Tervehdys te Sodoman johtajat ja Gomorran kansa toteaa profeetta Jesaja ja jatkaa: Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne…Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
Olisiko sopiva hallitsemisohjelmaksi? Eipä tietenkään, koska tavoitteena pitää olla vähä-äänisimmältä lisää ottaminen. Toimeentulosta ei ole niin väliä, kun on mahdollisuus olla luopumatta liiastaan. Väännetään simppeli oikeus ja kohtuus vaikka väkisin tulonjaoksi niille, joilla on aina ollut ja joille kohtuuden nimissä kuuluu vain lisää. Samalla voi ihan kivasti muuttaa koko viikkojärjestelmän lineaariseksi aikajanaksi, jossa pyhä elämäntehtävä on antaa oma ja lähimpien elämä arvokkaamman koneiston hyväksi ilman kiusallisia taukoja.
Nyt kun maahan on tulossa avun tarpeessa olevia ihmisiä, on syytä miettiä, mitä päätöksiä ja millä perusteella tehdään. Ja halutaanko ihan tosissaan paeta vastuunottoa loputtomiin selityksiin muitten vastuuttomuudesta? Vastuutonta on tulkita Raamatullista ” Jumalan sanaa”, niin että orjallisesti Jumalan käskyjen vanhoja sovelluksia, sellaisia, jotka olivat paikallaan esim. 1000, 100 tai 50 vuotta sitten vallinneissa oloissa. Perinteet ovat arvokkaita, mutta jäykistyneet ajattelu- ja toimintatavat vieraannuttavat tästä elämästä, vaikkakin vanhan hyvän päälle on syytäkin rakentaa, mutta vain järkeä käyttäen, siis elämänmyönteisesti käyttäen. Ei pidä tehdä tyhjäksi Jumalan sanaa noudattamalla orjallisesti ihmisten perinnäissääntöjä, sanoo Jeesus.
Kysymys periaatteista ja perinteistä on nyt akuutti. Eikä yksinkertaista vastausta ole helppo antaa, koska sitä ei ole. Kun vastustetaan tai puolustetaan kirkollisia tai yhteiskunnallisia uudistuksia tai pikemminkin muutoksia, on vaara arvioida väärin perusteita ja haluttujen muutosten toteutumista.
Lopuksi, kuten Raamattu opettaa: ”Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.”
Esa Kekki
Launeen srk
SUORA YHTEYS EDUSKUNTAAN
Syksy on monella tavalla Suomessa poikkkeuksellinen. Siitä esimerkkinä on työmarkkinarauhan järkkyminen ja pääministeri Juha Sipilän keskiviikkoinen suora puhe televisiossa. Hallituksen viime viikolla esittelemät pakkolait ovat monella tavalla historiallisia Suomessa. Olemme eläneet vuosikymmeniä sopimusyhteiskunnassa, jossa työnantajat ja työntekijät ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pystyneet löytämään yhteisen näkemyksen työmarkkinoiden pelisäännöistä. Työehtosopimuksin on pystytty takamaan myös vakaa, maltillinen palkkakehitys ja työmarkkinoiden vakaus. Niin kutsutun yhteiskuntasopimuksen henki on ollut turvata Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) tavoitteet.
Hallituksen ja EK:n roolia on välillä ollut vaikea erottaa. Niin yksi yhteen ovat EK:n ja hallituksen tavoitteet olleet. Tuottavuuden mantraa on hoettu median suosiollisella avustuksella. Samalla on kuitenkin jätetty kansalle kertomatta, että työn yksikkökustannukset ovat vertailumaista esimerkiksi Saksaan nähden enemmän kuin puolittuneet. Kilpailukyky tai sen puute ja viennin ongelmat johtuvat useasta eri tekijästä. Parasta lääkettä olisi edelleen maltillinen palkkaratkaisu ja panostaminen osaamiseen sekä viennin edellytysten parantaminen.
Hallituksen esittämät pakkolait tarkoittaisivat, että työehtosopimuksissa ei enää voitaisi sopia pakottavaa lainsäädäntöä edullisimmista ehdoista. Pakottavalla lainsäädännöllä leikataan suoraan suomalaista pieni- ja keskituloisten ostovoimaa. Eli juuri sitä, mitä Suomi nyt eniten tarvitsisi: tavallisia palkansaajia ostamaan suomalaisia tuotteita ja palveluita, jotta talous saataisiin pyörimään. Hallitus ja sen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström kiirehtivät julkisuudessa ilmoittamaan, että pakkolait eivät olisi perustuslain vastaisia. Lopullisia lakiesityksiä ei vielä ole olemassa, mutta suomalaisen oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti perustuslainmukaisuudesta päättää eduskunnan perustuslakiavaliokunta kuultuaan ensin asiantuntijoita. Sen lisäksi pitää toki arvioida pakkolakiesityksen yhteensopivuus Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten ja EU – lainsäädännön näkökulmasta. Hallituksen toimia leimaa jo alkuvaiheessa kiire ja kokemattomuus lakien valmistelussa.
Onneksi työmarkkijärjestöt ovat aktivoituneet ja ilmoittaneet edelleen hakevansa ratkaisua neuvottelemalla. Tämä oli varmasti myös pääministerin puheen yksi tavoite. Perjantaiksi tuskin saadaan sopua, mutta Suomen etu olisi yhteisen näkemyksen syntyminen. Suomea ei tule johtaa pakolla, koska se johtaa helposti kansan jakautumiseen. Siitä meillä on historiassa jo kokemuksia.
Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)
Lähestyvä sunnuntai puhuu Jumalan huolenpidosta. Siitä kirjoittaminen on itse asiassa melkoinen haaste. Mitä se tarkoittaa, kun luvataan, että Jumala pitää huolen? Vaarana voi olla, että pudotellaan lupauksia liian kevein perustein. Kyllähän Jumala huolen pitää, muttei se tarkoita sitä, ettei mitään pahaa voisi tapahtua. Elämässä on usein tuskaa ja kärsimystä. Silti yksi kristinuskon lohduttavimpia sanomia on se, että on Jumala, joka pitää luoduistaan huolen.
Evankeliumeissa Jeesus lähtee liikkeelle ihmisen arvosta. Jumalan luomuksena ihmisen koko elämä ja sen ylläpitäminen sekä varjeleminen ovat Jumalan varassa. Ja Jumala ei ole vain kerran luonut vaan pitää kaiken aikaa huolta luoduistaan ja on henkilökohtaisesti mukana luomakuntansa kaikissa yksityiskohdissa, myös ennen kaikkea ihmisen elämän. Painottaakseen sanomaansa Jeesus käytti havaintovälineenä kedon kukkia ja taivaan lintuja. Jos kerran niistäkin pidetään huolta, niin tottahan myös ihmisestä. Ajatus siitä, että Jumala on läsnä henkilökohtaisesti jokaisen ihmisen elämässä ja sen kaikissa vaiheissa on huikaiseva!
Jumalan huolenpidon ymmärtäminen johtaa ajatukseen, ettei kannata murehtia turhista. Usein käytämme paljon aikaa etukäteen murehtimiseen. Minä ainakin mietin, miten ehdin tehdä kaikki asiat, jotka pitäisi tehdä. Tai murehdin, onko läheisillä terveyttä vielä huomenna tai miten lasten käy? On vaikea päästää asioista irti, sitä sortuu ylisuojeluun ja -murehtimiseen.
Usko Jumalan huolenpitoon tuo kuitenkin elämään perusluottamusta. Se auttaa parhaimmillaan olemaan ajattelematta ennalta turhaan sitä, mitä voisi tapahtua. Ja vapaana turhasta murehtimisesta ihminen uskaltaa tarttua tähän päivään ja elää. Ei tälläinen ole mitään tyhmää ja turhaa pilvilinojen rakentamista vaan se on toivon tuomista elämään. Toivoa tarvitsee jokainen. Jos ja kun jotain tapahtuu jotain, mikä järisyttää elämää, sitä arvioidaan sitten siinä elämäntilanteessa – ja omistaan huolta pitävä Jumala on rinnalla kulkemassa.
Meitä ihmisiä myös kutsutaan Jumalan huolenpidon välikappaleiksi. Jumala auttaa ja hoitaa ennen kaikkea toisten ihmisten kautta. Sinä ja minä voimme välittää Jumalan huolenpitoa auttamalla hädässä olevia. Tämänpäivän maailmantilanteessa se voisi tarkoittaa kotinsa ja kotimaansa pakon edessä jättämään joutuneiden ihmisten auttamista. Ystävällisen ja vastaanottavan ilmapiirin luomista pakolaisille omalla kotiseudulla. Tai vaikkapa Kirkon Ulkomaanavun keräyksiin osallistumista.
Pastori Kati Saukkonen
