kuin korsteeni. Silti se ei poista sitä tosiasiaa, että tupakointi on todella vaarallista.

Juhani Melanen

 

Virvon varvon…

Virvon varvon,tuoreeks,terveeks,tulevaks vuodeks,vitsa sulle,palkka mulle! Jumala sinua siunatkoon!

Palmusunnuntaina pienet virpojat pukeutuvat hassuihin asuihin tai noidiksi ja kulkevat taloissa virpomassa. Traditiossa sekoittuvat noidat ja trullit ja kristillinen aines. Nimi palmusunnuntai muistuttaa siitä, kun ihmiset levittivät palmunoksia ja vaatteita Jeesuksen eteen hänen ratsastaessaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.

Meillä pohjoisessa ei kasva palmuja ja niin pajunkissat ja pajunoksat ovat saaneet palmunoksien merkityksen. Niitä huiskutellaan ja annetaan lahjaksi. Jossakin päin on ollut tapana messussa siunata pajunoksia. Virpomisperinne on lähtöisin Karjalasta. Virpomisvitsoilla levitetään iloa antamalla naapureille koristeltuja pajunoksia ja toivottamalla Jumalan siunausta.

Palmusunnuntain tapahtumat kertovat kunnian kuninkaan alennustiestä. Jeesus vapaaehtoisesti lähti tielle, joka vei hänet Golgatan ristille ja kalliohaudan lepoon. Virpomisessa voimme yhtyä siihen riemuun, jota ihmiset kokivat Jeesuksen tullessa Jerusalemiin ja heidän luokseen. Jeesus tulee luoksenne ja ottaa meidän taakkamme kannettavakseen. Siinä on ilon syy.

Vanha tapa on ollut, että virpoja on saanut lahjansa vasta pääsiäisenä. Mutta elämme aikaa jolloin kaikki täytyy saada nyt ja heti, joten tämäkin tapa on jäänyt. Mutta tämä vanha tapa muistuttaa, kuinka pääsiäisen tähden ja Jeesuksen ylösnousemuksen tähden me voimme olla Jumalan siunauksesta osallisia. Pääsiäisenä meille annetaan todellinen ilo ja todellinen lahja: voitto synnistä ja kuolemasta Jeesuksen Kristuksen kautta.

Heikki Pelkonen

 

FC Lahti finaalissa

Eipä tarvinnut uutta kautta pitkälle pelata, kun FC Lahdella on ensimmäinen mahdollisuus nostella kannua, sillä 6.4. Lahti kohtaa JJK:n liigacupin finaalissa Kisapuiston tekonurmella. Finaaliin mentiin hyvällä puolustuspelillä kautta linjan. Välierässä KuPS:a vastaan löytyi jo tehojakin.

Finaalipaikka on omiaan nostamaan mitalivouhotuksen tasoa täällä toimituksessa ja miksei muidenkin lahtelaisfanien keskuudessa. Uusi vahvistus, hyökkääjä Vini Dantas vaikuttaa pelimieheltä, joten nyt kentän kaikilla osa-alueilla on hyvän tason osaamista. Lisäksi joukkueessa on nyt enemmän liigakokemusta kuin viime vuonna. Lahden ykkösvahvuudeksi on ainakin tässä vaiheessa nostettava todella kovanoloinen keskikenttä. Matti Klinga – Joni Kauko – Mika Mäkitalo voi kesällä olla todella kovaa valuuttaa liigakentillä.

Joukkueen vahvuus on myös hyvin koossa pysynyt perusrunko, jota paranneltiin vielä kokeneilla, mutta nälkäisillä pelaajilla ( Kärkkäinen, Joenmäki) Lisäksi jokerikorttina häärii Tommi Kari, jonka viime kausi alkoi hyvin, mutta päättyi nopeasti pahaan loukkaantumiseen, joten Karikin voitaneen melkein laskea uusiin pelaajiin.

Ikuisena pessimistinä on kuitenkin pieni pelko persuuksissa, että kaikki näyttää nyt jopa liian hyvältä FC Lahden suhteen eli mikäköhän tämän korttitalon kaataa? Ensimmäiseksi tulee mieleen loukkaantumiskierre, mutta Lahdelta löytyy kyllä tällä kaudella vaihtopenkiltäkin päteviä paikkaajia. Kauden alkuun aikaa enää rapiat kolme viikko. Kunhan lumet sulaisivat nyt nopeasti ja päästäisiin mahdollisimman pian pelaamaan hyväkuntoisille kentille, eikä katsomossakaan tarvitsisi värjötellä. No sitä ennen on onneksi tuo liigacupin voit….siis finaali!

Pelicansin edesottamuksista sen verran, että ensi viikolla on odotettavissa tiedotustilaisuus, jossa varmastikin julkistetaan uusi päävalmentaja eli Hannu Aravirta. Lisäksi odotettavissa on iso nippu jatkosopimuksia sekä muutama uusikin kasvo. Hevosmiesten vedonlyöntitoimistossa korkealla ovat nimet Miikka Salomäki ja Robert Jekimovs. Saas nährä!
-Pete Salomaa-

Charlie Burgess ja Namikan sarjassa säilyminen

Namika Lahti voitti kauden tähän asti tärkeimmän ottelunsa viime lauantaina, kun se kävi hakemassa Forssasta sarjapaikan kannalta elintärkeät pisteet tuomisiksi takaisin mastokaupunkiin. Ottelun alku ei luvannut lahtelaisittain miellyttävää iltaa, sillä kotijoukkueen heittopelin toimiessa isännät johtivat peliä 22-11 ensimmäisen jakson jälkeen. Toinen jakso ei muuttanut asetelmia dramaattisesti, vaan joukkueet lähtivät tauolle särpimään urheilujuomaa FoKoPon johtaessa peliä vielä kahdeksalla pisteellä.

Kuten niin monta kertaa koripallopelissä, myös nyt toinen joukkue muutti henkisen ilmeensä puoliajalle täysin erilaiseksi. Lahtelaisten onneksi ryhdistäytynyt seura oli tällä kertaa oman kylän Namika, joka pyyhälsi varsinkin Emmanuel Hollowayn löytyneen peli-ilon saattelemana rinnalle ja jakson lopussa jo ohikin forssalaisisännistään. Hollowayn hyviä otteita saatiin toisaalta odottaa turhan pitkäänkin, sillä vierailta puuttui joukkueensa paras pistemies ja Hollowaynkin omassa pelissään muutaman kerran nokittanut Charlie Burgess.

Vikkeläkinttuinen jenkkitakamies painui nimittäin takaisin Yhdysvaltoihin henkilökohtaisiin syihin vedoten pari viikkoa sitten, joka jätti forssalaiset tällä kertaa ilman aseita Hollowayn räjähtävyyttä vastaan. Holloway viimeistelikin 23 pistettä hyvillä heittoprosenteilla, ja jakeli päälle neljä passia sekä ehti neljään levypalloon. Tilastojen valossa onnistui jälleen myös iso mies Louis Johnson, joka hänkin heräsi puoliajan jälkeen, päätyen lopulta 22 pisteeseen, 11 levypalloon sekä kahteen torjuntaan. Lahtelaiset mättivät viimeisellä jaksolla peräti 28 pistettä, ja peli päättyi lopulta 68-77 vierasvoittoon.

Palataanpa vielä tapaukseen Charlie Burgess. Kuten sanottua, mies on FoKoPon tärkein yksittäinen pelaaja, sen paras pistemies sekä todennäköisesti myös joukkueen paras pelinrakentaja. Tarkkaa syytä miehen kotiin palaamiselle ei ole vieläkään saatu, vaan ilmassa leijuu epämääräinen termi ”henkilökohtaiset syyt”. FoKoPon leirissä uskotaan yhä miehen paluuseen joukkueen vahvuuteen vielä tämän kauden aikana, mutta toisaalta joukkue ei muuta voikaan: Korisliigan siirtoraja on umpeutunut jo tammikuussa, eli mikäli Burgess ei palaa, joutuu FoKoPo pelaamaan loppukauden sarjapaikan kannalta ratkaisevat pelit ilman tärkeintä pelaajaansa, eikä se voi enää hankkia korvaavaa pelimiestä.

Namika ja FokoPo ovat edelleen tasapisteissä sarjan hännillä. Salon Vilpas voitti yllättäen Korikobrat Lapualla venyttäen kaulansa putoajan paikkaan nähden neljään pisteeseen, joten näyttää siltä, että putoamiskamppailu on kahden kauppa. Saattaa olla, että Charlie Burgessin henkilökohtaiset syyt maksavat FoKoPolle sarjapaikan, joten toivottavasti syyt eivät ole tekaistuja.

Namikan ottelut jatkuvat jo tänään perjantaina, kun Urheilutalon neljänneksi viimeiseen kotiotteluun saapuu vieraaksi kaimaseura Lappeenrannasta. Ailahtelevasti lähiaikoina pelanneen Lappeenrannan kaataminen auttaisi Namikan askeleen FoKoPoa karkuun ja askeleen lähemmäs ensi vuoden sarjapaikkaa. Samalla Charlie Burgess -jossittelu voitaisiin jättää forssalaisille.
– Mikko Blomberg-

Lääkärit arvauskeskuksissamme

Olemme sellaisessa tilanteessa yhteiskunnassamme, että lääkärit eivät enää tee varsinaista työtään, vaan he ovat erilaisten virastojen, kuten Kelan ja muiden lausuntoja tarvitsevien laitosten etäispääteitä. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa heidän työajastaan kuluu tietokoneen
ääressä tuijottamiseen ja potilaan tietojen etsimiseen. Varsinaiselle diagnoosille jää hätäiset kolme minuuttia, jona aikana pitäisi selvittää vanhuksen reisivamman tulehdusarvot tai sylilapsen allergiaoireet.

Heitä työllistävät erilaiset mielikuvitukselliset lausunnot, joita heidän täyttyy asiakkailleen kirjoitella. Kunnalliseen virkaan tarvitaan lausunto, ulkomailla harjoitettavaan autourheiluun tarvitaan lausunto, oikeuskäsittelyyn tarvitaan lausunto, työntekijän ilmoitukseen ei luoteta, vaan yhden päivän poissaoloon tarvitaan lausunto.

Eniten heitä työllistävät kuitenkin tuo meidän ikioma Kelamme ja sen klaustrofobinen todistusten tarve. Todistuksen tai lomakkeen, jonka lääkäri joutuu laatimaan, vaatii maisteritason yliopistokoulutuksen ymmärtääkseen siinä olevan tekstin. Kaikella kunnioituksella. Miten, Ulan Batorista tänne muuttanut mongolilääkäri, suoriutuu tästä tehtävästä?

Tutustuin Kelan vaatimiin erilaisiin todistuksiin ja mykistyin. Pidän itseäni syystäkin suomea osavana, mutta miten helvetissä osaisin täyttää esimerkiksi seuraavat vaadittavat lausunnot järkevästi: osasairauspäivärahahakemus, osa-aikaistyön keskeyttämishakemus, erityishoitorahahakemus, luovutuspäivärahahakemus, ansionmenetyskorvaushakemus,  erityisäitiysrahahakemus tai vammaisten tulkkauspalvelushakemus. Nämä ovat vain jäävuoren huippuja lääkärin ammatin lausuntotehtailijan arkipäivästä.

Naurettavinta on , että saadakseen korvauksen Kela erittäin usein pyytää lääkäriä myös täydentämään antamaansa lausuntoa. Miten Turkmenistanista saapunut pakolaislääkäri kykenee omasanaiseen lausuntoon, jossa pitäisi selvittää sairauden diagnostiikan kehitys tai suorituskykytutkimuksen hoitosuunnitelma. No ei helvetissä mitenkään!

Elävä esimerkki paljastanee lukijoilleni edes jotain tästä hyvinvointivaltiomme uskomattomasta lausuntoviidakosta. Tyttären tyttäreni Evita sairastaa astmaa. Valitettavasti hänen hoitonsa kesti viime kesänä yli 60 vuorokautta. Tyttäreni Miia ja hänen yrittäjämiehensä Hannu olisi voinut hakea ansionmenetyskorvausta. Sitä saa hoitoajalle, mutta toki myös sopeutumisvalmennuskurssille. Yhtä sairasta lasta kohden voi siis kaksi vanhempaa saada korvauksia yhteensä 60 arkipäivältä lääkärin D- todistuksella.

Heidän työnsä olisivat jääneet hoitamatta ja molempien työpaikoilla olisi hikoiltu ja kiroiltu heidän poissaoloaan ja mahdollisesti miljoonien yrityskaupat ja sopimukset olisivat jääneet hoitamatta. Onneksi on keksitty isovanhemmat, mikä meidän perheessämme tämä tarkoittaa vaimoani Eiraa, joka hoiti postin. Eläkeläisenä Eira ei olisi saanut omaishoitotukea. Sen sijaan minä olisin voinut luovuttaa ”loistavan” maksani ja anoa
luovutuspäivärahaa ja anoa sitä Kelan- lomakkeella SV6. Nimittäin henkilö, joka luovuttaa elimen, kudoksia tai soluja, on yllämainitulla todistuksella oikeutettu saamaan korvauksia niiltä päiviltä, jotka korvaukseen tuhrautuivat.

Nämä asiat kirjoitin siksi, että niin moni tuttavani on pyytänyt ja kehottanut minua kertomaan sattumuksistaan lahtelaisissa lääkäreiden arvauskeskuksissa tänä armon vuonna 2013.

Juhani Melanen

 

 

Marianpäivän sanomaa

Launeen kirkon pylväässä on pieni, hillitty puuveistos. Siinä Maria pitää hellästi sylissään poikaansa. Maailma on täynnä aivan toisenlaisia veistoksia ja maalauksia Mariasta. Niissä hän esiintyy kauniina taivaan kuningattarena. Ympärillä on pulleita enkeleitä, siniset ja punaiset kankaat laskostuvat näyttävästi ja kaikki on ylvästä.

Luulen, että Launeen kirkon Maria vastaa aika hyvin Raamatun kuvaa Mariasta. Ei nuorella Marialla ollut hienoa pukua, kun enkeli ilmestyi hänelle. Ei hänen kauneudestaan tai ylväydestään mainita sanaakaan. Mutta nöyrä hän oli, suostuvainen tuntemattomaan ja rohkea.

Meillä on taipumus nostaa julkkikset ja kuninkaalliset jalustalle. Me luulemme, että he ovat jotenkin aivan erilaisia kuin me tavalliset. He ovat erityisen kauniita, aina juhlallisen näköisiä, heiltä asiat onnistuvat. Mutta Jeesuksen äiti Maria on toisenlainen suuruus. Vaikka hän sai ihmeellisen osan Jumalan Pojan äitinä, häntä ei valittu tähän tehtävään oman suuruutensa ansiosta. Hän oli kyllin nöyrä ja uskollinen. Hän kummasteli ja pelkäsi, mutta sanoi kuitenkin enkelille: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Marianpäivä muistuttaa meitä siitä, että Jumala katsoo sydämeen. Hän tarvitsee aivan tavallisia ihmisiä toteuttamaan isoja ja pieniä suunnitelmiaan tässä maailmassa. Jumala tahtoo vahvistaa meitäkin, niin että suostuisimme hänen käyttöönsä.

Oman elämämme kutsumuksen lisäksi tämä maaliskuinen juhlapäivä siirtää katseemme jouluun ja Jeesukseen. Maria odotti lastaan yhdeksän kuukautta, meidät ei tarvitse odottaa. Jeesus on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.

Riitta Särkiö

 

Hyvää kesää Pelicans!

 

Niinhän siinä sitten kävi kuten ounasteltiinkin eli Pelicansin hieno loppukiri ei riittänyt playoff-paikkaan. Pelicansin kausi oli käsittämättömän kaksijakoinen. Ensimmäiset 30 ottelua kartuttivat pelikaanin leukapussia ainoastaan 27 pisteellä, mutta vuodenvaihteen tienoilla suoritetun ryhtiliikkeen jälkeen viimeiset 30 peliä tuottivat peräti 56 pistettä. Pelicans oli jälkimmäisen puoliskon kolmanneksi paras joukkue Tapparan ja Ässien jälkeen. Hyvällä syyllä voidaan ainakin olettaa, että Pelsulla olisi ollut sanansa sanottavana myös playoff-kierroksilla. Vaan kun runkosarja kestää sen 60 ottelua, tälläinen spekulointi on turhaa ajanhaaskausta. Kausi on ohi, se on ainoa fakta.

Hopeakauden jälkeen on myönnettävä, että tulos on mahalasku. Syitä mahalaskuun on monia, mutta varmasti suurimmat syyt ovat väärät pelaajavalinnat, hopean aiheuttama nöyryyden puute tietyillä pelaajilla sekä Suikkasen mankelin jatkuminen liian pitkälle syksyyn. Porukka oli saatava kuntoon ja kun edellinen kausi venyi pitkälle ja aikaa oli vähemmän kuin viime kesänä, taisi Suikkanenkin haukata treeneissä liian ison palan kerralla. Jypissä ei muuten tätä virhettä tehty…

Ensi kauden suunnitelmat ovat jo Pelicansissakin pitkällä. Ensi vuonna ruoriin astuu herra Aravirta, joka löysi kuin löysikin lisämotivaation uransa jatkamiselle (= tarpeeksi liksaa?). Joukkueella on kuulemma parisenkymmntä sopimusta jo ensi kaudeksi. On puhuttu joukkueen lahtelaisuusasteen nostamisesta. Tämä tarkoittanee kuulemma mm. Niko Tuhkasen ja Jani Forsströmin paluuta turkoosinuttuun. Ei siis mitään varsinaisia profiilipelaajia. Sen sijaan, jos Antti Tyrväinen ja Henri Heino saadaan takaisin Lahteen voidaan olla tyytyväisiä. Muita merkittäviä lahtelaispelaajia ei taidakaan sitten vapaana enää olla, joten eiköhän lahtelainen muukalaislegioona osa 2 nähdä taas ensi vuonna, sillä A-junnuista tai Peliitoistakaan ei potentiaalisia liigaan nousijoita tahdo löytyä.

Pelicansin aikaisesta kauden päättymisestä iloitsee ja hyötyy varmasti eniten FC Lahti, jonka viime kauden alku jäi pahasti hopea-Pelicansin varjoon. FC Lahden hyvät harjoituspelit antavat uskoa omalle olettamukselleni siitä, että tänä vuonna mitalin Lahteen tuo FC Lahti. Perjantaina kannattaa mennä Kisapuistoon katsomaan kun FC Lahti taistelee liigacupin loppuottelupaikasta KuPs:n kanssa. Uusi kärkimies , brasilialainen Vini Dantas lienee vakuuttanut Kautosen, sillä sopimus syntyi viikon testijakson jälkeen. Jokohan olisi palapelin viimeinen palanen loksahtanut paikoilleen?
– Pete Salomaa-

Namika piti sarjan häntäpään jännittävänä

Namika Lahti hävisi viikko sitten odotetusti Tampereella Pyrinnölle, mutta joukkue keräsi itsensä hienosti keskiviikkona, kun se pelasi kauden tähän asti tärkeimmän kotiottelunsa Salon Vilpasta vastaan. Edellisessä kotimatsissaan Kouvoja vastaan loppuhetkillä romahtanut lahtelaisnippu ei tällä kertaa muistellut menneitä, vaan piti kiinni lähes koko ottelun kestäneestä johdostaan loppusummeriin saakka. Voitto oli tärkeä putoamistaistelun kannalta, mutta erityisesti se oli sitä joukkueen henkisen kantin vuoksi: nyt nolosti päättynyt Kouvot-tappio voitaneen unohtaa lopullisesti.

Vilpasta vastaan Namikan amerikkalaiset kantoivat kukin suuren vastuun kotimaisten luottopelaajien jäädessä tällä kertaa melko pienille tehoille. Vaikka sekä Aleksi Alanen, Vesa Heinonen että Valtteri Mäkäläinen täyttivät roolinsa riittävän hyvin, ei voitosta olisi voinut haaveillakaan ilman parjattujen jenkkien valtavaa panosta. Varsinkin sentteri Louis Johnson innostui rellestämään molemmissa kenttäpäädyissä 33 pisteen ja 11 levypallon arvoisesti. Johnsonin urakkaa helpotti vastustajan isojen miesten Marcus Relphorden ja Shawn Atupemin virhevaikeudet, jotka rajoittivat kummankin vahvistuksen peliajan alle 30 minuuttiin. Toisaalta Johnson itse oli Emmanuel Hollowayn kanssa suurin syy kaverusten virhevaikeuksiin, sillä molempia rikottiin ottelun aikana kuusi kertaa.

Voitollaan Namika piti itsensä edelleen kohtalaisessa asemassa sarjapaikkansa pitämistä ajatellen. Vaikka Namika on edelleen sarjassa viimeisenä, on pykälää korkeammalle porskuttava FoKoPo pelannut yhden ottelun enemmän. Namikan seuraava ottelu pelataan jo huomenna, ketäpäs muuta, kuin FoKoPoa vastaan. Ottelu on siis sarjassa säilymisen kannalta äärimmäisen tärkeä, kuten oikeastaan kaikki maaliskuun loput pelit. Siinä missä maaliskuussa on jäljellä vielä voitettavia otteluita, näyttää huhtikuun peliaikataulu lahtelaisjoukkueen kannalta erittäin vaikealta. Voittoja pitää tulla nyt, eikä olisi yhtään pahitteeksi aloittaa huomenna Forssassa.
-Mikko Blomberg-

 

Rasismikortilla voi pelata suomalaista syntipukkipeliä

Kaikkein viheliäimpiä rasistikortilla pelaajat ovat nämä ruotsalaisen kansanpuolueen armeijaa käymättömät puolustusministeri Haglundit, jotka tökkivät tietoisesti aina silloin, kun vähänkin aihetta riittää. Suomen röyhkein varuskuntapeli edelliseltä puolustusministeriltä oli huippupoliittinen
kansallinen möhläys, joka hyväksyttiin tosin pitkin mielin ja hammasta kiristelleen. Sisäministeri Räsänen piti Riihimäen varuskunnan, Hennala sai mennä. Kotiin päin vedetään politiikassa itse mitään kipua tuntematta.

Haglund iski Soinia kuin vierasta sikaa, kun Soini joutui selittämään BBC:n tiukassa ”Hardtalk” – ohjelmassa, miksi hänen puolueensa hyväksyy rasisteja puolueessaan. Soini joutui koville, koska kotikielen etua ei ollut ja katolinen kristitty naulattiin ristille. Haglund leimasi heti Soinin häpeäksi Suomelle ajattelematta lainkaan mihin hän itse syyllistyi. Tämä perkeleellinen ruotsalainen ankkalammikko saa laukoa mitä tahansa muutaman tyhmän Hakkaraisen takia, mutta sen ei itse tarvitse miettiä, mihin rasismiin se kaikkivoipaisuudessaan syyllistyy. Hienosti näistä käytetään sellaisia lyhenteitä englanniksi kuten NOKD ( Not Our Kind Dear) ei meidän kaltaisiamme kulta , PLU ( People Like Us) ihmisiä kuten me ja sitten se
pahin. NiMBY ( Not IN Our Neigbouhood) ei meidän ympäristössämme Siuntiossa. Tämä on pahimman lajin hurskastelua tältä ruotsalaesilta herrarodulta, mitä meidän pitää sietää.

” En finne igen” leimaa suomenruotsalaista ajattelua syvimmillään ja se lähestyy itse rasismin mustaa ydintä, pois sulkemista ja ”hienostunutta” arroganttia halveksuntaa suomeksi vittuilua. Rasismipallo pyörii vinhasti ja siitä kärsivät maailmalla muutkin ” Jumalan rottweiler” entinen paavi
Benedictus XVI eli Ratzinger saa nyt kantaa ja vastata siitä, ettei hän tuominnut pedofiilipappeja riittävän selvästi ja oli kuulunut nuorena natsipuolueeseen. Tämä siksi, että Pyhä istuin ei enää suojele häntä.

Tiederasismista naulataan nyt filosofi Himanen Sinisestä kirjastaan. Se ei akateemisen kritiikin mukaan edusta modernia tutkimusta, vaan on epäselkokieltä. Hinta 700.000 euroa on naurettavan pieni hinta esimerkiksi sitä seikkailusta, mitä suomalaiset paperitehtaat maksoivat seikkailuistaan Amerikan markkinoilla. Miksei näistä 2- 3 miljardin töppöilyistä naulattu vuorineuvoksia oven pieliin, vaan heille maksettiin jopa bonuksia. Keskustelua käydään vaarallisista susista ja asian vierestä. Moraalia on helppo osoittaa aina silloin, kun todellisia ongelmia lakaistaan maton alle. Tärkeintä meille on talous ja yrittäminen. Lähestyvä lama siirtää ajatuksia Suomessa olemattomaan vähäiseen rasismiin.

Jussi Melanen

 

Leivän jakaminen

Ensi sunnuntain evankeliumiteksti on tuttu kertomus Jeesuksen ihmeteosta. Suuri joukko ihmisiä oli seurannut Jeesusta ja ruoka-ajan tullessa huomattiin, että ei ole ruokaa. Väkijoukosta löytyi kuitenkin poika, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa ja Jeesus käski jakaa ne ihmisille sen jälkeen, kun oli siunannut leivät. Suureksi hämmästykseksi ruokaa riittikin kaikille ja jäi vielä ylikin.

Ihmetekoihin on niin vaikea uskoa, ainakaan nykypäivänä, että helpompaa on yrittää keksiä jotain järkeen käyvää selitystä asialle. Eihän viidestä leivästä ja kahdesta kalasta voi mitenkään riittää viidelle tuhannelle miehelle, sekä naiselle ja lapselle joiden lukumäärää ei vain ilmoitettu.
Itselleni jopa leivän riittämistä suurempi ihmettelyn aihe on aina ollut jäljelle jääneen ruoan määrä. Tähteeksi oli jäänyt 12 täyttä korillista, mikä on jo itsessään enemmän kuin alkuperäinen määrä.

Järjellä on hyvin vaikea selittää tätä Jeesuksen ihmettä ja loppujen lopuksi en ole edes varma onko selittäminen tarpeen. Tärkeämpää on opetus, joka meille kerrotaan ihmeteon kautta. Pienikin määrä voi riittää monen tarpeeseen, silloin kun leipä jaetaan.
Jakaminen onkin sitten oma asiansa. Omasta luopuminen ja jakaminen muille on usein hyvin vaikeaa. Rahan muodossa tapahtuva jakaminen esimerkiksi osallistumalla keräyksiin voi joskus olla helpompaa, kuin se että todella jakaa omasta.

Ihmeteon toinen tärkeä opetus, Jumalan huolenpitoon luottaminen, liittyy myös osaltansa omasta jakamisen ja luopumisen vaikeuteen. Rajan piirtäminen siihen, missä kulkee järkevän varautumisen ja turhan ahneuden raja, voi joskus olla vaikeata ja hämärtyä keneltä tahansa.

Onneksi meillä on armo ja mahdollisuus aloittaa aina alusta. Jumala näki meidän itsekkyytemme ja jakamisen vaikeutemme jo kauan sitten ja tuli jakaman itsensä meille leiväksi, elämän leiväksi Jeesuksessa Kristuksessa.

Pastori Hanna Suominen

KOLUMNIT -arkisto

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011