Kumpikin kuuluu sisäpiiriin, kulkee Jeesuksen kanssa, elää hänen lähellään. Kumpikin kuulee Jeesuksen opetuksen, näkee hänen ihmetekonsa. Kumpikin on uskollinen Jeesukselle sen kolmen vuoden ajan, jonka hän kulkee ja julistaa Jumalan valtakuntaa ja parantaa sairaita. Lopussa he pettävät hänet, kumpikin.

Toinen myy mestarinsa ylipapeille kolmestakymmenestä hopearahasta. Ahneus pettää miehen, mutta raha alkaa polttaa hänen käsiään ja hän katuu. Petos on kuitenkin lopullinen, mies ei saa sitä perutuksi. Ylipappeja ei kiinnosta, vaikka hän huutaa: ”Kavalsin viattoman”. Mies joutuu epätoivoon ja riistää hengen itseltään. Hän ei koskaan näe loppunäytöstä. Esirippu ei avaudu hänelle. Epätoivo voittaa.

Toinenkin mies pettää Jeesuksen, kun oma turvallisuus on uhattuna. Palvelustyttö tunnistaa hänet yhdeksi Jeesuksen seurassa olleista, mutta hän kieltää mestarinsa kolme kertaa, lopulta jopa sadatellen. Pelko pettää hänet. Vangittu Jeesus katsoo häneen. Kukko laulaa. Mies itkee katkerasti. Hänkin menee pois, mutta hän ei jää pimeyteen. Kolmantena päivänä hän kuulee naisilta uutisen. Hän lähtee juosten katsomaan. Hauta on tyhjä.

Eräänä päivänä mies lähtee kalastamaan. Rannalla on joku. ”Se on Jeesus”, hänen kaverinsa ounastelee. Mies ei malta odottaa, hän hyppää veteen ja juoksee Jeesuksen luokse.

Kaksi miestä. Juudas ja Pietari. Kaksi pettäjää. Kumpikin katuu. Toinen häviää yöhön. Toinen palaa Jeesuksen luokse, on jo saanut anteeksi ennenkuin pettikään. ”Kun palaat, vahvista veljiäsi”, oli Jeesus hänelle sanonut.

Kolme kertaa Pietari kielsi Jeesuksen ja kolme kertaa Jeesus nyt kysyy häneltä: ”Rakastatko minua”. Kolmesti kieltäjä tunnustaa rakkautensa. Ylösnoussut sitoo hänet itseensä ja tekee hänestä todistajansa. Rakkaus voittaa.

Leena Kukkonen

Onko suomalaisella yksilöllä oikeus rakastaa ketä haluaa ja huvittaa? Entä täysikasvuisella suomalaisella aikuisella naida kenet haluaa? Vastatessasi myönteisesti hyväksyt tietämättäsi sisarusten avioliitot ja moniavioisuuden. Mutta ovatko kaikki Tahdon 2013 -adressin allekirjoittaneet tänä vuonna
todella silloin johdonmukaisia ja kannattavat sisaravioliittoja ja moniavioisuutta?

Kansalaisaloitteita on alkanut tulvia eduskunnalle kuin liukuhihnalta. Osansa ovat saaneet turkistarhaajat ja homoliitot. Kuka tai ketkä näitä listoja näpräävät? Yleensä asialla ovat viherpiipertäjät ja erilaiset uskonnolliset yhteisöt.
Itse ei peiliin tarvitse katsoa, vaikka harmaalla alueella kuljettaisiin. Heidi Hautala on oiva esimerkki siitä, miten Suomessa voi toimia.

Moraalinvartijamme eivät todella ymmärrä sitä, että moraali on aina erittäin kulttuurisidonnaista ja siitä käydään keskustelua koko ajan. Missään tietämässäni kulttuurissa ei suhtauduta välinpitämättömästi sen jäsenten seksuaalisiin toimintoihin. Naisten seksuaalinen väärinkäyttö , lapsena sovitut avioliitot ja pedofilia, tuntuvat meistä luterilaisista oudoilta, mutta muslimeille ja muille uskonnollisille yhteisöille ne eivät ole tabuja. Helpompaa on löytää Vatikaanista heteropappi kuin Suomesta verokortilla kauppaa käyvä torimyyjä.

Suomessa tökitään tikulla silmään aina kun siihen on mahdollisuus. Erityisesti moraalin vartijoinamme esiintyvät kaikkein heikoimmin koulutetut. Kukaan täysijärkinen ei hyväksy ”Tusua” eli Johanna Tukiaista, koska hän haluaa narsistisesti olla julkisuudessa hinnalla millä hyvänsä. Mutta todellisuudessa hän on arvomaailmamme mittatikku: en ole itse saanut elämässäni aikaan mitään merkittävää, mutta ”herralle kiitos”, noin alas en ole itse langennut. Amen!

Veronkiertohan on Suomessa ja maailmalla kansallisurheilua. Maailman suurimmat yhtiöt eivät hyvällä verosuunnittelulla ja veroparatiisien olemassaolon vuoksi jätä kohdemaihinsa kuin pähkinöitä todellisista voitoistaan. Mikseivät maailman johtavat G 20 maata poista veroparatiiseja? Siksi, että ”oma lehmä on ojassa”! Mutta Suomessa harmaata työvoimaa jahdataan nyt koodilla: kaikki maksavat.

Miksei homous ole hävinnyt keskuudestamme? Siksikö, että lapsettomista sedistä ja enoista on ollut apua metsästäjille lapsen hoidossa? Me suomalaiset itse olemme oikeita persemoralisteja. Haemme viinamme Tallinnasta, koska se maksaa täällä liikaa. Kaahailemme liikaa ja kiitämme taas herraa, kun tutka ei osunut kohdallemme.

Tyhminkin tajuaa, että meitä voi johtaa vain esimerkillä ja tekemällä ja toimimalla itse henkilökohtaisesti oikein. Tämän takia omat mokat kannattaa salata ja pitää mölyt mahassa. Minäkin olen maksanut saunaremontin pimeässä, mutta kysehän oli vain 300 ”eerosta”. Huijaamme koko ajan,
koska valehtelu on evoluution kannalta järkevää. Itse opetin koulussa 30 vuotta sitten, että älkää polttako tupakkaa, sillä se on vaarallista, mutta itse vedin salaa välitunnilla röökiä kuin korsteeni. Silti se ei poista sitä tosiasiaa, että tupakointi on todella vaarallista.

Juhani Melanen

Virvon varvon,tuoreeks,terveeks,tulevaks vuodeks,vitsa sulle,palkka mulle! Jumala sinua siunatkoon!

Palmusunnuntaina pienet virpojat pukeutuvat hassuihin asuihin tai noidiksi ja kulkevat taloissa virpomassa. Traditiossa sekoittuvat noidat ja trullit ja kristillinen aines. Nimi palmusunnuntai muistuttaa siitä, kun ihmiset levittivät palmunoksia ja vaatteita Jeesuksen eteen hänen ratsastaessaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.

Meillä pohjoisessa ei kasva palmuja ja niin pajunkissat ja pajunoksat ovat saaneet palmunoksien merkityksen. Niitä huiskutellaan ja annetaan lahjaksi. Jossakin päin on ollut tapana messussa siunata pajunoksia. Virpomisperinne on lähtöisin Karjalasta. Virpomisvitsoilla levitetään iloa antamalla naapureille koristeltuja pajunoksia ja toivottamalla Jumalan siunausta.

Palmusunnuntain tapahtumat kertovat kunnian kuninkaan alennustiestä. Jeesus vapaaehtoisesti lähti tielle, joka vei hänet Golgatan ristille ja kalliohaudan lepoon. Virpomisessa voimme yhtyä siihen riemuun, jota ihmiset kokivat Jeesuksen tullessa Jerusalemiin ja heidän luokseen. Jeesus tulee luoksenne ja ottaa meidän taakkamme kannettavakseen. Siinä on ilon syy.

Vanha tapa on ollut, että virpoja on saanut lahjansa vasta pääsiäisenä. Mutta elämme aikaa jolloin kaikki täytyy saada nyt ja heti, joten tämäkin tapa on jäänyt. Mutta tämä vanha tapa muistuttaa, kuinka pääsiäisen tähden ja Jeesuksen ylösnousemuksen tähden me voimme olla Jumalan siunauksesta osallisia. Pääsiäisenä meille annetaan todellinen ilo ja todellinen lahja: voitto synnistä ja kuolemasta Jeesuksen Kristuksen kautta.

Heikki Pelkonen

Olemme sellaisessa tilanteessa yhteiskunnassamme, että lääkärit eivät enää tee varsinaista työtään, vaan he ovat erilaisten virastojen, kuten Kelan ja muiden lausuntoja tarvitsevien laitosten etäispääteitä. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa heidän työajastaan kuluu tietokoneen
ääressä tuijottamiseen ja potilaan tietojen etsimiseen. Varsinaiselle diagnoosille jää hätäiset kolme minuuttia, jona aikana pitäisi selvittää vanhuksen reisivamman tulehdusarvot tai sylilapsen allergiaoireet.

Heitä työllistävät erilaiset mielikuvitukselliset lausunnot, joita heidän täyttyy asiakkailleen kirjoitella. Kunnalliseen virkaan tarvitaan lausunto, ulkomailla harjoitettavaan autourheiluun tarvitaan lausunto, oikeuskäsittelyyn tarvitaan lausunto, työntekijän ilmoitukseen ei luoteta, vaan yhden päivän poissaoloon tarvitaan lausunto.

Eniten heitä työllistävät kuitenkin tuo meidän ikioma Kelamme ja sen klaustrofobinen todistusten tarve. Todistuksen tai lomakkeen, jonka lääkäri joutuu laatimaan, vaatii maisteritason yliopistokoulutuksen ymmärtääkseen siinä olevan tekstin. Kaikella kunnioituksella. Miten, Ulan Batorista tänne muuttanut mongolilääkäri, suoriutuu tästä tehtävästä?

Tutustuin Kelan vaatimiin erilaisiin todistuksiin ja mykistyin. Pidän itseäni syystäkin suomea osavana, mutta miten helvetissä osaisin täyttää esimerkiksi seuraavat vaadittavat lausunnot järkevästi: osasairauspäivärahahakemus, osa-aikaistyön keskeyttämishakemus, erityishoitorahahakemus, luovutuspäivärahahakemus, ansionmenetyskorvaushakemus,  erityisäitiysrahahakemus tai vammaisten tulkkauspalvelushakemus. Nämä ovat vain jäävuoren huippuja lääkärin ammatin lausuntotehtailijan arkipäivästä.

Naurettavinta on , että saadakseen korvauksen Kela erittäin usein pyytää lääkäriä myös täydentämään antamaansa lausuntoa. Miten Turkmenistanista saapunut pakolaislääkäri kykenee omasanaiseen lausuntoon, jossa pitäisi selvittää sairauden diagnostiikan kehitys tai suorituskykytutkimuksen hoitosuunnitelma. No ei helvetissä mitenkään!

Elävä esimerkki paljastanee lukijoilleni edes jotain tästä hyvinvointivaltiomme uskomattomasta lausuntoviidakosta. Tyttären tyttäreni Evita sairastaa astmaa. Valitettavasti hänen hoitonsa kesti viime kesänä yli 60 vuorokautta. Tyttäreni Miia ja hänen yrittäjämiehensä Hannu olisi voinut hakea ansionmenetyskorvausta. Sitä saa hoitoajalle, mutta toki myös sopeutumisvalmennuskurssille. Yhtä sairasta lasta kohden voi siis kaksi vanhempaa saada korvauksia yhteensä 60 arkipäivältä lääkärin D- todistuksella.

Heidän työnsä olisivat jääneet hoitamatta ja molempien työpaikoilla olisi hikoiltu ja kiroiltu heidän poissaoloaan ja mahdollisesti miljoonien yrityskaupat ja sopimukset olisivat jääneet hoitamatta. Onneksi on keksitty isovanhemmat, mikä meidän perheessämme tämä tarkoittaa vaimoani Eiraa, joka hoiti postin. Eläkeläisenä Eira ei olisi saanut omaishoitotukea. Sen sijaan minä olisin voinut luovuttaa ”loistavan” maksani ja anoa
luovutuspäivärahaa ja anoa sitä Kelan- lomakkeella SV6. Nimittäin henkilö, joka luovuttaa elimen, kudoksia tai soluja, on yllämainitulla todistuksella oikeutettu saamaan korvauksia niiltä päiviltä, jotka korvaukseen tuhrautuivat.

Nämä asiat kirjoitin siksi, että niin moni tuttavani on pyytänyt ja kehottanut minua kertomaan sattumuksistaan lahtelaisissa lääkäreiden arvauskeskuksissa tänä armon vuonna 2013.

Juhani Melanen

Launeen kirkon pylväässä on pieni, hillitty puuveistos. Siinä Maria pitää hellästi sylissään poikaansa. Maailma on täynnä aivan toisenlaisia veistoksia ja maalauksia Mariasta. Niissä hän esiintyy kauniina taivaan kuningattarena. Ympärillä on pulleita enkeleitä, siniset ja punaiset kankaat laskostuvat näyttävästi ja kaikki on ylvästä.

Luulen, että Launeen kirkon Maria vastaa aika hyvin Raamatun kuvaa Mariasta. Ei nuorella Marialla ollut hienoa pukua, kun enkeli ilmestyi hänelle. Ei hänen kauneudestaan tai ylväydestään mainita sanaakaan. Mutta nöyrä hän oli, suostuvainen tuntemattomaan ja rohkea.

Meillä on taipumus nostaa julkkikset ja kuninkaalliset jalustalle. Me luulemme, että he ovat jotenkin aivan erilaisia kuin me tavalliset. He ovat erityisen kauniita, aina juhlallisen näköisiä, heiltä asiat onnistuvat. Mutta Jeesuksen äiti Maria on toisenlainen suuruus. Vaikka hän sai ihmeellisen osan Jumalan Pojan äitinä, häntä ei valittu tähän tehtävään oman suuruutensa ansiosta. Hän oli kyllin nöyrä ja uskollinen. Hän kummasteli ja pelkäsi, mutta sanoi kuitenkin enkelille: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Marianpäivä muistuttaa meitä siitä, että Jumala katsoo sydämeen. Hän tarvitsee aivan tavallisia ihmisiä toteuttamaan isoja ja pieniä suunnitelmiaan tässä maailmassa. Jumala tahtoo vahvistaa meitäkin, niin että suostuisimme hänen käyttöönsä.

Oman elämämme kutsumuksen lisäksi tämä maaliskuinen juhlapäivä siirtää katseemme jouluun ja Jeesukseen. Maria odotti lastaan yhdeksän kuukautta, meidät ei tarvitse odottaa. Jeesus on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.

Riitta Särkiö

Kaikkein viheliäimpiä rasistikortilla pelaajat ovat nämä ruotsalaisen kansanpuolueen armeijaa käymättömät puolustusministeri Haglundit, jotka tökkivät tietoisesti aina silloin, kun vähänkin aihetta riittää. Suomen röyhkein varuskuntapeli edelliseltä puolustusministeriltä oli huippupoliittinen
kansallinen möhläys, joka hyväksyttiin tosin pitkin mielin ja hammasta kiristelleen. Sisäministeri Räsänen piti Riihimäen varuskunnan, Hennala sai mennä. Kotiin päin vedetään politiikassa itse mitään kipua tuntematta.

Haglund iski Soinia kuin vierasta sikaa, kun Soini joutui selittämään BBC:n tiukassa ”Hardtalk” – ohjelmassa, miksi hänen puolueensa hyväksyy rasisteja puolueessaan. Soini joutui koville, koska kotikielen etua ei ollut ja katolinen kristitty naulattiin ristille. Haglund leimasi heti Soinin häpeäksi Suomelle ajattelematta lainkaan mihin hän itse syyllistyi. Tämä perkeleellinen ruotsalainen ankkalammikko saa laukoa mitä tahansa muutaman tyhmän Hakkaraisen takia, mutta sen ei itse tarvitse miettiä, mihin rasismiin se kaikkivoipaisuudessaan syyllistyy. Hienosti näistä käytetään sellaisia lyhenteitä englanniksi kuten NOKD ( Not Our Kind Dear) ei meidän kaltaisiamme kulta , PLU ( People Like Us) ihmisiä kuten me ja sitten se
pahin. NiMBY ( Not IN Our Neigbouhood) ei meidän ympäristössämme Siuntiossa. Tämä on pahimman lajin hurskastelua tältä ruotsalaesilta herrarodulta, mitä meidän pitää sietää.

” En finne igen” leimaa suomenruotsalaista ajattelua syvimmillään ja se lähestyy itse rasismin mustaa ydintä, pois sulkemista ja ”hienostunutta” arroganttia halveksuntaa suomeksi vittuilua. Rasismipallo pyörii vinhasti ja siitä kärsivät maailmalla muutkin ” Jumalan rottweiler” entinen paavi
Benedictus XVI eli Ratzinger saa nyt kantaa ja vastata siitä, ettei hän tuominnut pedofiilipappeja riittävän selvästi ja oli kuulunut nuorena natsipuolueeseen. Tämä siksi, että Pyhä istuin ei enää suojele häntä.

Tiederasismista naulataan nyt filosofi Himanen Sinisestä kirjastaan. Se ei akateemisen kritiikin mukaan edusta modernia tutkimusta, vaan on epäselkokieltä. Hinta 700.000 euroa on naurettavan pieni hinta esimerkiksi sitä seikkailusta, mitä suomalaiset paperitehtaat maksoivat seikkailuistaan Amerikan markkinoilla. Miksei näistä 2- 3 miljardin töppöilyistä naulattu vuorineuvoksia oven pieliin, vaan heille maksettiin jopa bonuksia. Keskustelua käydään vaarallisista susista ja asian vierestä. Moraalia on helppo osoittaa aina silloin, kun todellisia ongelmia lakaistaan maton alle. Tärkeintä meille on talous ja yrittäminen. Lähestyvä lama siirtää ajatuksia Suomessa olemattomaan vähäiseen rasismiin.

Jussi Melanen

Ensi sunnuntain evankeliumiteksti on tuttu kertomus Jeesuksen ihmeteosta. Suuri joukko ihmisiä oli seurannut Jeesusta ja ruoka-ajan tullessa huomattiin, että ei ole ruokaa. Väkijoukosta löytyi kuitenkin poika, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa ja Jeesus käski jakaa ne ihmisille sen jälkeen, kun oli siunannut leivät. Suureksi hämmästykseksi ruokaa riittikin kaikille ja jäi vielä ylikin.

Ihmetekoihin on niin vaikea uskoa, ainakaan nykypäivänä, että helpompaa on yrittää keksiä jotain järkeen käyvää selitystä asialle. Eihän viidestä leivästä ja kahdesta kalasta voi mitenkään riittää viidelle tuhannelle miehelle, sekä naiselle ja lapselle joiden lukumäärää ei vain ilmoitettu.
Itselleni jopa leivän riittämistä suurempi ihmettelyn aihe on aina ollut jäljelle jääneen ruoan määrä. Tähteeksi oli jäänyt 12 täyttä korillista, mikä on jo itsessään enemmän kuin alkuperäinen määrä.

Järjellä on hyvin vaikea selittää tätä Jeesuksen ihmettä ja loppujen lopuksi en ole edes varma onko selittäminen tarpeen. Tärkeämpää on opetus, joka meille kerrotaan ihmeteon kautta. Pienikin määrä voi riittää monen tarpeeseen, silloin kun leipä jaetaan.
Jakaminen onkin sitten oma asiansa. Omasta luopuminen ja jakaminen muille on usein hyvin vaikeaa. Rahan muodossa tapahtuva jakaminen esimerkiksi osallistumalla keräyksiin voi joskus olla helpompaa, kuin se että todella jakaa omasta.

Ihmeteon toinen tärkeä opetus, Jumalan huolenpitoon luottaminen, liittyy myös osaltansa omasta jakamisen ja luopumisen vaikeuteen. Rajan piirtäminen siihen, missä kulkee järkevän varautumisen ja turhan ahneuden raja, voi joskus olla vaikeata ja hämärtyä keneltä tahansa.

Onneksi meillä on armo ja mahdollisuus aloittaa aina alusta. Jumala näki meidän itsekkyytemme ja jakamisen vaikeutemme jo kauan sitten ja tuli jakaman itsensä meille leiväksi, elämän leiväksi Jeesuksessa Kristuksessa.

Pastori Hanna Suominen

Yritys on yrittäjän leipä. Erittäin usein se on perustettu juuri jonkun itsenäisen, sinnikkään ja määrätietoisen keksijän luoman oman idea tai keksinnön varaan. Himanen eli suomeksi ”Hämynen” on oiva esimerkki siitä, kuinka tiedemaailma ja käytäntö ajelevat rahoituksen ristiaallokossa kohtaamatta.
Juuri valtiovallan kyvyttömyys hyödyntää tiedeyhteisön tutkimusta PK -yritysten päätöksenteossa ja tulevaisuuden visioissa on onnetonta. Uudet Aalto yliopistot ja korkeakouluuudistus on saanut tiedemaailman hiljenemään kuin kusi sukassa. Tämä ei ole uusi asia, mutta silti sille ei ole tehty mitään.

Suomen Akatemia ja Tekes ovat meidän tutkimuksemme rahoitustoimistoja ja siksi paljon vartijoita. Ne eivät saisi olla missään nimessä valtiovallan ohjattavissa siten, että kenraali Katainen käskyttää kilpailematta, keneltä tutkimus milloinkin tilataan. Kaikesta tästä voi päätellä, että tiedeilmapiiri on pohjalukemissa oleva ajopuu, jota viedään kuin kultaista lehmää sikisi, että kukaan itseään kunnioittava tiedemies ei aukaise suutaan oikeassa paikassa
ja oikeaan aikaan.

Tällä vuosituhannella lähes kaikki työpaikat ovat syntyneet PK-yrityksiin suuryritysten vähentäessä työntekijöitään yhä lisääntyvällä vauhdilla. Suuryrityksille on tungettu 200 miljoonaa euroa erilaisiin tukiin, minkä ainoa tuloksena on kiihtyvä ulkoistaminen. Onko tässä järkeä?

Suomalaisilla poliitikoilla ei ole omia näkemyksiä oikein mistään. Kaikki lainataan muualta. Erinomaisena esimerkkinä on Virosta kopioitu keskustelu osakeyhtiöiden maksamasta yhteisöveron tasosta. Monet uskovat, että laskemalla vero 20 prosenttiin, meillä saataisiin investoinnit nousuun ja talouden
rattaat käynnistymään ja pyörät pyörimään. Kysymys? Miksi Saksassa tämä vero on 34,5 prosenttia ja elinkeinoelämä porskuttaa kuin vanhan ajan höyryveturi? Ovatko siis nämä Virosta viisautta hakeneet todella ymmärtäneet veronalennusvaatimuksen oikein? Olisivat hakeneet sieltä mallia sairaaloiden tietokoneiden yhteensovittamismallin ja jättäneet muun pohtimisen.

Tässä silmänkääntötempussa maksumiehiksi suunnitellaan yrittäjiä kiristämällä osinkoverotusta. Jos osinkoverotus on kireää, pääomille haetaan omaa yritystä paremmin tuottavia kohteita. Niistä ei ole pulaa. Pörssiyhtiöiden omistajat taputtaisivat käsiään yhteisöveron alentamisesta, mutta PK- yrittäjälle tärkeintä on kokonaisverorasitus. Paras kasvusysäys olisi PK-yrityksille yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, joka kannustasi tuloksen tekoon. Eli yksinkertaisesti. Tee tulosta, jätä 90 prosenttia yhtiöösi ja saat 10 prosenttia järkevästi verotettua osinkoa. Siinä se porkkana!

Ja lopuksi, missä ihmeessä ne akateemiset PK- yrittäjät luuraavat?

Juhani Melanen

Ensi sunnuntaina vietetään 3. paastonajan sunnuntaita, joka kertoo siitä, miten Jeesus on pahan vallan voittaja. Evankeliumiteksti kuvaa tilanteen, jossa Jeesus ajaa mykästä pahan tai saastaisen hengen pois. Meille tieteelliseen mailmankuvaan tottuneille ihmisille evankeliumin kohta saattaa olla vaikeaa purtavaa, mutta Jeesuksen aikana henkien ajamiseen suhtauduttiin eri tavalla. Raamatun ihmekertomuksissa ei kyseenalaisteta ihmeen tai pahojen olemassaoloa, sillä demonit kuuluivat niin kristilliseen kuten myös antiikin ajan maailmankuvaan. Sairauksien katsottiin olevan pahojen henkien aiheuttamia. Tässä valossa oli myös loogista ajatella, että joillakin oli taito ajaa näitä henkiä pois riivatuista ihmisistä. Kun moni nykylukija epäilee tekstin todenperäisyyttä, Jeesuksen aikalaiset kyselivät, onko Jeesuksella taito ajaa pois pahoja henkiä ja jos oli, niin millä voimilla hän sai ihmeteot aikaan.

Jeesus kertoo ajavansa pahoja henkiä Jumalan sormen, siis Jumalan voiman avulla ja sanoo Jumalan valtakunnankin jo tulleen ihmisten luokse. Joka ei usko Jeesuksen mukanaan tuomaan Jumalan valtakuntaan, on rajannut itsensä sen ulkopuolelle. Uskova taasen on siinä sisällä jo nyt.

Kirkkoisä Tertullianus, joka eli 200-luvulla, pohti Raamatun pahoja henkiä. Hän oli ajatuksissaan nykyaikainen. Tertullianus katsoi, että pahat henget eivät ole sellaisia, jotka aiheuttavat ihmisille sairauksia, vaan pahat henget ovat paheita, jotka uhkaavat sydämen puhtautta. Siksi jokainen tarvitsee katumusta, sillä se puhdistaa, lakaisee ja järjestää sydämen valmiiksi Pyhän Hengen vierailua varten. Sama tehtävä on paastolla. Paaston ajan sunnuntait ovat hetkiä, kuin pieniä keitaita, joiden avulla saa järjestää omaa sydäntä valmiiksi Kristuksen vierailulle.

Siunattua paaston aikaa,
Ville Hakulinen

Maailman paras koulutuksen maa Pisa-tutkimuksen mukaan joutuu outoon valoon, kun ryhdytään kokoamaan yhteenvetoja niistä toheloinneista, joita herrat ovat tehneet osaamattomuudessaan ja käynnistäessään hankkeita, joiden lopputukoksesta he eivät ole olleet lainkaan tietoisia tai edes
ymmärtäneet valvoa hankkeita riittävän tehokkaasti.

Ykkösenä on ilman muuta Olkiluodon 3. ydinvoimalayksikkö, joka valmistunee ennen seuraavaa jääkautta. Nyt aikataulua on rukattu jo niin monta kertaa, että asia ei ole enää naurata. Jos ja kun vuonna 2009 sähköä alkamaan pitänyt voimalaitos joskus valmistuu, menee rakennuttajan ja rakentajan välisissä välimiesoikeudenkäynneissä ja muissa korvausvaatimuksissa 20 vuotta. Samassa ajassa alkuperäinen hinta on muuttunut kymmenkertaiseksi eli parhaassa tapauksessa veronmaksajat pulittavat lisälaskua 10 miljardia. Nyt viivästykseen viimeisenä syynä on automaation suunnittelu. Eläköön!

Hyvänä kakkosena tulee erilaisten sairaalateknologioiden tietojärjestelmien yhteensovittaminen ja käyttövarmuus. Suomessa on tämä maksanut arviolta kaksi miljardia, mutta erilaiset sovellukset eivät vain natsaa. Samaan aikaan naapurimme Virossa sama on toteutettu 100.000 eurolla. Mistä oikein on kysymys? Yksinkertaisesti siitä, että jokainen isompi yritys, yhtymä tai valtion laitos haluaa pitää omat ”tietokonetaitajansa” remmissä mukana. Nämä ovat kuitenkin ulkoistaneet tietoverkon hankeen ”konsulteille”, jotka osaavat tehdä laskua oppimattomien ja osaamattomien tietojunttien takia. Periaatteessa yksinkertaisesta asiasta on tullut kallista puuhastelua eikä järjestelmä sittenkään toimi?

Kolmantena Suomen EU:n maksuosuus. Tulemme maksamaan kausilla 2014- 2020 keskimäärin 520 miljoonaa euroa vuodessa EU:n kassaan enemmän kuin sieltä saamme. Hämmennystä onkin herättänyt se, että hallitus kertoi ensin komission laskelman luvut ja heti perään omat valtioneuvoston luvut. Matti Vanhasen toinen hallitus päätti vuonna 2007 käyttää vain EU:n lukuja, jotta sekaannusta ei syntyisi. Haarukka on 50-80 miljo0naa eli saman verran kuin telakkateollisuus olisi tarvinnut Turussa valtion tukea. Tosin sillä ei ole niin suurta väliä, kumpia lukuja käytetään sillä molemmat arviot perustuvat arvioon BKT:N kasvusta ja EU:n Suomelle maksamista tuista. Kukaan ei tosin tiedä, mitä ne ovat viiden kuuden vuoden kuluttua

Neljäntenä tuleekin sitten Suomen valtion kaivospolitiikka. Me lahjoitamme kansallisomaisuuttamme kiltisti kuin tyhmät juntit maailman suurimmille yhtiöille, jotka jättävät tänne paskansa ja jätteensä ja korjaavat voitot omiin taskuihinsa. Hupaista on se, että valtio osallistuu Solidiumin kautta 23 miljoonalla eurolla Talvivaaran osakeantiin, kun valtio hyppäsi pupu pöksyssä pois telakkayhtiö STX:n osakkuudesta.

Viidentenä tulevat sitten kuntauudistukset ja sote – sotkut.
Maailmassa on tosiaan monta ihmeellistä  asiaa, joka askarruttaa pientä veronmaksajaa.
MUTTA MISSÄ PIILEVÄT VASTUUNKANTAJAT?

Jussi Melanen