Onko pakolaisten hallitsematon vyöry enää torjuttavissa ja miten Eurooppa voisi toimia oikein tässä tilanteessa? Nämä ovat tärkeitä seikkoja aivan lähitulevaisuudessa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Tuomari Eila Kännön aikana kaikki oli toisin. Hän oli täsmällinen ja tarkka valtion virkamies, joka tutki ja tulkitsi lain kirjainta oikein eli selvitti huolellisesti, ketkä olivat laillisia pakolaisia ja todella hengenvaarassa ja ketkä elintasopakolaisia.
Hallitusneuvottelujen aikana entinen sisäministeri Päivi Räsänen ihmetteli, olisiko Suomen ”muka” tiukkaa ja ”muka” hallittua maahanmuuttopolitiikkaa ylipäättään mahdollista kiristää ( Uusi Suomi 13.5.) Vastaus on kyllä ja sen toteuttaminen olisi suhteellisen helppoa ja yksinkertaista, jos Suomen lain kirjainta noudatettaisiin tarkasti.
Viime vuonna yli 170 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa ylitti Välimeren päästäkseen italiaan ja Kreikkaan. Tänä vuonna tuo määrä ylitetään ja inhimillinen hätä vain kasvaa. Tällä viikolla tätä ongelmaa pohtivat EU:n johtajat yhdessä, mutta en usko, että yhtenäistä linjaa löydetään helposti siitä, miten kustannukset jaetaan eri maiden välillä ja kuinka paljon jokainen maa velvoitetaan vastaanottamaan näitä hädänalaisia ihmisiä.
Välimeren myrskyissä ja veneturmissa on hukkunut jo yli 1800 ihmistä ja määrä lisääntyy joka vuosi geometrisesti, kuten maailman väestökin. Suomen maahanmuuttopolitiikka on muuttunut yksinkertaiseksi vastakkainasetteluksi ja sen sävy on tummentunut. Pelot lietsovat tunteita ja ”Sisu- Suomi” hämmentää koko kansan emootiotynnyriä räjähdysherkäksi seokseksi, väärillä uskomuksilla ja tolkuttomalla somettamisella pakolaisille myönnetyistä
etuuksista kantaväestö nähden.
Konfliktit ja niukka toimeentulo kasvattavat paineita Euroopan reunalla eikä ihmisten joukkopaolle ole näkymässä loppua. Maailmassa oli viime vuonna arviolta 60 miljoonaa pakolaista, eniten sitten toisen maailmansodan. Euroopan maiden rajoja ylitetään ja esimerkiksi Itävallassa Traiskirchenin vastaanottokeskuksessa on lähes 3000 majoitettavaa enemmän kuin mihin sen kapasiteetti riittää. Kohta tilanne on samanlainen myös muuallakin Pohjoismaissa.
Monissa iltapäivälehdissä esitetään kuvilla ja nimillä uskomattomia ihmiskohtaloita ja selviytymistarinoita, jotka herkistävät kylmätkin suomalaiset, mutta miten myötätunnon käy sitten, kun asiat pelkistetään kylmiksi numerosarjoiksi ja faktoiksi.
Me maksamme kaiken ja valtion tulisi sijoittaa vastaanottokeskuksia esimerkiksi sellaisille Itä- Suomen paikkakunnille, joista kantaväestö on siirtynyt muualle. Heille olisi rakennettava sinne turvallisia asuinalueita ja kyettävä tarjoamaan sellaisia opintoja, jotka edesauttavat sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Tyhjät kansakoulut taas käyttöön ja työttömät opettajat sinne opettamaan! Valmistuvat lääkärit hoitamaan paperittomien terveydestä ja lähipalvelut kuntoon.
Siirryimmehän me evakkojenkin jälkeläiset tänne Lahteen ja nostimme Viipurin Reippaan mestaruussarjaan. Pakolaiskeskuksista saisimme tuoretta verta köyhään yleisurheiluun ja onnettomaan jalkapallotasoomme. Ei kun toimeksi!
Juhani Melanen