Ensi sunnuntain tekstit kehottavat meitä etsimään kiitollisuutta ja pohtimaan myös kiittämättömyyttä. Kiitollisuus on vaikea laji, kuten Jukka Poikakin asiasta laulaa ja välillä tuntuu, että maailmassa kiittämättömyys kukoistaa. Se näkyy vaikkapa ajattelemattomuutena liikenteessä, yleisessä käytöksessä ja ihmisten suhteessa toiseen ihmiseen.
Liitämme kiitollisuuden antamiseen ja saamiseen. Yleensä kyse on lahjoista tai palveluista. Jos saa jotakin hyvää, siitä on syytä olla kiitollinen ja jos näkee vaivaa toisen vuoksi, on lupa odottaa kiitosta. Kiittämätön ihminen keskittyy omaansa ja välttää tilanteita, joissa joutuu toimimaan ilman palkkiota.
Meille kristityille Jumala on kaiken hyvän antaja ja alkulähde. Hänen lahjojaan on välillä vaikea tunnistaa, koska hyvyyttä riittää meille niin paljon. Saamme olla kiitollisia hyvinvoinnista, kodista, rakkaudesta ja olemassaolostamme. Vaikka Jumala jakaa tuhlaillen lahjojaan, on omassa hyvän jakamisessa parantamisen varaa, kun katsoo peiliin. Oma yrittäminen usein jää puolitiehen ja monta palvelusta tekee sen vuoksi, että saisi vaivan palkkaa. Ilman Jumalan varaan jättäytymistä ei kukaan meistä saa aikaan hyvää hedelmää, josta Raamattu kertoo.
Kaikki hyvä mitä meillä on jakaa -rakkaus, viisaus, omaisuus , tiedot ja taidot- ovat loppujen lopuksi Jumalan lahjaa. Kun jaamme noita meille annettuja lahjoja eteenpäin, emme anna mitään omaa vaan Jumalan omaa. Ja se on jaettavaksi tarkoitettua! Kun ojennamme auttavan käden lähimmäisellemme, avun saaja tarttuu lopulta Jumalan käteen.
Ville Hakulinen
Seurakuntapastori