Anteeksi antaminen saattaa tuntua aiheelta, joka sopii paremmin pienille lapsille kuin isoille aikuisille. Lapsille opetetaan kouluissa,kerhoissa ja kodeissa, että riidan jälkeen pitää sopia ja antaa toiselle anteeksi. Sitä kautta lapsi oppii, että toista kohtaan ei voi käyttäytyä miten haluaa ja kanssaeläjien tunteet on otettava huomioon. Sopimisen ja anteeksiannon myötä asian katsotaan olevan loppuun käsitelty. Sen jälkeen on aika jatkaa eteenpäin.

Ensi pyhän aiheena on anteeksianto. Sen pohjana on Jeesuksen vertaus Matteuksen evankeliumissa, jossa taivasten valtakuntaa verrataan kuninkaaseen ja hänen palvelijaansa. Kuningas vaati palvelijoiltaan tilitykset, mutta yhdellä palvelijalla ei ollut millä maksaa. Hän oli velkaa kuninkaalle valtavan omaisuuden. Kuningas armahti palvelijaa ja antoi hänelle velan anteeksi. Palvelija sen sijaan ei armahtanut kollegaansa, vaan pani hänet tilille pikku summasta.

Jeesuksen vertauksessa tällaista toimintaa ei voitu hyväksyä. Paljon anteeksi saaneen olisi pitänyt armahtaa myös työtoveriaan. Jeesus siis opettaa meitä aikuisiakin, että koko sydämestään on annettava toiselle anteeksi, koska olemme itse saaneet valtavasti anteeksi.

Välillä tuntuu, että lapset osaavat anteeksiannon paremmin kuin me aikuiset. Kuinka paljon pahaa me olemmekaan saaneet aikaiseksi sen vuoksi, että emme ole pystyneet antamaan anteeksi toiselle. Anteeksiantamattomuus aiheuttaa vihaa ja katkeruutta. Se sitoo meidät asioihin niin, että emme pysty jatkamaan eteenpäin, vaan jäämme vellomaan omassa tilanteessamme. Katkeruus on kuin syöpä, joka pahimmillaan sairastuttaa sisimpämme.

Mitä jos minua on kohdeltu kaltoin tai niin väärin, että anteeksi antaminen ei ole mahdollista? Jos olen joutunut uhriksi, pitäisikö minun silti kyetä anteeksiantoon? Joskus anteeksi antaminen ei ehkä ole mahdollista. Joskus pitää antaa anteeksi itselleen. Anteeksianto ei tee asiaa tekemättömäksi, mutta tarjoaa mahdollisuuden jatkaa elämässä eteenpäin. Katkeruuteen jääminen ei milloinkaan saisi olla vaihtoehto.

Kaiken anteeksiannon pohjana on Jumalan anteeksianto meitä ihmisiä kohtaan. Kristus sovitti syyllisyytemme niin, että meillä ihmisillä on mahdollisuus jatkaa elämäämme toivoen ja uskoen. Armosta jaksamme taas askeltaa eteenpäin.

Ville Hakulinen