Olemme siirtyneet kohti unionia suurin harppauksin ja Suomi pyörii väkkäränä mukana kuin täi tervassa. Vanhat puheet EU:sta rauhanturvaajan voi unohtaa eivätkä ne edes enää riitä. Arvostettu taloustieteen professori Markku Kuisma antaa palaa Ylipoistolehden numerossa
6-7/2012 oikein täyslaidalla.
Kuisman mielestä syitä on eurosotkuihin monta.”Perusteiltaan haperoa rakennelmaa ruvettiin korjaamaan lopulta varsin tavanomaisin EU-metodeilla. Ensin poliittisti epäkorrekti todellisuus kieltämällä, sitten epämääräisillä julistuksilla, yhtä epämääräisellä byrokratiaohjelmilla ja sitten rahaa liian myöhään ja vääriin paikkoihin syytämällä. Kriisistä tuli pysyvä fiasko”. Voiko sen enää paremmin sanoa!
Liityimme EU:n luottaen siihen kuin joulupukkiin ja sen aikaisten tietojen perusteella. Hakeuduimme heti ytimeen. Meillä ei ollut malttia kuten ruotsalaisilla tai englantilaisilla odottaa tietoja enemmän etelänaapureistamme. Nyt olemme EU:n fundamentaalisessa byrokratiaviidakossa ja uskomme Olli Rehniä kuin Jeesusta. Itseriittoiset EU apostolit johdattavat meitä Luvattuun maahan maksamaan Etelä- Euroopan pankkien laskut ja huolehtimaan niiden veloista suomalaisena uushölmönä.
EKP:n pankkiirit pyörivät itsetyytyväisinä ja olivat tuudittautuneet itsetyytyväisyyteen vuosina 2007-2008, vaikka kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla oli kehittymässä suunnattomia tasapainottomuuksia. Siinä nämä osaajat ihmettelivät, mikäli on uskomista tutkimusosaston johtajaa Lucerzia Reichlin lausuntoja. Suomi oli EU:n liittyessään naivin hyväuskoinen ja lapsellinen. Uskottiin kuin NL:n sopimuksiin talvisodassa, että vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen budjettikuri, joka kieltää omasta syystään vaikeuksiin joutuneen jäsenmaan pelastamisen muiden maiden rahoilla, tuli ottaa todesta. Tai,
että EKP pysyisi mandaatissaan eikä lähtisi, kuten nyt ostamaan kriisivaltioiden velkapapereita.
Todellisia virheitä olivat Kreikan, italian ja muiden tahallisesti tilastollisia virheitä antaneiden maiden päästäminen unioniin. Kuinka kauan menee aikaa, ennen kuin tajutaan tehdyt virheet. Olemme askel askeleelta siirtymässä kohti tulonsiirtounionia ja taloudellista yhteisvastuuta. Tämä on selvää liittovaltiokehitystä, johon hallituksemme on otettava kantaa selvästi kuulemalla kaikkia kansalaisiaan.
Pelastuslista on loputon. Seuraavaksi autetaan Kyprosta, joka on venäläisen rahan tunnettu pesupaikka. Kysymys kuuluukin, kenelle lähetetään seuraavaksi rahaa ja kuinka paljon? Lainat ovat perverssin matalia. Itkeäkö vai nauraa, kun pankinjohtajat kertovat, miten paljon ostovoiman
ostovoimaa matalat korot tuovat markkinoille. Miksi kukaan ei ole huolestunut säästäjistä, vaikka heille maksetaan reilusti negatiivista korkoa?
Juhani Melanen