Tänä vuonna kevät pääsi yllättämään – niin autoilijat kuin tavalliset tallaajatkin. Huhtikuun lämpöaalto sai luonnon viheriöimään silmissä. Kuului jopa pientä harmistusta siitä, miten kaikki kasvaa ja kukkii liian nopeasti, eihän tästä ihanuudesta ehdi edes nauttia kunnolla. No, tuli takatalvi, joka pysäytti luonnon riehakkuuden hetkeksi. Nyt ollaan taas palattu normaaliin vuoden kiertoon ja kevät kääntyy hiljalleen kesäksi.

Tässä kuluneella viikolla sain nauttia tästä ihanimmasta vuodenajasta Enonsaaressa. Miten mukava olikaan istua järven rannalla, ihastella lähes tyyntä veden pintaa ja kuunnella lintujen laulua. Ei ollut kiire mihinkään, oli kerrankin aikaa olla ja nauttia Luojan luomasta luonnosta ja katsella kaunista kevättä.

Siinä rantakivellä istuessani mieleeni nousi kiitos. Kiitos siitä, että saan asua näin kauniissa maassa. Kiitos siitä, että ainakin vielä vuodenajat seuraavat toisiaan niin kuin aina. Kiitos siitä, että kevätkiireiden keskelle löytyi aikaa lepoon ja rauhaan. Psalmin sanoin puhkesin mielessäni laulamaan:

”Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa.
Kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle.”

Jumala, kiitos keväästä.
Kiitos luonnon kauneudesta.
Kiitos siitä,
että kutsut meitä lepoon ja rauhaan,
luottamukseen ja toivoon.
Tänään ja joka päivä.

Pauliina Hatakka