Heinäkuinen viikko Saariselän kansallispuistossa oli monella tavalla hyvä juttu. Oli virkistävää riisua mielestä monet stressinaiheet ja ottaa selkään vain rinkka. Siellä kulki kaikki tarpeellinen – ja onneksi perheen miesväki jaksoi kantaa painavimmat tarpeelliset asiat! Vaelluksella keskitytään kulkemiseen, oikean reitin löytämiseen, ruokaan ja lepoon. Siinä kulkiessa luomakunta kaikkineen ehtii opettajaa patikoijaa.

Ylhäällä Vuomapään rinteillä ja alempana polkujen varrella kasvoi vaikka mitä kauniita kukkia: sinirikot, lehtokanukat, sieliköt ja uuvanat kukkivat. Ne olivat siellä ihan itsekseen, ei sen tähden, että ihminen ne sinne halusi tai että ihminen ne löytäisi. Kaunis, suuri luonto kertoo Jumalasta Luojasta. Hän on luonut luonnon ihmeellisyyden ja kauneuden. Tunturi opetti kiitollisuutta ja Luojan kunnioitusta.

Tunturin huipulle kiipijä uuvahtaa helposti. Oletetun huipun jälkeen näkyykin uusi pikkulaakso ja uusi päämäärä. Tuntuu, että huippu siirtyy koko ajan kauemmas. Silloin pitää pysähtyä ja kääntää pää tulosuuntaan. Hei, mehän olemme tulleet jo noin pitkän matkan! Puuskutus ei ole ollut turhaa. Elämässä muun muassa erilaiset juhlat tarjoavat tällaisen pysähtymispaikan. Syntymäpäivänä tai hääpäivänä kiitetään menneestä taipaleesta ja nähdään, että kaikenlaisen läpi on selvitty. Ei kannata vain puskea eteenpäin, on hyvä pitää tauko ja iloita siitä, mitä on yhdessö koettu.

Kompassimme oikkuili koko vaelluksen ajan. Se tuntui kieppuvan, minne sattui. Viimeisen päivän reitti kulki ison suoalueen läpi. Epävarma kompassi huoletti, mahdammeko kulkea harhaan niin kuin ensimmäisenäkin päivänä. Tulimme viimeiselle autiotuvalle, ja mikä siellä odottikaan! Kämpän ikkunassa roikkui jonkun unohtama tai tarkoituksella sinne jättämä kompassi. Sen turvin pääsimme eksymättä läpi soiden.

Jumalan huolenpito näkyi tässä ja monessa muussa kohdassa elämää. Kunpa avaisimme silmämme niin, että näkisimme Jumalan johdatuksen muka-sattumien takana. Hän on Luoja, mutta hän on myös rakastava Isä, joka kulkee vierellä Lapissa ja Lahdessa. Risti on kristityn kompassi. Jeesuksen ristiin kannattaa katsoa, siihen suuntaan on hyvä vaeltajan kulkea.

Riitta Särkiö