Vaalirukous

Kunnallisvaalit ovat ovella. Moni on äänestänyt jo ennakkoon, moni vielä miettii ehdokastaan. Kuulun jälkimmäisiin. Mietin vielä. Pohdiskelen myös sitä, miten ehdokkaat mahtavat tehtävänsä kunnan- tai kaupunginvaltuutettuina mieltää.

Valta tulee meiltä, kuntalaisilta ja kaupunkilaisilta. Se velvoittaa. Mutta valta ei tule vain meiltä, vaan viime kädessä se tulee Jumalalta, sillä Raamatun mukaan kaikki esivalta on Jumalan asettamaa ja se toteuttaa Jumalan hyvää tahtoa maailmassa – ainakin silloin kun se toimii oikein.

Se velvoittaa vieläkin enemmän. Toivon, että myös rohkaisee. Ei vain valittuja, vaan myös meitä valitsijoita. Ensin käyttämään oikeuttamme valita edustajamme ja sitten kantamaan valittuja rukouksillamme.

Vaaleissa ja vaalien jälkeenkin voimme rukoilla esimerkiksi näin: ”Laupias ja armollinen Jumala. Sinä kutsut meitä palvelemaan toisiamme kunnassamme. Ohjaa valintojamme edessä olevissa kunnallisvaaleissa sinun kunniaksesi ja kuntamme parhaaksi. Anna luottamuksen ja rakkauden hengen kuljettaa meitä muutosten keskellä tulevaisuutta kohti. Lahjoita valituille palvelemisen ja alttiuden mieltä” (Kirkkokäsikirja).

Leena Kukkonen

 

Kuntavaaleissa kyse maakuntarajoista ja terveyshuollosta

On uskomatonta, kuinka Kepu haluaa säilyttää elinkelvottomat kääpiökuntansa ja kuinka sen vaatimuksesta perustetaan läänien kokoiset maakuntaorganisaatiot hoitamaan terveysasiat, jolloin maakunnissa on kaksi päällekkäistä Keskustan hallitsemaa organisaatiota, jonka kustannukset maksaa valtio.

Tosiasia on, että tällaisella kuntamäärällä ei pystytä yhdistämään nykyisten 160 terveyskeskuksen ja 20 sairaanhoitopiirin toimintoja pelkästään kuntien vastuulle. Valtiolta on odotettu suurta SOTE ( sosiaali-ja terveydenhuoltouudistusta) kuin aurinkoista päivää viime kesältä, mutta Keskusta haraa vastaan tätä sairaalloisella asenteella siksi, että siitä ei ole yksiselitteistä lainsäädäntöä.

Maassamme on jo nyt liian pieniä sairaanhoitoiirejä. Niiden on pakko venyä ja tehdä parhaansa muun muassa ympärivuorokautisen päivystyksen vaativissa tehtävissä. Näitä palveluita varten, joihin kuntien oma väestöpohja ei riitä , maahamme tulisi viisi kuntien yhteistä alueellista organisaatiota, niin sanottua alueellista erityisvastuualuetta. Nykyinen hallitusohjelma mainitsee niiden tehtäviksi muun muassa erikoissairaanhoidon ympärivuorokautisen päivystyksen ( 24/7) päivystyksen ja vaativan erikoissairaanhoidon järjestämisen.

Rikkana rokassa on myös se, että hallituspuolueet kokoomus ja demarit riitelevät kuntakentän laajuudesta kuin kissa ja hiiri. Pääministeri Jyrki Kataiselle riittäisi 90 kuntaa, mutta demarien Maarit Feldt-Ranta haluaa säilyttää 170 kuntaa. Revi siitä sitten! Näistä tärkeistä asioista ei ole juurikaan soitettu torvea toreilla ja turuilla, koska ne ovat vaikeita ja tuskallisia päätöksiä kansanedustajille.

Muissa maissa erikoissairaanhoidon järjestämis- ja rahoituspohjan miniminä pidetään 400.000 asukasta. Tähän ei kuitenkaan Suomessa ole tarvis eikä se muutenkaan ole realistinen maassamme. Toisaalta ei ole myöskään järkevää siirtää kaikkia sosiaali- ja terveyshuollon perustehtäviä suurille piireille.
Ainoastaan riittävällä väestöpohjalla pystytään järjestämään kaikki vaativat neurologiset, tapaturmakirurgiset ja kardiologiset sairaalatoiminnot hyvin.

Nyt tarvitaan voimakasta kuntien yhteistyötä. Parhaiten tämä onnistuisi kaksitasoisella palvelujärjestelmällä. Näitä olisivat vahva kuntien muodostama perustaso ja vahva kuntien muodostama ylempi taso, joka vastaisi vaativammasta hoidosta. Mielekästä ja tarkoituksenmukaista olisi keventää erikoissairaanhoidon ja erikoislääkäreiden vastaanottopisteitä kunnissa. Näistä asioista on siis kyse kuntavaaleissa.

Meille lahtelaisille ja ennen muuta etelälahtelaisille on edelleen kehätiekysymys. Me emme voi hyväksyä junttaamalla ja epädemokraattisesti valittuja mielettömän kalliita tieratkaisuja. Tiepiiri on saatava ojennukseen ja tie kulkemaan muualta. MOT

Jussi Melanen

 

Kristityn vakio

Launeen kuninkaalliset nuoret pistivät tavan mukaan kiinni syksyisen Heinäsaaren. Jotakin sykähdyttävää on siinä ajatuksessa, että meidän jälkeemme sinne tulee vain talvi. Tähän eroon on kuitenkin kirjoitettuna uuden alun lupaus. Tiedämme, että uusi leirikausi käynnistyy reilun puolen vuoden päästä ja saamme jälleen palata saareen uusien ystävien kanssa.

Puhuimme viikonlopun ajan uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Yhteenvetona: kristityn vakio on risti, yksi ja kaksi.

Me uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, jonka usein parhaiten ymmärrämme ristin miehen, Jeesuksen, kautta. Hänessä Jumala näyttäytyy meille tavalla, johon silmämme voi kiinnittyä ja jota järkemme voi käsitellä. Risti ei suotta ole uskomme symboli. Siinä vertikaalinen kohtaa horisontaalisen, pystysuora vaakasuoran, iankaikkinen katoavaisen, Jumala ihmisen. Katso, ihminen, sanoi Pilatus palatsin pihalla vankiaan esitellessään. Katsopas vaan, se ei ollutkaan koko totuus, sanottiin tyhjän haudan suulla muutamaa päivää myöhemmin. Jumala ei taivu kuoleman edessä.

Tämä on se yksi toivo, johon meidät on kutsuttu. Toivo on jotakin muuta kuin meidän odotuksemme tulevaisuudesta, syvempää kuin meidän halumme saada tai tavoittaa. Ne ovat enemmänkin toiveita ja niiden täyttymättä jääminen ei vielä vie elämältä suuntaa ja merkitystä. Toivon katoaminen sen sijaan lyö meidät irti elämästä. Siksi toivon merkkinä on ankkuri. Se kiinnittää meidät uskon perustaan, Jumalaan ja lupaukseen armosta, joka meidän syntisten osaksi tulee. Silloinkin, kun maailma palaa ympärillä ja myrskyt pyyhkivät meidän ylitsemme, toivo pitää meitä paikallamme ja auttaa eteenpäin sitten kun elämän keli paranee. Hyvästellessäkin toivo kannattelee meitä: eromme on vain väliaikaista.

Mistä pääsemmekin rakkauteen. Rakkaus kutsuu meitä kahdenväliseen vuoropuheluun ja vaikuttamiseen. Rakkautta meillä toivottavasti on eri muodoissaan annettavaksi useammallekin mutta jokaisessa ihmissuhteessa meitä on aina kaksi, minä ja hän. Näin on myös meidän hengellisen elämämme laita, sanoisi työtoveri tapansa mukaan, ja on siinä aivan oikeassa. Jumala tahtoo olla molemminpuolisessa rakkaussuhteessa meihin. Ei siis vain niin että me olemme Jumalasta säteilevän rakkauden vastaanottajia vaan myös niin, että meidän rakkautemme Jumalaa kohtaan saa ottaa muodon. Rakkauden kaksoiskäsky kutsuu rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Ensimmäistä rakastamme kai parhaiten rakastamalla jälkimmäistä. Raamatun lukemisen ja rukouksen kautta hengellinen elämämme myös säilyttää kahdenvälisen luonteensa ja rakkaus pysyy liikkeessä.

Niin pysyvät nämä kolme, siksi tämä rivi toimii.

Anu Toivonen
Launeen srk

 

Suomalainen työ kunniaan ja pääomapako kuriin

Kun markkinatalous ja kapitalismi yskii, niin työttömyys, konkurssit, syrjäytyminen ja toivottomuus valtaavat kansalaisten mielet. Meillä Suomessa on varsin hyvin ymmärretty, että sekä hyvinvoinnin että kansantulon on jakauduttava suhteellisen tasaisesti. Meidän yhteiskuntamme pyrkii turvaamaan ja mahdollistamaan sen, että jokainen suomalainen voisi elää rehellisellä työllä. Suomalainen oikeustaju ei hyväksy mielivaltaisilla palkkioilla ja kasinopelaamisella rikastuneita huijareita, jotka osaavat manipuloida rahoitusmarkkinoita uskomattomilla ja mielettömillä instrumenteilla.

Hyvinä esimerkkinä Finnair, joka selvitti oman ”likapyykkinsä” ja loi uudelleen pelisäännöt. Suomalaisten ihmisten hyvinvointi ei ole
osiensa summa, vaan tulo. Mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mikäli yksikin hyvinvoinnin perustekijä on nolla, niin sitä on myös kokonaisuus. Meidät saatiin uskomaan, että kotimaisen työn vastustaminen on uuden viisauden alku ja että kaikki on kilpailutettava ja halvin vaihtoehto hyväksyttävä.

Nyt monessa tapauksessa ulkoistettu työ on havaittu heppoiseksi ja halvin ratkaisu pitkällä tähtäimellä suureksi virheeksi. Näin on käynyt ainakin terveyspalveluissa ja siivouspalveluissa. Suomen valtio on olemassa sitä varten, että se huolehtii suomalaisten eduista. Ja jos huomataan, että
globalisaatio toimii niitä vastaan, täytyy valtion parhaan kykynsä mukaan puolustaa kansalaisiaan.
Tästä syystä jokaisen suomalaista ”versus” ulkomaista työtä koskevan julkisen vallan päätöksen yhteydessä olisi laadittava ja vaadittava kokonaisselvitys siitä, mitkä päätöksen taloudelliset vaikutukset kaiken kaikkiaan ovat. Vain täten voimme ehkäistä nuortemme syrjäytymisen ja
näköalattomuuden työmarkkinoilla.

Onneksi Euroopan parlamentissa ollaan parhaillaan uusimassa yritysten tiedonantovelvoitetta koskevaa lainsäädäntöä. Tässä ehdotuksessa suuremmille yrityksille asetetaan maakohtaisen raportoinnin velvoite, jossa niiden tulee vuosittain ilmoittaa tilinpäätöksen yhteydessä eri maiden hallituksille suoritetut maksut, sekä muut rahavirrat projektikohtaisesti. Rahavirtojen läpinäkyvyysongelmat ovat erityisen suuret luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa toimivien kaivos- ja metsäyhtiöiden kohdalla, mutta ongelmia esiintyy toki muuallakin.
Yritykset ovat ”tietysti” varoitelleet raportoinnin kustannuksista, vaikka todellisuudesta kaikki vaadittava tieto on jo olemassa – vai voiko yritys väittää että se ei tiedä montako työntekijää sen palveluksessa työskentelee?

Toinen argumentti raportointia vastaan on ollut EU:n kilpailukyvyn heikkeneminen. Yritykset siirtyvät muualle, jos niille asetetaan liikoja velvoitteita Euroopassa. Kyse on pikemmin harhaluulosta, sillä tuskin ainakaan suuret energiayhtiöt haluavat pois hyviltä pelipaikoilta. USA: saa on vielä tiukempi
tiedonantovelvoite kirjattu ns. Dodd- Frank- säädöksessä, joten se siitä.

Myös suomalaisille pankeille kannatta pistää juuri monessa Euroopan valtiossa hyväksytty vero, jotta rahanpesua ja veroparatiiseja voidaan paremmin tulevaisuudessa valvoa. Vasta sitten, kun veroparatiisit on kokonaan pyyhitty maailman kartalta, voimme lähteä kitkemän korruptioita eri maailman nurkista. Suomeen ja Eurooppaan on saatava edistyksellinen, avoimuuteen ja reiluuteen perustuva lainsäädäntö, jotta harmaa talous saataisiin nitistettyä yhä pienemmäksi ilmiöksi.

Juhani Melanen

”Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä.”

Siis Jeesuksesta. Profeetta, Messias, Daavidin jälkeläinen, beetlehemiläinen, ihmeidentekijä vai tekikö edes mitään:
Näin siis ennen Jeesuksen seuraajien organisoitumista yhdeksi joukoksi. Ja kirkon synnyn jälkeen kiistely jatkuu.

Ei ole yksinkertaista ja helppoa olla jotakin mieltä Jeesuksesta. Hän ei alistu toiveiden täyttäjäksi tai hyväksi kaveriksi tai päiväkahviseuralaiseksi. Jeesuksen aikana fariseukset, teologian ammattilaiset, pitivät lisäksi tavallista rahvasta mielipiteineen kirottuna ymmärtämättömien joukkona. Ihan niin kuin nykypäivän poliittinen pyrkyri.

Miten selviän kannanoton tuskassa?
Annan vihjeen: katso Jeesusta. Miten ja mitä hän puhuu, mitä tekee, miten kohtaa ihmisiä ja mitä saa aikaan. Ja huipennukseksi: mitä hänen kuolemansa ristillä ja ylösnousemisensa haudasta voisivat tarkoittaa.

Sittenkin on merkitystä vain sillä, mitä hän on, ei sillä, mitä luulen hänen olevan.
Älä siis juutu kiistelemään ja inttämään, vaan tule kohtaamaan Vapahtajaa yhteiseen messuun. Vaikkapa omaan kotikirkkoosi.

Esa Kekki

Ihminen on poliittinen eläin – eikä aina ymmärrä parastaan

Porvaripuolueista on tullut vasemmistolaisen ajattelun kannattajia ja kokoomus kalasteleekin itse mitään kipua tuntematta sosiaalidemokraattien apajilla. ”Työväen presidentti” , ”nuorten syrjäytyminen” ovatko nämä oikeistolaista ajattelua hedelmiä?

Vasemmistolaisuus on valistusajattelun lapsi, ja tämä seikka on myös sen kompastuskivi. Paradoksi syntyy vasemmistolaisesta pyrkimyksestä parantaa kollektiivisesti ihmisten elämää järkiperäisesti. Tätä tavoiteltaessa joudutaan usein astumaan yksilön päätösvallan ja itsemääräämisoikeuden yli: ihmiset kun itsestään eivät välttämättä tee järkeviä ja itseään hyödyttäviä päätöksiä. Vasemmistolainen yhteiskuntapoliittinen tavoite luoda hyvää kaikille voi paradoksaalisesti johtaa pakottamiseen ja elämän laadun heikkenemiseen. Hiukan toisin ilmaistuna, pyrkimys lisätä ihmisen vapautta kollektiivisesti voi päätyä vapauden ja itsemääräämisoikeuden kaventumiseen yksilön tasolla.

Vasemmiston vuosisata 1900-luku on varsin Janus-kasvoinen. Se saattoi manifestoitua inhimillisyytenä, mutta sisälsi myös rakennusaineita sellaiselle
tulevaisuudelle, jossa saapas tallaa ikuisesti ihmisen kasvoille, kuten Eläinten vallankumouksen kirjoittaja George Orwell asian värikkäästi ja ytimekkäästi ilmaisi. Esimerkkeinä Neuvostoliiton ihmiskokeilut, Maon punakaartit ja Pohjois-Korean Junce-aate.

Esittämäni väite on mielestäni aktualisoitunut juuri 2000-luvulla ja kaikissa vasemmistolaisissa liikkeissä. Ahneet pankkiirit ja finanssipiirit pyörittelevät uskomattomilla markkinatalouden vippaskonsteilla koko maailmaa. Maatamme vaivaa köyhyys ja monet terveysongelmat, silti vasemmiston kannatus on koko ajan pudonnut. Vasemmistolla luulisi olevan tässä poliittisessa tilanteessa suuri missio löytää oikeanlaiset ratkaisut ongelmiimme, mutta mistä löytyvät ne viisauden avaimet, joilla muutosta haetaan? Näyttää ihmeelliseltä konsensukselta , että suurten ongelmien edessä myös porvaripuolueet tulevat vapaaehtoisesti ruotuun ajamaan ja tukemaan pohjimmiltaan vasemmistolaista politiikkaa.

Tosiasia on, että 2000-luvulla tilanne on se, että mitään makroluokan suurta yhteiskunnallista ongelmaa ei enää ole olemassakaan, vaikka suoranaista köyhyyttä ja epätasa-arvoa onkin aina olemassa. Nykyajan ihmiset ovat koulutettuja ja tiedostavia. Jossain yhteyksissä olen kuullut, että puhutaan jopa uudenlaisesta yksilöllisen ihmistyypin syntymisestä, osittain 1980- luvun ja sen jälkeisten vuosikymmenten markkinatalouden johdosta. Uuden yksilöllisen MINÄN ohi ei kävellä eikä häntä käskytetä, kuten hänen kanssaveljiään ja sisariaan aikaisimpina vuosikymmeninä.

Olemme tilanteessa , jossa tämän vuosituhannen ihminen haluaa tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset itse samaan tapaan kuin hän tekee ostoksia marketissa tai internetissä. Sosiaalinen media ja muiden sisällöntuotantokanavien tarjoamat vaikutusmahdollisuudet ovat lisäksi oma ilmiönsä tässä kehityksessä. Jokaisesta voi periaatteessa tulla mielipidevaikuttaja bloggarina tai hän voi muuten vain rakennella virtuaalisesti elämäänsä Kasvokirjassa.

Etelälahtelaisena äänestän sellaisia henkilöitä, jotka ajavat minun etuani ja asioitani valtuustossa. Näitä ovat uusi valtatielinjaus, toimiva lähikirjasto, toimivat ulkoilureitit, asianmukaiset vanhuuspalvelut sekä hyvän elämän tavoittelu.

Juhani Melanen

 

Rakkauden kaksoiskäsky

Rakkauden kaksoiskäsky kuuluu: »Rakasta Herraa, Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.»

Voiko rakkautta käskeä? Käskyt, kuten vaikkapa ”Älä varasta!” on ehkä helpommin ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä. Mutta voiko ihminen käskeä itseään rakastamaan? Vastaus tietenkin riippuu paljolti siitä, mitä ymmärrämme rakkaudella. Jos käsitämme sen vain tunteeksi, niin ymmärrämme, että niiden hallinta ei aina meiltä onnistu. Sen sijaan jos ymmärrämme rakkauden laajemmin niin, että se on asenne, tapa suhtautua toiseen, kyky asettua toisen asemaan, vastauksemme voi olla hieman toinen. Mutta eikö rakkaudessa ole juuri siitä kysymys, että tahtoo toiselle hyvää, hänen parastaan.

Toinen näkökulma asiaan: Rakkauden kaksoiskäskyn järjestys on se, että ensin on Jumala ja sitten on lähimmäinen (ja itse). Tämä järjestys ei ole merkityksetön asia. Raamattu todistaa, että Jumala on Rakkaus. Kun etsimme hänen kasvojaan ja saamme ottaa vastaan hänen rakkauttaan ja hyvyyttään, se vaikuttaa elämäämme. Hän tahtoo uudistaa ja parantaa meidät hänen kuvikseen. Voima rakastamiseen annetaan, sen Jumala antaa. Hän voi murtaa meissä olevaa epäluuloisuutta, kylmyyttä, katkeruutta, jopa vihaa. Rakkaus ei käytössä hupene vaan lisääntyy.

Tämä maailma tarvitsee rakkautta ja me tarvitsemme sitä. Jumalan rakkaus, jonka näemme kirkkaimmin Jeesuksen teoissa ja hänen ristissään, kuuluu kaikille. Kristuksessa sinä olet rakastettu! Saakoon hänen rakkautensa kantaa sinua!

Heikki Pelkonen
khra, Laune

 

Kremlin pojat Suomi-neidon kimpussa

Venäjä, Venäjä,Venäjä! Kas siinäpä pulma Suomen on ikuinen. Venäjä tuo demokratian kehto ja vapauden linnake on taas tehnyt uusia lakeja helpottamaan kansalaistensa mielipidevapautta. Toissa viikolla maan liikenneministeriö ilmoitti, että ensi kesän heinäkuusta alkaen alueelta toiselle
kulkeminen ei onnistu ilman henkilöpapereita. Matkustajatiedot siis tallennetaan poliisin tiedostoihin.
Myös Jumalan pilkasta alkaa ropista tuomioita. Niinpä niin! Pussy Riot meni ja herätti ortodoksit sata vuoden unesta , vaikka vielä 40 vuotta sitten saimme Leningradissa tutustua ateismin museoon.

Oi aikoja, oi tapoja! Mutta eihän demokratian ihmemaassa suinkaan jääty pelkästään näiden lakien uudistuksiin. Nyt duumaan tulee selkeä laki, joka määrittelee lakimuutoksen, joka laajentaa maanpetoksen määritelmää.  Jos tai pikemmin kun tämä laki menee läpi, maanpetos ei edellytä mitään konkreettisia tekoja, vaan määrittely siirtyy viranomaisille.

Tämä on suoraa seurausta jo kesällä alkaneisiin kovennuksiin lainsäädännössä. Silloin kovennettiin luvattomiin mielenosoituksiin osallistuvien rangaistuksia, palautettiin herjaus lakiin, säädettiin internetin rajoittamista mahdollistava laki sekä tiukennettiin ulkomailta rahaa saavien
kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Nyt” Ryssä” painaa päälle taas lastensuojeluasioissa kuin hurmahenkinen riiviö. Kohteena on muka väärin kohdellut venäläisten lasten oikeudet Suomessa. Uhataan jopa jollain taloussaarrolla. Voi hyvät hyssykät. Emme me nöyristele Venäjän edessä näissä asioissa, vaikka monet Suomen kansalaiset jakavatkin venäläisille tahallista disinformaatiota asioiden oikeasta kulusta.

Viime aikoina poliittiset oikeudenkäynnit ovat lisääntyneet ja oppositiojohtajiin on kohdistunut yhä enenevässä määrin varsin arveluttavia epäilyjä, heti sen jälkeen kun Putin palasi toukokuussa taas presidentiksi. Näiden lakien yksinomainen tarkoitus on toimia pelottelun välineenä ja muistuttaa
kansaa siitä, kun on herra talossa.  Jokainen tietää, että kaikissa kansalaisyhteiskuntaa säätelevissä laeissa on ongelmansa. Venäjän kansa
on kärsinyt jo niin paljon sananvapauden rajoittamisista, että Putin hyvinkin ajaa lakeja liian yksipuolisesti ja harkinnanvaraisesti.

Venäjän oikeuslaitos ei todella ole mikään riippumaton tuomioistuin, vaan täysin valtaeliitin  kontrollissa. Laeilla on selvä kremolologinen ulottuvuus.Mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että se näyttää kansalaisille kaapin paikan. Ja mikä oudointa, koska laki koskee myös lehtiä ja televisiota, sanomalehdet joutuivat miettimään loppukesästä, luokittelevatko he itsensä 16 vai 18 vuotiaiksi.

Miten on Aku Ankan kanssa? Esiintyyhän siinä Karhukopla, joka suhtautuu yksityisomaisuuteen hiven yksipuolisella tavalla.
Miten kansalaismielipidettä voi kuitenkaan kahlita ikuisesti. Tulva odottaa joskus ja sen voima voi olla arvaamaton.

Juhani Melanen

 

KOLUMNIT -arkisto

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011