Maailman johtavat kansantaloudet ovat taas kiistakumppaneita. Yhdysvallat ja Kiina palaavat taas pitkän yhteistyökauden jälkeen mittelemään laman uhkaaamassa maailmassa. Tähän on olemassa kolme syytä tai pikemminkin merkittävää oiretta: maiden väliset ihmisoikeuskäsitykset, kitkerä epäonnistuminen yrityksissä ratkoa ilmastokysymyksiä ja Kiinan valuuttakurssipolitiikka.
Kiina on tahallisesti pitänyt yuaninsa aliarvotettuna dollariin nähden, mikä on näkynyt korkeina työttömyyslukuina Amerikassa. Johtaako tämä protektionismiin USA:ssa, jää nähtäväksi?
Mutta, jos Barack Obama allekirjoittaa nimensä tälläisiin lakeihin, on vihanverkot heitetty vesiin. Tämä strateginen muutos myrkyttäisi varmasti Kiinan ja Yhdysvaltojen välit. Merkittävin oire tälläisestä kehityksestä on ylikierroksilla kiihtyvä kilpailu Tyynellämerellä ja Taiwanin kysymys.
Kiina ei hyväksy USA:n liittolaisten Japanin ja Etelä-Korean sotaharjoituksia alueella ja USA ärsyttää kiinalaisia varustamalla Taiwania.
Kiinalle tärkeimpiä asioita ovat sen omat taloudelliset ja energiaintresit. Teollisuusmaiden ja kehittyvien talouksien välinen pattitilanne on pysäyttänyt edistyksen kansainvälisissä ilmastotalkoissa ja populistiset kannanotot molemmissa maissa ovat lisääntyneet.
Maailmanlaajuinen talouskriisi on muuttanut kansainvälisten suhteiden peruslogiikkaa. Yhdysvaltalaiset ovat kysyneet itseltään, onko ”uusi maailmanjärjestys muuttanut kokonaan USA:n entisen mahdin. EU.ssa on parhaillaan käynnissä talouskriisissä olevien maiden auttaminen yhteisellä talouspaketilla. Mikäli sopua ei saada aikaan, romahtaako koko maailmantalous ellei Suomi hyppää EU-rattaille takaajaksi? Melkoinen paikka Suomi Neidollla sanoisin.
Maailmalla pelataan eräänlaista nollasummapeliä. Win-win maailma on mennyttä ja kansakunnat vetävät henkeä. Miten islamilakien maailmaa kestää nuorten kansalaistensa demokratiavaateet ja kuinka mielenosoituksiin vastataan? Kukaan ei tiedä, kuinka kauan Muammar Gaddafi uskaltaa ja jaksaa pitää puolensa. Varmaa on vain, että akateemisen talouden apostolit ja täysin vapaan markkinatalouden kannattajat, eivät piittaa lamasta
tuon taivaallista. Pääasia on, että johtajien optiot kasvavat ja kansa maksaa pankkien typerät luotottamiset. Tätä kutsutaan uudellanimellä markkinasosialismi. Toinenkin asia on varma: globalisaation huippuaikojen hyvänolon tunne ei enää palaa.
Millaiseksi maailmanpolitiikan uusi kansainvälinen toimintaympäristö muuttuu? Onnistuuko George Sorosin rahoittama INET (Institute of New Economic Thinking) avaamaan uusia väyliä maailman taloudelisessa ilmapiirissä, jää nähtäväksi.
Venäjä kulkee omia polkujaan ja sen vaalit muistuttavat yhä enemmän Neuvostoliiton vaaleja ja jokainenhan tietää yritysriskit
ja sijoittamisen ongelmat Äiti-Venäjällä. Maailma puskee taas lamaan vai?
Maailmassa on pankkirintamalla veikattu yleismaailmallisesti täysin vääriä hevosia. Mutta So what!
jussi.melanen@phnet.fi
Lähde: Gideon Rachman; Zero-Sum World kirja