Saksan Merkel ja Venäjän Putin ovat todellisessa kulissiavioliitossa ja edustavat molemmat vain ja ainoastaan mailleen hyödyntäviä taloussopimuksia. Näennäisesti Saksa tuomitsee Venäjän toimet Ukrainassa EU:n nimissä, mutta samaan aikaan solmii ja siunaa kauaskantoisen ja poliittisesti arveluttaan maakaasukaupan. Tätä, jos mitä voisi kutsua aidoksi ”suomettumiseksi” ja suurvalta politiikan realismiksi. Tsaari Putin luo itsestään myyttistä kuvaa ja yrittää hyödyntää tätä luomalla itsestään sankarin ja epäjumalan, jonka edessä kaikkien venäläisten on kumarrettava.

Itä-Saksan lahja demokratialle Angela Merkel taas hyväksyi uuden maakaasuputken Nord Streamin 2:n rakennussuunnitelman, jolla sinetöidään vuosikymmeniksi energiakumppanuus. Suomi kilttinä partiopoikana antaa käyttää aluevesiään tämän putken rakentamiseksi, koska on jo sitoutunut Venäjän ydinvoimaan Fennovoiman ja Rosatomin takia.

Merkel on todella kaksinaamainen peluri, joka haluaa hyötyä Venäjän uudesta kaasuhanasta ja nousta samalla Länsi- Euroopan suurimmaksi vaikuttajaksi ja energiamarkkinoiden keskipisteeksi. Hedelmät korjaavat saksalaiset energiayhtiöt, jotka myyvät ja välittävät spotkaasua muualle Eurooppaan ja käärivät tästä muhkeat välityspalkkiot.

Venäjän kaasumonopoli Gazprom sekä viisi suurta länsimaista energiayhtiötä lipoo kieltään ja tulee Suomen aluevesille varmistamaan hankkeen toteutumisen. Suomen hallitus pokkaa kiltisti ja myöntää luvat pikaisesti, sillä eihän Suomi osaa eikä uskalla esittää Iso Veljelleen edes mitään
sellaista vaihtoehtoa, josta myös Suomi hyötyisi.

Tilanne on tragikoominen Suomen kannalta. Meidän on kiltisti hyväksyttävä kaikki ne kauppapoliittiset sanktiot, jotka EU ja USA meille sanelevat, kun samaan aikaan Saksa tekee bisnestä muista toimijoista huolimatta. Tilanne on kuin suoraan Chaplinin diktaattorista. Putin poseeraa kuin maskuliininen Tarzan kuvissa yläruumis paljaana ja koettaa luoda itsestään Venäjän pelastajan ja uuden Isä Aurinkoisen.

Tässä hän onkin onnistunut erittäin hyvin, sillä nyky- Venäjä rakastaa myyttisiä sankareitaan ja sotasankareita suorastaan palvotaan. Eihän kukaan ajatteleva ihminen voi pitää tätä terveenä ilmiönä. Suomeksi tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että me venäläiset teemme mitä
tahdomme ja turpa kiinni. Totuudenpuhujalla ei ole sijaa majatalossa, vaikka Venäjällä tätä sankaria tarvittaisiin kipeästi.

Juhani Melanen

Tervehdys te Sodoman johtajat ja Gomorran kansa toteaa profeetta Jesaja ja jatkaa: Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne…Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.

Olisiko sopiva hallitsemisohjelmaksi? Eipä tietenkään, koska tavoitteena pitää olla vähä-äänisimmältä lisää ottaminen. Toimeentulosta ei ole niin väliä, kun on mahdollisuus olla luopumatta liiastaan. Väännetään simppeli oikeus ja kohtuus vaikka väkisin tulonjaoksi niille, joilla on aina ollut ja joille kohtuuden nimissä kuuluu vain lisää. Samalla voi ihan kivasti muuttaa koko viikkojärjestelmän lineaariseksi aikajanaksi, jossa pyhä elämäntehtävä on antaa oma ja lähimpien elämä arvokkaamman koneiston hyväksi ilman kiusallisia taukoja.

Nyt kun maahan on tulossa avun tarpeessa olevia ihmisiä, on syytä miettiä, mitä päätöksiä ja millä perusteella tehdään. Ja halutaanko ihan tosissaan paeta vastuunottoa loputtomiin selityksiin muitten vastuuttomuudesta? Vastuutonta on tulkita Raamatullista ” Jumalan sanaa”, niin että orjallisesti Jumalan käskyjen vanhoja sovelluksia, sellaisia, jotka olivat paikallaan esim. 1000, 100 tai 50 vuotta sitten vallinneissa oloissa. Perinteet ovat arvokkaita, mutta jäykistyneet ajattelu- ja toimintatavat vieraannuttavat tästä elämästä, vaikkakin vanhan hyvän päälle on syytäkin rakentaa, mutta vain järkeä käyttäen, siis elämänmyönteisesti käyttäen. Ei pidä tehdä tyhjäksi Jumalan sanaa noudattamalla orjallisesti ihmisten perinnäissääntöjä, sanoo Jeesus.

Kysymys periaatteista ja perinteistä on nyt akuutti. Eikä yksinkertaista vastausta ole helppo antaa, koska sitä ei ole. Kun vastustetaan tai puolustetaan kirkollisia tai yhteiskunnallisia uudistuksia tai pikemminkin muutoksia, on vaara arvioida väärin perusteita ja haluttujen muutosten toteutumista.

Lopuksi, kuten Raamattu opettaa: ”Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.”

Esa Kekki
Launeen srk

SUORA YHTEYS EDUSKUNTAAN

Syksy on monella tavalla Suomessa poikkkeuksellinen. Siitä esimerkkinä on työmarkkinarauhan järkkyminen ja pääministeri Juha Sipilän keskiviikkoinen suora puhe televisiossa. Hallituksen viime viikolla esittelemät pakkolait ovat monella tavalla historiallisia Suomessa. Olemme eläneet vuosikymmeniä sopimusyhteiskunnassa, jossa työnantajat ja työntekijät ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pystyneet löytämään yhteisen näkemyksen työmarkkinoiden pelisäännöistä. Työehtosopimuksin on pystytty takamaan myös vakaa, maltillinen palkkakehitys ja työmarkkinoiden vakaus. Niin kutsutun yhteiskuntasopimuksen henki on ollut turvata Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) tavoitteet.

Hallituksen ja EK:n roolia on välillä ollut vaikea erottaa. Niin yksi yhteen ovat EK:n ja hallituksen tavoitteet olleet. Tuottavuuden mantraa on hoettu median suosiollisella avustuksella. Samalla on kuitenkin jätetty kansalle kertomatta, että työn yksikkökustannukset ovat vertailumaista esimerkiksi Saksaan nähden enemmän kuin puolittuneet. Kilpailukyky tai sen puute ja viennin ongelmat johtuvat useasta eri tekijästä. Parasta lääkettä olisi edelleen maltillinen palkkaratkaisu ja panostaminen osaamiseen sekä viennin edellytysten parantaminen.

Hallituksen esittämät pakkolait tarkoittaisivat, että työehtosopimuksissa ei enää voitaisi sopia pakottavaa lainsäädäntöä edullisimmista ehdoista. Pakottavalla lainsäädännöllä leikataan suoraan suomalaista pieni- ja keskituloisten ostovoimaa. Eli juuri sitä, mitä Suomi nyt eniten tarvitsisi: tavallisia palkansaajia ostamaan suomalaisia tuotteita ja palveluita, jotta talous saataisiin pyörimään. Hallitus ja sen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström kiirehtivät julkisuudessa ilmoittamaan, että pakkolait eivät olisi perustuslain vastaisia. Lopullisia lakiesityksiä ei vielä ole olemassa, mutta suomalaisen oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti perustuslainmukaisuudesta päättää eduskunnan perustuslakiavaliokunta kuultuaan ensin asiantuntijoita. Sen lisäksi pitää toki arvioida pakkolakiesityksen yhteensopivuus Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten ja EU – lainsäädännön näkökulmasta. Hallituksen toimia leimaa jo alkuvaiheessa kiire ja kokemattomuus lakien valmistelussa.

Onneksi työmarkkijärjestöt ovat aktivoituneet ja ilmoittaneet edelleen hakevansa ratkaisua neuvottelemalla. Tämä oli varmasti myös pääministerin puheen yksi tavoite. Perjantaiksi tuskin saadaan sopua, mutta Suomen etu olisi yhteisen näkemyksen syntyminen. Suomea ei tule johtaa pakolla, koska se johtaa helposti kansan jakautumiseen. Siitä meillä on historiassa jo kokemuksia.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Lahden kaupunki solmi vähän aikaa sitten yhteistyösopimuksen DNA:n kanssa voittaessaan tarjouskilpailun telepalveluista. DNA työllistää Lahdessa 150 työntekijää ja se sijoittaa tänne hallejaan lisää. PHP omistaa DNA:sta paljon ja on ollut koko Lahden turvallinen telepalveluoperaattori ja alueen varma työllistäjä.

Yhtäkkiä ilman, että Lahden Talot Oy ilmoitti asukkailleen tai edes asukastoimikunnilleen muutoksesta mitään se päätti siirtää Kaapeli- TV ja laajakaistatoimintansa Elisalle OY:lle,, kuulematta lainkaan asukastoimikuntiensa tai asukkaidensa mielipiteitä asiasta. Tämä sotii törkeästi itse Lahden Talot Oy:n hyväksymää asukasdemokratia ja yhteishallintolakia vastaan.

Perusteluna Lahden Talot Oy esittää, että laajakaista palvelut nopeutuvat eikä asukkaille aiheudu tästä lisäkustannuksia. Väite on uskomaton valhe, sillä jokainen Lahden talojen 6000 asukkaasta painostetaan tai suorastaan pakotetaan ostamaan talouteensa 88 euroa maksava modeemi sekä maksamaan itse 160 euron asennukset ellei satu osaamaan tätä asennusta itse. Nopeudeksi luvataan 10 Mbitin nopeus, joka on täysin sama jo nyt DNA:lla ja kaikilla sen kaapeliyhteyksiä käyttävillä asiakkailla. Järjestelyä ja muutosta on vaikea ymmärtää, koska esitys tuli suoraan ”puskista”, eikä kukaan muu Lahden sisaryrityksistä ole lähtenyt tähän tarjoukseen mukaan.

Se, miksei Lahden kaupunki puutu omistajan ohjauksella tämän kaltaiseen laittomaan toimintaan, on herättänyt  huolta Lahden Talojen asukkaissa, sillä heille lankeaa vuokran korotusten lisäksi 300 euron ylimääräinen lasku maksettavaksi aikana, jolloin koko maan taloudellinen tilanne on lohduton. Lahden talojen asukkaista on 67, 2 prosenttia eläkeläisiä tai muuten yhteiskunnalta asukastukea saavia asiakkaita. Heille ovat nettinopeudet toisarvoisia ja saman eriarvoisen kohtelun kohteiksi joutuvat myös kaikki ne asukkaat, jotka siirsivät hyvin toimivat palvelunsa DNA:lle, arvellen sopimuksen tietysti jatkuvan.

Päätös on päässyt syntymään yksin Lahden Talojen isännöintipäällikkö Matti Koskisen toimesta ja diktatoorisella sanelupäätöksellä ja näennäisellä kilpailuttamisella. Taustalla epäillään olevan hänen uskonnolliset yhteytensä, koska helluntaiseurakunnan jäsenten määrä suhteessa muihin työntekijöihin on Lahden talojen palveluksessa lisääntynyt. Myös mahdollisia korruptio epäilyjä on esitetty, mutta niitä ei ole voitu vielä todistaa eikä näyttää toteen.

Yhä omituisempaan valoon muutospäätös tulee, sillä Elisa Oy harrastaa Suomessa erittäin harvinaisia yritysvaltauksia ja tämä on ollut päätöksen tekijöiden tiedossa varmasti. Parhaillaan Elisa jyrää pohjalaista Anviaa (entinen Vaasan läänin puhelin) ja sen osakkeenomistajia erittäin kyseenalaisin keinoin. Elisan johdon toiminta on ollut täysin uskomatonta hyvämaineiselle pörssiyhtiölle ja oikeusvaltion toimintatavoille.

Tärkein kysymys kuuluukin miksei Lahden talojen asukastoimikunnille annettu asukasdemokratian mahdollistavia ennakkotietoja muutosaikeista ja miksei Lahden kaupunki millään muotoa puutu omistamansa yrityksen laittomaan ja sen taloudellisia etuja uhkaavaan toimintaan?

Toimeksi saaneena
Juhani Melanen
Kerinrinteen asukastoimikunnan hallituksen pj.

Nyt se sitten vihdoinkin käynnistyy eli SM-liigakausi 2015 -16. Ajattelin käydä hieman läpi Pelicansin uudistunutta joukkuetta ja lopuksi tietenkin katson kristallipallostani, miten liigan runkosarja päättyy.

Suurin uudistus tämän kauden Pelicansissa on tietenkin valmennus. Petri Matikainen ja Pasi Nurminen ovat tuoneet turkoosipaitojen tekemiseen aimo annoksen äijämäisyyttä, mikä ei miehet tuntien ole kovinkaan suuri yllätys. Valmentajia ja heidän mainettaan on käytetty surutta myös mainostuksessa. Kukapa ei olisi jo mediassa törmännyt Matikaiseen ilman paitaa moottorisaha tanassa tai Hannibal-Nurmiseen?

Taka-askeleita ei oteta ja se on näkynyt ainakin harjoituskaudella selvästi. Pelsut ovat olleet nyrkkihippasilla liki joka ottelussaan, parhaimmassa matsissa kolmekin kaveria on lähtenyt suihkuun tappelun seurauksena. Selvä on kuitenkin se, ettei liigassa voi voittaa, jos istuu jäähyaitiossa tai menettää pelaajia suihkun puolelle. Kyllä sen luistimenkin pitää kulkea ja siinä luotan kyllä Matikaiseen, jonka joukkueet ovat aina olleet tarvittavassa kunnossa toteuttaakseen valmentajansa näköistä ajokoirakiekkoa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis luvassa Isku Areenalla!

Se miksi Pelicans on käyttänyt valmentajia mainostuksen keihäänkärkenä eikä ketään pelaajista kertoo nimenomaan pelaajista ikävän totuuden. Tällä hetkellä joukkueessa ei ole ketään niin nimivahvaa ja valovoimaista pelaajaa, että mainostusta voisi laskea jonkun heistä varaan. Kauden jälkeen voi olla toisin, sillä Pelicans vuosimallia 2015-16 tarjoaa vahvaa potentiaalia niin taitopelaajien kuin mahdollisten kulttipelaajien kerhoon.

Käydäänpä hieman läpi joukkuetta ja tutkaillaan minkälaista roolia kenellekin olisi tarjolla. Ketkä ovat niitä, joita kannattaa seurata?

Maalivahdit Juvonen, Rajaniemi ja Eskelinen ovat kaikki nuoria, eteenpäin pyrkiviä kavereita. Selkeä ykköskassari on Juvonen, joka oli jo viime kaudella Pelicansin paras pelaaja. Rajaniemi on lahjakas, mutta ei niin varmaotteinen kuin Juvonen, hyvä kakkosveskari silti. Eskelisen hommaksi jää istua Peliittojen vaihtopenkillä.

Seuraa häntä: Janne Juvonen. Viimeinen kausi liigassa. Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena, kutsuu miestä NHL ja Nashville.

Pakeista suurin yllätys on Miro ”Nikon veli” Hovisen murtautuminen Peliitoista suoraan liigajoukkueen ykköspakkipariin. Viisikko Blood, Lassen, Leimu, Latvala ja Hovinen saavat varmimmin peliaikaa. Kutos ja seiskapakin paikasta taistelevat Manelius, Pietilä ja Eetu Sopanen. Lisäksi Tuhkanen aloittaa kauden sairastuvalta. Pakkitilanne vaikuttaa ihan lupaavalta, ainakin kilpailu pelipaikoista on kova. Kysymysmerkki on se, kuinka vanha herra Latvala on kuntoutunut pahasta akillesvammastaan.

Seuraa häntä: Ben Blood. Iso ja ilkeä alakerran isäntä, jolla on myös kädet pisteiden tekoon. Tuleva kulttipelaaja! If you want blood…

Hyökkääjistä suurimman vastuun pisteidenteosta kantaa ykkösketju eli kippari Erkinjuntti yhdessä Ryan Potulnyn ja Anrei ”Uman poika” Hakulisen kanssa. Varsinkin Erkinjuntti on selkeästi nauttinut suuresta roolistaan jo harjoituspeleissä ja Hakuliselta voidaan hyvällä syyllä odottaa sitä läpimurtoa, joka jäi viime kaudella tekemättä loukkaantumisten vuoksi. Ketjun kysymysmerkki on Potulny, joka on vetänyt kiikaritehoilla harjoituspeleissä. Onko siis kyseessä Mike York vol.2 vai oikeasti kova tekijä? Aika näyttää.

Kakkosketju voisi alustavasti olla muotoa Jaatinen – Da Costa – Sopanen, joista varsinkin Sopanen on melkoinen mysteeri. Miestä ei juuri ole harjoituspeleissä nähty, joten näinköhän mies on vieläkään kuntoutunut viime kaudella saadusta rajusta tärskystä? Da Costalla on kaikki mahdollisuudet lyödä läpi, sillä ranskalaiselta löytyy kyllä tarvittavaa taitoa, mutta löytyykö kovuutta? Jaatinen osuu varmuudella putkien väliin riittävällä tasolla. Joka tapauksessa Pelicans tarvitsee täysikuntoisen Sopasen kentälle.

Kolmosketjussa viilettävät Tyrväinen – Heino – Pöyhönen ja tämä on sitten sellainen telaketjukoostumus, joka menee eikä meinaa. Luvassa kovia taklauksia ja hurjaa taistelua illasta toiseen. Saattaa ratkoa montakin peliä, jos vain peli loksahtaa kohdilleen.

Nelosketjuun sitten vielä kolmikko Ritamäki – Björninen – Alanne, jotka vetävät kovalla asenteella kroppaa likoon pelistä toiseen.

Rotaatiopelaajiksi ja Peliittojen käyttöön jäävät kärkkymään näillä näkymin nuoret lupaukset eli Roine, Siikonen, Repo ja Vartiainen, joka toipuu vielä vakavasta aivoverenkiertohäiriöstä.

Seuraa häntä: Anrei Hakulinen. Taikuri ja toisen polven kiekkoilija-ihme aloittaa nyt toisen kautensa liigassa. Ensimmäinen mahdollisuus meni poskelleen loukkaantumisten vuoksi, mutta nyt mies on ehjä ja näyttöhalut ovat varmasti kovat.

Ennustus: Pelicans tulee tällä kaudella palauttamaan uskottavuutensa parin laimean kauden jälkeen ja uskon, että myös lahtelainen kiekkoyleisö palaa takaisin lehtereille. Matikaisen ja Nurmisen Pelicans on sopivan äijämäinen ja sellaisenaan kuin tehty lahtelaisen junttikansan makuun. Ei tällä porukalla mestaruutta voiteta, mutta otsikoissa ollaan varmasti.

Tässä vielä Omalähiön ennustus runkosarjasta:

1. Kärpät ( ei kahta ilman kolmatta)
2. HIFK ( loistava materiaali )
3. Tappara ( Tänä vuonna ei tule ainakaan hopeaa )
4. Lukko ( Joko nyt Lukko?)
5. SaiPa ( Idän ihme & Tirkkonen on ”match made in heaven”)
6. JYP ( takuuvarma suorittaja, loistokkuus puuttuu)
7. TPS ( Perrin ja Kallio vetävät joukkuetta perässään)
8. Pelicans ( joukkue isolla J:llä)
9. Blues ( juu Hirschovits on kova, mutta onko muita?)
10. Ilves ( Nippanappa säälipleijareihin)
11. KalPa ( pelaajamateriaali heikentynyt viime kaudesta)
12. Ässät ( Joukkue kasattu enemmän telaketjutoimintaan kuin taitokiekkoon)
13. HPK ( Miettinen ja Hahl ei vaan riitä)
14. Sport ( parantaa, muttei tarpeeksi)
15. KooKoo ( taistee illasta toiseen, mutta pitkässä juoksussa ei tulosta tule)

– Pete Salomaa-

Lähestyvä sunnuntai puhuu Jumalan huolenpidosta. Siitä kirjoittaminen on itse asiassa melkoinen haaste. Mitä se tarkoittaa, kun luvataan, että Jumala pitää huolen? Vaarana voi olla, että pudotellaan lupauksia liian kevein perustein. Kyllähän Jumala huolen pitää, muttei se tarkoita sitä, ettei mitään pahaa voisi tapahtua. Elämässä on usein tuskaa ja kärsimystä. Silti yksi kristinuskon lohduttavimpia sanomia on se, että on Jumala, joka pitää luoduistaan huolen.

Evankeliumeissa Jeesus lähtee liikkeelle ihmisen arvosta. Jumalan luomuksena ihmisen koko elämä ja sen ylläpitäminen sekä varjeleminen ovat Jumalan varassa. Ja Jumala ei ole vain kerran luonut vaan pitää kaiken aikaa huolta luoduistaan ja on henkilökohtaisesti mukana luomakuntansa kaikissa yksityiskohdissa, myös ennen kaikkea ihmisen elämän. Painottaakseen sanomaansa Jeesus käytti havaintovälineenä kedon kukkia ja taivaan lintuja. Jos kerran niistäkin pidetään huolta, niin tottahan myös ihmisestä. Ajatus siitä, että Jumala on läsnä henkilökohtaisesti jokaisen ihmisen elämässä ja sen kaikissa vaiheissa on huikaiseva!

Jumalan huolenpidon ymmärtäminen johtaa ajatukseen, ettei kannata murehtia turhista. Usein käytämme paljon aikaa etukäteen murehtimiseen. Minä ainakin mietin, miten ehdin tehdä kaikki asiat, jotka pitäisi tehdä. Tai murehdin, onko läheisillä terveyttä vielä huomenna tai miten lasten käy? On vaikea päästää asioista irti, sitä sortuu ylisuojeluun ja -murehtimiseen.

Usko Jumalan huolenpitoon tuo kuitenkin elämään perusluottamusta. Se auttaa parhaimmillaan olemaan ajattelematta ennalta turhaan sitä, mitä voisi tapahtua. Ja vapaana turhasta murehtimisesta ihminen uskaltaa tarttua tähän päivään ja elää. Ei tälläinen ole mitään tyhmää ja turhaa pilvilinojen rakentamista vaan se on toivon tuomista elämään. Toivoa tarvitsee jokainen. Jos ja kun jotain tapahtuu jotain, mikä järisyttää elämää, sitä arvioidaan sitten siinä elämäntilanteessa – ja omistaan huolta pitävä Jumala on rinnalla kulkemassa.

Meitä ihmisiä myös kutsutaan Jumalan huolenpidon välikappaleiksi. Jumala auttaa ja hoitaa ennen kaikkea toisten ihmisten kautta. Sinä ja minä voimme välittää Jumalan huolenpitoa auttamalla hädässä olevia. Tämänpäivän maailmantilanteessa se voisi tarkoittaa kotinsa ja kotimaansa pakon edessä jättämään joutuneiden ihmisten auttamista. Ystävällisen ja vastaanottavan ilmapiirin luomista pakolaisille omalla kotiseudulla. Tai vaikkapa Kirkon Ulkomaanavun keräyksiin osallistumista.

Pastori Kati Saukkonen

Usot sie? No usoha mie! Metsäläisiä olemme ja metsäläisinä pysymme! Meillä härmäläisillä on edelleen erittäin outoja tapoja, uskomuksia ja päähänpiintymiä ainutlaatuisuudestamme ja erinomaisuudestamme, sisukkuudesta nyt puhumattakaan. Väitettäni lienee perusteltava.

Suomalainen uskoo edelleen, että olemme urheilukansa vailla vertaa. Hannes Kolehmainen juoksi meidät maailmankartalle ja Paavo Nurmi ja Lasse Viren todistivat sen. No ei, ei ,ei! Silloin vielä kenialaiset ja etiopialaiset eivät harjoitelleet tosissaan, koska rahapalkintoja ei jaettu samalla tavalla kuin tänään. Keppiä täällä heitetään, mutta nyt kun valmennustieto siirtyy netissä, tulevaisuus muuttuu.

Me lottoamme mielipuolisesti, vaikka päävoiton mahdollisuus on 1:43 miljoonaan. Mummomme ja pappamme takovat markettien kolikkoautomaatteja uskomaton kiilto silmissä ja peliriippuvaisia meillä on suhteellisesti eniten maailmassa. Elämänsä aikana moni kerkiää pelata omakotitalon verran, silti periksi ei anneta perkele!

Alkoholia nautimme enemmän kuin muut, mutta tammikuun olemme tipattomia. Vappuna ja juhannuksena sitten hukumme. Kohtuus on meille liian vähän ja raittiit omalaatuisia kyylääjiä.

Vaimoni siskon amerikkalainen mies Gerry ihmetteli sitä, että asumme keskellä metsää, mutta viikonloppuisin siirrymme vielä syvemmälle vihtomaan kuumaan tilaan ja kiduttamaan itseämme jääkylmissä vesissä.

Me emme valita koskaan silloin kuin pitäisi eli paikan päällä. Huonossa hotellihuoneessa käpristellään kaksi viikkoa ja valituskirje rustataan sitten kuukauden kuluttua matkanjärjestelijälle. Väärä annos, pohjaan palanut pihvi tai rautanaula eivät hidasta ateriointia. Kohtelias suomalainen vielä kiittää tästä ylenpalttisesta tarjoilusta. Eihän sitä kehtoo!

Pilkkimään suomalainen uskaltautuu vielä kun jään paksuus on riittämätön. Vesisade, räntä tai rakeet eivät estä rohkeaa suomalaista grillaamasta, jos perheen päämies on niin päättänyt. Sairaalaan mennään vasta, kun pää on kainalossa. Lääkäriin ei uskota, sillä muorivainaan kuppaaminen ja kuhnehoidot kyllä riittävät ja hotalla hoituu loput. S…tna! Turhasta ei perkele makseta. Mustia sukkia ei tarvita, hernesoppa riittää arkena, kodinkoneet käytetään loppuun ja ne korjautetaan kolme kertaa, vaikka uuden saisi edullisemmin.

Maksukanavia ei tarvita ja ne ovat turhakkeita, sillä Englannin liigaa ja NHL:aa voi seurata tekstiteeveestä. Liikenteessä ei urputeta. Silloin mennään, kun itsellä on etuajo-oikeus ja mukavastihan tiellä rutiseekin. Suomalaisen mielipide ei muutu, vaikka digiympäristö muuttuu ja muu maailma osoittaisi entiset oletukset vääriksi. Sanan ”monikulttuurisuus” kuullessaan kun perussuomalainen poistaa aseesta varmistimen.

Eläköön sisu, sauna ja terva ! Tosin ”ryssälle” perkele pannaan vastaan viimeiseen mieheen.

Juhani Melanen