
Nyt se sitten vihdoinkin käynnistyy eli SM-liigakausi 2015 -16. Ajattelin käydä hieman läpi Pelicansin uudistunutta joukkuetta ja lopuksi tietenkin katson kristallipallostani, miten liigan runkosarja päättyy.
Suurin uudistus tämän kauden Pelicansissa on tietenkin valmennus. Petri Matikainen ja Pasi Nurminen ovat tuoneet turkoosipaitojen tekemiseen aimo annoksen äijämäisyyttä, mikä ei miehet tuntien ole kovinkaan suuri yllätys. Valmentajia ja heidän mainettaan on käytetty surutta myös mainostuksessa. Kukapa ei olisi jo mediassa törmännyt Matikaiseen ilman paitaa moottorisaha tanassa tai Hannibal-Nurmiseen?
Taka-askeleita ei oteta ja se on näkynyt ainakin harjoituskaudella selvästi. Pelsut ovat olleet nyrkkihippasilla liki joka ottelussaan, parhaimmassa matsissa kolmekin kaveria on lähtenyt suihkuun tappelun seurauksena. Selvä on kuitenkin se, ettei liigassa voi voittaa, jos istuu jäähyaitiossa tai menettää pelaajia suihkun puolelle. Kyllä sen luistimenkin pitää kulkea ja siinä luotan kyllä Matikaiseen, jonka joukkueet ovat aina olleet tarvittavassa kunnossa toteuttaakseen valmentajansa näköistä ajokoirakiekkoa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis luvassa Isku Areenalla!
Se miksi Pelicans on käyttänyt valmentajia mainostuksen keihäänkärkenä eikä ketään pelaajista kertoo nimenomaan pelaajista ikävän totuuden. Tällä hetkellä joukkueessa ei ole ketään niin nimivahvaa ja valovoimaista pelaajaa, että mainostusta voisi laskea jonkun heistä varaan. Kauden jälkeen voi olla toisin, sillä Pelicans vuosimallia 2015-16 tarjoaa vahvaa potentiaalia niin taitopelaajien kuin mahdollisten kulttipelaajien kerhoon.
Käydäänpä hieman läpi joukkuetta ja tutkaillaan minkälaista roolia kenellekin olisi tarjolla. Ketkä ovat niitä, joita kannattaa seurata?
Maalivahdit Juvonen, Rajaniemi ja Eskelinen ovat kaikki nuoria, eteenpäin pyrkiviä kavereita. Selkeä ykköskassari on Juvonen, joka oli jo viime kaudella Pelicansin paras pelaaja. Rajaniemi on lahjakas, mutta ei niin varmaotteinen kuin Juvonen, hyvä kakkosveskari silti. Eskelisen hommaksi jää istua Peliittojen vaihtopenkillä.
Seuraa häntä: Janne Juvonen. Viimeinen kausi liigassa. Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena, kutsuu miestä NHL ja Nashville.
Pakeista suurin yllätys on Miro ”Nikon veli” Hovisen murtautuminen Peliitoista suoraan liigajoukkueen ykköspakkipariin. Viisikko Blood, Lassen, Leimu, Latvala ja Hovinen saavat varmimmin peliaikaa. Kutos ja seiskapakin paikasta taistelevat Manelius, Pietilä ja Eetu Sopanen. Lisäksi Tuhkanen aloittaa kauden sairastuvalta. Pakkitilanne vaikuttaa ihan lupaavalta, ainakin kilpailu pelipaikoista on kova. Kysymysmerkki on se, kuinka vanha herra Latvala on kuntoutunut pahasta akillesvammastaan.
Seuraa häntä: Ben Blood. Iso ja ilkeä alakerran isäntä, jolla on myös kädet pisteiden tekoon. Tuleva kulttipelaaja! If you want blood…
Hyökkääjistä suurimman vastuun pisteidenteosta kantaa ykkösketju eli kippari Erkinjuntti yhdessä Ryan Potulnyn ja Anrei ”Uman poika” Hakulisen kanssa. Varsinkin Erkinjuntti on selkeästi nauttinut suuresta roolistaan jo harjoituspeleissä ja Hakuliselta voidaan hyvällä syyllä odottaa sitä läpimurtoa, joka jäi viime kaudella tekemättä loukkaantumisten vuoksi. Ketjun kysymysmerkki on Potulny, joka on vetänyt kiikaritehoilla harjoituspeleissä. Onko siis kyseessä Mike York vol.2 vai oikeasti kova tekijä? Aika näyttää.
Kakkosketju voisi alustavasti olla muotoa Jaatinen – Da Costa – Sopanen, joista varsinkin Sopanen on melkoinen mysteeri. Miestä ei juuri ole harjoituspeleissä nähty, joten näinköhän mies on vieläkään kuntoutunut viime kaudella saadusta rajusta tärskystä? Da Costalla on kaikki mahdollisuudet lyödä läpi, sillä ranskalaiselta löytyy kyllä tarvittavaa taitoa, mutta löytyykö kovuutta? Jaatinen osuu varmuudella putkien väliin riittävällä tasolla. Joka tapauksessa Pelicans tarvitsee täysikuntoisen Sopasen kentälle.
Kolmosketjussa viilettävät Tyrväinen – Heino – Pöyhönen ja tämä on sitten sellainen telaketjukoostumus, joka menee eikä meinaa. Luvassa kovia taklauksia ja hurjaa taistelua illasta toiseen. Saattaa ratkoa montakin peliä, jos vain peli loksahtaa kohdilleen.
Nelosketjuun sitten vielä kolmikko Ritamäki – Björninen – Alanne, jotka vetävät kovalla asenteella kroppaa likoon pelistä toiseen.
Rotaatiopelaajiksi ja Peliittojen käyttöön jäävät kärkkymään näillä näkymin nuoret lupaukset eli Roine, Siikonen, Repo ja Vartiainen, joka toipuu vielä vakavasta aivoverenkiertohäiriöstä.
Seuraa häntä: Anrei Hakulinen. Taikuri ja toisen polven kiekkoilija-ihme aloittaa nyt toisen kautensa liigassa. Ensimmäinen mahdollisuus meni poskelleen loukkaantumisten vuoksi, mutta nyt mies on ehjä ja näyttöhalut ovat varmasti kovat.
Ennustus: Pelicans tulee tällä kaudella palauttamaan uskottavuutensa parin laimean kauden jälkeen ja uskon, että myös lahtelainen kiekkoyleisö palaa takaisin lehtereille. Matikaisen ja Nurmisen Pelicans on sopivan äijämäinen ja sellaisenaan kuin tehty lahtelaisen junttikansan makuun. Ei tällä porukalla mestaruutta voiteta, mutta otsikoissa ollaan varmasti.
Tässä vielä Omalähiön ennustus runkosarjasta:
1. Kärpät ( ei kahta ilman kolmatta)
2. HIFK ( loistava materiaali )
3. Tappara ( Tänä vuonna ei tule ainakaan hopeaa )
4. Lukko ( Joko nyt Lukko?)
5. SaiPa ( Idän ihme & Tirkkonen on ”match made in heaven”)
6. JYP ( takuuvarma suorittaja, loistokkuus puuttuu)
7. TPS ( Perrin ja Kallio vetävät joukkuetta perässään)
8. Pelicans ( joukkue isolla J:llä)
9. Blues ( juu Hirschovits on kova, mutta onko muita?)
10. Ilves ( Nippanappa säälipleijareihin)
11. KalPa ( pelaajamateriaali heikentynyt viime kaudesta)
12. Ässät ( Joukkue kasattu enemmän telaketjutoimintaan kuin taitokiekkoon)
13. HPK ( Miettinen ja Hahl ei vaan riitä)
14. Sport ( parantaa, muttei tarpeeksi)
15. KooKoo ( taistee illasta toiseen, mutta pitkässä juoksussa ei tulosta tule)
– Pete Salomaa-