Kumpikin kuuluu sisäpiiriin, kulkee Jeesuksen kanssa, elää hänen lähellään. Kumpikin kuulee Jeesuksen opetuksen, näkee hänen ihmetekonsa. Kumpikin on uskollinen Jeesukselle sen kolmen vuoden ajan, jonka hän kulkee ja julistaa Jumalan valtakuntaa ja parantaa sairaita. Lopussa he pettävät hänet, kumpikin.
Toinen myy mestarinsa ylipapeille kolmestakymmenestä hopearahasta. Ahneus pettää miehen, mutta raha alkaa polttaa hänen käsiään ja hän katuu. Petos on kuitenkin lopullinen, mies ei saa sitä perutuksi. Ylipappeja ei kiinnosta, vaikka hän huutaa: ”Kavalsin viattoman”. Mies joutuu epätoivoon ja riistää hengen itseltään. Hän ei koskaan näe loppunäytöstä. Esirippu ei avaudu hänelle. Epätoivo voittaa.
Toinenkin mies pettää Jeesuksen, kun oma turvallisuus on uhattuna. Palvelustyttö tunnistaa hänet yhdeksi Jeesuksen seurassa olleista, mutta hän kieltää mestarinsa kolme kertaa, lopulta jopa sadatellen. Pelko pettää hänet. Vangittu Jeesus katsoo häneen. Kukko laulaa. Mies itkee katkerasti. Hänkin menee pois, mutta hän ei jää pimeyteen. Kolmantena päivänä hän kuulee naisilta uutisen. Hän lähtee juosten katsomaan. Hauta on tyhjä.
Eräänä päivänä mies lähtee kalastamaan. Rannalla on joku. ”Se on Jeesus”, hänen kaverinsa ounastelee. Mies ei malta odottaa, hän hyppää veteen ja juoksee Jeesuksen luokse.
Kaksi miestä. Juudas ja Pietari. Kaksi pettäjää. Kumpikin katuu. Toinen häviää yöhön. Toinen palaa Jeesuksen luokse, on jo saanut anteeksi ennenkuin pettikään. ”Kun palaat, vahvista veljiäsi”, oli Jeesus hänelle sanonut.
Kolme kertaa Pietari kielsi Jeesuksen ja kolme kertaa Jeesus nyt kysyy häneltä: ”Rakastatko minua”. Kolmesti kieltäjä tunnustaa rakkautensa. Ylösnoussut sitoo hänet itseensä ja tekee hänestä todistajansa. Rakkaus voittaa.
Leena Kukkonen
Virvon varvon,tuoreeks,terveeks,tulevaks vuodeks,vitsa sulle,palkka mulle! Jumala sinua siunatkoon!
Palmusunnuntaina pienet virpojat pukeutuvat hassuihin asuihin tai noidiksi ja kulkevat taloissa virpomassa. Traditiossa sekoittuvat noidat ja trullit ja kristillinen aines. Nimi palmusunnuntai muistuttaa siitä, kun ihmiset levittivät palmunoksia ja vaatteita Jeesuksen eteen hänen ratsastaessaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.
Meillä pohjoisessa ei kasva palmuja ja niin pajunkissat ja pajunoksat ovat saaneet palmunoksien merkityksen. Niitä huiskutellaan ja annetaan lahjaksi. Jossakin päin on ollut tapana messussa siunata pajunoksia. Virpomisperinne on lähtöisin Karjalasta. Virpomisvitsoilla levitetään iloa antamalla naapureille koristeltuja pajunoksia ja toivottamalla Jumalan siunausta.
Palmusunnuntain tapahtumat kertovat kunnian kuninkaan alennustiestä. Jeesus vapaaehtoisesti lähti tielle, joka vei hänet Golgatan ristille ja kalliohaudan lepoon. Virpomisessa voimme yhtyä siihen riemuun, jota ihmiset kokivat Jeesuksen tullessa Jerusalemiin ja heidän luokseen. Jeesus tulee luoksenne ja ottaa meidän taakkamme kannettavakseen. Siinä on ilon syy.
Vanha tapa on ollut, että virpoja on saanut lahjansa vasta pääsiäisenä. Mutta elämme aikaa jolloin kaikki täytyy saada nyt ja heti, joten tämäkin tapa on jäänyt. Mutta tämä vanha tapa muistuttaa, kuinka pääsiäisen tähden ja Jeesuksen ylösnousemuksen tähden me voimme olla Jumalan siunauksesta osallisia. Pääsiäisenä meille annetaan todellinen ilo ja todellinen lahja: voitto synnistä ja kuolemasta Jeesuksen Kristuksen kautta.
Heikki Pelkonen
Launeen kirkon pylväässä on pieni, hillitty puuveistos. Siinä Maria pitää hellästi sylissään poikaansa. Maailma on täynnä aivan toisenlaisia veistoksia ja maalauksia Mariasta. Niissä hän esiintyy kauniina taivaan kuningattarena. Ympärillä on pulleita enkeleitä, siniset ja punaiset kankaat laskostuvat näyttävästi ja kaikki on ylvästä.
Luulen, että Launeen kirkon Maria vastaa aika hyvin Raamatun kuvaa Mariasta. Ei nuorella Marialla ollut hienoa pukua, kun enkeli ilmestyi hänelle. Ei hänen kauneudestaan tai ylväydestään mainita sanaakaan. Mutta nöyrä hän oli, suostuvainen tuntemattomaan ja rohkea.
Meillä on taipumus nostaa julkkikset ja kuninkaalliset jalustalle. Me luulemme, että he ovat jotenkin aivan erilaisia kuin me tavalliset. He ovat erityisen kauniita, aina juhlallisen näköisiä, heiltä asiat onnistuvat. Mutta Jeesuksen äiti Maria on toisenlainen suuruus. Vaikka hän sai ihmeellisen osan Jumalan Pojan äitinä, häntä ei valittu tähän tehtävään oman suuruutensa ansiosta. Hän oli kyllin nöyrä ja uskollinen. Hän kummasteli ja pelkäsi, mutta sanoi kuitenkin enkelille: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”
Marianpäivä muistuttaa meitä siitä, että Jumala katsoo sydämeen. Hän tarvitsee aivan tavallisia ihmisiä toteuttamaan isoja ja pieniä suunnitelmiaan tässä maailmassa. Jumala tahtoo vahvistaa meitäkin, niin että suostuisimme hänen käyttöönsä.
Oman elämämme kutsumuksen lisäksi tämä maaliskuinen juhlapäivä siirtää katseemme jouluun ja Jeesukseen. Maria odotti lastaan yhdeksän kuukautta, meidät ei tarvitse odottaa. Jeesus on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.
Riitta Särkiö
Ensi sunnuntain evankeliumiteksti on tuttu kertomus Jeesuksen ihmeteosta. Suuri joukko ihmisiä oli seurannut Jeesusta ja ruoka-ajan tullessa huomattiin, että ei ole ruokaa. Väkijoukosta löytyi kuitenkin poika, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa ja Jeesus käski jakaa ne ihmisille sen jälkeen, kun oli siunannut leivät. Suureksi hämmästykseksi ruokaa riittikin kaikille ja jäi vielä ylikin.
Ihmetekoihin on niin vaikea uskoa, ainakaan nykypäivänä, että helpompaa on yrittää keksiä jotain järkeen käyvää selitystä asialle. Eihän viidestä leivästä ja kahdesta kalasta voi mitenkään riittää viidelle tuhannelle miehelle, sekä naiselle ja lapselle joiden lukumäärää ei vain ilmoitettu.
Itselleni jopa leivän riittämistä suurempi ihmettelyn aihe on aina ollut jäljelle jääneen ruoan määrä. Tähteeksi oli jäänyt 12 täyttä korillista, mikä on jo itsessään enemmän kuin alkuperäinen määrä.
Järjellä on hyvin vaikea selittää tätä Jeesuksen ihmettä ja loppujen lopuksi en ole edes varma onko selittäminen tarpeen. Tärkeämpää on opetus, joka meille kerrotaan ihmeteon kautta. Pienikin määrä voi riittää monen tarpeeseen, silloin kun leipä jaetaan.
Jakaminen onkin sitten oma asiansa. Omasta luopuminen ja jakaminen muille on usein hyvin vaikeaa. Rahan muodossa tapahtuva jakaminen esimerkiksi osallistumalla keräyksiin voi joskus olla helpompaa, kuin se että todella jakaa omasta.
Ihmeteon toinen tärkeä opetus, Jumalan huolenpitoon luottaminen, liittyy myös osaltansa omasta jakamisen ja luopumisen vaikeuteen. Rajan piirtäminen siihen, missä kulkee järkevän varautumisen ja turhan ahneuden raja, voi joskus olla vaikeata ja hämärtyä keneltä tahansa.
Onneksi meillä on armo ja mahdollisuus aloittaa aina alusta. Jumala näki meidän itsekkyytemme ja jakamisen vaikeutemme jo kauan sitten ja tuli jakaman itsensä meille leiväksi, elämän leiväksi Jeesuksessa Kristuksessa.
Pastori Hanna Suominen
Ensi sunnuntaina vietetään 3. paastonajan sunnuntaita, joka kertoo siitä, miten Jeesus on pahan vallan voittaja. Evankeliumiteksti kuvaa tilanteen, jossa Jeesus ajaa mykästä pahan tai saastaisen hengen pois. Meille tieteelliseen mailmankuvaan tottuneille ihmisille evankeliumin kohta saattaa olla vaikeaa purtavaa, mutta Jeesuksen aikana henkien ajamiseen suhtauduttiin eri tavalla. Raamatun ihmekertomuksissa ei kyseenalaisteta ihmeen tai pahojen olemassaoloa, sillä demonit kuuluivat niin kristilliseen kuten myös antiikin ajan maailmankuvaan. Sairauksien katsottiin olevan pahojen henkien aiheuttamia. Tässä valossa oli myös loogista ajatella, että joillakin oli taito ajaa näitä henkiä pois riivatuista ihmisistä. Kun moni nykylukija epäilee tekstin todenperäisyyttä, Jeesuksen aikalaiset kyselivät, onko Jeesuksella taito ajaa pois pahoja henkiä ja jos oli, niin millä voimilla hän sai ihmeteot aikaan.
Jeesus kertoo ajavansa pahoja henkiä Jumalan sormen, siis Jumalan voiman avulla ja sanoo Jumalan valtakunnankin jo tulleen ihmisten luokse. Joka ei usko Jeesuksen mukanaan tuomaan Jumalan valtakuntaan, on rajannut itsensä sen ulkopuolelle. Uskova taasen on siinä sisällä jo nyt.
Kirkkoisä Tertullianus, joka eli 200-luvulla, pohti Raamatun pahoja henkiä. Hän oli ajatuksissaan nykyaikainen. Tertullianus katsoi, että pahat henget eivät ole sellaisia, jotka aiheuttavat ihmisille sairauksia, vaan pahat henget ovat paheita, jotka uhkaavat sydämen puhtautta. Siksi jokainen tarvitsee katumusta, sillä se puhdistaa, lakaisee ja järjestää sydämen valmiiksi Pyhän Hengen vierailua varten. Sama tehtävä on paastolla. Paaston ajan sunnuntait ovat hetkiä, kuin pieniä keitaita, joiden avulla saa järjestää omaa sydäntä valmiiksi Kristuksen vierailulle.
Siunattua paaston aikaa,
Ville Hakulinen
