Oliko ennen kaikki paremmin?

Istumme kahvilla ja käymme keskustelua siitä, minkälainen tulevaisuuden kirkon pitäisi olla. Alun rauhallinen keskustelu saa pian kaksi osapuolta: nuorempi sukupolvi ja vanhempi sukupolvi. Keskustelua käydään muun muassa siitä, kumpi aikakausi on todella se parempi aikakausi kirkon kannalta: jo eletty 1970-luku vai nykyajan 2010-luku. Vanhemman polven kommentit keskustelussa voi tiivistää siihen, miten nykyteknologia ja muut hömpötykset ovat vain tehneet ihmisistä moraalittomia robotteja, johon Jumala ei enää mahdu. Näkeehän sen jo kirkosta eroamisen määrässä. Nuoremman sukupolven edustajat esittävät menneisyyden ahdasmielisenä ja ankarana.

Sukupolvien välistä keskustelua on käyty Suomessa ja maailmalla ennen meidän aikaamme. ”Nuoriso on pilalla” -ajatusta on viljelty ainakin antiikin Kreikassa. Leimakirves on heilunut nuorison suunnalta kohti varttuneiden maailmaa, koska ”ne eivät enää ymmärrä mitään”. Sukupolvikeskustelujen ääripäissä kohtaavat usein nuoruuden vimma, voima ja naivistisuus, sekä vanhuuden viisaus, kokemus ja pessimistisyys. Kilpaillaan siitä, kuka saa olla tiennäyttäjä eli kenellä on valta sanoa viimeinen sana meneillään olevassa ajassa. Onko viimeisen sanan oikeus niillä, jotka ovat jo peltonsa kuokkineet vai niillä, jotka tänne vielä jäävät, kun vanhemmat miespolvet vaipuvat illan hämärtyessä unholaan.

Tulevan sunnuntain evankeliumissa voimme kuulla Jeesuksen äänen kirkolleen. Se on ääni, joka ei kutsu kiipeämään kalifiksi kalifin paikalle. Sen sijaan ääni kutsuu kirkkoaan: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

”Seuratkoon minua” -ajatus sopii myös keskusteluihimme viimeisen sanan vallasta. Meidän ei tarvitse luopua halusta keskustella ja rakentaa kirkkoa. Olkoon keskustelu runsas ja rikas, jopa kiivaskin. Sehän vain kertoo meille jostain hyvin tärkeästä asiasta. Kuitenkin toistemme ajatuksia kohdatessamme emme sortuisi katsomaan toista alaviistoon. Onhan itse Luojamme luonut meidät ajatteleviksi. Etsiessämme viimeisen sanan valtaa muistaisimme, että etujoukossa näkyisivät kirkon Päämiehen sandaalit, ei minun kiillotetut juhlakenkäni.


Teemu Reinikainen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kirjastovirkailija Päivi Partanen: Jokaisella on erilainen lukukokemus samasta kirjasta
Valokuvaaja Antti Sepponen: Lahden dokumentointi valokuvin on lähellä sydäntäni
Aluevaltuutettu Seppo Korhonen: Aluevaltuutettuja ei kiinnosta pienen ihmisen hätä
ITE-taiteilija Kari Ruotsalainen: Lahtelainen taiteilija olisi kätkenyt selkeän sanoman ympäristötaideteokseen
Puheenjohtaja Anneli Peltokukka Nikkilä on julkisen liikenteen osalta paitsiossa Lahdessa
Reijo Mäki-Korvela: Kisapuiston stadionhankkeessa johtajuuden puute
Osallistuvan budjetoinnin kautta saadaan frisbeegolfrata Etelä-Lahteen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnalle ystävyysseurakunta Virosta
Lähikuvassa Lahden uusi liikuntajohtaja Aleksi Nyström
Puheenjohtaja Vesa Lempinen: Aurinkovoimalainvestointi tehtiin ennen kaikkea imagomielessä
Kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Olen ollut Lahteen hyvin tyytyväinen
Kitaristi Mika Jokinen: Tämä on ollut Pääesiintyjien paras kesä tähän mennessä
Muusikko Vesa Haaja: Kesällä pitää ottaa iisisti ja uida mahdollisimman paljon
Marja-Leena Vierumäki: Uiminen ja kukkienhoito kuulu kesään
Puheenjohtaja Tapio Irri Lasten leikkialueet tulee olla turvallisia ja lähellä kotia
Veijo Vierumäki: Miestenpiiri keräsi 100 laatikollista apua Ukrainaan
Heikki Laine: Kesään kuuluu aina mökkeilyä ja pesäpalloa
Kirjastovirkailija Noora Tanska: Dekkarit ovat kestosuosikkeja kirjastoissa
Kirjailija Kalle Veirto: En tykkää olla ilman paitaa, vaikka olen lihaksikas
Hallituksen jäsen Juha-Pekka Forsman: Laune on paras paikka Lahdessa
ARKISTO