Aloitetaan mokien mokilla. Unohdin viime viikon jutusta onnittelut naisille. Anteeksi. Yritän korjata tilannetta runolla.
Jokainen nainen on ihanainen, unelma Rainen.
MM-hiihdot päättyivät Norjan voimaan, ylivoimaan. Pilasivat hohtoaan vippaskonsteilla, joista mäkihyppy pahin. Miksi se reilu peli on urheilussakin niin vaikeaa?
Suomalaisten mitalisaalis oli hyvästä yrityksestä laiha. Jotenkin tuntui, että meikäläiset olivat liian helpolla tyytyväisiä sijoihin neljä, jopa sijaan 15. Ei se mitään, jos ne sijat sisuunnuttavat, lisäävät treenausta ja tuovat jatkossa menestystä.
Lupaavia nuoria on tulossa. Varsinkin yleisurheilussa helmenä Saga Vanninen, joka lähti Tallinnaan ja jossa Erki Nool hioi tytöstä timantin ja Euroopan mestarin nopeasti.
Pitäisikö esimerkiksi lahtelaisen ikämiesurheilijan Hannu Nissisen viettää talviaika Virossa? Toisiko ensi kesä tukun mitaleita? No, Tallinnassa on vaaransa ja mitskuja on tulossa kotimaankin treenillä. Hemma best ainakin tässä tapauksessa!
Pärmäkosken lonkka kesti päätöspäivän ja kestänee vielä Kollenin, mutta Lahtea ei. Ihmettelen, sillä omat neljästi leikatut lonkkani ovat Lahdessa aina parhaimmilllaan. No, Krista ei tule, onneksi paikalla ovat Ahonen, Nieminen, Mieto ja Wassberg. Toivottavasti on lunta ja vanhukset säilyvät ehjinä.
Välipalaksi sopisi myös lasten hiihtoa loppusuoralla, jos ei ole jo värkätty. Miniolympialaiset ovat hienon hurja juttu!
Palataan alkuun, siis naisiin. Aikojen alussa Aatami sai käyttöönsä pippelin ja oli hyvin tyytyväinen. Leikki ja heilutti sitä päivät pitkät. Eeva kyselemään, että kai minäkin jotain saan? – Sinä saat aivot, totesi pääjehu.
Raine Järvinen