Peruskoulumme on edelleen eräs maailman parhaista. Se oli voimavaramme vielä 20 vuotta sitten, mutta nyt tilanne on oleellisesti muuttunut. Tasa -arvoinen koulutus ei takaa enää sitä, ettei köyhyysloukkuun voisi pudota yhä helpommin. Syitä on monia, kuten yksinhuoltajuus, sairaudet, rakenteellinen työttömyys, työn kohdantaongelmat, digitalisaattion ja robotiikan kehitys sekä poikien huonompi koulumenestys.
Suomi pitää itseään sivistysvaltiona, mutta silti huono-osaisuus on lisääntynyt, koska valtion tarjoamista turvaverkoista on yhä helpompi pudota. Tästä on juuri nyt kysymys Sipilän hallituksen aktiivisessa työvoimamallissa. Se on hyvä ja kannustava, mutta syrjäseutujen perheellisiä työttömiä rankaiseva. Tilanne Suomessa on sellainen, että hallitus voisi omilla pienillä ratkaisuillaan vaikuttaa suurestikin huono-osaisten aseman heikkenemiseen, jos se ihan aidosti haluaisi. Todellisuudessa pienituloisten arjessa melko pienten kuntatalouden säästöjen vuoksi huono-osaisten asema saattaakin heikentyä melkoisesti. Yhteiskuntamme asettaa normeja ja sääntöjä tukitoimille, mikä tietysti on oikein. Mutta ristiriidat suomalaisessa yhteiskunnassa kasvavat aina silloin, kun muutenkin vähäosaisten suomalaisten ja maahanmuuttajien intressit ajautuvat ristiriitaan.
Entinen keskiluokka joutuu miettimään asemaansa uudelleen, koska asiantuntijapalvelut sähköistyvät ja digitalous kasvaa. Työpaikkoja häviää, mutta uusia syntyy. Ongelmana on kuka on hereillä ja kuka osaa ennustaa tulevaisuuden parhaiten? Populismi ja vihapuheet ovat aina kytköksissä talouteen. Silti suomalaista yhteiskuntaa vaivaa eräänlainen tietämättömyyden verho. Moni suomalainen “ tolkun ihminen” kokee eriarvoistumiskehityksen ongelmalliseksi jo siksi, että hän tiedostaa tulevaisuuteen liittyvän epävarmuuden. Oma ja läheisten asema saattaa heiketä nopeasti ja merkittävästi. Silti mutu- tuntumalla poljetaan eteenpäin ja useita itseen kohdistuvia tärkeitä päätöksiä ei yksinkertaisesti ymmärretä!
Paras esimerkki tästä on se, että 1,2 miljoonaa eläkeläistä antaa eläkeyhtiöiden huijata itseltään taitetulla indeksillä ! Pienellä joukkovoimalla tämänkin voisi hoitaa, mutta yhtenäistä rintamaa ei vain löydy! Tästä syystä yhteiskunnan turvaverkoista ja tulonjaon tasaisuudesta huolehtiminen on järkevää jo yksinomaan monen suomalaisen egoistisesta näkökulmasta. Huoli elintason laskusta on aiheellinen sellaistenkin kohdalla, joilla vielä luottotiedot ovat kunnossa ja Volvo kulkee.
Viime kädessä kunkin yhteisön omasta moraalitaloudesta riippuu, kuinka se suhtautuu eriarvoistumisen
lisääntymiseen? Siis sitä, mitä pidetään isänmaassamme Suomessa kohtuullisena ja oikeudenmukaisena? Tästä näkökulmasta leikkauspolitiikan vastustamisessa on kyse siitä, että suomalaiset ihmiset nousevat kollektiivina vastustamaan poliitikkojen sellaisia päätöksiä, jotka vaarantavat vanhastaan jo yhteisön hyväksymiä malleja.
Kyse ei ole kateudesta niitä kohtaan, joilla menee paremmin, vaan halusta turvata jokaiselle inhimillisesti arvoakkaan elämän edellytykset. Erikoista tässä kaikessa on se, että Suomen ohut rikkaiden kuohukerma ei suostu maksamaan tänne isänmaahamme veroja, vaan on EU:n tilastojen mukaan piilottanut varojaan veroparatiiseihin arviolta 3 miljardia! Tämä on itsekkyyttä, jos mikä!
Juhani Melanen