Juhannuksella on meille suomalaisilla aivan erityinen merkitys. Kaupunki hiljenee ja ihmiset matkaavat autojonoissa kohti järvien rantoja ja mökkejä, jotka siellä odottavat. Juhannuksen sään arvailu on keskeinen osa juhannukseen valmistautumista; onko liian helteistä ja kuivaa ettei saa metsäpalovaaran takia polttaa kokoa vai onko sittenkin niin sateista ja koleaa, että matkaan joutuu pakkaamaan toppatakin ja myssyn.

Luulen, että juhannuksen merkitykseen sisältyy paljon sellaista mitä on vaikea pukea sanoiksi. Suomen luonto on juuri juhannuksena kaikista kukkeimmillaan ja valoisimmillaan. Pitkä pimeän talven aika on takana ja monilla alkavat lomat juhannuksesta, mikä tarkoittaa vapautta ja arjen paineiden hellittämistä edes hetkeksi. Vaikka juhannuksenviettotavat ovat myös muuttuneet viimevuosien aikana, ovat mökkijuhannus ja kokko kesäyössä edelleen tärkeitä elementtejä.

Juhannuksella on kuitenkin myös kirkollinen merkitys. Juhannuksen keskeinen henkilö on Johannes Kastaja, joka syntyi Jeesuksen sukulaisperheeseen pitkän odotuksen jälkeen puoli vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Johanneksen tehtävänä oli toimia tien raivaajana Jeesuksen edellä. Aikuisen Johanneksen persoonasta kerrotaan, että hän oli vaikuttava ilmestys ja väkevä saarnamies.

Ehkä Johanneksesta on juhannuksena hyvä muistaa tilan raivaaminen. Arki ja kiireen tuntu vievät helposti tilan kaikelta muulta; Jumalan, itsen, toisten ihmisten ja ympäröivän luonnon kuuntelulta.

Hanna Rikkanen 
pappi, Launeen srk