Lapsena vietin paljon aikaa mummolassa. Mummola oli vanha maalaistalo, aika iso ja kaupungin valoihin ja ääniin tottuneen lapsen mielestä illalla, kun tuli pimeä siellä oli vähän pelottavaa. Nukkumaan mennessä tuntui pelottavalta jäädä pikkusiskon kanssa yksin isoon huoneeseen, kun mummo lähti vielä tekemään hommia tai katsoi uutisia tuvassa olevasta televisiosta. Tuulen humina, hiirien rapina ja monenlaiset äänet, kuulostivat uhkaavilta ja oli vaikea rauhoittua nukkumaan.
Mummo kuitenkin keksi avun ja laittoi huoneen keskellä olevan piirongin päälle tuikun palamaan. Tuo pieni tuikun valo, oli kuin mummon suojeleva katse pelottavalta tuntuvan pimeän keskellä. Pelottavat äänetkin hävisivät mielestä ja oven takaa kuuluvat television äänet kertoivat, että aikuiset ovat aivan lähellä. Oli turvallista käydä nukkumaan.
Tulevan sunnuntain kirkollisena aiheena on valvominen, tarkoittaen hengellistä valppautta ja elämän rajallisuuden muistamista. Valvominen, hengellinen tai aivan konkreettinen tuntuu toisinaan helpolta, mutta ei aina.
Kehotus valvomiseen tuntuu väsyneestä ihmisestä ahdistavalta. Tarkoitetaanpa sillä konkreettista valveilla pysymistä tai hengellistä valppautta. Kun olet väsynyt tai kuormittunut, et siihen pysty.
Sunnuntaina vietetään myös isänpäivää. Monessa pikkulapsiperheessä, valvominen ja väsymys ovat hyvin konkreettista todellisuutta. Muistan miten pahimpina aikoina lasten ollessa ihan pieniä, olin ajoittain niin väsynyt, että ainoastaan tärisin ja voin pahoin. Jos joku olisi tuolloin vielä komentanut olemaan valppaana ja valveilla Jeesuksen tulemista silmällä pitäen, olisin ehkä ruvennut vain itkemään. En siihen olisi kyennyt.
Ajattelen kuitenkin, ettei kehotus valvoa tarkoita sellaista yli omien voimavarojen menevää suorittamista. Jumalassa valvominen on lepoa, tai ehkä vielä paremmin sen voisi sanoa niin, että Taivaan Isän suojassa valvominen on lepoa. Ehkä jotenkin samoin kuin silloin lapsena, mummon jätettyä tuikun palamaan, ei tarvinnut enää huolehtia turhasta vaan pystyi luottamaan siihen, että en ole yksin pimeän keskellä. Siksi Taivaan Isän suojassa valvominen on lepoa.
Hanna Rikkanen
kappalainen
Launeen srk